Demarit ovat hysteerisen epätoivoisia kannatuksensa lopullisesta romahtamisesta. Tuon epätoivoisen tilanteen seurauksena he tekevät epätoivoisia tekoja. Päivi Lipponen kaiketi ukkonsa yllyttämänä kiirehti perussuomalaisten pelossa ampumaan olematonta varjoa. Nyt on aika vaikea syyttää perussuomalaisten oletettuja kannattajia tuon katastrofaalisen murhapolton syyllisiksi?
Lauri Ihalainen raahattiin eläkkeeltä puolueen pelastajaksi. Lauri on todella kunniotettava ja ansioitunut henkilö, mutta tuskinpa hän pystyy palauttamaan puolueeseen mitään siitä, minkä Paavo Lipponen tuhosi ja jota linjaa Jutta Urpilainen jatkoi ja jatkaa. Aate tuhottiin, jäsenistöä ja kansaa halveksittiin. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä minä säälin isääni, isoisääni ja monia muita demariveteraaneja, jotka tekivät rankasti töitä, jopa henkensä uhalla köyhän työväestön etujen puolustamiseksi. Itse olin myös luonnollisesti aktiivinenkin demari vuoteen 1995. Silloin tajusin jo, mihin ollaan menossa ja erosin puolueesta. Enää koskaan en liity mihinkään puolueeseen. Kunnallisvaaleissa äänestän jotain tuttua vasemmistolaista, eu-vaaleissa tulee protestiääni. Eduskuntavaaleissa olen pyrkinyt äänestämään sellaista demaria, joka on ns. pienempi paha. Nyt en taida enää äänestää minkäänlaista demaria. Äänestän kyllä aina, koska arvostan demokraattista järjestelmää, mutta demareiden pitää palata ihmisten puolueeksi. Me ihmiset, työväenluokka olemme aikoinaan puolueen luoneet. Nyt odotan, että markkinatalouden herrojen käsikassarana oleminen loppuu. Sitten äänestän demareita, en ennen.
Lauri Ihalainen raahattiin eläkkeeltä puolueen pelastajaksi. Lauri on todella kunniotettava ja ansioitunut henkilö, mutta tuskinpa hän pystyy palauttamaan puolueeseen mitään siitä, minkä Paavo Lipponen tuhosi ja jota linjaa Jutta Urpilainen jatkoi ja jatkaa. Aate tuhottiin, jäsenistöä ja kansaa halveksittiin. Sitä saa mitä tilaa. Kyllä minä säälin isääni, isoisääni ja monia muita demariveteraaneja, jotka tekivät rankasti töitä, jopa henkensä uhalla köyhän työväestön etujen puolustamiseksi. Itse olin myös luonnollisesti aktiivinenkin demari vuoteen 1995. Silloin tajusin jo, mihin ollaan menossa ja erosin puolueesta. Enää koskaan en liity mihinkään puolueeseen. Kunnallisvaaleissa äänestän jotain tuttua vasemmistolaista, eu-vaaleissa tulee protestiääni. Eduskuntavaaleissa olen pyrkinyt äänestämään sellaista demaria, joka on ns. pienempi paha. Nyt en taida enää äänestää minkäänlaista demaria. Äänestän kyllä aina, koska arvostan demokraattista järjestelmää, mutta demareiden pitää palata ihmisten puolueeksi. Me ihmiset, työväenluokka olemme aikoinaan puolueen luoneet. Nyt odotan, että markkinatalouden herrojen käsikassarana oleminen loppuu. Sitten äänestän demareita, en ennen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Demujen ideologiahan on, että ihminen on perimmiltään hyvä. Olosuhteet (riistäjät) tekevät heistä pahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeuskinhan perustui perimmiltään tuohon ajattelutapaan. Suomessa on ollut hyvin kattava päivähoitojärjestelmä jo yli 30-vuotta. Lapsemme ovat olleet ammatillisessa hoidossa suurimman osan lapsuusajastaan. Nyt meillä on katastrofaalinen nuorison pahoinvointi ja syrjäytyminen kaiketi meneillään jo toisessa polvessa. Kuinkas tässä näin kävi?
Eikös ihmisestä hyvää tulekkaan "oikealla yhteiskunnallisella kasvatuksella".
Romanian mustalaisia pitää auttaa, mutta eiköhän se ole romanian tehtävä. On väärin syyttää suomalaisia asioista, joita he eivät ole tehneet. Kansainvälisiä hyväntekijöitä maassamme ja kansassamme on, mutta Lipposet ovat heistä niin kaukana, kuin itä lännestä.
Päivi Lipponen. Mene Haitiin auttamaan ihmisiä. Sinulla on siihen aikaa ja rahaa. Ole siellä vuosi ja tule sitten takaisin suomeen kehumaan itseäsi hyväntekijäksi.
Sosialidemokraatttinen ideologia perustuu heikkoon yksilöön mutta vahvaan hallintoon. Yksilö pitää saataa yhteiskunnan ja poliitikkojen holhottavaksi ja sitä kautta kontrolliin. Tämä lasten laitoskasvattaminen on yksi osa tätä.