Rytin sitoumus....

Ehkäpä liittosopimusta vastaava Rytin sitoumus Hitlerille olikin aikoinaan täysin tarpeeton. Silloin kukaan ei vaan voinut tietää, miten suursodan kaoottinen loppuvaihe vaikuttaisi Suomeen. Tuntemattoman sotilaan jermujen irvailu hyvänä kakkosena maaliin tulleesta pienestä sisukkaasta Suomesta sisältää suuren totuuden. Sen totuuden, että Suomi tuli maaliin 1944. Muut Hitlerin rinnalla sotineet ja Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutuneet valtiot pystyivät siihen vasta 1990-luvun alussa.

Presidentti Risto Rytin juhannuksena 1944 antama vakuutus Suomen pysymisestä Saksan rinnalla ei ollut sotilaallisesti eikä poliittisesti välttämätön ratkaisu. Neuvostojoukkojen rynnistystä ei pysäytetty niillä aseilla, joita Suomi sai Saksalta sitoumuksen jälkeen. Näkemyksen takana on valtiotieteen maisteri Markku Jokisipilä, joka väittelee aiheesta viikon kuluttua.

Jatkosodan pitkä asemasotavaihe päättyi 9. kesäkuuta 1944, kun Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella. Suomalaiset pyysivät Saksalta aseapua. Aselähetyksiin oli tullut katko huhtikuussa, kun Saksa ei sulattanut Suomen käynnistämiä rauhantunnusteluja.

Valtakunnankansleri Adolf Hitler teki historiallisen linjauksen 12. kesäkuuta.

– Niin kauan kuin suomalainen taistelee, apua annetaan; heti kun hän neuvottelee, lähetykset katkaistaan, diktaattori lausui.

Suomeen alkoi virrata panssarinyrkkejä ja

-kauhuja sekä Messerschmidt-hävittäjiä. Venäläisten hyökkäys kuitenkin jatkui, ja ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim kääntyi uudestaan Saksan puoleen 19. kesäkuuta.

Hitler oli jälleen myöntyväinen. Suomi otti kuitenkin vaivihkaa vielä Ruotsin kautta yhteyttä Neuvostoliittoon. Neuvostohallituksen viesti tulkittiin antautumisvaatimukseksi.

Sitten tapahtui uusi käännös. Saksan valtakunnanulkoministeri Joachim von Ribbentrop lensi Suomeen 22. kesäkuuta. Hänellä oli tuliaisinaan ikävä vaatimus. Aseavun ehtona olikin liittosopimus Saksan ja Suomen välillä. Hän väitti myös, että vaatimuksella olisi Hitlerin tuki. Aseita ei haluttu toimittaa maahan, joka tiukan paikan tullen lipeäisikin Saksan rinnalta.

Suomi oli siihen asti korostanut tiukasti oman jatkosotansa erillisyyttä Saksan tavoitteista. Lopulta Ryti lähetti 26. kesäkuuta omissa nimissään Hitlerille kirjeen, jossa hän lupasi, ettei tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa.

Sitoumusta ei koskaan viety eduskuntaan. Niinpä Suomi saattoi sanoa sen irti sen jälkeen, kun venäläisten suurhyökkäys heinäkuussa pysähtyi ja Ryti teki presidenttinä tilaa Mannerheimille. Mannerheimin johdolla Suomi pääsi irtaantumaan toisesta maailmansodasta.

Tohtori Markku Jokisipilä sohaisi muurahaispesää pureutumalla väitöskirjassaan Aseveljiä vai liittolaisia Suomen sotahistoriaan haastaen erillissotateesin. Tutkimusaiheen valinta oli monien asioiden summa, mutta siihen vaikutti myös Jokisipilän huomio siitä, että Suomen ulkopolitiikan historia jatkosodan loppuvaiheesta oli kirjoitettu hyvin isänmaalliseen ja suomalaiskansalliseen sävyyn. Jokisipilä halusi tuottaa asiasta oman näkemyksensä.

Jokisipilän vuonna 2004 ilmestyneessä väitoskirjassa kiistetään Ryti–Ribbentrop-sopimuksen välttämättömyys. ”Kun lähteitä ja päivämääriä lukee ennakkoluulottomasti niin johtopäätös on väistämättä se, että Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjumisella ja sopimuksen nojalla tulleella avulla ei ollut kovinkaan paljon tekemistä keskenään”, hän toteaa. Yksi Suomen poliittisen historian keskeisimpiä myyttejä on, että Ryti pelasti maan itsenäisyyden ja kansakunnan tulevaisuuden ottamalla sopimuksen omiin nimiinsä. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana ja varsinkin Neuvostoliiton kukistumisen myötä Rytin päälle on laskettu kansallisen marttyyrin sädekehä. Kovin kritiikki, mitä Jokisipilän väitöskirjaan on kohdistettu, onkin liittynyt juuri Rytin uhrauksen välttämättömyyden esiintuomiseen. ”Se katsotaan niin merkittäväksi isänmaalliseksi teoksi, että siihen ei olisi saanut puuttua”, Jokisipilä kertoo.

ERILLISSOTATEESI ULKOPOLITIIKAN TYÖKALUNA

Jokisipilän väitöskirjan mukaan erillisotateesi oli propagandistinen kehitelmä, jolla pyrittiin osoittamaan ulkovalloille, miksi demokraattinen Suomi oli päätynyt taistelemaan kansallissosialistisen Saksan rinnalle. Jokisipilän mukaan Suomen poliittinen johto kehitti erillissotateesin jo sota-aikana, kun alkoi olla selvää, että Saksa ei selviä voittajana edes itärintamalta. ”Tarvittiin työkalua sellaisen ulkopolitiikan tekemiseen, jonka avulla Suomea voitaisiin pyrkiä johtamaan kohti rauhaa ja pois Saksan rinnalta”, Jokisipilä kertaa.

Julkisuuteen lanseerattiin väite, että Saksan ja Neuvostoliiton sodalla sekä Suomen ja Neuvostoliiton sodalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Katsottiin, että Suomi taisteli puhtaasti kansalliselta pohjalta talvisodan vääryyksien korjaamiseksi ja että Saksalla oli omat tavoitteensa, jotka eivät liittyneet Suomen sodankäyntiin. ”On totta, että ideologista liittymäkohtaa Suomen ja Saksan taisteluiden välillä oli hyvin vähän, mutta strategisesti ja sotilaallisesti on keinotekoista puhua erillisestä luonteesta. Suomen jatkosotaa ei olisi käyty päivääkään ilman Saksan merkittävää tukea”, Jokisipilä sanoo. Paradoksaalista on, että merkittävimmät tunnustukset erillissotateesilleen Suomi sai nimenomaan Saksalta ja Neuvostoliitolta.

Toiseksi erillissotateesillä pyrittiin selittämään kansalle jatkosotaan ajautumista. Koska taistelu oli vaatinut suuria uhrauksia ja kymmeniätuhansia ihmishenkiä, perusteltiin erillissotateesin avulla uhrausten tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä sekä sitä, että niiden hyöty ei mennyt Saksan vaan Suomen omien sotatavoitteiden saavuttamiseksi.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on se suurin yksittäinen väylä miten erillissotateesi on kulkeutunut myös myöhempiin näkemyksiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Risto Rytin johdolla suomalaiset poliitikot saivat tilaisuuden esittää oman näkemyksensä tapahtumista. Patrioottisten historioitsijoiden koulukunnassa näkemykset kanonisoituivat nopeassa tahdissa pyhäksi tulkinnaksi, jota ei ole haluttu kyseenalaistaa.

Termin ’liittolaisuus’ määrittely on tulkinnanvaraista. Jokisipilällä on siitä oma näkemyksensä: ”Kun kahdella eri taholla on jokin yhteinen tavoite, he ovat liittolaisia riippumatta siitä, onko sopimuksia allekirjoitettu paperille vai ei. Näin nähtynä Suomen ja Saksan liittosuhde oli kiistaton. Oli olemassa sellainen yhteisten tavoitteiden joukko, jota sekä Suomi että Saksa tavoittelivat yhteistoimin.”


SELITYKSEN MAKUA

Näkemykset jatkosodan luonteesta ovat aina olleet kytköksissä kunkin ajankohdan poliittiseen näkemykseen. Kekkosen mukaan Suomella oli aktiivinen rooli jatkosodan synnyssä. Suomen politiikka 1930-luvun loppupuolella sekä talvisodan jälkeen oli hoidettu niin, että jatkosotaan ei ajauduttu vaan se oli tietoisten omien poliittisten ratkaisujen tulos. Paasikiven ja Kekkosen näkökulmasta virheellistä tässä politiikassa oli se, että siinä oli jätetty huomioimatta Neuvostoliiton turvallisuusintressit.

1960-luvulla käytiin aktiivista vuoropuhelua suomalaisen tutkijayhteisön ja Kekkosen historiantulkintojen välillä. Tutkijat vetosivat siihen, että he tarkastelevat tapahtumia ilman ulkopolitiikan painolastia ja ilman pyrkimystä tai tarvetta miellyttää Neuvostoliittoa, mistä taas Kekkosta syytettiin. Itse asiassa historiantutkimus tuotti tuolloin puheenvuoroja viralliselle ulkopolitiikalle ja historiantulkinnalle.

iivan kirjoitti:

Tohtori Markku Jokisipilä sohaisi muurahaispesää pureutumalla väitöskirjassaan Aseveljiä vai liittolaisia Suomen sotahistoriaan haastaen erillissotateesin. Tutkimusaiheen valinta oli monien asioiden summa, mutta siihen vaikutti myös Jokisipilän huomio siitä, että Suomen ulkopolitiikan historia jatkosodan loppuvaiheesta oli kirjoitettu hyvin isänmaalliseen ja suomalaiskansalliseen sävyyn. Jokisipilä halusi tuottaa asiasta oman näkemyksensä.

Jokisipilän vuonna 2004 ilmestyneessä väitoskirjassa kiistetään Ryti–Ribbentrop-sopimuksen välttämättömyys. ”Kun lähteitä ja päivämääriä lukee ennakkoluulottomasti niin johtopäätös on väistämättä se, että Neuvostoliiton suurhyökkäyksen torjumisella ja sopimuksen nojalla tulleella avulla ei ollut kovinkaan paljon tekemistä keskenään”, hän toteaa. Yksi Suomen poliittisen historian keskeisimpiä myyttejä on, että Ryti pelasti maan itsenäisyyden ja kansakunnan tulevaisuuden ottamalla sopimuksen omiin nimiinsä. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana ja varsinkin Neuvostoliiton kukistumisen myötä Rytin päälle on laskettu kansallisen marttyyrin sädekehä. Kovin kritiikki, mitä Jokisipilän väitöskirjaan on kohdistettu, onkin liittynyt juuri Rytin uhrauksen välttämättömyyden esiintuomiseen. ”Se katsotaan niin merkittäväksi isänmaalliseksi teoksi, että siihen ei olisi saanut puuttua”, Jokisipilä kertoo.

