Palstalla osui silmääni keskustelu ns. Pyhän Hengen pilkasta. Matt 12:31; Mark 3:29.
Täällä jo yksi säikähti. Siksi kirjoitan.
Monet ovat joutuneet hengelliseen ja henkiseen epätoivoon tämän asian vuoksi. Lue mieluimmin Mark 3:29 ja myös Matt 12:31.
Miltä tuntuu jos on uskoon tullut ja sitten joutuu miettimään onko tehnyt synnin jota ei voi saada anteeksi ?
Hengen pilkassa ei ole kysymys sanalipsahduksista.
Jumalan Henki vetoaa jokaiseen ihmiseen jollakin tavalla moneen kertaan elämän aikana puhutellen synnistä, omatunto kolkuttaa, uskonasiat käyvät mielessä. Jumala puhuttelee niin että ihminen päätyy jonkinlaiseen ratkaisuun mitä tekee ja mitä päättää sillä hetkellä.
Jos ihminen jatkaa synnissä kyse on Hengen pilkasta. Oma päätös.
Ei tämä lopullinen tarvitse olla, mutta erittäin riskialtista lykätä ratkaisua. Mistä kukin tietää elinpäiviään. Auto voi ajaa yli seuraavana aamuna.
Jumala armollisesti katsoo myöhemmin taas otollisen hetken ja puhuttelee taas niin että ihminen jotakin tekee ratkaisua. Ei näitä ratkaisuja ihmisen tiedosstaa edes tarvitse, kuitenkin kyse on pikkusesta ravistelusta että ihminen jotakin ajattelee jollakin tavalla Jumalasta ja uskonasioista, mualiman menosta suhteessa asiaan ja syntiä. Miltä se synti tuntuu ?
Kun ihminen itsepintaisesti kieltäytyy Jumalan vetoomuksista, ihminen itse lopulta katkaisee siteen taivaaseen- ei väkisin eikä vängällä. Kyseessä on ihmisen oma päätös. Jumalaa ei voi syyttää, ihminen nousee vielä kerran joskus kuulemaan mitä elämässään päätti asiasta; Ilm 20. Ei ketään voi uskoon pakottaa vastentahtoisesti. Rakkaus on aina vapaaehtoista ollakseen rakkautta. Kristinusko on pelkkää rakkautta. Ei mitään muuta. Ingenting annat.
Joku kaunis päivä Jumala on puhutellut viimeisen kerran. Ihminen on ns paatunut. Paatumus tarkoittaa ettei pirukaan enää saa Jumalaa ajattelemaan synnistä puhumattakaan.
Ihminen voi haistatella; - haista taivaan ukko pitkä paska !
Siitä huolimatta taivaan ukko voi puhutella uudelleen ja kutsua.
Ei siis pidä ymmärtää että kysymyksessä on kerran äkkihermostuksissa lausuttu pilkanteko, vaan ihmisen itsensä päättämä jatkuva metodi kieltäytymiseen.
Jumala on puhutellut moneen kertaan rakkaudessaan. Haluaisi vieläkin antaa mahdollisuuksia, mutta kun äijä vaan kieltäytyy joka kerta jatkuvasti, aina uudelleen ja uudelleen.
Siis kyseessä on ihmisen oma ratkaisu jossa hän on tietoinen tekemästään ratkaisusta, eikä pääse syyttämään Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta.
Jumala ei ole milloinkaan kieltänyt armoaan. Mutta armo perustuu aina katumukseen, synnin hylkäämiseen ja parannukseen. Muuten anteeksiantoa ei voi olla. GTietenkään- järki sanoo, että on turhaa pyytää anteeksi yhtään mitään jos ei kadu asiaa ja tee jatkossa paremmin. Näin ihmissihteissakin.
Ihminen on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan siis jos paatuu- ja mistä tietää koska on viimeinen kerta ja viimeinen paatumus. Tässä asian vaarallisuus. Ei siinä etteikö Jumala armahtaisi katuvaa parannuksentekijää, syntinsä hylkääjää.
yst terv
jari
Täällä jo yksi säikähti. Siksi kirjoitan.
