Teidän pohdittavaksenne,jos se sattuisi kiinnostamaan.Nimittäin olin jo parikymmentä vuotta ollut uskossa kun siskoni kuoli.Kulinyönä sain niin valtavan vihan Jumalaa kohtaan että ihan huusin ja tärisin kiroten Jumalan alimpaan helvettiin.En osannut arvata mikä helvetti siitä pääsi irralleen sen seurauksena.Sain huomata mitä se tuska ihan oikeasti olikin.Aamuyöllä lopulta älysin antaa periksi ja rukoilemasta päästyänikin jatkoin rukoilemista ja piehtaroin katumuksessa.Ja se helpotti.Sen jälkeen minulla oli niin käsittämätön rauha jota en ollut kokenut koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen.Olikohan niin että jotenkin itsesuggestioin itseni tuossa kaikessa tilanteessa,eikä sillä ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.Mutta joka tapauksessa olen huomannut että senkin jälkeen on tapahtunut lähipiirissäni yhtä pahoja tapahtumia,eikä minulle ole tullut mieleenikään syyttää enään Jumalaa.Tämän kaiken seurauksena minulle on tullut sellainen tunne että Jumala kestää johonkin tiettyyn määrään kiroamista.Joskus kyllä sanaharkkailen Jumalan kanssa mielessäni ja on tullut niinkin hullu ajatus että Jumala olisi jopa nauranut minulle,tyyliin;voi voi sinua.Suorastaan hekotellut.Joskus taas on ollut niin vahva tunne kiivaillessani,kuin hän katselisi pää vähän kallellaan säälien.Jumala on kuitenkin yhtä kaikki tullut lähemmäksi,ja olen oppinut luottamaan Jumalaan ja Isä sana on tullut jotenkin läheisemmäksi.Se minun kiroamiseni näköjään puhdisti ilmaa ja muutti Isän minulle läheisemmäksi.Mutta onko tämä kuitenkin kaikki vain sitä itsesuggestiota ja pelkästään minun itseaiheuttamani.Mitä arvelette? Suhde joka tapauksessa muuttui niin paljon tuona yhtenä yönä.
Minulla olisi vielä yksi pyyntö tässä
Ristillä
27313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mulla oli silleen että mä sairastuin nuorena vakavasti. Minulle kerrottiin että kuolisin siihen.
Olin juuri kotoa muuttanut pois. Ystäväni teki itsemurhan noihin aikoihin hirttäytymällä. Kun kuulin siitä aloin rauhassa odottaa sitä hetkeä jolloin näen hänet, taivaassa. Sattui niin että miesystäväni hakkasi minut pahanpäiväisesti. Siinä rukoilin että jäisin eloon.
Kiitin Jumalaa, kun rääkkääminen loppui.
Silloin huoneen täytti niin ihmeellinen rauha ettei sitä voi sanoin kuvata.
Se oli Jumala siinä rauhassa, tuli minua tervehtimään.
En uskaltanut sanoa mitää, sillä pelkäsin että jos puhun Jumalalle, rauha katoaa.
Ehkä ajattelin että jos puhun, Jumala(rauha, joka oli minun ulkopuolella)katoaa.
Lopuksi ajattelin että en voi tässä enää seistä tms. ja sen jälkeen olen vain voinut ihmetellä.
Olen miettinyt mikä sanoma Jumalalla oli.. ja olen tullut siihen tulokseen että ei mikään. Hän vain tunsi minut ja tiesi että minä ajattelen niin kuin Jumalasta ajattelen: Jumala tietää.
Jumala tietää. Ei muuta.
Ehkä ajattelin siis että jos puhun Jumalalle niin Jumala ei voi kuitenkaan vastata.
Eihän Jumala ihmisille puhu, eikö?
Sinulla on ap luja usko.
olet kohdannut elävän Jumalan ja Hänen rakkautensa ja armonsa Kristuksessa Jeesuksessa sillä, ... Herralla on paljon kärsivällisyyttä ja anteeksiantamusta meitä ihmispoloisia kohtaan. Saatana pyrkii syyttämään ja valehtelemaan ihmisille etteivät he enää voi saada anteeksi koska he ovat tehneen liian paljon ja liian vakavia syntejä. Tällainen puhe ei koskaan ole Jumalasta. Saatana on valehtelija eikä hän puhu totuutta. Häntä ei kannata kuunnella. Totuus on tämä: Anteeksisaamisen edellytys on katumus ja parannuksen teko sekä usko Jeesukseen. Kun ihminen tekee nämä asiat, hän saa heti syntinsä anteeksi olipa synti sitten mitä tahansa, vaikkapa Jumalan kiroamista, hän saa anteeksi jos katuu, tunnustaa syntinsä Jumalalle ja tekee parannuksen sekä uskoo ja luottaa Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Sinä teit nämä asiat ja sinä sait anteeksi. Anteeksiantamus ja -saaminen ovat näiden em. asioiden välitön seuraus. Pyhä Henki vahvisti sinulle että sinun asiasi ovat jälleen Jumalan kanssa kunnossa antamalla sinulle Jeesuksen rauhan.