ERILLISSOTATEESI ULKOPOLITIIKAN TYÖKALUNA

Jokisipilän väitöskirjan mukaan erillisotateesi oli propagandistinen kehitelmä, jolla pyrittiin osoittamaan ulkovalloille, miksi demokraattinen Suomi oli päätynyt taistelemaan kansallissosialistisen Saksan rinnalle. Jokisipilän mukaan Suomen poliittinen johto kehitti erillissotateesin jo sota-aikana, kun alkoi olla selvää, että Saksa ei selviä voittajana edes itärintamalta. ”Tarvittiin työkalua sellaisen ulkopolitiikan tekemiseen, jonka avulla Suomea voitaisiin pyrkiä johtamaan kohti rauhaa ja pois Saksan rinnalta”, Jokisipilä kertaa.

Julkisuuteen lanseerattiin väite, että Saksan ja Neuvostoliiton sodalla sekä Suomen ja Neuvostoliiton sodalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Katsottiin, että Suomi taisteli puhtaasti kansalliselta pohjalta talvisodan vääryyksien korjaamiseksi ja että Saksalla oli omat tavoitteensa, jotka eivät liittyneet Suomen sodankäyntiin. ”On totta, että ideologista liittymäkohtaa Suomen ja Saksan taisteluiden välillä oli hyvin vähän, mutta strategisesti ja sotilaallisesti on keinotekoista puhua erillisestä luonteesta. Suomen jatkosotaa ei olisi käyty päivääkään ilman Saksan merkittävää tukea”, Jokisipilä sanoo. Paradoksaalista on, että merkittävimmät tunnustukset erillissotateesilleen Suomi sai nimenomaan Saksalta ja Neuvostoliitolta.

Toiseksi erillissotateesillä pyrittiin selittämään kansalle jatkosotaan ajautumista. Koska taistelu oli vaatinut suuria uhrauksia ja kymmeniätuhansia ihmishenkiä, perusteltiin erillissotateesin avulla uhrausten tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä sekä sitä, että niiden hyöty ei mennyt Saksan vaan Suomen omien sotatavoitteiden saavuttamiseksi.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on se suurin yksittäinen väylä miten erillissotateesi on kulkeutunut myös myöhempiin näkemyksiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Risto Rytin johdolla suomalaiset poliitikot saivat tilaisuuden esittää oman näkemyksensä tapahtumista. Patrioottisten historioitsijoiden koulukunnassa näkemykset kanonisoituivat nopeassa tahdissa pyhäksi tulkinnaksi, jota ei ole haluttu kyseenalaistaa.

Termin ’liittolaisuus’ määrittely on tulkinnanvaraista. Jokisipilällä on siitä oma näkemyksensä: ”Kun kahdella eri taholla on jokin yhteinen tavoite, he ovat liittolaisia riippumatta siitä, onko sopimuksia allekirjoitettu paperille vai ei. Näin nähtynä Suomen ja Saksan liittosuhde oli kiistaton. Oli olemassa sellainen yhteisten tavoitteiden joukko, jota sekä Suomi että Saksa tavoittelivat yhteistoimin.”


SELITYKSEN MAKUA

Näkemykset jatkosodan luonteesta ovat aina olleet kytköksissä kunkin ajankohdan poliittiseen näkemykseen. Kekkosen mukaan Suomella oli aktiivinen rooli jatkosodan synnyssä. Suomen politiikka 1930-luvun loppupuolella sekä talvisodan jälkeen oli hoidettu niin, että jatkosotaan ei ajauduttu vaan se oli tietoisten omien poliittisten ratkaisujen tulos. Paasikiven ja Kekkosen näkökulmasta virheellistä tässä politiikassa oli se, että siinä oli jätetty huomioimatta Neuvostoliiton turvallisuusintressit.

1960-luvulla käytiin aktiivista vuoropuhelua suomalaisen tutkijayhteisön ja Kekkosen historiantulkintojen välillä. Tutkijat vetosivat siihen, että he tarkastelevat tapahtumia ilman ulkopolitiikan painolastia ja ilman pyrkimystä tai tarvetta miellyttää Neuvostoliittoa, mistä taas Kekkosta syytettiin. Itse asiassa historiantutkimus tuotti tuolloin puheenvuoroja viralliselle ulkopolitiikalle ja historiantulkinnalle.

emme elä sosialismin vankilassa emmekä kommunismin kurjuudessa vaan vapaassa Suomessa.

Jatkosodan aikana vain pyrkimyksemme Saksan kanssa olivat saman suuntaisia, Neukkula pitää lannistaa niin, ettei 1939.11.30 enää toistu. Saksa taas haki lebensraumia kasvaville arjalais-laumoilleen.

Pienen maan pitää suurta vastaan ottaa se apu joka on mahdollinen ja Saksa oli ainoa mahdollisuus sen jälkeen kun Molotov-Rippendrop sopimus lakkasi vaikuttamasta.

Jokisipilällä saa olla omat näkemyksensä jotka eivät muuta tippaakaan sitä mitä tapahtui. Vain sitä aikaa elänyt voi sanoa miten asiat koettiin ja tehtiin, mikään tutkija ei sitä voi tietää pelkistä kuivista papereista.

niittyar kirjoitti:

emme elä sosialismin vankilassa emmekä kommunismin kurjuudessa vaan vapaassa Suomessa.

Jatkosodan aikana vain pyrkimyksemme Saksan kanssa olivat saman suuntaisia, Neukkula pitää lannistaa niin, ettei 1939.11.30 enää toistu. Saksa taas haki lebensraumia kasvaville arjalais-laumoilleen.

Pienen maan pitää suurta vastaan ottaa se apu joka on mahdollinen ja Saksa oli ainoa mahdollisuus sen jälkeen kun Molotov-Rippendrop sopimus lakkasi vaikuttamasta.

Jokisipilällä saa olla omat näkemyksensä jotka eivät muuta tippaakaan sitä mitä tapahtui. Vain sitä aikaa elänyt voi sanoa miten asiat koettiin ja tehtiin, mikään tutkija ei sitä voi tietää pelkistä kuivista papereista.

Suurin suunnanmuutos tapahtui 1990-luvulla Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen. Alettiin puhua kansallisen itseinhon vuosikymmenistä viitaten YYA-sopimuksen aikaiseen Suomeen. ”Nousi tilittäytymisen tarve sekä tutkimuksessa että yleisessä keskustelussa, jossa haettiin hyvitystä sille, että kylmän sodan aikana Suomen menneisyyttä ei saanut tarkastella suomalaiskansallisessa valossa”, Jokisipilä kertoo. Kun asioista vihdoin sai puhua niiden oikeilla nimillä, esimerkiksi torjuntavoitto-tulkinta tuotiin vahvasti esiin. ”Alettiin puhua ’me voitimme sittenkin’ -tulkinnasta, jonka tarkoituksena oli nostaa jatkosota talvisodan rinnalle kansakunnan kaapin päälle ja nähdä se myös pyhänä kansallisena taisteluna”, Jokisipilä analysoi.

Tarja Halosen lausunto erillissotateesistä on Jokisipilän mukaan hyvä kiteytys siitä tulkinnasta, joka vakiintui Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen. ”Halonen puhui ensin talvisodan hyökkäyksestä vuonna 1939 ja hyppäsi siitä suoraan kesään 1944 Neuvostoliiton toiseen hyökkäykseen, ikään kuin välissä ei olisi tapahtunut yhtään mitään”, Jokisipilä ihmettelee. Torjuntavoittotulkinta historiallisena kuvauksena on Jokisipilän mielestä hyvin kyseenalainen. ”Jos ajattelee Suomen alkuperäisiä tavoitteita sodassa, niin minimitavoitteena oli saada talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Sen lisäksi oli epämääräisesti määritelty Suomeen liitettäväksi alueita Laatokan pohjoispuolelta. ’Me voitimme sittenkin’ -tulkinnassa nämä lakaistaan maton alle”, hän kertaa.

niittyar kirjoitti:

emme elä sosialismin vankilassa emmekä kommunismin kurjuudessa vaan vapaassa Suomessa.

Jatkosodan aikana vain pyrkimyksemme Saksan kanssa olivat saman suuntaisia, Neukkula pitää lannistaa niin, ettei 1939.11.30 enää toistu. Saksa taas haki lebensraumia kasvaville arjalais-laumoilleen.

Pienen maan pitää suurta vastaan ottaa se apu joka on mahdollinen ja Saksa oli ainoa mahdollisuus sen jälkeen kun Molotov-Rippendrop sopimus lakkasi vaikuttamasta.

Jokisipilällä saa olla omat näkemyksensä jotka eivät muuta tippaakaan sitä mitä tapahtui. Vain sitä aikaa elänyt voi sanoa miten asiat koettiin ja tehtiin, mikään tutkija ei sitä voi tietää pelkistä kuivista papereista.

http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,1190.0.html

iivan kirjoitti:

Suurin suunnanmuutos tapahtui 1990-luvulla Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen. Alettiin puhua kansallisen itseinhon vuosikymmenistä viitaten YYA-sopimuksen aikaiseen Suomeen. ”Nousi tilittäytymisen tarve sekä tutkimuksessa että yleisessä keskustelussa, jossa haettiin hyvitystä sille, että kylmän sodan aikana Suomen menneisyyttä ei saanut tarkastella suomalaiskansallisessa valossa”, Jokisipilä kertoo. Kun asioista vihdoin sai puhua niiden oikeilla nimillä, esimerkiksi torjuntavoitto-tulkinta tuotiin vahvasti esiin. ”Alettiin puhua ’me voitimme sittenkin’ -tulkinnasta, jonka tarkoituksena oli nostaa jatkosota talvisodan rinnalle kansakunnan kaapin päälle ja nähdä se myös pyhänä kansallisena taisteluna”, Jokisipilä analysoi.

