Olen ihastunut erääseen tyttöön, jonka kanssa olen työskennellyt koulussa. Olen itse ujo enkä ole ennen seurustellut ja tämä on ensimmäinen kerta, kun olen kenekään ihastukseni kanssa päässyt näin kätevästi tutustumaan jollain muulla verukkeella.
Kun teemme tytön kanssa töitä yhdessä, hän hymyilee, nauraa ja katsoo silmiin. Juttelemme työn ohella rennon oloisesti muustakin, jos itse aloitan keskustelun. Olemme jutelleet muusta kuin työjutuista myös Facebookissa ja näihin viesteihin hän lisää välillä hymiöitä.
Kuitenkin tyttö istuu oppitunneilla toisella puolella luokkaa eikä katsele mun suuntaan. Tai en ainakaan ole huomannut. Bileissä isossa porukassa tyttö ei tule juttelemaan. Tosin en itsekään ole uskaltautunut menemään juttelemaan hänelle, vaikka pari kertaa olen yrittänytkin. Mitä nyt moikannut melkein aina. Tuntuu myös siltä ettei häneen saa bileissä katsekontaktia. Pari nopeaa vilkaisua puolin toisin ehkä. Hakeudun kuitenkin hänen lähistölleen jonkun kaverini seuraksi.
Onko tyttö siis ujo kuten minäkin, vai eikö hän kehtaa kavereidensa edessä jutella kanssani? Vai onko hän huomannut mahdollisesti ei-toivotun (en tiedä mitä sanaa käyttäisin tuossa) kiinnostukseni häntä kohtaan ja yrittää vältellä? Mistä tiedän onko hän puolestaan kiinnostunut minusta?
Mitä minun pitäisi tehdä? Teenkö jotain kenties väärin?
Kun teemme tytön kanssa töitä yhdessä, hän hymyilee, nauraa ja katsoo silmiin. Juttelemme työn ohella rennon oloisesti muustakin, jos itse aloitan keskustelun. Olemme jutelleet muusta kuin työjutuista myös Facebookissa ja näihin viesteihin hän lisää välillä hymiöitä.
Kuitenkin tyttö istuu oppitunneilla toisella puolella luokkaa eikä katsele mun suuntaan. Tai en ainakaan ole huomannut. Bileissä isossa porukassa tyttö ei tule juttelemaan. Tosin en itsekään ole uskaltautunut menemään juttelemaan hänelle, vaikka pari kertaa olen yrittänytkin. Mitä nyt moikannut melkein aina. Tuntuu myös siltä ettei häneen saa bileissä katsekontaktia. Pari nopeaa vilkaisua puolin toisin ehkä. Hakeudun kuitenkin hänen lähistölleen jonkun kaverini seuraksi.
Onko tyttö siis ujo kuten minäkin, vai eikö hän kehtaa kavereidensa edessä jutella kanssani? Vai onko hän huomannut mahdollisesti ei-toivotun (en tiedä mitä sanaa käyttäisin tuossa) kiinnostukseni häntä kohtaan ja yrittää vältellä? Mistä tiedän onko hän puolestaan kiinnostunut minusta?
Mitä minun pitäisi tehdä? Teenkö jotain kenties väärin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No et sä varmaa mitää väärin tee. ;) Kysy suoraa, ratkasee kaikenn. :P
Kertomastasi ei pysty päättelemään mitään, ei suuntaan eikä toiseen. Tyttö saattaa olla korviaan myöten ihastunut tai sitten jutustella muuten vaan kanssasi. Tytöt käyttää aika paljon myös hymiöitä, joten niistäkään ei voi päätellä mitään. Hänellä on hauskaa kanssasi, ja hän pitää sinusta, se on selvää. Sinun täytyisi nyt vain selvittää vaivihkaa millä tasolla, en kyllkään osaa neuvoa miten sen tekisit.
Halusin vastata sinulle, koska itse olen ujo, enkä uskalla näyttää tunteitani, kun ympärillä on paljon ihmisiä. Pahinta on, jos nämä ihmiset ovat tuttuja, pelkään paljastuvani. En kestäisi heidän kommenttejaan aiheesta. Katseeni kuitenkin hakeutuu ihastukseeni, ikään kuin paikannan hänet ja saatan vaivihkaa katsahtaa hänen suuntaansa. Vaikka en katsoisi häneen, tiedän kyllä koska hän kulkee ohitseni.
Voitin ujouteni viimein ja sain kysyttyä häntä ulos, kun olimme lähdössä koulusta eikä lähistöllä ollut enää paljoakaan ihmisiä. Vastaus oli kielteinen, mutta se jäi kuitenkin hieman arvelluttamaan hänen sanavalintojensa vuoksi. Se ei ollut tyyliltään "Ei missään tapauksessa" tai "Ei kiitos" vaan ennemminkin "En ehi nyt, mulla on muuta." Vastasin että ok, moikkasin ja lähdin kotiin.
Yllättikö kysymys ja hän keksi ujona(?) äkkiä jonkin syyn päästä tilanteesta pois? Uskallanko kysyä häntä vielä uudemman kerran ulos? Jos, niin kuinka pian?