Joh 14:27 "Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Ajattele niitä ihmisiä jotka ruoskivat, pilkkasivat ja häpäisivät Jeesusta kun hän oli pidätettynä.
Ajattele niitä sotilaita jotka pilkkasivat Jeesusta ristin juurella. Ajattele niitä sotilaita jotka löivät
naulat Vapahtajan käsien ja jalkojen lävitse. Jeesus rakasti heitä ja antoi heille anteeksi vaikka he eivät anteeksi pyyntöä esittäneet. Hän rukoili että Isä antaisi heille anteeksi. Tätä rukousta ei kukaan rukoile sydämestään ellei hän itse ole ensin antanut anteeksi. Jeesuksen tahto on Isän tahto. Isän tahto on Jeesuksen tahto. Isä ja Poika ovat yksi. Herra meidän Jumalamme on yksi.
Jes 55:7 "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta."
Room 5:8-10 "Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;"
1.Tim 4:10 "Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien."
Minä olen kirjoittanut anteeksiantamuksesta Pyhä Henki palstalla. Kirjoitukseni käsittelee ihmisten pelkäämää Pyhän Hengen pilkka syntiä. Oletko lukenut? Kirjoitukseni on vajava mutta siinä on Raamatun totuutta anteeksisaamisesta. Kannattaa lukea jokaisen jolla on vähänki pelkoa sydämessä siitä että olisi tehnyt anteeksiantamattoman Pyhän Hengen pilkan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8668353
loppukaneetin kaikille lukijoille, en sinulle henkilökohtaisesti. Sinullahan ei todistuksestasi pääellen ole eikä pitäisi olla pelkoa anteeksiantamattomasta synnistä.
Minäkin olen kokenut veljeni äkkikuoleman. Hän kuoli auto-onnettomuudessa onnettomuuspaikalle.
Minä olin tämän jälkeen runsaan vuorokauden jonkinlaisessa shokissa. En enään muistanut edes rukoilla vaikka olin jo tottunut puhumaan Jumalan kanssa päivittäin ja jopa hetkittäin. Nyt oli kulunut jo runsas vuorokausi veljeni traagisesta kuolemasta enkä minä ollut puhutellut Jumalaa ollenkaan tapahtuneesta. Minä tunsin sydämessäni tarvetta purkaa painolastejani Herralle. Mutta minä mietin että mitä minä sanoisin Jumalalle. Polvistuin veljeni sängyn laidalle yläruumis maaten hänen sängyssään. Tunsin veljeni tuoksun hänen sänkyvaatteissaan. Valtava tuska ja ahdistus sydämessäni. Nyt tulisi puhutella Jumalaa????? Mitä ihmettä minä sanon hänelle?
Mieleeni tuli Raamatun Sana:
Room 8:28 "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."
Minä uskoin tietenkin Jumalan Sanan kohdalleni. En ymmärtänyt miten tämä voi muuttua positiiviseksi asiaksi. Uskoin kuitenkin että jopa veljeni kuolema kääntyy parhain päin koska Jumala sen sanoo. Se edellyttäisi minun kohdallani kuitenkin sen että minä osaisin ja suhtautuisin siihen Jumalan tahtomalla tavalla. Näin ajattelin. Silloin sain toisen Sanan:
1.Tess 5:18 "Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa."
Ai ai aiiii!!! Vai pitäisi tässä nyt alkaa kiittämään Jumalaa kun veljeni makaa kylmänä ruumishuoneella?
Jumala tuntui vaativan minulta nyt ihan mahdottomia.
Minä en ymmärtänyt kuinka minä voisin kiittää Jumalaa tapahtuneesta. Minä kuitenkin koin että Pyhä Henki antoi minulle nuo em. Raamatun Sanat. Hän tahtoi tietenkin että minä noudatan Hänen Sanaansa ja teen Sanan mukaisesti.
Minä pakotin itseni kiittämään Jumalaa. En kiittänyt siitä että veljeni kuoli. Kiitin Jeesusta Kristusta siitä että veljeni oli kuullut Jumalan Sanaa ja että hänelle oli tarjottu pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Kiitin Jeesusta siitä että Hän oli sovittanut ristillä myös veljeni synnit. Kiitin siitä mahdollisuudesta että veljeni on pelastettujen joukossa. Hän ei ollut uskoa tunnustava uskova. Kiitin Jumalaa veljestäni ja kaikesta siitä hyvästä mitä olin hänen kauttaan saanut kokea.
