Perusterveellä köyhälläkin on eräs halpa huvi, hyvät unenlahjat ja joskus riemunkirjava unielämä. Tietysti pitää olla unikakkiaiselle mielin kielin, ettei sen tarvitte unissa laveesta tiestä motkottaa.
Yöunista nauttiminen
uuno tupala
5486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pilalla on se päivä, jollei ettosiin ole tilaisuutta.
Tupamme yläpohjan lämpöeristeisiin on hakeutunut joku nisäkäs. Luultavimmin hiiri. Perin juurin harmistunut tästä pikku alivuokralaisesta. Totta kai se on yöihmisiä.
En kuule kaverista mitään ennen aamuyötä, mutta sitten kun sen puuhasteluun herää, harvoin enää saa uuden unen päästä kiinni. Olen vienyt sinne hiirenloukun, mutta ei niin kahenpään tyhmiä ole.
Ruokaahan siellä ei ole, eikä vettäkään. Jossain kivijalan tason lähellä on hiiren mentävä kolo. - Uuno, sinun pitää alkaa etsimään tuon kutsumattoman asukin tekemää käytävää, sanoo vaim'ihminen.
Niin kai sitten. Tiheää rautalankaverkkoa jokaiseen sormen mentävään reikään, mökin ympärille.
Ostin sellasen elektronista hälyääntä lähettävän, pistorasiaan kytkettävän laitteen. Siinä kyllä sanottiin, ettei äänisingnaali läpäise kiinteitä tasoja.
Ei vai? Aamulla kuitenkin nukuin melkein herätyskellon soimiseen pitkästä aikaa. Tai sitten töistä väsynyt ei herkistynyt jyrsijän rapinoille.
Zuumaan mielessäni sen hetkistä auringon sijaintia. Käännän fiktiivisesti vuoteen päänalusen auringon suuntaan. Maisemakin on täysin virtuaalinen.
Ja sitten mennään! Joku unikuva näyttäytyy muka todellisena.- mutta ehdin ajatella; eihän tollasta ole olemassakaan, olin siis jo unessa.
Ei tää mitään narkolepsiaa ole, mutta tarvittaessa torkahdan lähes missä vaan. Viimeksi olin jo syvässä unessa joku päivä sitten terveyskeskus käynnillä.
Ehkä varsinaiset yöunet jäi tavallista niukemmiksi. Päivällisen jälkeen ennen nokosia olo aivan naatti. Vajaa ½-tuntinen riitti palauttamaan edes jonniinmoisen tason selviytyä pikkuaskareista.