Aamulla varhain huomasin, että pihallani oli lumienkeli, joka makasi kasvot alaspäin hangessa. Käänsin enkelin oikein päin ja huomasin, että enkelin siivet olivat jäätyneet paikoilleen, mutta kasvot loistivat silti kirkkaasti. Enkeli oli jäätynyt hankeen, eikä se kyennyt liikkumaan.
Olin jo kauan elänyt yksin ja tottunut yksinäisenä olemiseen, joten en tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä. Kannoin enkelin nopeasti sisälle huoneeseeni ja se alkoi sulamaan, niin että vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.
Tuli ilta ja oli mentävä nukkumaan ja enkeli suli sulamistaan parkettilattian päällä. Se ei liikkunut, vaan oli kokonaan jäässä. Lopulta nukahdin ja näin unta enkelistä, joka saapuu luokseni. Se oli lumienkeli, joka oli jätetty talvella ulos jäätymään. Kukaan ei sitä halunnut ja kaikki hyljeksivät sitä, eikä se jaksanut enää taistella talven kylmää vastaan. Lopulta enkeli menetti toivonsa ja jäätyi.
Aamulla heräsin outoon valoon ja siipien kahinaan.
Enkeli oli sulanut ja näin kuinka se levitti siipensä huoneeni laidoille asti. Enkelin kasvot olivat kauniit ja ne loistivat kirkkaasti. Sillä oli päällään kaunis valkoinen vaate, joka oli punottu taidokkaasti. Sen hiukset olivat kuin puhdasta pellavaa. Siivet kahisivat ja huone täyttyi rakkaudella. Oli kuin kaikki kesän kukat olisivat samaan aikaan tuoksuneet, aina kun sen siivet löivät. Ennen niin synkkä huone oli yhtä äkkiä täynnä elämää.
Lopulta ymmärsin, että olen kuin tuo lumienkeli, joka oli tullut pihalleni jäätymään, mutta sydämeni on kivikova ja kasvoni eivät hehku. Vaatteeni eivät ole puhtaat, vaan ne ovat aikojen saatossa tahriutuneet, eikä elämässäni ole mitään kauniisti punottua. Ymmärsin, että olen antanut periksi, enkä enää halunnut rakastaa. Huomasin, että minusta oli tullut katkera ja vanha mies, joka ei halua antaa anteeksi kärsimäänsä pahaa.
Olin jo kauan elänyt yksin ja tottunut yksinäisenä olemiseen, joten en tiennyt, mitä nyt pitäisi tehdä. Kannoin enkelin nopeasti sisälle huoneeseeni ja se alkoi sulamaan, niin että vettä tippui huonosti lakatun parkettilattian päälle.
Tuli ilta ja oli mentävä nukkumaan ja enkeli suli sulamistaan parkettilattian päällä. Se ei liikkunut, vaan oli kokonaan jäässä. Lopulta nukahdin ja näin unta enkelistä, joka saapuu luokseni. Se oli lumienkeli, joka oli jätetty talvella ulos jäätymään. Kukaan ei sitä halunnut ja kaikki hyljeksivät sitä, eikä se jaksanut enää taistella talven kylmää vastaan. Lopulta enkeli menetti toivonsa ja jäätyi.
Aamulla heräsin outoon valoon ja siipien kahinaan.
Enkeli oli sulanut ja näin kuinka se levitti siipensä huoneeni laidoille asti. Enkelin kasvot olivat kauniit ja ne loistivat kirkkaasti. Sillä oli päällään kaunis valkoinen vaate, joka oli punottu taidokkaasti. Sen hiukset olivat kuin puhdasta pellavaa. Siivet kahisivat ja huone täyttyi rakkaudella. Oli kuin kaikki kesän kukat olisivat samaan aikaan tuoksuneet, aina kun sen siivet löivät. Ennen niin synkkä huone oli yhtä äkkiä täynnä elämää.
Lopulta ymmärsin, että olen kuin tuo lumienkeli, joka oli tullut pihalleni jäätymään, mutta sydämeni on kivikova ja kasvoni eivät hehku. Vaatteeni eivät ole puhtaat, vaan ne ovat aikojen saatossa tahriutuneet, eikä elämässäni ole mitään kauniisti punottua. Ymmärsin, että olen antanut periksi, enkä enää halunnut rakastaa. Huomasin, että minusta oli tullut katkera ja vanha mies, joka ei halua antaa anteeksi kärsimäänsä pahaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vohkinut Rosa Liksomin puppugeneraattorin?
ryypiskellyt leydeninpullosta?
"Huomasin, että minusta oli tullut katkera ja vanha mies, joka ei halua antaa anteeksi kärsimäänsä pahaa."
Nytkö sinä sen vasta huomaat?
tarina ei ole vielä päättynyt, jos viitsin, niin kirjoitan tarinaan vähän lisää.
Jos lukijoita on sata, niin lupaan jatkaa tarinaa.
Täällä kirjoittelee jo muutenkin kaikenlaista tarinan vääntäjää ja satusetää/-tätiä, että yksi tarina ei palstaa pahenna!
..aidosti kiinnostuneet lukijat niistä viestin avaajista, jotka vain käyvät katsomassa mitä otsikon takana on?