Kun siinä polvillani kiittelin Herraa, oloni alkoi helpottamaan. Hetken kuluttua huomasin että se valtava tuska ja ahdistus jota olin kantanut oli otettu minulta pois. Tilalle oli tullut rauha ja jopa ilo. Nyt kykenin jopa ylistämään Jeesusta Kristusta. Nousin täysin vapautuneena. Hautajaisissa en kyennyt edes itkemään. Surukin oli otettu minulta pois. Koin hautaustoimituksen aikana Jumalan ylösnousemusvoimaa ja iloa veljeni perille pääsystä. Sain olla varma jälleennäkemisestä kun minun aikani koittaa siirtyä ajasta ikuisuuteen.
Se mikä meidän mielestämme on katastrooffi, ei välttämättä ole mikään katastrooffi suuremmassa mittakaavassa. Ei varsinkaan Jumalan maailmassa. Mutta meidän pienessä maailmassa,... ehkä. Meidän ihmisten ongelma on usein siinä että me näemme asiat liian pienessä mittakaavassa. Meidän tulisi nähdä asiat ikuisuusperspektiivistä Jumalan maailmasta käsin. Silloin totuus vapauttaa meidät turhista painolasteista.
Herra on puhunut minulle monella tapaa veljeni pelastumisesta onnettomuuspaikalla. Se Jumalan suusta
lähtenyt Sana jota veljeni oli saanut kuulla, oli pelastanut hänet. Pyhä Henki oli muistuttanut häntä Jumalan pelastavasta Sanasta ja hän otti vastaan Sanan ja pelastui (Joh 1:11-12). Tämä on tosi. Minä tiedän sen sillä niin varmasti ja vakuuttavasti Herra on ilmoittanut tämän asian minulle ja muillekin omaisille. Sitäpaitsi meillä oli rukoileva uskova mummo joka rukoili meidän lastenlastensa puolesta. Lisäksi uskovat vanhempamme ovat rukoilleet lastensa puolesta koko elämänsä aja. Ystävä! onko sinulla rukoileva mummo. vaari ja isä ja äiti? Kuinka tärkeitä ja siunattuja he ovatkaan! Vaarit ja mummot, ukit, isät jä äidit; RUKOILKAA!!!
Psal 107:20 "Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta."
Jes 55:11 "niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin."
1 Joh 5:13-15 "Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet."
Joh 16:24 "Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen."
Minua itketti kun luin todistustasi.
Mutta nyt toiseen asiaan. Sinä sanoit kerran, että olet käynyt jonkun raamattukoulun. Haluatko kertoa minkä raamattukoulun olet käynyt?
Sitten haluaisin sinulta vielä tarkan Raamattuun ja omaan kokemukseesi pohjautuvan selonteon siitä, mikä ero on opettajan ja evankelistan viralla? Eli mitä yhteistä näissä viroissa on ja mitä erilaista.
Itse olen nyt päättänyt alkaa katuevankelistaksi. Tai olenhan tuota virkaa toimittanut jo vuosia pienessä määrin. Monesti täysin tuntemattomat ihmiset tulevat kaupungissa kävelemään rinnalleni ja avautuvat omasta elämästään. Siinä voin sitten aikani heitä kuunnella, rukoilla heidän puolestaan ja lopuksi siunata heitä. Ensin tietenkin kysyn luvan ja harvoin kukaan on kieltäytynyt.
Tilasin toissapäivänä Yhdysvalloista 200 kpl ilmaisia 'Tie Jumalan luo' traktaatteja ja aion uskossa ja Jumalan johdatuksessa lähteä niitä kadulle aktiivisesti jakamaan. Siinä sitten oppii käytännössä tämän todistamisen taidon hyvin erilaisten kadunkulkijoiden parissa. Perjantai ja lauantai- iltana en kyllä uskalla toisten katuevankelistojen kanssa kaupungin ydinkeskustaan lähteä humalaisten ja vaarallisten huumeveikkojen sekaan.
Olen käynyt Keuruulla kolmen kuukauden peruskurssin. En siis ole mikään teologi koulutukseni perusteella.
Se Raamatun tuntemukseni joka minulla on ei siis perustu koulun penkillä saatuun oppiin. Minun Raamatun tuntemukseni perustuu omaan Raamatun lukemiseeni. En voi ajatellakaan että elävässä uskossa elävä uskova luottaa ainoastaan koulun penkillä saatuun opetukseen ja jättäisi Raamatun lukemisen ja tutkimisen pois. Jumala itse opettaa (Joh 6:45, 14:26) uskovaa Raamatun Sanan kautta. Hän opettaa juuri niitä asioita joita yksilöuskova tarvitsee ja tulee tarvitsemaan omassa uskon elämässään ja siinä palvelustehtävässä johon Jumala on hänet kutsunut ja asettanut. Olen lukenut Raamattua tutkimalla kuukausitolkulla ilman muita taukoja kuin nukkuminen, syöminen ja kahvin juonti. Vaikkakin silloin kahvistelun ja syömisenkin lomassa taisin lukasta vähän Raamattua. En pidä itseäni Raamattua tuntevana uskovana. En hallitse enkä tiedä läheskään kaikkea Raamatusta. Jumala on kuitenkin "tankannut" minuun joitakin uskon perusasiota. Näitä asioita jaan sitten toisille.