Hmm, miten kysyit häntä ulos? Itsekin olen jossain määrin ujo, mutta jos henkilö johon olen ihastunut tai joku josta olen edes vähän kiinnostunut kysyy minua ulos, uskallan kyllä vastata kyllä. :) Jos siis kysyit häneltä tyyliin "lähdetkö JOSKUS kahville", ja hän vastaa ettei oikein ehdi, niin silloin häntä ei taida oikeasti kiinnostaa - kyllähän nyt kiinnostavalle tyypille löytää aikaa jostain. Jos taas kysyit häntä kanssasi johonkin saman tien (kuten käsitin että teit?), niin voihan olla mahdollista että hänellä tosiaan oli kovasti hommaa tai joku meno sovittuna heti koulun jälkeen, eikä siis ehtinyt vaikka ehkä olisi halunnut. Ja varmaan tuo häkeltyminen yllättävästä kutsustakin on mahdollista... vaikea sanoa kun ei tiedä tilannetta ihan tarkkaan eikä tunne tyyppiä.
Ehkä ei kuitenkaan kannata ihan heti kysyä uudestaan! Mutta voisit sen sijaan jossain sopivassa tilanteessa johdattaa keskustelua johonkin teitä molempia kiinnostavaan asiaan (leffaan, johonkin tapahtumaan, koiran ulkoiluttamiseen, ihan mihin vain :D) ja "ohimennen" todeta, että voisihan sitä joskus tehdä yhdessäkin. Sitten kannattaa tarkkaan kuulostella tytön reaktiota tähän, ehkä pystyt siitä jo päättelemään jotain. Ja jos hän on todella kiinnostunut, niin luulisin että hänkin ehkä veisi asiaa vähän eteenpäin avauksesi jälkeen.
No hän sanoi kesken työn teon ohimennen että "alkais nälkäkin oleen". Hälytyskellot soivat tässä vaiheessa ja saatoin punastua, mutten saanut sanaa suustani. Joitain muitakin ihmisiä oli samassa tilassa.
Lähtiessämme (ehkä noin tunnin päästä) hän kulki hieman edelläni, joten kutsuin häntä nimeltä ja sanoin että, "kun mainitsit syömisestä aiemmin, niin haluaisitko lähteä jonnekin?" Siinä vaiheessa jännitti niin, että taisin vähän täristä. Olen vieläkin todella tyytyväinen, että sain edes kysytyksi.
Hienoa että kysyit! Ehkä juuri vähän samaan tyyliin voit kysyä uudestaankin (syömään tai johonkin muualle), mutta ei varmaan kannata ihan heti. Vaikka sitten muutaman tai vähän useamman tapaamiskerran jälkeen, riippuen vähän siitä kuinka usein näette?
Itse kouluprojekti on nyt ohi, joten sen puitteissa ei tulee enää nähtyä. Jokunen yhteinen tunti tosin vielä on jäljellä.
Satuin ruokalaan samaan aikaan, kun hän oli syömässä kaveriporukalla. Istuin vähän matkan päähän niin, etteivät hänen kaverinsa epäilisi mitään, mutta molemmat näkisivät toisensa. Hän punasteli melkein koko ajan, mutta vältti katsekontaktia.
Rohkaistuin tästä ja soitin hänelle samana iltana ja kysyin ulos ensi viikoksi. Vastaukseksi sain ettei hän tiedä ehtiikö koulukiireiltä, kokeet tulossa jne. Hän kuulosti kuitenkin ilahtuneelta soitosta. Ehdotin että koitetaan katsoa myöhemmin jokin sopiva aika. En ollut kovin hyvin varautunut kuin suorempiin kyllä/ei -vastauksiin, joten puhelu päättyi.
Ajattelin antaa hänelle miettimisaikaa ja kysellä uudelleen parin viikon päästä, kun kokeet ovat ohi.
Itsellä ollut joskus ehkä vähän samantapainen tilanne. Voit valmistautua siihen, että tulee ennen pitkään tytöltä vastaukseksi että "ollaan vaan kavereita". Eli ei kannata elätellä mitään kuvitelmia hirveästi. Parhaan vaikutuksen sustakin saa jos oot vaan ihan rennosti etkä kuvittele liikoja, aluksi ihan vaan kaverina ja kattoo sitten että syntyykö siitä ennen pitkään mitään. Tyttö vaikuttaa aika mukavalta ja ystävälliseltä eikä varmaan senkään takia kehtaa kieltäytyä suoraan ehdotuksistasi. Ruokalassa punastelu voi johtua siitä että on tajunnut ihastumisesi ja on ehkä vähän vaivautunut siitä eikä halua mitään vaivaannuttavia tilanteita mutta haluaa olla kuitenkin ystävällinen. Hyvä kuitenkin kun uskalsit lähestyä aiemmin.
No siltä se vähän alkaa vaikuttaa. Tyttö ei katso silmiin silloin harvoin kun kaveriporukalla vastaan tulee.
Laitoin viestiä, jossa kyselin eräästä tapahtumasta, jota hän oli järjestämässä. Ja jossa kävin itse nopeasti kääntymässä. Sain hymiöitä sisältävän vastauksen, mutta seuraavaan viestiin ei ole viikkoon tullut mitään vastausta, kun kyselin tarkemmin mitä hän on tykännyt tapahtumien järjestämisestä.
Jos saisin rohkaistua itseni menemään juttelemaan seuraavassa tapahtumassa, kun molempien kavereita on paikalla, niin mistä keksin puheenaiheita?
punastelee, hän on ilmeisesti myös hieman ujo. Jotkut tytöt pitää myös tapanaan vastata silleen vähän varauksella, "ehkä, jos kerkeen"-tyyliin, vaikka haluiskin lähteä. Itse nuorena vastailin juuri sillä tavoin, olevinaan ei kehdannut sanoa suoraan, että lähetään vaan.
Hän ei välttämättä myöskään halua paljastaa kavereilleen, että tässä nyt jotain on menossa.
Eli suosittelen ihan reipasta kaverillista lähestymistä edelleen.