Nyt kun tiedetään että Helluntaikirkko on viidesläisinä ja oman johtoryhmänsä kanssa istumassa mm. EVL kirkko ryhmän kanssa samoissa kokouksissa, miten luulette että helluntalaisuuden käy ajan mittaan?
Käykö niin että me "kirkollistutaan" ja mukaudutaan suurempien ja enemmistön päätöksille vai voimmeko vielä tulevaisuudessakin olla yksi vapaista suunnista ?
Käykö niin että me "kirkollistutaan" ja mukaudutaan suurempien ja enemmistön päätöksille vai voimmeko vielä tulevaisuudessakin olla yksi vapaista suunnista ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
SAARNAAJA. Mutta syntyessään herätysliike jo aloittaa kuolemisensa. Se voimistuu ensimmäisen polvensa aikana ja yleensä niin, että sen kärjessä on yksi selkeä hahmo, johtaja. Se saa jäseniä ja laajenee alueellisesti, elää voimallisen toiminnan, innostuksen ja julistuksen aikaa. Asioita tapahtuu niin nopeasti, into on niin palava, etteivät opilliset ristiriidat enempää kuin valtataistelutkaan nouse pinnalle. Niiden ainekset kyllä jo ovat liikkeen sisällä odottamassa, nimittäin ihmiset. Ja heti kun toiminta alkaa saada vakiituneita muotoja; kun perustetaan paikallisseurakuntia, valitaan niille johtajat, ryhdytään käsittelemään rahaa ja taloutta, aloitetaan tehtävien ja vastuun jakaminen, "nimitykset" heti alkaa hapettuminen, joka vähitellen ja huomaamatta koettaa syödä tuoreen herätyksen kirkon näköiseksi. Herätysliike kuvaa sanana hyvin tarkoitustaan ja olemustaan. Se toimii vain tuon yhtälön muodossa. Herätysliike muumioituu heti, kun liike loppuu herätyksestä tai jatkuva herätys liikkeestä.
herätysliike institutionalisoituu tai kuihtuu pois. Vain luutuneet instituutiot omaavat pysyvyyttä ja tämä pysyvyys lepää juuri näiden instituutioitten kuolleiden rakanteiden varassa, josta kuolleisuudesta aina tuon tuostakin syntyvät herätysliikkeet mm. vanhoja kirkkoja moittivat.
Tietysti herätysliike voi säilyttää vanhan nimensä jonkinlaisena jatkuvuuden ulkokuorena mutta ajan mittaan sisältö muuttuu uusien sukupolvien ja liikkeisiin vaikuttavien aatevirtausten myötä.
Kysymyshän on aina yksilöistä. Seurakunta on sellainen kuin ovat yksilöt. Jokainen on siis vastuussa kohdaltaan, ei joku kirkkokunta. Jos yksilöt ovat eläviä ja haluavat päivittäin uudistua, myös seurakunta, herätysliike tai kirkkokunta on elävä. On niin helppo laittaa syyt ja vaateet aina toisten niskoille.
uudistumisesta, mutta jos kaikki eivät halua uudistua ja olet ainoa, joka haluaa. Miten sitten reagoit?
Aikaa myöten vastuuseen seurakunnasta tulevat sellaiset henkilöt, joilla on esim. asemaa tai koulutusta ja välttämättä heillä ei ole tuoretta kokemusta Jeesuksesta tai Pyhän Hengen lahjaa. He pyrkivät tekemään asioita järjen ja koulutuksen antamalla opastuksella, mutta silloin ei kuulla miten Pyhä Henki haluaisi asioita johtaa. Myöskin tällaisten henkilöiden kyky erottaa Jumalan ääni ja vihollisen ääni toisistaan on heikkoa. Kun Jumala toimii, heillä ei ole välttämättä ymmärrystä tajuta asioita Jumalan teoiksi, vaan helposti ruvetaan syytä etsimään esim. eri harhaopeista.
"Vanha" herätysliike pyrkii myöskin välttämään sellaisia virheitä, joita katsotaan syntyneen aika ajoin liikkeen keskellä. Ts. liike pyrkii ohjeistamaan, jotta tulevaisuudessa tällaisiin tilanteisiin ei mentäisi. Tällä tavoin spontaanius ja tuoreus menetetään, kun ohjeet eri asioihin rupeaa ohjaamaan. Esimerkkinä helluntailiikettä vaivasi vuosikymmeniä sana "ylistys", kun joku henkilö erotettiin aikoinaan työyhteydestä mm. ylistyskulttuurin tuomisesta. Senjälkeen osattiin varoa ylistystä.