Opettajan ja evanakelistan virat menevät ainakin jossakin määrin ristiin. Evankelista on opettaja jossakin määrin. Nämä virat on Jumala antanut seurakuntaan uskovien (seurakunnan) rakentamiseksi. Huoma että kaikki virat ovat USKOVIEN RAKENTAMISTA VARTEN. Rakentaminen on opettamista.
Ef 4:11 "Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,"
Opettajalle ja evankelistalle on ominaista se että kumpikin pitää itsepintaisesti kiinni Raamatun Sanasta. "Tuntuu miltä tuntuu mutta Jumala Sanoo ja niin se on." Näin päättele sekä opettaja että evankelista. Et voi toimia opettajana etkä evenkelistana jos Jumalan Sana on sinulle "ehkä" tai "luultavasti se näin on".
Uskon että tulevan opettajan Jumala vie kahdenkeskiseen Raamatun tutkimiseen jolloin Jumala lataa uskovan oikealla opilla. Jumala itse opettaa Raamattua tutkivaa uskovaa niistä asioista joita hänen tulee opettaa toisille ihmisille. Jumala vahvistaa antamansa opetuksen seurakunnassa saarnojen kautta mutta varsinainen opetus tapahtuu Pyhän Hengen opettamana, ei ihmisten opettamana. Silloin uskova ei lue Raamattua pakon sanelemana. Jumalan Henki antaa hänelle sellaisen Sanan nälän että hän ei voi olla lukematta Raamattua. Hän kärsii jos Raamatun lukemiseen ei ole mahdollisuutta tai aikaa. Heti kun aikaa tulee, hän ottaa esille Raamatun ja lukee. Opettaja on ehdoton Raamatun Sanasta. Hän ei anna periksi milliäkään Kirjoitetusta Sanasta. Opettajaksi ei kukaan ryhdy eikä pyri. Jumala kutsuu ja armoittaa ja asettaa opettajan seurakuntaan. Seurakunta vahvistaa opettajan kutsumuksen tunnustamalla että tässä on kysymyksessä opettajan armoituksella varustettu henkilö. Jos tätä seurakunnan tunnustusta ei tule, uskova ei ole Jumalan asettama opettaja.
Eräs tunnettu helluntaisaarjaana puhui kerran opettajan ja evankelistan erosta. Hän sanoi itse olevansa armoitukseltaan opettaja. Hän kertoi että hän on pannut merkille että vaikka hän kuinka hyvin valmistaa puheensa ja pyrkii puhumaan evankeliumin Sanaa niin että se herättää uskosta osattomat halukkaiksi parannukseen ja Jeesuksen vastaanottamiseen niin hyvin harva, jos kukaan, tulee esille tahtoen pelastua kun hän esittää selvän kutsun sisälle pelastukseen. Tämä vaikka hän omasta mielestään onnistui tuomaan esiin sanomansa erittäin hyvin. Hän totesi syyn tähän: hän ei ole evankelista. Hän on opettaja.
Sitten hän kertoi evankelistasta. Hän sanoi että vaikka evankelista pitää hänen mielestään huonon puheen.
Vaikka puhe on sekava eikä siinä ole oikein mitään johtolankaakaan, puheen aihe liikkuu sekavasti laidasta laitaan ja vaikka puheessa esiintyy selviä virheitä, niin evanakelista kun esittää alttarikutsun ja pyytää uskosta osattomia jotka nyt tahtovat tulla uskoon nostaa kätensä ylös, käsiä nousee ja ihmisiä virtaa esiin ja tulee uskoon. Hänen mukaansa kysymyksessä on armoitus, ei ihmisen puhujan taito. Tämä tuon opettajan kertomana.
Minun omia johtopäätöksiä:
Ihmiset eivät tule uskoon hyvien opetuspuheiden kautta. Ihmset tulevat uskoon Pyhän Hengen vetäminä ja Hänen opettaminaan. Pyhä Henki armoittaa ja käyttää evankelistaa pelastavan Sanan välittämisessä.
Pyhä Henki käyttää opettajaa Raamatun totuuksien ja syvyyksien esille tuomisessa uskoville.
Tässä esiintyy evankelistan ja opettajan armoituksen ero erittäin hyvin.
