Ärsyttää... Kaikilla on nykyään niin kauniit ja laitetut kodit heti kun vaan omaan kotiin muutetaan..
Tykkäisin itse sisustaa ja remontoida ja laittaa, kahlaan viikottain läpi sisustuslehtiä ja haaveilen mitä haluaisin, mainosposti on ihan ykkönen kun näkee mitä liikkeissä olisi tarjolla.
Meillä ei kuitenkaan ole rahaa, ei ole koskaan ollutkaan ja jos on, mies tuhlaa ne "omiin hyödykkeisiin" kuten alkoholiin, leffoihin yms turhakkeisiin.. Jos kotiin haluaisin jotain kivaa ostaa, niin siihen ei koskaan rahaa muka löydy..
Kaikilla on niin remontoidut kodit ja tavarat sävysävyyn mattoa myöten..Meillä pitäisi remontoida kaikki huoneet, wessa, sauna, kylppäri, makkarit, keittiö jne jne ja ideatkin minulla on, kaikki tarkasti laskettuna..mutta kun ei ole rahaa :(
Meille ei todellakaan kutsuta ketään muita kuin sukulaisia, ja niistäkin vain ne lähimmät (onneksi asutaan sen verta kaukana muista sukulaisista ettei ne edes tulis vaikka pyydettäis) ja ystäistäkin vain ne lähimmät, koska hävettää tää kämppä liikaa.. Mitään ei olla ikinä ostettu uutena, kaikki on saatuja (paitsi sänky, se on uus) ja näin ollen eriparia ja osa sellasia mitkä ei todellakaan miellytä silmää.. Sohva on likanen ja kurttunen..mutta uutta en kuulemma saa ostaa koska SAIMME tämän sohvan vähän aikaa sitten kun sisko osti uuden..ja oli pakko ottaa tämä vastaan kun edellinen oli vielä huonompi...Haluisin uuden keittiönpöydän..Tämän olen ostanut kierrätyskeskuksesta 50eurolla ja pöytää reunustaa kuusi eriparista tuolia, osa jopa rikki :( ilmaiseksi saatuja... mutta en saa ostaa..koska vähänkö turhaa??
En viihdy kodissamme yhtään..ja sen näkee kun en jaksaisi edes vaivautua siivoamaan..ei auta vaikka tekis mitä.. Tykkään olla kotona ja olis kiva pyytää ihmisiä istumaan iltaa tai kahvittelemaan.. Koko aika vaan ressaa kun tietää millasia asuntoja muilla on..että kattooko ne kieroon että "miten joku voi elää tällasessa"..keittiössäkin on ihan kolhuset kaapit ja vanhat kodinkoneet..piti rempata se kun ostettiin asunto mutta haaveeks onjäänyt, ei oikeen osattu arvata miten paljon oli menoja kun sähkölaskutkin oli laskenu edellinen asukas pikkasen alakanttiin...mites sitä nyt nuoret, ekan asunnon ostajat osais ajatella..
Toisaalta en edes viitti ostaa mitään kun lapset on vielä pieniä..ne tuhois kuitenkin jos ostaisin jnkun uuden pöydän..kohta siinä ois jo kynäkaiverruksia..nyt ei ainakaan pala hermo jos joku päättää vetää tussilla paperin läpi....mutta kuitenkin olis kia kun koti olis viihtyisä eikä tarttis hävetä silmiä päästä...
Ja mitään en voi ostaa kysymättä mieheltä koska sitten se suuttuu kun hänen mielipidettä ei oo kysytty, mutta jos kysyt, ei hänen mielestään ole tarvetta kun "on ihan hyä pöytä"..kuitenkin tiedän että hänkin haluis kotoisan kivan siistin kodin...
Toinen ongelma on se, että jos mies suostuisikin johonkin uuteen hankintaan, meillä on niiiiin erilainen maku...minä haluisin maanläheistä, neutraalia, koska kyllästyn niin nopeasti..väriä ainoastaan helposti vaihdettaviin tekstiileihin..kun taas mies haluaisi aasialaista, punasta, mustaa, kultasta, senätkin pitäis olla punasta...Kuitenkaan sitä ei kiinnosta ite tarttua toimeen ja tehä meille kivaa kotia mun kanssa..
Pienet on murheet, mutta kyl se häiritsee itseä kun koti on sellanen missä ei vaan millään viihtyis..
Tykkäisin itse sisustaa ja remontoida ja laittaa, kahlaan viikottain läpi sisustuslehtiä ja haaveilen mitä haluaisin, mainosposti on ihan ykkönen kun näkee mitä liikkeissä olisi tarjolla.
Meillä ei kuitenkaan ole rahaa, ei ole koskaan ollutkaan ja jos on, mies tuhlaa ne "omiin hyödykkeisiin" kuten alkoholiin, leffoihin yms turhakkeisiin.. Jos kotiin haluaisin jotain kivaa ostaa, niin siihen ei koskaan rahaa muka löydy..
