suuria tunteita nostattavaan kansalaissotaan/sisällissotaan liittyviä tapahtumia tutkia puolueettomasti? Ohjaavatko tutkimusmetodeja ja tulkintoja edelleenkin sitoutuminen jompaan kumpaan sotineeseen osapuoleen?
Siteeraus Heikki Ylikankaalta koskien sisällissodan historiankirjoituksen luonnetta ja ongelmia
”Monen mielestä kyseistä sotaa ei pitäisi lainkaan kuvata sellaisena kuin se oli - hävityksineen, menetyksineen, erehdyksineen, (juridisesti) murhanomaisine teloituksineen, verilöylyineen, kaikkineen. Vanhoja haavoja ei saisi repiä auki. Kansakunta säilyy eheämpänä, kun näihin arkoihin asioihin ei kajota. Mielestäni tutkijan ensisijaisena tehtävänä ei ole kansakunnan yhtenäisyyden vartiointi sen enempää kuin mikään muukaan poliittinen tavoite. Yhteiskunta maksaa tutkijoille palkan siitä, että he arkistojen nojalla kertoisivat niin objektiivisesti ja tasapuolisesti kuin suinkin sen, mitä on tapahtunut."
"Kansakunnan sisäistä yhteyttä ei lujiteta salaamalla kipeitä tapahtumia menneisyydessä. Asia on täsmälleen päinvastoin. Peittelyllä pidetään yllä kalvavaa kansallista eripuraa, kaivetaan pohjaa luottamukselta tutkimukseen ja lykätään ongelmia hamaan tulevaisuuteen. Mikään ei kuitenkaan ole salattua muuten kuin tullakseen julki. Eikä vihoitteleva haava parannu, jollei sitä avata ja puhdisteta.”
LÄHDE: Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle (1993)
Siteeraus Väinö Linnalta koskien hänen traumaansa 'vääristellystä' historiankirjoituksesta.
”Minä en henkilökohtaisesti kaipaa mitään hyvitystä. Kirjailijantoimintani vaikuttimena ei ole mikään sen laatuinen henkilökohtainen kauna. Sukulaiseni saivat hyvän kohtelun, eikä vanhemmillani ollut sosialismin kanssa mitään tekemistä. Minä tunnen kaunaa vain sitä tapaa kohtaan, jolla historiankirjoitus on suhtautunut vuoden 1918 tapahtumiin. Syventyessäni niihin huomasin, että minulta on salattu totuus. Kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että kansalaissodan historian ovat kirjoittaneet voittajat ja se on vääristelty. On inhimillistä, että näin on tapahtunut: jos punaiset olisivat voittaneet, olisi kuva luultavasti muodostunut yhtä yksipuoliseksi toiseen suuntaan. Tietysti voittajienkin versiossa on totuuden jyviä, mutta tarkkailijan ei tarvitse olla missään henkilökohtaisessa suhteessa punaisiin ja heidän tappioonsa huomatakseen, että virallinen kuva on totuuden irvikuva. Vaarallista tässä on se, että valkoinen, porvarillinen puoli on saanut oman käsityksensä kansalaissodasta ajetuksi läpi tavalla, joka teki siitä haavan, sairaan kohdan Suomen ruumiiseen. Itsenäisen Suomen julkinen elämä rakentui valheelle.”
LÄHDE: N.-B. Stornbom, Väinö Linna. Kirjailijan tie ja teokset
Mielestäni nykyiset historian tutkijat tekevät arvokasta työtä tuodessaan julki asioita itsenäisyyden ajalta jotka ovat aiemmin olleet julkisuudelta pimennossa.
Siteeraus Heikki Ylikankaalta koskien sisällissodan historiankirjoituksen luonnetta ja ongelmia
”Monen mielestä kyseistä sotaa ei pitäisi lainkaan kuvata sellaisena kuin se oli - hävityksineen, menetyksineen, erehdyksineen, (juridisesti) murhanomaisine teloituksineen, verilöylyineen, kaikkineen. Vanhoja haavoja ei saisi repiä auki. Kansakunta säilyy eheämpänä, kun näihin arkoihin asioihin ei kajota. Mielestäni tutkijan ensisijaisena tehtävänä ei ole kansakunnan yhtenäisyyden vartiointi sen enempää kuin mikään muukaan poliittinen tavoite. Yhteiskunta maksaa tutkijoille palkan siitä, että he arkistojen nojalla kertoisivat niin objektiivisesti ja tasapuolisesti kuin suinkin sen, mitä on tapahtunut."