Jumalanpalvelus muodostuu aikaa myöten aivan samanlaiseksi määrämuotoiseksi , kuin se on luterilaisessa kirkossa. Kirkkovuodelle on esim. määrätty eri Raamatuntekstit, joita sovelletaan sunnuntain palveluksissa.
Kirkkorakennuksista tulee "pyhiä" paikkoja, joissa Jumala ilmestyy erityisesti. Ns. kirkkotilan teologiaa ruvetaan opiskelemaan ja soveltamaan käyttöön. Tämä kaikki on ihan ihmismielen mukaista ja hienoa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa, joss ihmissydän on se temppeli, jossa Jumala tahtoo ilmestyä. Sen kunnossa pitäminen vähenee sitä mukaa , kun em. teologia lisääntyy.
Liike rupeaa ajanoloon muokkaamaan organisaatiotaan hierarkiseksi ja keskusjohtoiseksi. Näin saadaan paremmin "kuriin" kaikki poikkeavat yksilöt ja seurakunnat. Tämä johtaa aikaa myöten yhä suurempaan jähmettymiseen ja kaikki srk:t "oikeaoppisen" johdon hallintaan. Jumalan suunnitelmissa ei koskaan ole ollut hierarkiset rakenteet seurakuntaa varten. Helluntaikirkko kehittyy ja sen johtoon asettuu aikaa myöten vahva piispa, joka valvoo koko kirkkokunnan asiota.
Saarnaajan vakanssista tulee ilman muuta pastorin virka, jota seuraa virka-aika, virka puku ja viran mukainen palkkaus. Virkaan valittavan tulee olla myös teologisesti pätevä. Eli tietty koulutus tehdään pakolliseksi. Tämä kaikki saattaa kuulostaa ihan hyvältä, ainakin "lihan" mielestä, mutta ollaanko näin menetellessä kadottamassa jotain tärkeää? "Isosta kirjasta" tulee aikaa myöten teologinen instituutti, joa nauttii valtion varoja sekä heidän valvontaansa.
Pastorilla tulee aikaa myöten olla myöskin ammattijärjestö, joka hoitaa pastorin asioita työnantajaan nähden. Onhan paljon stressaantuneita pastoreita, joiden asioita tulee varmaankin hoitaa jonkun. Liekö voitelun puute useimmilla nykyajan koulutetuilla pastoreilla syynä stressiin. Kun Jumala ei toimi heidän kauttaan, joutuvat he itse toimimaan ja ihmekös kun stressaantuu. Eli Help ry:stä tulee aikaa myöten ammattijärjestö pastoreille.
Kirkon muistakin palvelutehtävävistä ruvetaan tekemään virkoja. Muutaman vuoden kuluttua jo useissa seurakunnissa harkitaan kanttorin viran perustamista ja nythän ensimmäisiä virkoja palkkauksinen onkin perustettu tosin musiikkipastorin nimikkeellä. Tämä kaikki aikaa myöten jäykistää rakenteita ja vapaaehtoisuus harvenee eri tehtäviin. Seuraavana on vuorossa palkatut vahtimestarit, joita odotan aivan muutaman vuoden sisällä ilmaantuvan helluntailiikkeeseen ja -kirkkoon.
Hyvin pian uskoisin ruvetaan helluntaikirkossa perimään kirkollisveroa, kun havaitaan, että vapaaehtoisilla uhrituloilla ei voida kannattaa virkamiehistöä kirkkorakennuksineen. Myöskin valtion apua anotaan ja ehkä myös saadaan, kun ollaan tultu hyvin "yhteiskuntakelpoisiksi".
Mitä sitten seuraavaksi kun helluntailiike, joka on ollut alusta alkaen kansanliike, täyttyy viroilla ja virkamiehillä, jäykistyneillä rakenteilla ja määrämuotoisilla Jumalanpalveluksilla? Miten käy esim. yleisen pappeuden periaatteelle?
Tärkein kysymys mitä kaikesta sanoo seurakunnan pää Jeesus?