Kaikilla on niin remontoidut kodit ja tavarat sävysävyyn mattoa myöten..Meillä pitäisi remontoida kaikki huoneet, wessa, sauna, kylppäri, makkarit, keittiö jne jne ja ideatkin minulla on, kaikki tarkasti laskettuna..mutta kun ei ole rahaa :(
Meille ei todellakaan kutsuta ketään muita kuin sukulaisia, ja niistäkin vain ne lähimmät (onneksi asutaan sen verta kaukana muista sukulaisista ettei ne edes tulis vaikka pyydettäis) ja ystäistäkin vain ne lähimmät, koska hävettää tää kämppä liikaa.. Mitään ei olla ikinä ostettu uutena, kaikki on saatuja (paitsi sänky, se on uus) ja näin ollen eriparia ja osa sellasia mitkä ei todellakaan miellytä silmää.. Sohva on likanen ja kurttunen..mutta uutta en kuulemma saa ostaa koska SAIMME tämän sohvan vähän aikaa sitten kun sisko osti uuden..ja oli pakko ottaa tämä vastaan kun edellinen oli vielä huonompi...Haluisin uuden keittiönpöydän..Tämän olen ostanut kierrätyskeskuksesta 50eurolla ja pöytää reunustaa kuusi eriparista tuolia, osa jopa rikki :( ilmaiseksi saatuja... mutta en saa ostaa..koska vähänkö turhaa??
En viihdy kodissamme yhtään..ja sen näkee kun en jaksaisi edes vaivautua siivoamaan..ei auta vaikka tekis mitä.. Tykkään olla kotona ja olis kiva pyytää ihmisiä istumaan iltaa tai kahvittelemaan.. Koko aika vaan ressaa kun tietää millasia asuntoja muilla on..että kattooko ne kieroon että "miten joku voi elää tällasessa"..keittiössäkin on ihan kolhuset kaapit ja vanhat kodinkoneet..piti rempata se kun ostettiin asunto mutta haaveeks onjäänyt, ei oikeen osattu arvata miten paljon oli menoja kun sähkölaskutkin oli laskenu edellinen asukas pikkasen alakanttiin...mites sitä nyt nuoret, ekan asunnon ostajat osais ajatella..
Toisaalta en edes viitti ostaa mitään kun lapset on vielä pieniä..ne tuhois kuitenkin jos ostaisin jnkun uuden pöydän..kohta siinä ois jo kynäkaiverruksia..nyt ei ainakaan pala hermo jos joku päättää vetää tussilla paperin läpi....mutta kuitenkin olis kia kun koti olis viihtyisä eikä tarttis hävetä silmiä päästä...
Ja mitään en voi ostaa kysymättä mieheltä koska sitten se suuttuu kun hänen mielipidettä ei oo kysytty, mutta jos kysyt, ei hänen mielestään ole tarvetta kun "on ihan hyä pöytä"..kuitenkin tiedän että hänkin haluis kotoisan kivan siistin kodin...
Toinen ongelma on se, että jos mies suostuisikin johonkin uuteen hankintaan, meillä on niiiiin erilainen maku...minä haluisin maanläheistä, neutraalia, koska kyllästyn niin nopeasti..väriä ainoastaan helposti vaihdettaviin tekstiileihin..kun taas mies haluaisi aasialaista, punasta, mustaa, kultasta, senätkin pitäis olla punasta...Kuitenkaan sitä ei kiinnosta ite tarttua toimeen ja tehä meille kivaa kotia mun kanssa..
Pienet on murheet, mutta kyl se häiritsee itseä kun koti on sellanen missä ei vaan millään viihtyis..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi et kunnostaisi itse niitä kalusteita? Uutta maalia vaan tuoleihin, keittiön pöytään ja miksipä ei niihin kolhuisiin kaapinoviinkin? Rautakaupoista saa ohjeet miten kannattaa mikäkin pinta käsitellä. Kangaskaupoista saa jämäkankaita halvalla, niistä voit väsätä sohvaan jonkinnäköisen uuden päällisen tai vaikkapa ihan vaan värillinen viltti siihen päälle niin saat peitettyä sitä ryppyistä sohvaa.
Itse juuri "uudistin" tupakeittiön värimaailman muutamalla kymmenellä eurolla. Ostin verhot, tyynyliinat, kynttilöitä.. kaikki tummanpunaisia. Kun kalusteet ja seinät ovat neutraalin värisiä niin kankailla saa hienosti vaihdettua tunnelmaa.
Ja koita saada miehesi laittamaan rahaa joka kuukausi remonttirahastoon... niin saatte sitten tehtyä jossain vaiheessa sitä remonttia eteenpäin.
Heh huvitti tuo miehesi maku =) Siksi koska omallani ON IHAN SAMANLAINEN maku =D Ei ehkä kultaa mutta punaiset seinät, mustaa nahkaa, kromia.. Ja myös edellisellä miehelläni muinoin oli samanlaiset mieltymykset!! Eli taitaa olla yleistä miesten keskuudessa haaveilla tommosesta =) Meillä ei kyllä onneksi ole miehen maun mukaista ja hän viihtyy minun sisustamassani asunnossa hyvin!
Samaa mieltä kun edellinen kirjoittaja että tuunaa itse =) Maalit ei kovin kalliita ole. Ja valinnanvaraa löytyy! Joskus kun keittiönpöytäni hajosi ja sain tilalle huonossa kunnossa olevan vahhan puupöydän niin hioin sen ja valkoinen kuultomaali päälle ja hieno tuli =) Eikä maksanut paljoo! Samoin tuolit maalasin samalla sävyllä kun seinänki, joku vaalee sävy kans. Ja lastenhuoneisiin oon maalannu ite iloisilla väreillä seinät. Syöttärin meinasin heittää roskiin ja ostaa uuden ku oli niin kulunut mutta onneks muutin mieleni ja nyt minulla on ihana purkkapinkkituoli