Jokainen uskova voi toimia jossakin määrin evankelistana. Mutta evankelistan kutsumusta ja armoitusta ei omista kaikki uskovat." Hän antoi muutamat..." (Ef 4:11). Evankelistan kutsumuksella varustettu uskova tietää että hänellä on evankelistan kutusumus. Hän palaa halusta nähdä ihmisten pelastuvan. Hän tahtoo nähdä sairaiden parantuvan ja ihmeiden ja tunnustekojen seuraavan Jeesuksen lupaamalla tavalla julsitettua sanaa. Evankelista on sielujen voittaja ja hän saa nähdä ihmisten tulevan uskoon. Uskon että evankelistan armoitukseen kuuluu vainota kala jo kaukaa. Jumalan Henki johdattaa häntä kala-apajille.
>>>Siinä voin sitten aikani heitä kuunnella, rukoilla heidän puolestaan ja lopuksi siunata heitä. Ensin tietenkin kysyn luvan ja harvoin kukaan on kieltäytynyt.
Kiitos hyvistä neuvoista, en todella loukkaantunut niistä, miksi olisin?
>>>Ethän loukkaannu?
kun ei mahtunut kenttään.
Lopuksi siunaan ihmisen ja hänen työnsä. Tämä on usein se kohta, missä ihmiset eniten herkistyvät Pyhän Hengen koskettamana. He huomaavat, että evankelistan tai Jeesuksen todistajan rakkaus ja välittäminen heitä kohtaan on aitoa, eikä tarkoitus ole vain ajaa omaa asiaansa voimakkasti läpi.
Me uskovat jaamme maailman ihmisille rohkeasti ja hyvässä ryhdissä sanaa vaikka traktaatien muodossa ja Jumala sitten päättää ja pitää huolen siitä, kuinka ja missä hetkessä Hän avaa tuon Sanan ihmiselle ja kirkastaa hänelle Kristuksen sovitustyön Pyhän Henkensä kautta.
Olen niin onnellinen ja rohkaistunut tästä päivästä ja siksi halusin sen myös kertoa täällä 'nettikirkossa' , niin kuin Psalmi kerran asian ironisesti totesi savista nuhdellessaan.
Haluan myös rohkaista toisia kantamaan traktaatteja laukuissaan. Kun Jumala johdattaa ja avaa tilanteen, on rohkeasti tarjottava ihmiselle Jumalan sanaa. Kylvetty sana, mikä Jumalan suusta lähtee, ei Hänen tykönsä tyhjänä palaja, vaan tekee sen mikä on otollista ja saa menestymään sen, mitä varten Hänen sen lähetti. Näin sanoo Raamattu. (Jes.55:11)
Mitä sinulla on tarjota ihmiselle tilalle jos hän luopuu okkultismista?
Annatko hänelle vain käskyn puhua Jeesuksen verestä?
Ps. Itselläni ei ole kokemusta okkultismista tms. Lapsena pelasin yhden kerran spiritismiä.
että sinä olet elävä kristitty ja Jumala käyttää sinua.
Minä olen kirjoittanut traktaatin. Tämän tarkun tausta on seuraava.
Kävelin erään keskisuuren kylän katua. Mietin mitä Jumala on antanut tämän kylän asukkaille
kun Hän antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Sain alla olevassa linkissä olevan tekstin.
Koin että Pyhä Henki käski tehdä tuosta päässäni pyörivästä saarnasta traktaatin.
Menin kotiini ja kirjoitin traktaatin. Siihen on tullut pieniä muutoksia alkuperäisestä.
Jos sinä koet Herran kehotusta käyttää traktaattiani evankelioinnissa, saat käyttää sitä vapaasti.
Muussa tapauksessa olet vapaa siitä. Älä ota tästä mitään paineita. Kysy Herralta.
Vain Pyhällä Hengellä on oikeudet traktaattiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6999248
Eivät ole tärkeitä. Mutta elävä Jumala tarjoaa sinulle todellista aarretta.
Lue tässä linkissä oleva tarjous.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6999248
On taas sisareni kuoleman vuosipäivä.Käytän haudalla äitiäni ja sisariani kun he eivät pysty sinne yksin menemään.Minulla on siellä aina ollut rauhallinen olo ja tunnen heidän vuokseen jotenkin avuttomaksi oloni.Heistä ja suvustani yksikään ei usko Jumalaan ja on ollut kauheaa seurata heidän kärsimystään vuodesta toiseen.Olen sanonut heille mistä minun rauhani tulee ja vähitellen he ovat alkaneet kyselemään.Isäni oli kova Jumalankieltäjä,mutta ennen kuolemaansa hän alkoi yllättäen pyytämään minua vuodeosatolle sairaalaan ja minun oli kerrottava 3:ssa viikossa hänelle kaikki mitä tiedän Raamatusta,Jeesuksesta ja Jumalasta.Melkoinen urakka.Viimeiset sanansa olivat kuulemma olleet:No nyt minä ymmärrän ja uskon.Hoitajan mielestä isäni kasvot olivat loistaneet.Hotajan kertoessa tätä meille omaisille,olivat äitini kasvot kuin kiveä,ehkä hän oli vain shokissa tai muuten välinpitämätön.Minulle se oli riemuutinen.En itkenyt tänäänkään siskoni haudalla,mutta kun tulin kotiin ja aukaisin tämän sivun, itku pääsi.Ei siskoni vuoksi vaan sen että olitte niin empaattisia ja halusitte kertoa omat kovat kokemuksenne.Kiitos siitä teille! Ja lukisin mielelläni muidenkin kokemuksia,tuntuu että niitä saattaa olla enemmänkin.