Tarja Halosen lausunto erillissotateesistä on Jokisipilän mukaan hyvä kiteytys siitä tulkinnasta, joka vakiintui Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen. ”Halonen puhui ensin talvisodan hyökkäyksestä vuonna 1939 ja hyppäsi siitä suoraan kesään 1944 Neuvostoliiton toiseen hyökkäykseen, ikään kuin välissä ei olisi tapahtunut yhtään mitään”, Jokisipilä ihmettelee. Torjuntavoittotulkinta historiallisena kuvauksena on Jokisipilän mielestä hyvin kyseenalainen. ”Jos ajattelee Suomen alkuperäisiä tavoitteita sodassa, niin minimitavoitteena oli saada talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Sen lisäksi oli epämääräisesti määritelty Suomeen liitettäväksi alueita Laatokan pohjoispuolelta. ’Me voitimme sittenkin’ -tulkinnassa nämä lakaistaan maton alle”, hän kertaa.

aiotte siitä Jokisipilästä väsätä? Tuleeko hänestä Suomen Kim vai miksi hänen tulkintansa ylittää kaikkien muiden sanomiset asiasta?

Luuletteko Jokisipilällä olevan jotain salaista tietoa joka tekee hänen sanomisistaan absoluuttisia tosia? Olkaa huoleta ne ovat vain yhden ihmisen tulkinta asioista joiden aikana hän tuskin on ollut maan päällä niitä tapahtumia näkemässä. Luottakaa aikalaisten näkemyksiin! He kokivat ja tekivät. Miten joku voi kuivista papereista sen paremman totuuden löytää? Aikalaiset tiesivät mitä ja minkä vuoksi.

tietämättömälle kirjoitti:

http://www.varastoduunarit.com/forum/index.php/topic,1190.0.html

sitten?

niittyar kirjoitti:

sitten?

OIKEUSKANSLERIN SYYTEKIRJELMÄ.

Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain mukaan tuomitaan rangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi se, joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumisen sotaan vuonna 1941 Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa taikka Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista.

Lainsäädännöllisesti on jo asetettu sille kannalle, että Suomen johtavat poliitikot ovat osaltaan toimineet tavalla, joka on vaikuttanut maamme joutumisen sotaan Neuvostoliittoa ja myöhemmin Iso-Britanniaa vastaan, ja katsottu, että tuo toiminta, joka oli johtanut Suomen läheiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maailmanrauhan rikkoneen kansallissosialistisen Saksan kanssa, on valtakunnalle vahingollisena rangaistava. Erityisesti silloin, kuin on kysymys tasavallan presidentistä ja hallituksen jäsenistä, joiden velvollisuutena on kaikin tavoin ja aloittein edistää kansan ja maan menestystä, on myös selvää, että puheenalainen rangaistavaksi säädetty toiminta ei ole rajoittanut varsinaisiin tekoihin, vaan on käsittänyt myöskin sellaisten toimenpiteiden laiminlyömisen, joita tilanne kulloinkin olisi edellyttänyt ja joihin asianomaisten olisi johtavan asemansa vuoksi pitänyt ryhtyä.

Edellä lausutusta johtuu myös, että alkavassa oikeudenkäynnissä on rajoituttava määrättyihin konkreettisiin tosiasioihin, joiden nojalla asianomaisten syyllisyys on selvitettävissä.

Sotatila jäi voimaan Moskovan rauhan jälkeen.

Moskovan rauhan tultua solmituksi 12.03-1940 ja rauhantilan siten vallitessa massa ei puolustusvoimien ylintä päällikkyyttä, jonka tasavallan presidentti käydyn sodan alkaessa oli luovuttanut toiselle, palautettu presidentille, vaan se jäi edelleen presidentin toimivallasta erilleen, joskin asiasta oli käyty keskusteluja. Myöskin sotatila, johon valtakunta oli niinikään sodan alussa julistettu, jäi voimaan, vaikka senkin lakkauttamista oli ollut puhetta. On kysymyksenalaista, voidaanko presidentin toimivaltaan rauhanomaisissa oloissa kuuluvan puolustusvoimain ylimmän päällikkyyden jättämistä rauhanteon jälkeenkin sodanaikaiselle kannalle pitää hallitusmuodon 30.§:n mukaisena, ja tulkinnanvaraista on niinikään, oliko lainmukaista varsinaisen rauhanteon jälkeenkin ylläpitää maassa sotatilaa, joka on julistettavissa sodan tai kapinan aikana tai niiden uhatessa, milloin sotavoimat taikka osa niistä on määrätty pantavaksi liikekannalle. Joka tapauksessa on katsottava, että kosketellulla tilanteella samoin kuin sillä, että armeijaa ei rauhanteon jälkeen saatettu rauhanaikaiselle kanalle, vaan että sen miesvahvuus pidettiin verrattain suurena, oli vaikutusta myös ulkopoliittisiin suhteisiimme. Erityisesti näissä oloissa muodostui saksalaisten joukkojen kauttakuljetus ja maahan sijoittuminen Suomelle kohtalokkaaksi. Tämän kuljetuksen alkuvaiheista ja kehityksestä mainittakoon seuraavaa:

niittyar kirjoitti:

aiotte siitä Jokisipilästä väsätä? Tuleeko hänestä Suomen Kim vai miksi hänen tulkintansa ylittää kaikkien muiden sanomiset asiasta?

Luuletteko Jokisipilällä olevan jotain salaista tietoa joka tekee hänen sanomisistaan absoluuttisia tosia? Olkaa huoleta ne ovat vain yhden ihmisen tulkinta asioista joiden aikana hän tuskin on ollut maan päällä niitä tapahtumia näkemässä. Luottakaa aikalaisten näkemyksiin! He kokivat ja tekivät. Miten joku voi kuivista papereista sen paremman totuuden löytää? Aikalaiset tiesivät mitä ja minkä vuoksi.

Jokisipilän väitöskirjan mukaan erillisotateesi oli propagandistinen kehitelmä, jolla pyrittiin osoittamaan ulkovalloille, miksi demokraattinen Suomi oli päätynyt taistelemaan kansallissosialistisen Saksan rinnalle. Jokisipilän mukaan Suomen poliittinen johto kehitti erillissotateesin jo sota-aikana, kun alkoi olla selvää, että Saksa ei selviä voittajana edes itärintamalta. ”Tarvittiin työkalua sellaisen ulkopolitiikan tekemiseen, jonka avulla Suomea voitaisiin pyrkiä johtamaan kohti rauhaa ja pois Saksan rinnalta”, Jokisipilä kertaa.

Julkisuuteen lanseerattiin väite, että Saksan ja Neuvostoliiton sodalla sekä Suomen ja Neuvostoliiton sodalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Katsottiin, että Suomi taisteli puhtaasti kansalliselta pohjalta talvisodan vääryyksien korjaamiseksi ja että Saksalla oli omat tavoitteensa, jotka eivät liittyneet Suomen sodankäyntiin. ”On totta, että ideologista liittymäkohtaa Suomen ja Saksan taisteluiden välillä oli hyvin vähän, mutta strategisesti ja sotilaallisesti on keinotekoista puhua erillisestä luonteesta. Suomen jatkosotaa ei olisi käyty päivääkään ilman Saksan merkittävää tukea”, Jokisipilä sanoo. Paradoksaalista on, että merkittävimmät tunnustukset erillissotateesilleen Suomi sai nimenomaan Saksalta ja Neuvostoliitolta.

Toiseksi erillissotateesillä pyrittiin selittämään kansalle jatkosotaan ajautumista. Koska taistelu oli vaatinut suuria uhrauksia ja kymmeniätuhansia ihmishenkiä, perusteltiin erillissotateesin avulla uhrausten tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä sekä sitä, että niiden hyöty ei mennyt Saksan vaan Suomen omien sotatavoitteiden saavuttamiseksi.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on se suurin yksittäinen väylä miten erillissotateesi on kulkeutunut myös myöhempiin näkemyksiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Risto Rytin johdolla suomalaiset poliitikot saivat tilaisuuden esittää oman näkemyksensä tapahtumista. Patrioottisten historioitsijoiden koulukunnassa näkemykset kanonisoituivat nopeassa tahdissa pyhäksi tulkinnaksi, jota ei ole haluttu kyseenalaistaa.

Termin ’liittolaisuus’ määrittely on tulkinnanvaraista. Jokisipilällä on siitä oma näkemyksensä: ”Kun kahdella eri taholla on jokin yhteinen tavoite, he ovat liittolaisia riippumatta siitä, onko sopimuksia allekirjoitettu paperille vai ei. Näin nähtynä Suomen ja Saksan liittosuhde oli kiistaton. Oli olemassa sellainen yhteisten tavoitteiden joukko, jota sekä Suomi että Saksa tavoittelivat yhteistoimin.”

työkaluna kirjoitti:

Jokisipilän väitöskirjan mukaan erillisotateesi oli propagandistinen kehitelmä, jolla pyrittiin osoittamaan ulkovalloille, miksi demokraattinen Suomi oli päätynyt taistelemaan kansallissosialistisen Saksan rinnalle. Jokisipilän mukaan Suomen poliittinen johto kehitti erillissotateesin jo sota-aikana, kun alkoi olla selvää, että Saksa ei selviä voittajana edes itärintamalta. ”Tarvittiin työkalua sellaisen ulkopolitiikan tekemiseen, jonka avulla Suomea voitaisiin pyrkiä johtamaan kohti rauhaa ja pois Saksan rinnalta”, Jokisipilä kertaa.

Julkisuuteen lanseerattiin väite, että Saksan ja Neuvostoliiton sodalla sekä Suomen ja Neuvostoliiton sodalla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Katsottiin, että Suomi taisteli puhtaasti kansalliselta pohjalta talvisodan vääryyksien korjaamiseksi ja että Saksalla oli omat tavoitteensa, jotka eivät liittyneet Suomen sodankäyntiin. ”On totta, että ideologista liittymäkohtaa Suomen ja Saksan taisteluiden välillä oli hyvin vähän, mutta strategisesti ja sotilaallisesti on keinotekoista puhua erillisestä luonteesta. Suomen jatkosotaa ei olisi käyty päivääkään ilman Saksan merkittävää tukea”, Jokisipilä sanoo. Paradoksaalista on, että merkittävimmät tunnustukset erillissotateesilleen Suomi sai nimenomaan Saksalta ja Neuvostoliitolta.

Toiseksi erillissotateesillä pyrittiin selittämään kansalle jatkosotaan ajautumista. Koska taistelu oli vaatinut suuria uhrauksia ja kymmeniätuhansia ihmishenkiä, perusteltiin erillissotateesin avulla uhrausten tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä sekä sitä, että niiden hyöty ei mennyt Saksan vaan Suomen omien sotatavoitteiden saavuttamiseksi.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti on se suurin yksittäinen väylä miten erillissotateesi on kulkeutunut myös myöhempiin näkemyksiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Risto Rytin johdolla suomalaiset poliitikot saivat tilaisuuden esittää oman näkemyksensä tapahtumista. Patrioottisten historioitsijoiden koulukunnassa näkemykset kanonisoituivat nopeassa tahdissa pyhäksi tulkinnaksi, jota ei ole haluttu kyseenalaistaa.