"Kansakunnan sisäistä yhteyttä ei lujiteta salaamalla kipeitä tapahtumia menneisyydessä. Asia on täsmälleen päinvastoin. Peittelyllä pidetään yllä kalvavaa kansallista eripuraa, kaivetaan pohjaa luottamukselta tutkimukseen ja lykätään ongelmia hamaan tulevaisuuteen. Mikään ei kuitenkaan ole salattua muuten kuin tullakseen julki. Eikä vihoitteleva haava parannu, jollei sitä avata ja puhdisteta.”
LÄHDE: Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle (1993)
Siteeraus Väinö Linnalta koskien hänen traumaansa 'vääristellystä' historiankirjoituksesta.
”Minä en henkilökohtaisesti kaipaa mitään hyvitystä. Kirjailijantoimintani vaikuttimena ei ole mikään sen laatuinen henkilökohtainen kauna. Sukulaiseni saivat hyvän kohtelun, eikä vanhemmillani ollut sosialismin kanssa mitään tekemistä. Minä tunnen kaunaa vain sitä tapaa kohtaan, jolla historiankirjoitus on suhtautunut vuoden 1918 tapahtumiin. Syventyessäni niihin huomasin, että minulta on salattu totuus. Kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että kansalaissodan historian ovat kirjoittaneet voittajat ja se on vääristelty. On inhimillistä, että näin on tapahtunut: jos punaiset olisivat voittaneet, olisi kuva luultavasti muodostunut yhtä yksipuoliseksi toiseen suuntaan. Tietysti voittajienkin versiossa on totuuden jyviä, mutta tarkkailijan ei tarvitse olla missään henkilökohtaisessa suhteessa punaisiin ja heidän tappioonsa huomatakseen, että virallinen kuva on totuuden irvikuva. Vaarallista tässä on se, että valkoinen, porvarillinen puoli on saanut oman käsityksensä kansalaissodasta ajetuksi läpi tavalla, joka teki siitä haavan, sairaan kohdan Suomen ruumiiseen. Itsenäisen Suomen julkinen elämä rakentui valheelle.”
LÄHDE: N.-B. Stornbom, Väinö Linna. Kirjailijan tie ja teokset
Mielestäni nykyiset historian tutkijat tekevät arvokasta työtä tuodessaan julki asioita itsenäisyyden ajalta jotka ovat aiemmin olleet julkisuudelta pimennossa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja peittely voittajien tekemistä kammottavista joukkomurhista on synnyttänyt haavat jotka eivät arpeudu sukupolviin. Koko itsenäisyyden ajan tapahtunut järjestelmällinen valehtelu on vienyt ainakin minulta kunnioituksen ja uskon iäksi tätä maata kohtaan. Perinpohjainen ja rehellinen selvitys jo vuosikymmeniä sitten olisi tehnyt sen, että haavat olisi arpeutuneet ja ajat sitten. Kun lukee asiallisia ja rehellisiä kannanottoja vuoden 1918 tapahtumista joskus alkaa tuntua, että haavat ehkä sittenkin voivat arpeutua niin aina tulee jostakin esiin joku sanamiehen kaltainen verenhimoinen peto joka taatusti pitää huolta, että sovintoa ei synny. En käsitä mitä varten koko asiaan sekoitetaan politiikkaa ollenkaan, puhuttaisiin mieluummin siitä miten hirvittävä ja säälimätön peto ihminen on jos hulluus päästetään valloilleen esimerkkejä löytyy joka puolelta maailmaa loputtomasti. Punainen ja valkoinen rivimies ovat syyttömiä hirmutekoihin, syy on päättäjissä jotka päästävät pahuuden voimat valloilleen.
Vaihda levyä!
Tuntuipa haavat kiinnostavan suomisuureks..jne.. kun oli pakko tulla kommentoimaan ;=)