Minua siunasi tuo kertomuksesi isäsi uskoontulosta kuolinvuoteellaan.
Olen itse johdattanut muutamia ihmisiä pelastukseen heidän viimeisillä päivillään.
Siksi minä näen sinut sairaalassa julistamassa Sanaa. Hallelujaa!!!!
Sinä olet ollut Jumalan äänitorvena isällesi. Jumala on puhunut sinun kauttasi hänen sydämelleen.
Ei kukaan tule uskoon ellei Pyhä Henki vedä häntä ja puhu hänelle. Pyhä Henki puhui isällesi
sinun suusi kautta hänet pelastavia sanoja. Saat olla siitä aivan varma. Hän kuunteli, uskoi ja otti vastaan. Jumalan Sana pelasti Hänet.
Pelastus tulee Jumalalta joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta.
Jumala on Sana, Henki ja elämä. Jeesus Kristus on Jumalan Sana ja
Jumalan Henki ilmestynyt ja ilmoitettu lihassa.
Olisi saanut kuolinvuoteellaan pelastuksen? Itse en tiedä,mutta saihan sekin mies kyllä pelastuksen joka oli Jeesuksen kanssa ristillä.Mutta siinä olikin itse Jeesus häntä pelastamassa.Minä taas,maanmatonen,tunsin itseni niin avuttomaksi siinä isäni tilanteessa,mutta tein kuitenkin parhaani oman ymmärrykseni mukaan.Ehdotin isälleni kyllä sairaalapappia ja mitä muuta vain kokenutta opettajaa,mutta mikään ei kelvannut.Ehkä hän pelkäsi ja häpesi muiden apua,hän kun oli aina ollut sellainen jörrikkä ja jääräpää ja apua ei muutenkaan muissakaan asioissa ole pyydellyt.
Kun ajattelemme läheisiä ihmisiä ja yleensä ihmisten pelastumista, niin on erityisen hyvä tietää ja muistaa Jumalan koko aivoitus ihmisen pelastumisesta eli kaikki ihmiset tulevat suullaan tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen Herrakseen.Koko Jeesuksen Kristuksen tehtävä oli täyttää Jumalan aivoittama suunnitelma;
"Sillä niinkuin k-a-i-k-k-i kuolevat Aadamisssa, niin myös k-a-i-k-k-i tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan....." 1 Kor. 15:22
"Sentähden onkin J-u-m-a-l-a on hänet korkealle koroittanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että k-a-i-k-k-i-e-n polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaassa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat ja j-o-k-a-i-s-e-n kielen pitää.............t-u-n-n-u-s-t-a-m-a-n.......... Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra" Fil 2:9.....11
Se on totta, miten tänä aikana vaietaan tästä ilmoituksesta ja siten taakoitetaan ja masennetaan menehtyneen lähiomaisten mielet. Jumala aivoitti langenneen ihmisen pelastamisen ja Juamla onnistuu tässä täydellisesti.Tämä on tietenkin uskon asia kuten koko ihmisen pelastuminen Jumalan lapseksi.
>>>mutta saihan sekin mies kyllä pelastuksen joka oli Jeesuksen kanssa ristillä.Mutta siinä olikin itse Jeesus häntä pelastamassa.
* kaikki ei pelastu kuitenkaan, vaikka Raamattu puhuu, kaikki, mutta Sana myös opettaa, että KAIKKI ne, jotka nyt ottivat vastaan Sanan , Jumala antoi voiman tulla Jumalan lapseksi. Pelastus ei ole automaattinen, että sen perusteella kaikki pelastuisi, niinkuin nyt ml213 annat meidän kirjoitustasi lukevien ymmärtää.
* Vain ne, jotka uskovat Jeesuskeen Kristukseen voivat pelastua, uudestisyntymisen kautta, sillä ilman uudestisyntymää ei kukaan voi päästä Jumalan valtakuntaan. Miksi siis Jeesus tätä painottaa, jos kerran lopulta kaikki pelastuu, tosta vaan, armo ei ole automattinsesti saatavaissa. Valinta pitää tehdä, ja se pitää tehdä tässä ajassa, nyt, tänäpäivänä, nyt on pelastuksen päivä. Et voi tietää, onko sinulla huomista, ja eilinen meni jo, on siis vain tämä ilta tässä ja nyt!