Termin ’liittolaisuus’ määrittely on tulkinnanvaraista. Jokisipilällä on siitä oma näkemyksensä: ”Kun kahdella eri taholla on jokin yhteinen tavoite, he ovat liittolaisia riippumatta siitä, onko sopimuksia allekirjoitettu paperille vai ei. Näin nähtynä Suomen ja Saksan liittosuhde oli kiistaton. Oli olemassa sellainen yhteisten tavoitteiden joukko, jota sekä Suomi että Saksa tavoittelivat yhteistoimin.”

Puhut suu vaahdossa erillissodasta joten kerrohan mitä sillä käsitteellä tarkoitat.
Kalle sitten kertoo sinulle, että mitä se tarkoittaa.

........................

tämä? kirjoitti:

OIKEUSKANSLERIN SYYTEKIRJELMÄ.

Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain mukaan tuomitaan rangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi se, joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumisen sotaan vuonna 1941 Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa taikka Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista.

Lainsäädännöllisesti on jo asetettu sille kannalle, että Suomen johtavat poliitikot ovat osaltaan toimineet tavalla, joka on vaikuttanut maamme joutumisen sotaan Neuvostoliittoa ja myöhemmin Iso-Britanniaa vastaan, ja katsottu, että tuo toiminta, joka oli johtanut Suomen läheiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maailmanrauhan rikkoneen kansallissosialistisen Saksan kanssa, on valtakunnalle vahingollisena rangaistava. Erityisesti silloin, kuin on kysymys tasavallan presidentistä ja hallituksen jäsenistä, joiden velvollisuutena on kaikin tavoin ja aloittein edistää kansan ja maan menestystä, on myös selvää, että puheenalainen rangaistavaksi säädetty toiminta ei ole rajoittanut varsinaisiin tekoihin, vaan on käsittänyt myöskin sellaisten toimenpiteiden laiminlyömisen, joita tilanne kulloinkin olisi edellyttänyt ja joihin asianomaisten olisi johtavan asemansa vuoksi pitänyt ryhtyä.

Edellä lausutusta johtuu myös, että alkavassa oikeudenkäynnissä on rajoituttava määrättyihin konkreettisiin tosiasioihin, joiden nojalla asianomaisten syyllisyys on selvitettävissä.

Sotatila jäi voimaan Moskovan rauhan jälkeen.

Moskovan rauhan tultua solmituksi 12.03-1940 ja rauhantilan siten vallitessa massa ei puolustusvoimien ylintä päällikkyyttä, jonka tasavallan presidentti käydyn sodan alkaessa oli luovuttanut toiselle, palautettu presidentille, vaan se jäi edelleen presidentin toimivallasta erilleen, joskin asiasta oli käyty keskusteluja. Myöskin sotatila, johon valtakunta oli niinikään sodan alussa julistettu, jäi voimaan, vaikka senkin lakkauttamista oli ollut puhetta. On kysymyksenalaista, voidaanko presidentin toimivaltaan rauhanomaisissa oloissa kuuluvan puolustusvoimain ylimmän päällikkyyden jättämistä rauhanteon jälkeenkin sodanaikaiselle kannalle pitää hallitusmuodon 30.§:n mukaisena, ja tulkinnanvaraista on niinikään, oliko lainmukaista varsinaisen rauhanteon jälkeenkin ylläpitää maassa sotatilaa, joka on julistettavissa sodan tai kapinan aikana tai niiden uhatessa, milloin sotavoimat taikka osa niistä on määrätty pantavaksi liikekannalle. Joka tapauksessa on katsottava, että kosketellulla tilanteella samoin kuin sillä, että armeijaa ei rauhanteon jälkeen saatettu rauhanaikaiselle kanalle, vaan että sen miesvahvuus pidettiin verrattain suurena, oli vaikutusta myös ulkopoliittisiin suhteisiimme. Erityisesti näissä oloissa muodostui saksalaisten joukkojen kauttakuljetus ja maahan sijoittuminen Suomelle kohtalokkaaksi. Tämän kuljetuksen alkuvaiheista ja kehityksestä mainittakoon seuraavaa:

Sinulta unohtui mainita kuka oikeuskansleri ja koska on moisen kirjoittanut!

Ei Suomi halunnut sotaa 1939 eikä 1941 eikä muulloinkaan. Kyse on aina ollut yhteiskunnan puolustamisesta vainolaista vastaan joka tällä vuosisadalla on useimmiten ollut kommunistinen maa tai yhtymä.

Suomi ei Englannille eikä muillekaan länsimaille mitään sotaa julistanut eikä Suomella ollut neukkujen kanssa muuta mahdollisuutta kuin puolustautua ja ottaa apua suurvaltaa vastaan sieltä mistä sitä saatiin.

Olisi tietysti ollut mukavampaa jos Englantilaiset, USA ja Ranska olisivat lähettäneet meille apujoukkoja vaikka 10 divisioonaa kaluineen taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan jotta se ei meiltä varastaisi Karjalaa ja uhkaisi meidän vapaata yhteiskuntaamme. Se vaan ei ollut siinä tilanteessa mahdollista vaan meidän oli turvauduttava siihen apuun joka oli reaalista. Talvisodan aikanahan spekuloitiin länsivaltojen avusta ja se lienee ollut yksi Stalinin syistä sodan lopettamiseen. Hän ei halunnut pientäkään konfliktia länsimaiden kanssa koska halusi lännen taistelevan itsensä uuvuksiin Saksan kanssa jolloin neukuilla olisi pienin kustannuksin ollut mahdollisuus ”pelastaa” kapitalistit kommunismin paratiisiin ja saada länsirajansa kanaaliin asti.

Kerro sinä mitä muita mahdollisuuksia meillä olisi ollut pitää ahne kommunistinen itänaapuri kurissa ja rajan takana sekä saada se luovuttamaan sen mitä oli varastanut ja korvaamaan meille aiheuttamansa tappiot niin henkiset kuin materiaalisetkin? Yhteistyö NL:n kanssa ei tullut kyseeseen koska sen päätarkoitus oli tehdä meille sama minkä se teki muille rajanaapureilleen eli tuomitsi ne noin 50 vuoden ajaksi komukadotukseen kärvistelemään ja vei niiltä pääomat oman kassansa tilkkeeksi jotka kuitenkin tuhlasi ja teki konkurssin.

tämä? kirjoitti:

OIKEUSKANSLERIN SYYTEKIRJELMÄ.

Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain mukaan tuomitaan rangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi se, joka ratkaisevalla tavalla on vaikuttanut Suomen joutumisen sotaan vuonna 1941 Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa taikka Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhtynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai estänyt sodan aikana rauhan aikaansaamista.

Lainsäädännöllisesti on jo asetettu sille kannalle, että Suomen johtavat poliitikot ovat osaltaan toimineet tavalla, joka on vaikuttanut maamme joutumisen sotaan Neuvostoliittoa ja myöhemmin Iso-Britanniaa vastaan, ja katsottu, että tuo toiminta, joka oli johtanut Suomen läheiseen sotilaalliseen yhteistyöhön maailmanrauhan rikkoneen kansallissosialistisen Saksan kanssa, on valtakunnalle vahingollisena rangaistava. Erityisesti silloin, kuin on kysymys tasavallan presidentistä ja hallituksen jäsenistä, joiden velvollisuutena on kaikin tavoin ja aloittein edistää kansan ja maan menestystä, on myös selvää, että puheenalainen rangaistavaksi säädetty toiminta ei ole rajoittanut varsinaisiin tekoihin, vaan on käsittänyt myöskin sellaisten toimenpiteiden laiminlyömisen, joita tilanne kulloinkin olisi edellyttänyt ja joihin asianomaisten olisi johtavan asemansa vuoksi pitänyt ryhtyä.

Edellä lausutusta johtuu myös, että alkavassa oikeudenkäynnissä on rajoituttava määrättyihin konkreettisiin tosiasioihin, joiden nojalla asianomaisten syyllisyys on selvitettävissä.

Sotatila jäi voimaan Moskovan rauhan jälkeen.

Moskovan rauhan tultua solmituksi 12.03-1940 ja rauhantilan siten vallitessa massa ei puolustusvoimien ylintä päällikkyyttä, jonka tasavallan presidentti käydyn sodan alkaessa oli luovuttanut toiselle, palautettu presidentille, vaan se jäi edelleen presidentin toimivallasta erilleen, joskin asiasta oli käyty keskusteluja. Myöskin sotatila, johon valtakunta oli niinikään sodan alussa julistettu, jäi voimaan, vaikka senkin lakkauttamista oli ollut puhetta. On kysymyksenalaista, voidaanko presidentin toimivaltaan rauhanomaisissa oloissa kuuluvan puolustusvoimain ylimmän päällikkyyden jättämistä rauhanteon jälkeenkin sodanaikaiselle kannalle pitää hallitusmuodon 30.§:n mukaisena, ja tulkinnanvaraista on niinikään, oliko lainmukaista varsinaisen rauhanteon jälkeenkin ylläpitää maassa sotatilaa, joka on julistettavissa sodan tai kapinan aikana tai niiden uhatessa, milloin sotavoimat taikka osa niistä on määrätty pantavaksi liikekannalle. Joka tapauksessa on katsottava, että kosketellulla tilanteella samoin kuin sillä, että armeijaa ei rauhanteon jälkeen saatettu rauhanaikaiselle kanalle, vaan että sen miesvahvuus pidettiin verrattain suurena, oli vaikutusta myös ulkopoliittisiin suhteisiimme. Erityisesti näissä oloissa muodostui saksalaisten joukkojen kauttakuljetus ja maahan sijoittuminen Suomelle kohtalokkaaksi. Tämän kuljetuksen alkuvaiheista ja kehityksestä mainittakoon seuraavaa:

Kallea ainakin hätkähdyttää palstan kommunistien syvä tyhmyys ja sairas oikeuskäsitys. Toivottavasti nämä piirteet eivät ole palstan ulkopuolisille kommunisteille tyypillisiä.

Kommunistit väittävät suu vaahdossa Suomen olleen syyllinen Talvisotaan mutta kuitenkaan yksikään näistä sankareista ei pysty mainitsemaan sitä Suomen tekoa, joka olisi oikeuttanut hyökkäyksen.

Tämä kommunistien syvä tyhmyys ja sairas oikeuskäsitys, jossa siis syyllinen voidaan tietää tietämättä tehtyä rikosta, on todellakin hätkähdyttänyt Kallea - voivatko jotkut todellakin olla noin tyhmiä ja päästään sairaita?

