Olen ollut naimisissa vuoden verran, ja selkäpiitä myöten hiipii fiilis, että meikäläistä yritetään muuttaa, kasvattaa, muokata, säätää ja päivittää. Miksi? Paremmaksi versioksi, ehkä? Joka päivä saa "oppia uutta", tai ainakin samat asiat moneen kertaan, kun pienet aivoni eivät kykene kertalaukauksella käsittämään vaimoni ajattelun ylivoimaisuutta. Tämän johdosta en tunne oloani itsevarmaksi edes puhtaan pyykin kaappiin laittamisessa, koska tiedän jo etukäteen ettei lopputulos ole täsmälleen yhtä hyvä kuin mihin hän pystyisi.
Palstan nimi on Kahvikeskustelut, joten äärifeministiset ämmät älkööt vaivautuko. (Olen sovinistisikaluuseri, kun en ymmärrä naisen logiikan ylivoimaisuutta, ja haluan säilyttää oman identiteettini. Tiedetään.) Tiedustelenkin nyt samaa kokeneilta miehiltä, loppuuko tämä "paranteleminen" koskaan, ja mikä siihen auttaisi? En tietenkään halua toimia naimisissa samojen hygieniaperiaatteiden yms. mukaan kuin poikamiehenä, ja kasvamistahan liitto on monessa mielessä, mutta välillä tuntuu että jotenkin oma identiteetti on taka-alalla. Olen mies, en tiskirätti, mutta miten tämän saisi menemään perille sopuisasti ja yhteisymmärryksellä?
Palstan nimi on Kahvikeskustelut, joten äärifeministiset ämmät älkööt vaivautuko. (Olen sovinistisikaluuseri, kun en ymmärrä naisen logiikan ylivoimaisuutta, ja haluan säilyttää oman identiteettini. Tiedetään.) Tiedustelenkin nyt samaa kokeneilta miehiltä, loppuuko tämä "paranteleminen" koskaan, ja mikä siihen auttaisi? En tietenkään halua toimia naimisissa samojen hygieniaperiaatteiden yms. mukaan kuin poikamiehenä, ja kasvamistahan liitto on monessa mielessä, mutta välillä tuntuu että jotenkin oma identiteetti on taka-alalla. Olen mies, en tiskirätti, mutta miten tämän saisi menemään perille sopuisasti ja yhteisymmärryksellä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ollut naimisissa lähes 30 vuotta.
Ja kuule, aluksi käyttäydyin juuri kuin vaimosi nyt.
Muistan ihan hyvin, miten yritin muokata miestäni mieleisekseni...tajuamaan aivojeni toiminnan. Mutta siitä ei tullut yhtään mitään.
Mieheni on edelleen samanlainen kuin naimisiin mentäessä. Se muuttuminen kun lähtee itsestä. Itseään voi muuttaa, muttei toista.
Tajusin menetelleeni väärin vasta kun mieheni otti ohjat omiin käsiinsä ja sanoi, että hänelläkin on aivot. Hän tekee asiat vähän toisella tavalla, ja saa kelvata minulle tai saan tehdä itse kaiken. Niin sitten viimein uskoin... : )
Pesän rakentelu ja ylläpito, jos se kiinnostaa, on yhdenlainen, koko elämän mittainen harrastus/työ. Siihen ohjaa vaistot sukupuolesta riippumatta mutta ihmiset ovat erilaisia ja kykenevät tunnistamaan, torjumaan tai ohjailemaan vaistojaan eritavoin. Toiset eivät kykene, joidenkin vanhemmat estävät henkisen kasvun ohi vaistojen itsensä herraksi ja jotkut menettävät uskonsa esimerkkien puuttuessa.
Vaistojensa mukaan avuttomasti ajelehtivat ihmiset voivat olla raivostuttavia. He eivät halua tai pysty selittämään, saati estämään esimerkiksi lisääntymisviettiään vaan masentuvat, vihastuvat tai karkaavat kun ei elämä etene "biologisen kellon"(plääh, kaunistelua) mukaan kuin eläimillä konsanaan.
Vaatimussoppaan ovat lusikkansa tunkeneet myös enemmän tai vähemmän itsetietoiset tai harhailevat auktoriteetit kuten toimittajat, tutkijat ja kirjailijat. Heidän aikaansannoksena sinulta vaaditaan nyt samoja tarpeita kuin naiselta eli sinun pitäisi olla pehmeä pesänrakentaja ja hoivaisä, jonkinlainen miehisyyden irvikuva joka saa tehdä asiat, asennoitua ja toimia vain naisellisten mallien mukaan.
