Valvontaupseerin päiväkirja todistaa pikateloituksista, joukkokieltäytymisistä ja hyytävistä tuomioista.
Se hätkähdyttää korjailemattomana todistuskappaleena, jota sotasensuurin suodattimet eivät ole millään tavoin miedontaneet. Heikkinen rekisteröi tuoreeltaan tapauksia, jotka pian muuntuivat vain kuiskaten sivutuiksi tabuiksi: sotavankien pikateloituksia, miehistön joukkokieltäytymisiä, kaunoja aktiivi- ja reserviupseerien sekä päällystön ja rivimiesten välillä, hyytäviä tuomioita, ja "siviiliryssäin" keskitysleirioloja.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tyrmäysiskuja rintaman ytimestä/HS20101122SI1KU014oy
Se hätkähdyttää korjailemattomana todistuskappaleena, jota sotasensuurin suodattimet eivät ole millään tavoin miedontaneet. Heikkinen rekisteröi tuoreeltaan tapauksia, jotka pian muuntuivat vain kuiskaten sivutuiksi tabuiksi: sotavankien pikateloituksia, miehistön joukkokieltäytymisiä, kaunoja aktiivi- ja reserviupseerien sekä päällystön ja rivimiesten välillä, hyytäviä tuomioita, ja "siviiliryssäin" keskitysleirioloja.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tyrmäysiskuja rintaman ytimestä/HS20101122SI1KU014oy
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rintaman poliisi on raju paketti. Dramattinenkin. Kirja kertoo todella hienosti suomalaisen miehen tunteista. Millaista paskaa se oli. Jampalle 10
Hesarin arvion jälkeen kirja loppui kirjakaupoista. Arvioi oli käsittämättömän ylitsevuotava. Jos kirjoittajana ei olisi ollut tri V-P Leppänen, tuskin olisin uskonut asiaa. Ehdin hankkimaan kirjan. Se oli just sitä, mistä Hesarissa kirjoitettiin.
Rintaman poliisin erinomaisuus tulee sodan kuvaamissa ja sotaan suhtautumisessa. Ei noissa raakuksissa ole mitään uutta.
Ei malttiaisi lopeta lukemista. Raakuuksien toteminen tosta vaan hätkähdyttää. Mutta Heikkisen asettuminen miesten puolelle lähes kaikessa, paitsi oikeiden vakoojien kanssa, pistää miettimään, mitä siellä oikeesti tapahtui.
"pistää miettimään, mitä siellä oikeesti tapahtui. "
Senhän Heikkinen juuri Jampan välityksellä kertoo.
aletaan kirjoittamaan oikeilla nimillä. Sehän on aina ollut verta, kuolemaa ja suolenpätkiä.
Päästään eroon äärioikeistosta joillekka sota oli kotia, uskontoa ja isänmaata.
Puhumattakaan äärivasemmistosta joidenka sota oli vastuun pakoilua, käpykaartia ja pyrkimystä vetää muutkin omaan selkärangattomuuteensa.
Niemisen mukaan 11. Divisioonassa oli jatkosodassa 10 sotilasta tutkittu poliittisesti epäluotettavian ja parikymmäntä rauhanaktivistia. Siis ei yhtään mitään.
Haen kirjan välittömästi jos Kirjastosta löytyy . Minulla on Sota-arkiston lähettämä Kantakortti upseerista joka kuulusteli isääni -arveluttavin menetelmin . Olisko niin ,että vielä löytyy aineistoa kokoelmiin Sota-arkistosta .Kuulustelija Sotapolisina ,ja sivilissä Rikoskuulustelija .
toki voi löytyä. Materiaali on yli 40 hyllykilometriä.
Et taida saada kovin helpolla lainaksi. Jonot ovat pitkät. Toivottavasti Gummerus pistää 2. painoksen liikkeelle.
Hyvin kirjoitat, paitsi jatkosota oli kaikkea mitä luettelit. Kun luet Heikkistä tajuat sen. Sota oli hänelle myös kotia,uskontoa ja isänmaata, myös verta kuolemaa ja suolenpätkiä ja olo myös pakoilua, käpykaartia ja vastuun pakoilua.
Sinä olet siis samaa sisarusparvesta jossa äiti oli se kuuluisa viipurilainen kuppahuora ja luultavasti isäsi se klenkkakoipinen suojeluskuntavääpeli. Siis se, jolla roikkui alahuuli melkein leulankärjessä. Se toinen oli se entinen poliisi, joka päivysti Lähteellä ja huuteli ruokottomuuksia akoille.
Näillä kellään ei ollut pianoa! Tuskin tisivät mikä piano onkaan.