.................

antikommunisti kirjoitti:

Puhut suu vaahdossa erillissodasta joten kerrohan mitä sillä käsitteellä tarkoitat.
Kalle sitten kertoo sinulle, että mitä se tarkoittaa.

........................

Ei tässä nyt kukaan muu näytä suu vaahdossa levittävän vääristynyttä propagandaasi kuin pelkästään sinä itse.

Mutta asiaan.

Mitä jos?

Jos Ryti–Ribbentrop-sopimusta ei olisi ikinä tehtykään, Jokisipilän mukaan erillissotateesillä olisi vieläkin enemmän kannatusta. ”Isänmaallinen koulukunta historiantutkijoita on ratkaissut tämän sopimuksen aiheuttaman pulman selittämällä, että kesään 1944 asti liittolaisuutta ei ollut ja että sen jälkeen Saksa kiristi Suomea ja hyödynsi sen sotilaallista ahdinkotilaa”, hän kertoo.

Jokisipilä hahmottaa väitöskirjassaan kaksi hypoteesia sopimuksen allekirjoittamiseen ja Saksan painostukseen liittyen. Hypoteesejaan hän kuvaa minimi- ja maksimilinjoiksi. Minimilinjan mukaan Saksan lisäapu olisi huomattu tarpeettomaksi ilman sopimustakin. Ajallisesti ensimmäiset asetoimitukset Suomeen saatiin ennen heinäkuun puoliväliä ja Neuvostoliiton suurhyökkäykset päättyivät 12.7.1944. ”Olisi huomattu, että ominkin voimin oltaisiin pärjätty ja samalla vältytty tältä ikävältä poliittiselta tahralta”, Jokisipilä hahmottaa.

Jokisipilän maksimiteesin mukaan koko sopimuksen syntyminen oli Ribbentropin huijausta. Tässä hän vetoaa kevääseen ja kesään 1943, jolloin Saksalla oli painostusprojekti meneillään Suomen suhteen. Mannerheim oli vakuuttunut siitä, että Hitler ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja Saksan vaatimuksiin ei siten tarvinnut suhtautua vakavasti. Mannerheim varoitti Suomen hallitusta menemästä mukaan sopimukseen. Vuonna 1944 tilanne muuttui toiseksi suurhyökkäyksen johdosta. Vielä silloinkin Mannerheim epäili hanketta Ribbentropin yksityisprojektiksi. Hän kirjoitti kirjeen, jossa pyysi saksalaista kenraali Jodlia vetämään vaateet takaisin.

Viime hetkessä Mannerheim kuitenkin päätti, ettei kirjettä lähetetäkään. ”Tässä tuli esiin se Mannerheimin ominaisuus, että hän ei koskaan halunnut jättää mitään yhden kortin varaan. Hän tajusi, että sodasta olisi irtauduttava aivan lähitulevaisuudessa, ja että jos halusi vielä vaikuttaa tuleviin rauhanneuvotteluihin, olisi se parasta tehdä heti.

älä nyt hermostu kirjoitti:

Ei tässä nyt kukaan muu näytä suu vaahdossa levittävän vääristynyttä propagandaasi kuin pelkästään sinä itse.

Mutta asiaan.

Mitä jos?

Jos Ryti–Ribbentrop-sopimusta ei olisi ikinä tehtykään, Jokisipilän mukaan erillissotateesillä olisi vieläkin enemmän kannatusta. ”Isänmaallinen koulukunta historiantutkijoita on ratkaissut tämän sopimuksen aiheuttaman pulman selittämällä, että kesään 1944 asti liittolaisuutta ei ollut ja että sen jälkeen Saksa kiristi Suomea ja hyödynsi sen sotilaallista ahdinkotilaa”, hän kertoo.

Jokisipilä hahmottaa väitöskirjassaan kaksi hypoteesia sopimuksen allekirjoittamiseen ja Saksan painostukseen liittyen. Hypoteesejaan hän kuvaa minimi- ja maksimilinjoiksi. Minimilinjan mukaan Saksan lisäapu olisi huomattu tarpeettomaksi ilman sopimustakin. Ajallisesti ensimmäiset asetoimitukset Suomeen saatiin ennen heinäkuun puoliväliä ja Neuvostoliiton suurhyökkäykset päättyivät 12.7.1944. ”Olisi huomattu, että ominkin voimin oltaisiin pärjätty ja samalla vältytty tältä ikävältä poliittiselta tahralta”, Jokisipilä hahmottaa.

Jokisipilän maksimiteesin mukaan koko sopimuksen syntyminen oli Ribbentropin huijausta. Tässä hän vetoaa kevääseen ja kesään 1943, jolloin Saksalla oli painostusprojekti meneillään Suomen suhteen. Mannerheim oli vakuuttunut siitä, että Hitler ei tiennyt asiasta yhtään mitään ja Saksan vaatimuksiin ei siten tarvinnut suhtautua vakavasti. Mannerheim varoitti Suomen hallitusta menemästä mukaan sopimukseen. Vuonna 1944 tilanne muuttui toiseksi suurhyökkäyksen johdosta. Vielä silloinkin Mannerheim epäili hanketta Ribbentropin yksityisprojektiksi. Hän kirjoitti kirjeen, jossa pyysi saksalaista kenraali Jodlia vetämään vaateet takaisin.

Viime hetkessä Mannerheim kuitenkin päätti, ettei kirjettä lähetetäkään. ”Tässä tuli esiin se Mannerheimin ominaisuus, että hän ei koskaan halunnut jättää mitään yhden kortin varaan. Hän tajusi, että sodasta olisi irtauduttava aivan lähitulevaisuudessa, ja että jos halusi vielä vaikuttaa tuleviin rauhanneuvotteluihin, olisi se parasta tehdä heti.

Et sitten osannut sanoa, että mitä erillissodalla ymmärrät.
Katsotko olevasi tyypillinen kommunisti puhuessasi suu vaahdossa asioista, joiden määritelmistäkään sinulla ei ole edes omaa käsitystä - puhumattakaan tietoa?

..................

niittyar kirjoitti:

Sinulta unohtui mainita kuka oikeuskansleri ja koska on moisen kirjoittanut!

Ei Suomi halunnut sotaa 1939 eikä 1941 eikä muulloinkaan. Kyse on aina ollut yhteiskunnan puolustamisesta vainolaista vastaan joka tällä vuosisadalla on useimmiten ollut kommunistinen maa tai yhtymä.

Suomi ei Englannille eikä muillekaan länsimaille mitään sotaa julistanut eikä Suomella ollut neukkujen kanssa muuta mahdollisuutta kuin puolustautua ja ottaa apua suurvaltaa vastaan sieltä mistä sitä saatiin.

Olisi tietysti ollut mukavampaa jos Englantilaiset, USA ja Ranska olisivat lähettäneet meille apujoukkoja vaikka 10 divisioonaa kaluineen taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan jotta se ei meiltä varastaisi Karjalaa ja uhkaisi meidän vapaata yhteiskuntaamme. Se vaan ei ollut siinä tilanteessa mahdollista vaan meidän oli turvauduttava siihen apuun joka oli reaalista. Talvisodan aikanahan spekuloitiin länsivaltojen avusta ja se lienee ollut yksi Stalinin syistä sodan lopettamiseen. Hän ei halunnut pientäkään konfliktia länsimaiden kanssa koska halusi lännen taistelevan itsensä uuvuksiin Saksan kanssa jolloin neukuilla olisi pienin kustannuksin ollut mahdollisuus ”pelastaa” kapitalistit kommunismin paratiisiin ja saada länsirajansa kanaaliin asti.

Kerro sinä mitä muita mahdollisuuksia meillä olisi ollut pitää ahne kommunistinen itänaapuri kurissa ja rajan takana sekä saada se luovuttamaan sen mitä oli varastanut ja korvaamaan meille aiheuttamansa tappiot niin henkiset kuin materiaalisetkin? Yhteistyö NL:n kanssa ei tullut kyseeseen koska sen päätarkoitus oli tehdä meille sama minkä se teki muille rajanaapureilleen eli tuomitsi ne noin 50 vuoden ajaksi komukadotukseen kärvistelemään ja vei niiltä pääomat oman kassansa tilkkeeksi jotka kuitenkin tuhlasi ja teki konkurssin.

Oletin kyllä että sinä olet sen verran perehtynyt Suomen historiaan että tietäisit edes kuka oli oikeuskanslerina ja syyttäjänä tuossa todella kuuluisassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Mutta oletin näköjään sitten ihan täysin väärin noiden sinun historian tietojesi suhteen.

Historian tuntemuksesi Suomen historiasta vaikuttaa nyt valitettavasti kovinkin heikoilta ja heppoisilta.

Mutta opetan nyt hiukan sinulle sitten ihan hyvää hyvyyttäni Suomen synkkääkin synkempää historiaa.

Toivo Tarjanne on se oikeuskanserin nimi jota sinä et tiennyt lainkaan.

Toivo Tarjanne toimi Suomen oikeuskanslerina vuosina 1944-1950.

Ja oikeuskansleri Toivo Tarjanne toimi myös syyttäjänä tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissähän oli sitten muuten ihan täysin suomalainen kokoonpano.Tuo kyseinen oikeusistuinhan tuomitsi sotarikokseen syyllistyneet suomalaiset sotasyyllisensä aivan kuten tuo Moskovan välirauhasopimus vaati sitä Suomelta.

Joten tässähän kohtaa suomalainen oikeusistuin toimi aivan niinkuin tuo Moskovan välirauhasopimus vaati.

antikommunisti kirjoitti:

Kallea ainakin hätkähdyttää palstan kommunistien syvä tyhmyys ja sairas oikeuskäsitys. Toivottavasti nämä piirteet eivät ole palstan ulkopuolisille kommunisteille tyypillisiä.

Kommunistit väittävät suu vaahdossa Suomen olleen syyllinen Talvisotaan mutta kuitenkaan yksikään näistä sankareista ei pysty mainitsemaan sitä Suomen tekoa, joka olisi oikeuttanut hyökkäyksen.

Tämä kommunistien syvä tyhmyys ja sairas oikeuskäsitys, jossa siis syyllinen voidaan tietää tietämättä tehtyä rikosta, on todellakin hätkähdyttänyt Kallea - voivatko jotkut todellakin olla noin tyhmiä ja päästään sairaita?

.................

Minua ainakin henkilökohtaisesti huvittaa suunnattomasti tuo sinun kalle ja muutaman kaltaisesi porvarinpökkellön aivan järjetön tollous ja tyhmyys.
Välillä mietin että voiko noin tyhmiä tolloja yleensäkkään edes olla kuin sinä kalle ja muutama kaltaisesi porvarinpökkelä.Mutta näköjään voi.Valitettavasti.Otan osaa.

niittyar kirjoitti:

Sinulta unohtui mainita kuka oikeuskansleri ja koska on moisen kirjoittanut!