Monet ovat joutuneet hengelliseen ja henkiseen epätoivoon tämän asian vuoksi. Lue mieluimmin Mark 3:29 ja myös Matt 12:31.
Miltä tuntuu jos on uskoon tullut ja sitten joutuu miettimään onko tehnyt synnin jota ei voi saada anteeksi ?
Hengen pilkassa ei ole kysymys sanalipsahduksista.
Jumalan Henki vetoaa jokaiseen ihmiseen jollakin tavalla moneen kertaan elämän aikana puhutellen synnistä, omatunto kolkuttaa, uskonasiat käyvät mielessä. Jumala puhuttelee niin että ihminen päätyy jonkinlaiseen ratkaisuun mitä tekee ja mitä päättää sillä hetkellä.
Jos ihminen jatkaa synnissä kyse on Hengen pilkasta. Oma päätös.
Ei tämä lopullinen tarvitse olla, mutta erittäin riskialtista lykätä ratkaisua. Mistä kukin tietää elinpäiviään. Auto voi ajaa yli seuraavana aamuna.
Jumala armollisesti katsoo myöhemmin taas otollisen hetken ja puhuttelee taas niin että ihminen jotakin tekee ratkaisua. Ei näitä ratkaisuja ihmisen tiedosstaa edes tarvitse, kuitenkin kyse on pikkusesta ravistelusta että ihminen jotakin ajattelee jollakin tavalla Jumalasta ja uskonasioista, mualiman menosta suhteessa asiaan ja syntiä. Miltä se synti tuntuu ?
Kun ihminen itsepintaisesti kieltäytyy Jumalan vetoomuksista, ihminen itse lopulta katkaisee siteen taivaaseen- ei väkisin eikä vängällä. Kyseessä on ihmisen oma päätös. Jumalaa ei voi syyttää, ihminen nousee vielä kerran joskus kuulemaan mitä elämässään päätti asiasta; Ilm 20. Ei ketään voi uskoon pakottaa vastentahtoisesti. Rakkaus on aina vapaaehtoista ollakseen rakkautta. Kristinusko on pelkkää rakkautta. Ei mitään muuta. Ingenting annat.
Joku kaunis päivä Jumala on puhutellut viimeisen kerran. Ihminen on ns paatunut. Paatumus tarkoittaa ettei pirukaan enää saa Jumalaa ajattelemaan synnistä puhumattakaan.
Ihminen voi haistatella; - haista taivaan ukko pitkä paska !
Siitä huolimatta taivaan ukko voi puhutella uudelleen ja kutsua.
Ei siis pidä ymmärtää että kysymyksessä on kerran äkkihermostuksissa lausuttu pilkanteko, vaan ihmisen itsensä päättämä jatkuva metodi kieltäytymiseen.
Jumala on puhutellut moneen kertaan rakkaudessaan. Haluaisi vieläkin antaa mahdollisuuksia, mutta kun äijä vaan kieltäytyy joka kerta jatkuvasti, aina uudelleen ja uudelleen.
Siis kyseessä on ihmisen oma ratkaisu jossa hän on tietoinen tekemästään ratkaisusta, eikä pääse syyttämään Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta.
Jumala ei ole milloinkaan kieltänyt armoaan. Mutta armo perustuu aina katumukseen, synnin hylkäämiseen ja parannukseen. Muuten anteeksiantoa ei voi olla. GTietenkään- järki sanoo, että on turhaa pyytää anteeksi yhtään mitään jos ei kadu asiaa ja tee jatkossa paremmin. Näin ihmissihteissakin.
Ihminen on syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan siis jos paatuu- ja mistä tietää koska on viimeinen kerta ja viimeinen paatumus. Tässä asian vaarallisuus. Ei siinä etteikö Jumala armahtaisi katuvaa parannuksentekijää, syntinsä hylkääjää.
yst terv
jari
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.