...pelkäämisessä ei ole mitään mystistä. Se on luonnollinen henkisen toiminnon piirre. Sitä voidaan pitää suojareaktiona äkillisten, impulsiivisten ja ajattelemattomien tekojen estämiseksi.
Joissain tilanteissa nopea reagointi on eduksi. Toisessa tapauksessa aivot viestittävät harkintaa. "Mieti vielä hetki, ennenkuin teet sen".
Uskonnollinen ihminen voi kokea juuri niinkuin viestiketjussa esitetyissä esimerkeissä. Varsinkin selittäessään itselleen irtipääsemistä vaarallisista tai kielletyistä ajatuksista hän olettaa PH:n tai muiden olleen asialla.
Palstalla kokemukset voidaan lisäksi ylivärittää. Korotetaan itseä "jumalallisilla kokemuksilla". Pyritään tietoisesti saamaan itsensä ulkopuolista arvovaltaa omien sanojensa pontimeksi.
"Pue yllesi suuren miehen vaatteet (ts. aatteet) ja koet itsesi paremmaksi kuin olet.
Ylivärittäminen on uskoville tyypillinen "synti" ja jota he eivät itse edes huomaa. Uskontokulttuuri ja järjestö tietyllä tapaa velvoittaa kokemaan yliluonnollisia tai et ole kunnollinen uskova.
Henkimaailmojen mainostaminen on myös agitaatiotyön tarkoitushakuinen väline.Sen avulla voidaan herätellä ihmisen vaistonvaraisia haluja kokea. Varsinkin epävakaassa tilanteessa oleva yksilö on altis hyväksymään ihmeellisyyksiä. Taitava uskonagitaattori näkee tilan ja iskee ihmisen heikkoon kohtaan.
Tällaista kutsutaan manipuloinniksi ja sillä saattaa olla tuhoisia seurauksia ja jotka tarinat kerrotaan toisilla palstoilla.
>>>>"Pue yllesi suuren miehen vaatteet (ts. aatteet) ja koet itsesi paremmaksi kuin olet.
"Sentähden onkin J-u-m-a-l-a on hänet korkealle koroittanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että k-a-i-k-k-i-e-n polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaassa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat ja j-o-k-a-i-s-e-n kielen pitää.............t-u-n-n-u-s-t-a-m-a-n.......... Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra" Fil 2:9.....11
Uskon enemmän Raamatun ilmoitukseen kuin ihmisen mietelmiin. Siis suun tunnustamisesta on tuossakin kysymys,- ei pakosta.
PS.
Raamatun ilmoitukset eivät ole minun kirjoituksia,- lainauksia kylläkin.Uskosta on kysymys. No, toisaalla ymmärrän erikoisen hyvin, miten mielenlaadullasi et voi ymmärtää tuota Raamatun ilmoitusta oikein. Näethän sen/kin alistamisena,- vaikka todelliosuudessa k-a-i-k-k-ie-n ihmisten sydämentila ohjaantuu siihen pisteseen, että he sydämessään/suullaan tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Herrakseen.Pelastumisesta on kysmys,- jos ihminen tekee noin.
Jaikal olet sanoillasi osoittanut täydellisesti miten Jeesus toimii.
Hän on juuri heikoissa väkevä ja antaa lohdutuksen heille, jotka lohdutusta tarvitsevat.
Jeesus on varmasti pelastanut isän, joka maksi siinä ottaen vastaan hänet.
Ei tarvita aina suuria sanoja, vaan monesti riittää, kun sanotaan monä tahdon tee sinä Jeesus minulle tahtosi mukaan annan sinulle koko elämäni.
Näistä sanoista elämän muutos lähtee ja tahdon taivuttamisen myötä Jumalan tahtoon kasvu jatkuu.
Synnit tunnustetaan ja ollan avoimet Jeesuksen edessä.
Ai, naureskeleeko Jumala sinulle, jos elämässäsi on vaikeuksia ja sinä heristät Jumalalle sormea ja kiroat Häntä. Sellainen Isäkö Hän onkin? Eikös Raamatussa sanota myös neuvoksi vanhemmille jotain siihen tapaan (en muista sanasta sanaan) Älä yllytä lastasi vihaan.
Jumalaahan verrataan mielellään hyvään isään, mutta joskus tuntuu, että aika kummallinen Isä meillä taivaassa on, jos Hän keskenkasvuisten lasten näyttäessä omia tunteitaan, vihaa kiukkua ja turhautumista, kun ei vielä oikein osata olla niinkuin pitäisi, naureskelee meille tai rankaisee meitä herkästi.