Ei Suomi halunnut sotaa 1939 eikä 1941 eikä muulloinkaan. Kyse on aina ollut yhteiskunnan puolustamisesta vainolaista vastaan joka tällä vuosisadalla on useimmiten ollut kommunistinen maa tai yhtymä.

Suomi ei Englannille eikä muillekaan länsimaille mitään sotaa julistanut eikä Suomella ollut neukkujen kanssa muuta mahdollisuutta kuin puolustautua ja ottaa apua suurvaltaa vastaan sieltä mistä sitä saatiin.

Olisi tietysti ollut mukavampaa jos Englantilaiset, USA ja Ranska olisivat lähettäneet meille apujoukkoja vaikka 10 divisioonaa kaluineen taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan jotta se ei meiltä varastaisi Karjalaa ja uhkaisi meidän vapaata yhteiskuntaamme. Se vaan ei ollut siinä tilanteessa mahdollista vaan meidän oli turvauduttava siihen apuun joka oli reaalista. Talvisodan aikanahan spekuloitiin länsivaltojen avusta ja se lienee ollut yksi Stalinin syistä sodan lopettamiseen. Hän ei halunnut pientäkään konfliktia länsimaiden kanssa koska halusi lännen taistelevan itsensä uuvuksiin Saksan kanssa jolloin neukuilla olisi pienin kustannuksin ollut mahdollisuus ”pelastaa” kapitalistit kommunismin paratiisiin ja saada länsirajansa kanaaliin asti.

Kerro sinä mitä muita mahdollisuuksia meillä olisi ollut pitää ahne kommunistinen itänaapuri kurissa ja rajan takana sekä saada se luovuttamaan sen mitä oli varastanut ja korvaamaan meille aiheuttamansa tappiot niin henkiset kuin materiaalisetkin? Yhteistyö NL:n kanssa ei tullut kyseeseen koska sen päätarkoitus oli tehdä meille sama minkä se teki muille rajanaapureilleen eli tuomitsi ne noin 50 vuoden ajaksi komukadotukseen kärvistelemään ja vei niiltä pääomat oman kassansa tilkkeeksi jotka kuitenkin tuhlasi ja teki konkurssin.

Tiedoksesi vain että Englanti julisti sodan Suomea vastaan 6.12.1941.
Ja tämä nyt on sitä täysin oikeaksi todistettua pelkästään historiallisiin lähde-javiitetietoihin perustuvaa faktatietoa.

antikommunisti kirjoitti:

Et sitten osannut sanoa, että mitä erillissodalla ymmärrät.
Katsotko olevasi tyypillinen kommunisti puhuessasi suu vaahdossa asioista, joiden määritelmistäkään sinulla ei ole edes omaa käsitystä - puhumattakaan tietoa?

..................

Suomessa pelättiin kommunistista vallankumousta vuoteen 1948 asti. Eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1945 Lapin sodan ollessa vielä kesken ja äärivasemmisto sai 25 prosenttia kaikista äänistä. ”Se oli huomattava poliittinen voima suomalaisessa yhteiskunnassa. Jälkikäteen voidaan kuitenkin nähdä, ettei Suomen muuttuminen kansandemokratiaksi tai peräti neuvostotasavallaksi kuitenkaan ollut kovin realistinen uhkakuva”, Jokisipilä kertoo.

Siitä, mitkä olivat Stalinin lopulliset tavoitteet Suomen osalta, ei vieläkään ole yksimielisyyttä suomalaisten historiantutkijoiden keskuudessa. ”Olen aika vakuuttunut siitä, ettei Neuvostoliitolla ollut lopullista suunnitelmaa Suomen miehittämiseksi tai liittämiseksi osaksi itseään. Oli Neuvostoliiton oman edun mukaista nostaa mainettaan ulkovaltojen silmissä pyrkimällä säilyttämään naapurina demokraattinen Suomi, joka oli ystävällisissä väleissä Moskovan kanssa. Toki talutusnuorassa kuitenkin”, hän kiteyttää. Neuvostoliittolaiset olivat myös oppineet sen, ettei suomalaisten kynnys tarttua aseisiin ollut kovin korkea, kun itsemääräämisoikeutta uhattiin.

otan osaa kirjoitti:

Oletin kyllä että sinä olet sen verran perehtynyt Suomen historiaan että tietäisit edes kuka oli oikeuskanslerina ja syyttäjänä tuossa todella kuuluisassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Mutta oletin näköjään sitten ihan täysin väärin noiden sinun historian tietojesi suhteen.

Historian tuntemuksesi Suomen historiasta vaikuttaa nyt valitettavasti kovinkin heikoilta ja heppoisilta.

Mutta opetan nyt hiukan sinulle sitten ihan hyvää hyvyyttäni Suomen synkkääkin synkempää historiaa.

Toivo Tarjanne on se oikeuskanserin nimi jota sinä et tiennyt lainkaan.

Toivo Tarjanne toimi Suomen oikeuskanslerina vuosina 1944-1950.

Ja oikeuskansleri Toivo Tarjanne toimi myös syyttäjänä tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissähän oli sitten muuten ihan täysin suomalainen kokoonpano.Tuo kyseinen oikeusistuinhan tuomitsi sotarikokseen syyllistyneet suomalaiset sotasyyllisensä aivan kuten tuo Moskovan välirauhasopimus vaati sitä Suomelta.

Joten tässähän kohtaa suomalainen oikeusistuin toimi aivan niinkuin tuo Moskovan välirauhasopimus vaati.

Joo, huomaa ettet sinä ymmärrä historiallisista faktoista enempää kuin sika helmistä.

"Tuo kyseinen oikeusistuinhan tuomitsi sotarikokseen syyllistyneet suomalaiset sotasyyllisensä aivan kuten tuo Moskovan välirauhasopimus vaati sitä Suomelta. "
Tämähän ei pidä paikkaansa. Suomen allekirjoittaessa välirauhansopimuksen ei sotarikoksiin laskettu sotasyyllisyyttä ja sopimuksessa sovittiin nimenomaan sotarikollisten tuomitseminen. Korkein oikeus huomautti tässä virheellisestä sopimuksen tulkitsemisesta jo oikeudenkäynnin alla 1945. Mutta eihän sopimus kieltänyt sotasyyllisten tuomitsemista joten se ei ollut estä oikeudenkäynnille. Joten väitteet siitä, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti perustui välirauhanehtoihin on laajalle levinnyt virheellinen sopimustulkinta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotarikos

"Toisen maailmansodan jälkeen 8. elokuuta 1945 Lontoossa järjestetyssä liittoutuneiden kokouksessa määriteltiin sotarikokseksi myös rikokset rauhaa vastaan[5] ja hyväksyttiin kansainvälisen sotilastuomioistuimen peruskirja. Nämä määritelmät olivat syyteperusteena Nürnbergin, Tokion ja Helsingin sotarikosoikeudenkäynneissä.[6]"

Eikä sinun tarvitse Kallea uskoa hänen väittäessään Korkeimman oikeiden katsoneen välirauhansopimusta tulkitun väärin:
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420

'
Perustuslakivaliokunta antoi 4.9.1945 esityksen johdosta mietintönsä
nro 40/1945 vp. Mietinnön liitteinä oli korkeimman
oikeuden lausunto ja professori Kaarlo Kairan lausunto. Korkeimman
oikeuden 28.8.1945 päivätyn lausunnon lopussa esitettiin
kannanotto, jonka mukaan ehdotettu laki, joka tosin oli
tarkoitettu säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä
määrätyssä järjestyksessä, sisälsi niin monia ja perustavaa
laatua olevia poikkeuksia hallitusmuodosta ja yleisesti hyväksytyistä
oikeusperiaatteista, ettei lakia oikeudelliselta kannalta
voitu pitää valtiojärjestykseemme soveltuvana. Professori
Kaira 30.8.1945 päivätyssä lausunnossaan päätyi siinä tarkemmin
esittäminsä perustein toteamaan, että sotarikolliskäsitettä
oli välirauhansopimuksen 13 artiklassa tulkittava rajoittavasti
niin, että siihen kuuluivat ainoastaan sotarikolliset
entisessä yleisesti käytetyssä merkityksessä, mutta eivät
n.s. sotasyylliset. Saman tulkinnan esitti korkein oikeus
analysoidessaan lausunnossaan Lontoon sopimusta. Kaira totesi
lausunnossaan, että hän oli tarkastellut asiaa puhtaasti oikeudelliselta
kannalta. "Siihen, johtaako kysymyksen tarkastelu
poliittiselta kannalta toiseen tulokseen, ei ole aihetta
tässä kajota", lausui hän esityksensä lopussa.
'


Tässä professori sanookin totuuden asiasta:
"Siihen, johtaako kysymyksen tarkastelu poliittiselta kannalta toiseen tulokseen, ei ole aihetta tässä kajota"

Toisin sanoen sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli poliittisesti maassa pakko pitää mutta sitä ei rauhansopimus juriidisesti vaatinut. Tätä väitettä on todella vaikea mennä kumoamaan sillä sopimuksen tekohetkellä ei sotasyyllisyys sisältynyt sotarikoksiin.

................

kommunismin pelko kirjoitti:

Suomessa pelättiin kommunistista vallankumousta vuoteen 1948 asti. Eduskuntavaalit pidettiin vuonna 1945 Lapin sodan ollessa vielä kesken ja äärivasemmisto sai 25 prosenttia kaikista äänistä. ”Se oli huomattava poliittinen voima suomalaisessa yhteiskunnassa. Jälkikäteen voidaan kuitenkin nähdä, ettei Suomen muuttuminen kansandemokratiaksi tai peräti neuvostotasavallaksi kuitenkaan ollut kovin realistinen uhkakuva”, Jokisipilä kertoo.

Siitä, mitkä olivat Stalinin lopulliset tavoitteet Suomen osalta, ei vieläkään ole yksimielisyyttä suomalaisten historiantutkijoiden keskuudessa. ”Olen aika vakuuttunut siitä, ettei Neuvostoliitolla ollut lopullista suunnitelmaa Suomen miehittämiseksi tai liittämiseksi osaksi itseään. Oli Neuvostoliiton oman edun mukaista nostaa mainettaan ulkovaltojen silmissä pyrkimällä säilyttämään naapurina demokraattinen Suomi, joka oli ystävällisissä väleissä Moskovan kanssa. Toki talutusnuorassa kuitenkin”, hän kiteyttää. Neuvostoliittolaiset olivat myös oppineet sen, ettei suomalaisten kynnys tarttua aseisiin ollut kovin korkea, kun itsemääräämisoikeutta uhattiin.