Sano naisellesi että etsii itselleen jostain sellaisen naisellisen miehen tai vaikka naisen jos ei hänelle mies, miehinen olemus ja toimintamallit kelpaa. Sano sille "Perkele, pehmopesänrakentelu loppuu nyt tai kaikki pastellisävyiset tavarat lentää roskiin!" ;)
sanoisin, että olen tuosta kaikesta ihan samaa mieltä.
Kyllä, kyllä, kyllä.
Naistenlehtien aloittama pehmomies-myytti leviää kuin kuppa Töölöössä.
Naiset miehistyvät ja miehet naisellistuvat.
Pitäisikö siihen puuttua jotenkin ja aloittaa miehinenmies kampanja, sellaisia MMiehiä me naiset kaipaamme -Miehiä, jotka kertovat missä mennään, joiden kanssa olisi turvallista elää ja olla!
eikä se tarkoita että oltais missään hellan ja nyrkin välissä. Vaan että mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, se on taas toinen juttu.
...asian ytimeen : )
Mutta feministit hyökkävät kuin raivot härät välittömästi, jos asioista puhuttaan niiden oikeilla nimillä ja nainen ilmaisee halunsa olla "vain" nainen ja odottaa mieheltään Miehenasennetta.
Tasa-arvosta ja alistamisesta on tullut aseet valtataisteluun. Tervejärki ja luonto ovat unohdetut.
Sinulla on aivan väärä nainen. Jos hän ei ole sinuun tyytyväinen sellaisena kuin olet..vaihda ihmeessä. Löytyy varmasti yhtä rakas ja sellainen jolle olet omana itsenäsi täydellinen. Harkitse haluatko pilata suhteesi ja annat näivettää itsesi vuosia, kunnes huomaat että aikaa palaa ja olet hukannut vuosia. Mieti tätäkö haluat? Minä tein niin vuosia ja nyt kaduttaa, totaalisesti.
Puhukaa ongelmanne selväksi. Niitä ongelmia tulee jokaiselle. Ei se vaihtamalla parane.
Vaimosi ei ehkä ole huomannut mitään outoa tilanteessa. KERRO se hänelle, älä meille : )))
Kyllä näitä maailman parhaita neuvojia riittää.
olet joskus aiemmin kirjoittanut saman kirjoituksen eikös vain
miksiköhän ongelma on edelleen .
Sait varmaan neuvoja paljon silloin ,
Avioliitto on kahdenkauppa ja kolmannen korvapuusti joten otappa ongelmat vaimosi kanssa esille kaksin keskustellen niin se sitte ratkeaa
Tiesit kyllä mitä on edessä et sinä sokea ja kuuro ollut kun avioon menit yhteinen päätös ja ajatus .
Mikä nyt estää keskustelun kaikesta myös niitä tunteita ja ajatuksia kerro hänelle ja myös kuuntele mitä hänellä sinulle
Mitä useampi sitä teidänliittoa saa määritellä sen huonommaksi ja sekavammaksi menee
Eihän kukaan ensinnäkään tiedä nyt kuin vain sinun sanoman tai kuvitteleman version
Mikä on totuus sitä me lukijat ei tiedä
vaan elämää. Yhteistä elämää. Pari aivan vierasta särmää pitää hioa olemaan yhdessä. Samankaltaisia kokemuksia löytyy pilvin pimein. Siinä hinkataan, neuvotaan, opastetan ja ohjataan olemaan kuin "minä olen asian kokenut koko entisen ikäni".
Siinä sitten ihmettelen minä ja sinä.
Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa hivenen enemmän kuin vuoden. Enemmän kuin vuosikymmenen. Kauemmin kuin pitkään.
Matkan varrella oppii paljon. Oppii hyväksymään, oppii hylkäämään, oppii kuulemaan valikoivasti, ja oppii pitkän vieterin. Oppii joskus jopa sitä mitä vaaditaan.
Mikään ei estä kertomasta oppimestarille mielenvireistä virkeistä tai äreistä.
Huuto kuuluu hulinaan yhteiselon maailmaan. Mutta ei ei mäiske nyrkin. Ei mykkäfilmi jyrkin.
Vaadi perustelu, kysy miksi, missä mättää?
Jos vaatimus on pelkästään ylös jätetyn paskahuusin pöntönkannen osalla tai periaatteena, etei mies saa seisaallaan kusta, niin harkitaan uudelleen.