Eikös oikea ja hyvä isä kasvata pitkämielisesti ja ymmärtäväisesti ja jos rankaiseekin, rankaisee oikeudenmukaisesti eikä niin, että siitä jää katkeruutta? Isänhän pitäisi lasta auttaa ymmärtämään omia tunteitaan ja löytämään keinoja hallita vihaa kerta toisensa jälkeen niin, että ehkä jotain lapsi oppisikin ja silti......kuinkas moni meistä lapsista joskus vielä aikuisenakin aiheutamme murhetta maallisille vanhemmillemme, varmaan aika moni.
Minun on kyllä ihan pakko ajatella, että Jumala Isänä on paljon kärsivällisempi lapsiaan kohtaan ja antaa anteeksi vaikka kuinka monta kertaa, koska itsekin siihen meitä kehoittaa....muuten en ymmärrä taas yhtään mitään mistään???
ne normaali elämän teini-ikäiset, jotka saattavat aiheuttaa vanhemmilleen mieliharmia ja pitkään, kyllähän heidän suustaan tulee milloin mitäkin ja mitä sattuu, kun tunteet myllää. Keskenkasvuisten murkkujen ja vähän vanhempienkin aikuisuuden kynnyksellä olevien tulee kyllä välillä sanottua sellaisia asioita vanhemmilleen, että jos ne laittaa korvan taakse, niin välit on kyllä poikki ikiajoiksi. Minun mielestäni Jumalan täytyy kyllä olla huomattavasti viisaampi, avarakatseisempi, kärsivällisempi kuin parhainkaan ihminen vanhempana
" Gal 3:27 "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. "
Filosofi Epikuros Kreikassa 300 luku eaa. : "On etsittävä jalo mies ja pidettävä silmieme edessä, kuten hän olisi näkemässä toiemme."
Roomalainen oppinut Seneca 100 luku eaa. :"Pue päällsesi suuren miehen henki."
Jälkimmäiset eivät olleet kristittyjä. He olivat antiikin aikojen "pakanaoppineita". Paavali tai UT:n jakeen kirjoittaja toistaa sisällöltään pakanoiden ajatuksen ilman lähdettä. Luultavasti Senecan ajatuksen.
Näin se on vieläkin normaalissa elämässä ilman palvontaa. Matemaatikon tulee tuntea nimet Arkhimedes ja Pythagoras, tähtitieteilijän Kopernicus jne..
Jeesuksen ympärille muodostui kulttimaine osittain luonnollisesti, koska useimmalla liikeellä on oppi-isänsä ja osittain varmasti sellainen on tietoisesti rakennettu.
Oletan, että Jeesus oli todellinen. Hän saarnasi pari vuotta Juudean alueella ja omasi lääkintätaitoja.
Senkin oletan, että roomalaiset tuoimitsivat hänet kapinoinnista kuolemaan.
Ei siis mitään erikoista hänen elämässään. Juutalaisen uskon mies, eikä edes kovin monimutkaisia sanonut.
Jeesuksen selviämisessä mestauksesta ja siitä syntynyt kohu nosti hänen nimensä pinnalle. Nykyisin tyyppi kuin tyyppi pyrkii juorulehdistössä nostamaan itseään epäoleellisilla teoilla pontimena ajatus, että kunhan nimi on esillä.
Aika oli kypsä uskonnon kehittymiselle. Varhaisin yritys oli 1.300 luvulla eaa. Faarao Ekhnatonin yksijumalaisuus. Jeesuksen päivinä persialaiset pelastususkonnot olivat jo laajalle levinneet. Egyptin Isis nautti suurta suosiota.
Jeesuksen kuolintarinan muuttuminen mystiseksi edesauttoi uuden uskon keskushenkilön muodostumista. Liike lähti maailmalle sanoutumalla irti juutalaisuudesta ja tie oli vapaa Jeesuksen imagon rakentamiseksi.
100-luvulla eaa. saatettiin varhempaan kirjoitukseen kirjata Gal. 3: 27 jae. Se tarkoittaa; juuri Jeesus on se nimi, jota tulee pitää silmien edessä.
Jeesus oli kauan aikaisemmin kuollut eikä tiennyt mitään siitä, mitä hänen nimensä ympärillä puuhailtiin.
Kaikissa antiikin ns. pakanuskonnoissa on kunkin jumalan nimi, suuren miehen/naisen nimi. Useimmilla on esikuvana jokin varhainen esi-isä tai -äiti ja joka sattui elämään poikkeusellisessa historiallisessa tilanteessa.
"Suuren miehen" nimi ei tietenkään ratkaise mitään. Se ratkaisee, mitä hän on sanonut tai tehnyt tai mitä hänen nimissään esitetään.