Sinäkin vaihdoit puheenaihetta.
Eikö sinullakaan ole mitään omaa käsitystä erillissodalle?

............................

otan osaa kirjoitti:

Oletin kyllä että sinä olet sen verran perehtynyt Suomen historiaan että tietäisit edes kuka oli oikeuskanslerina ja syyttäjänä tuossa todella kuuluisassa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Mutta oletin näköjään sitten ihan täysin väärin noiden sinun historian tietojesi suhteen.

Historian tuntemuksesi Suomen historiasta vaikuttaa nyt valitettavasti kovinkin heikoilta ja heppoisilta.

Mutta opetan nyt hiukan sinulle sitten ihan hyvää hyvyyttäni Suomen synkkääkin synkempää historiaa.

Toivo Tarjanne on se oikeuskanserin nimi jota sinä et tiennyt lainkaan.

Toivo Tarjanne toimi Suomen oikeuskanslerina vuosina 1944-1950.

Ja oikeuskansleri Toivo Tarjanne toimi myös syyttäjänä tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä vuosina 1945-1946.

Tuossa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissähän oli sitten muuten ihan täysin suomalainen kokoonpano.Tuo kyseinen oikeusistuinhan tuomitsi sotarikokseen syyllistyneet suomalaiset sotasyyllisensä aivan kuten tuo Moskovan välirauhasopimus vaati sitä Suomelta.

Joten tässähän kohtaa suomalainen oikeusistuin toimi aivan niinkuin tuo Moskovan välirauhasopimus vaati.

"Joten tässähän kohtaa suomalainen oikeusistuin toimi aivan niinkuin tuo Moskovan välirauhasopimus vaati."

Tämän Kalle tuossa yläpuolella Korkeimman oikeuden lausunnon avulla osoitti virheelliseksi väitteeksi.

....................

nyt olet tyhmä kirjoitti:

Minua ainakin henkilökohtaisesti huvittaa suunnattomasti tuo sinun kalle ja muutaman kaltaisesi porvarinpökkellön aivan järjetön tollous ja tyhmyys.
Välillä mietin että voiko noin tyhmiä tolloja yleensäkkään edes olla kuin sinä kalle ja muutama kaltaisesi porvarinpökkelä.Mutta näköjään voi.Valitettavasti.Otan osaa.

Kalle ei ole ainakaan niin tyhmä, että väittäisi jotakin syylliseksi tietämättä edes tehtyä rikosta. Näin syvää tyhmyyttä taitaa esiintyä vain palstan kommunistien joukossa.

.................

antikommunisti kirjoitti:

Kalle ei ole ainakaan niin tyhmä, että väittäisi jotakin syylliseksi tietämättä edes tehtyä rikosta. Näin syvää tyhmyyttä taitaa esiintyä vain palstan kommunistien joukossa.

.................

Pahasti väärässä.
Kyllä tuo sinun tyhmyytesi on jotain aivan ainutlaatuista.
Ei noin tyhmää kuin sinä syynny kuin joka tuhannes vuosi jos sitäkään.

antikommunisti kirjoitti:

"Joten tässähän kohtaa suomalainen oikeusistuin toimi aivan niinkuin tuo Moskovan välirauhasopimus vaati."

Tämän Kalle tuossa yläpuolella Korkeimman oikeuden lausunnon avulla osoitti virheelliseksi väitteeksi.

....................

Kerrohan nyt sitten missähän ihan käytännössä ja todellisudessa miten nuo sotasyyllisyysoikeuden päättämät tuomiot on sitten oikein kumottu?

Minä nyt kumminkin väitän ettei noita aikoinaan tuomittuja sotasyyllisyystuomioita ole purettu yhtään mitenkään.Ovat siis vieläkin täysin lainvoimaisia tuomioita.Koska niitä ei ole kumottu yhtään missään.

Teorioinesi voit minun puolestani painua vaikka siperiaan.
Ei kukaan tule ikinä kaipaamaan valheellisia ja lapsellisia teorioitasi yhtään missään.

otan osaa kirjoitti:

Kerrohan nyt sitten missähän ihan käytännössä ja todellisudessa miten nuo sotasyyllisyysoikeuden päättämät tuomiot on sitten oikein kumottu?

Minä nyt kumminkin väitän ettei noita aikoinaan tuomittuja sotasyyllisyystuomioita ole purettu yhtään mitenkään.Ovat siis vieläkin täysin lainvoimaisia tuomioita.Koska niitä ei ole kumottu yhtään missään.

Teorioinesi voit minun puolestani painua vaikka siperiaan.
Ei kukaan tule ikinä kaipaamaan valheellisia ja lapsellisia teorioitasi yhtään missään.

Vituttaako? Eikö löydy vasta-argumentteja ja siksi pitää alkaa valehteleen?

Kalle ei ole koskaan eikä missään väittänyt sotasyyllisyystuomioiden tulleen puretuiksi.
Mutta Kalle on väittänyt ja väitteensä KO:n lausunnolla perustellut, että välirauhansopimus ei edellyttänyt oikeudenkäyntiä.

Tätä Kallen KO:n lausuntoon perustuvaa väitettä et kumoa.
Sorry, vituttaako?
Kallea vituttaisi ainakin, ja lujaa.

.......................

olet nyt kirjoitti:

Pahasti väärässä.
Kyllä tuo sinun tyhmyytesi on jotain aivan ainutlaatuista.
Ei noin tyhmää kuin sinä syynny kuin joka tuhannes vuosi jos sitäkään.

Kalle ymmärtää sinua - sinä pidät Kallea tyhmänä koska Kalle ei katso jonkun olevan syyllinen ennenkuin tiedätään myös tehty rikos. Sinulle ilmeisesti riittää syyllisen selvittäminen ja tehtyä rikosta ei tarvitse tietää.

Meidän täysin päinvastaiset näkemykset syyllisyyteen vaikuttavat käsitykseen toistemme tyhmyydestä.
Kallen tarvitsee tietää rikos ennenkuin voidaan löytää syyllinen ja sinä katsot Kallen olevan tuhanteen vuoteen tyhmin ihminen. Sinä taas voit osoittaa syyllisen tietämättä edes tehtyä rikosta ja Kalle katsoo sinun olevan todella syvästi tyhmä.

Kalle ei asiaan enempää puutu vaan antaa muiden palstalaisten oman päättelykykynsä mukaan tehdä johtopäätökset meidän välisestä tyhmyydestä.

Jos asiassa ei ilmene jotakin täysin uutta niin Kalle ei tähän viestihaaraan haaskaa enempää kallista aikaansa.

.....................

antikommunisti kirjoitti:

Kalle ymmärtää sinua - sinä pidät Kallea tyhmänä koska Kalle ei katso jonkun olevan syyllinen ennenkuin tiedätään myös tehty rikos. Sinulle ilmeisesti riittää syyllisen selvittäminen ja tehtyä rikosta ei tarvitse tietää.

Meidän täysin päinvastaiset näkemykset syyllisyyteen vaikuttavat käsitykseen toistemme tyhmyydestä.
Kallen tarvitsee tietää rikos ennenkuin voidaan löytää syyllinen ja sinä katsot Kallen olevan tuhanteen vuoteen tyhmin ihminen. Sinä taas voit osoittaa syyllisen tietämättä edes tehtyä rikosta ja Kalle katsoo sinun olevan todella syvästi tyhmä.

Kalle ei asiaan enempää puutu vaan antaa muiden palstalaisten oman päättelykykynsä mukaan tehdä johtopäätökset meidän välisestä tyhmyydestä.

Jos asiassa ei ilmene jotakin täysin uutta niin Kalle ei tähän viestihaaraan haaskaa enempää kallista aikaansa.

.....................

Sinä se nyt kumminkin aina olet se kaikista tyhmin ihan aina.
Olet tuon tyhmyytesi osoittanut todella monta kertaa että ei siitä tyhmyydestäsi ole enää mitää epäselvää.

Kyllähän vihollisia oli vieläkin enemmän. Suomi-neito ei ollut oikein suosittu. Pariisin rauhansopimuksen 1947 tekstiä: “Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan…"

antikommunisti kirjoitti:

Vituttaako? Eikö löydy vasta-argumentteja ja siksi pitää alkaa valehteleen?

Kalle ei ole koskaan eikä missään väittänyt sotasyyllisyystuomioiden tulleen puretuiksi.
Mutta Kalle on väittänyt ja väitteensä KO:n lausunnolla perustellut, että välirauhansopimus ei edellyttänyt oikeudenkäyntiä.

Tätä Kallen KO:n lausuntoon perustuvaa väitettä et kumoa.
Sorry, vituttaako?
Kallea vituttaisi ainakin, ja lujaa.

.......................

Et nyt pystynyt yhtään mitenkään järkevästi kertomaan vasytausta esittämääni kysymykseen?

Kerrohan nyt sitten vielä oma käsityksesi siitä että miksi ihmeessä sitten Suomessa aikoinaan pidettiin tuo todella kuuluisa sotasyyllisyysoikeudenkäynti jos sitä ei olisi tarvinnut edes pitää lainkaan?
Niinkuin sinä nyt väität.

Vastattuasi tähän esittämääni kysymykseen me normaalit ihmiset saamme sitten taas kerran nauraa todella makeasti pelkästään sinun kustannuksellasi.

kaikista tyhmin kirjoitti:

Sinä se nyt kumminkin aina olet se kaikista tyhmin ihan aina.
Olet tuon tyhmyytesi osoittanut todella monta kertaa että ei siitä tyhmyydestäsi ole enää mitää epäselvää.

Olet mielisairas ?


HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

Mutta ei se haittaa.

HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

Joulunrauhaa.

HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

muuten että'? kirjoitti:

Olet mielisairas ?


HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

Mutta ei se haittaa.

HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

Joulunrauhaa.

HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH.. HAHAHAHAHAH..

Vain ääretön avuttomuutesi ylittää loputtoman tyhmyytesi.

suosittu kirjoitti:

Kyllähän vihollisia oli vieläkin enemmän. Suomi-neito ei ollut oikein suosittu. Pariisin rauhansopimuksen 1947 tekstiä: “Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan…"

mennä ohi, ainoa joka tänne halusi oli kommunistinen Neuvostoliitto. Noita muita on totuuden nimissä aivan turhaa mainita. En ole kuullut tsekkienkään maihinnoususta tai Kanadan. Me emme sotineet muuta kuin Neuvostoliitoa vastaan vaikka miten hakisit niitä tapauksia. Kun siis puhutaan II maailmansodan tai itsenäisyyden ajoista yleensä. Ollessamme osana Ruotsia taisi tulla tapelluksi laajemminkin sekä Venäjän osana ollessa, silloin kävimme Keski-Euroopassa ratsujamme juottamassa ja tappelimme japseja vastaan.

On teillä parilla komulla ongelmia! Olisi syytä, jos yleensä aiotte jäädä henkiin (liikkeenä) miettiä enemmän miten saatte taas kansaa uskomaan teihin.

puheenaihetta? kirjoitti:

Et nyt pystynyt yhtään mitenkään järkevästi kertomaan vasytausta esittämääni kysymykseen?

Kerrohan nyt sitten vielä oma käsityksesi siitä että miksi ihmeessä sitten Suomessa aikoinaan pidettiin tuo todella kuuluisa sotasyyllisyysoikeudenkäynti jos sitä ei olisi tarvinnut edes pitää lainkaan?
Niinkuin sinä nyt väität.

Vastattuasi tähän esittämääni kysymykseen me normaalit ihmiset saamme sitten taas kerran nauraa todella makeasti pelkästään sinun kustannuksellasi.

Kallehan on jo vastannut kysymykseesi. Siis kerrataan taas punanutulle.

Korkein oikeus katsoi välirauhansopimusta tulkitun väärin:
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420

'
Perustuslakivaliokunta antoi 4.9.1945 esityksen johdosta mietintönsä
nro 40/1945 vp. Mietinnön liitteinä oli korkeimman
oikeuden lausunto ja professori Kaarlo Kairan lausunto. Korkeimman
oikeuden 28.8.1945 päivätyn lausunnon lopussa esitettiin
kannanotto, jonka mukaan ehdotettu laki, joka tosin oli
tarkoitettu säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä
määrätyssä järjestyksessä, sisälsi niin monia ja perustavaa
laatua olevia poikkeuksia hallitusmuodosta ja yleisesti hyväksytyistä
oikeusperiaatteista, ettei lakia oikeudelliselta kannalta
voitu pitää valtiojärjestykseemme soveltuvana. Professori
Kaira 30.8.1945 päivätyssä lausunnossaan päätyi siinä tarkemmin
esittäminsä perustein toteamaan, että sotarikolliskäsitettä
oli välirauhansopimuksen 13 artiklassa tulkittava rajoittavasti
niin, että siihen kuuluivat ainoastaan sotarikolliset
entisessä yleisesti käytetyssä merkityksessä, mutta eivät
n.s. sotasyylliset. Saman tulkinnan esitti korkein oikeus
analysoidessaan lausunnossaan Lontoon sopimusta. Kaira totesi
lausunnossaan, että hän oli tarkastellut asiaa puhtaasti oikeudelliselta
kannalta. "Siihen, johtaako kysymyksen tarkastelu
poliittiselta kannalta toiseen tulokseen, ei ole aihetta
tässä kajota", lausui hän esityksensä lopussa.
'


Tässä professori sanookin totuuden asiasta:
"Siihen, johtaako kysymyksen tarkastelu poliittiselta kannalta toiseen tulokseen, ei ole aihetta tässä kajota"

Toisin sanoen sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli poliittisesti maassa pakko pitää mutta sitä ei rauhansopimus juriidisesti vaatinut. Tätä väitettä on todella vaikea mennä kumoamaan sillä sopimuksen tekohetkellä ei sotasyyllisyys sisältynyt sotarikoksiin.

Vastaus siis kysymykseesi on, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli poliittisesti maassa pakko pitää mutta sitä ei rauhansopimus juriidisesti vaatinut.

................

niittyar kirjoitti:

mennä ohi, ainoa joka tänne halusi oli kommunistinen Neuvostoliitto. Noita muita on totuuden nimissä aivan turhaa mainita. En ole kuullut tsekkienkään maihinnoususta tai Kanadan. Me emme sotineet muuta kuin Neuvostoliitoa vastaan vaikka miten hakisit niitä tapauksia. Kun siis puhutaan II maailmansodan tai itsenäisyyden ajoista yleensä. Ollessamme osana Ruotsia taisi tulla tapelluksi laajemminkin sekä Venäjän osana ollessa, silloin kävimme Keski-Euroopassa ratsujamme juottamassa ja tappelimme japseja vastaan.

On teillä parilla komulla ongelmia! Olisi syytä, jos yleensä aiotte jäädä henkiin (liikkeenä) miettiä enemmän miten saatte taas kansaa uskomaan teihin.

Voittoisat liittoutuneet etupäässä Yhdysvallat,Yhdistyneet kansakunnat,Ranska ja Neuvostoliitto neuvottelivat rauhansopimukset vähäisempien akselivaltioiden ja niiden liittossa olleiden maiden Italian,Romanian,Unkarin,Bulgarian ja Suomen kanssa.
Maat saivat kumminkin jatkaa itsenäisinä ja niiden sallittiin liittyä Yhdistyneisiin kansakuntiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_rauhansopimus_(1947)

niittyar kirjoitti:

mennä ohi, ainoa joka tänne halusi oli kommunistinen Neuvostoliitto. Noita muita on totuuden nimissä aivan turhaa mainita. En ole kuullut tsekkienkään maihinnoususta tai Kanadan. Me emme sotineet muuta kuin Neuvostoliitoa vastaan vaikka miten hakisit niitä tapauksia. Kun siis puhutaan II maailmansodan tai itsenäisyyden ajoista yleensä. Ollessamme osana Ruotsia taisi tulla tapelluksi laajemminkin sekä Venäjän osana ollessa, silloin kävimme Keski-Euroopassa ratsujamme juottamassa ja tappelimme japseja vastaan.

On teillä parilla komulla ongelmia! Olisi syytä, jos yleensä aiotte jäädä henkiin (liikkeenä) miettiä enemmän miten saatte taas kansaa uskomaan teihin.

http://mallipoisto.blogit.kauppalehti.fi/blog/4606/kanadakin-julisti-sodan-suomelle

Oikeus seuraa aina voittajan miekkaa.
Olisi Suomi aikoinaan voittanut vain käymänsä sodat.Niin ei nyt sinunkaan tarvitsisi lainkaan parkua pahaaoloasi ainakaan yleisillä nettipalstolilla.

vain että kirjoitti:

Oikeus seuraa aina voittajan miekkaa.
Olisi Suomi aikoinaan voittanut vain käymänsä sodat.Niin ei nyt sinunkaan tarvitsisi lainkaan parkua pahaaoloasi ainakaan yleisillä nettipalstolilla.

paha olla mutta komuilla näyttää olevan kun pitää alkaa kuvittelemaan asioita näkemättä kulissien taakse. Niinhän se oli neukuillakin kun oli kaksi todellisuutta, oli se miten olisi pitänyt olla ja se miten oli. Noilla kahdella oli aina vain syvenevä kuilu välillään joten sikäli ymmärrän komujen tavan hylätä reaalimaailma koska kuvitteellinen näyttää paljon paremmalta. Ne kuvitelmat vaan eivät johda mihinkään todelliseen vaan säilyvät kuvitelmina.

Tuota eroa noiden kahden maailman välillä taidettiin kutsua sosialismiseksi realismiksi.

niittyar kirjoitti:

paha olla mutta komuilla näyttää olevan kun pitää alkaa kuvittelemaan asioita näkemättä kulissien taakse. Niinhän se oli neukuillakin kun oli kaksi todellisuutta, oli se miten olisi pitänyt olla ja se miten oli. Noilla kahdella oli aina vain syvenevä kuilu välillään joten sikäli ymmärrän komujen tavan hylätä reaalimaailma koska kuvitteellinen näyttää paljon paremmalta. Ne kuvitelmat vaan eivät johda mihinkään todelliseen vaan säilyvät kuvitelmina.

Tuota eroa noiden kahden maailman välillä taidettiin kutsua sosialismiseksi realismiksi.

Tiedoksei vain että oikeus seuraa aina voittajan miekkaa.
Olisi Suomi aikoinaan voittanut vain käymänsä sodat.Niin ei nyt sinunkaan tarvitsisi lainkaan parkua pahaaoloasi ainakaan yleisillä nettipalstolilla.

juuri nyt kirjoitti:

Tiedoksei vain että oikeus seuraa aina voittajan miekkaa.
Olisi Suomi aikoinaan voittanut vain käymänsä sodat.Niin ei nyt sinunkaan tarvitsisi lainkaan parkua pahaaoloasi ainakaan yleisillä nettipalstolilla.

mielestäni toistat itseäsi! Ei asia toistamalla sen kummemmaksi tule. Tuo sinun parkusi ei tee vaikutusta muihin.

tietämättömälle kirjoitti:

http://mallipoisto.blogit.kauppalehti.fi/blog/4606/kanadakin-julisti-sodan-suomelle

muuta sotaa meidän kanssamme kuin se, että ne auttoivat Neukkulaa koska se ei koostaan huolimatta pärjännyt ilman apua meidän kanssamme.

Mahtoikohan montakin divisioonaa kanadalaisia rynniä Kannaksella? En minä ainakaan ole moisesta kuullut. Kyllä meidän sotamme oli neukkujen kanssa vaikka miten yrität selitellä. En ensinnäkään ymmärrä mitä se kuuluu meidän puolustautumiseemme neukkujen ryntäystä vastaan????

niittyar kirjoitti:

muuta sotaa meidän kanssamme kuin se, että ne auttoivat Neukkulaa koska se ei koostaan huolimatta pärjännyt ilman apua meidän kanssamme.

Mahtoikohan montakin divisioonaa kanadalaisia rynniä Kannaksella? En minä ainakaan ole moisesta kuullut. Kyllä meidän sotamme oli neukkujen kanssa vaikka miten yrität selitellä. En ensinnäkään ymmärrä mitä se kuuluu meidän puolustautumiseemme neukkujen ryntäystä vastaan????

Toisessa maailmansodassahan sotivat vastakkain niinsanotut liittoutuneet maat liittolaisineen ja niinsanotut akselivaltiot asevrljineen ja liittolaisineen.

Kerrohan nyt oma käsityksesi että mitkä maat sitten kuuluivat noihin niinsanottuihin liittoutuneisiin maihin ja mitkä maat akselivaltoihin?

Jatketaan sitten sen jälkeen eteenpäin kun olet nyt ensin suoriutunut kunnialla tästä antamastani erittäin helposta tehtävästä.

niittyar kirjoitti:

mielestäni toistat itseäsi! Ei asia toistamalla sen kummemmaksi tule. Tuo sinun parkusi ei tee vaikutusta muihin.

Ei täällä kyllä kukaan muu paru Suomen todella surkeaa kohtaloa 1940-luvulla kuin sinä pari muuta kaltaistasi porvarinpökkelöä.