Vapaalle kielivalinnalle on olemassa vain vahvoja perusteita:
- meillä vanhemmat ovat pitkälle koulutettuja ja nyt jos koska kypsiä arvioimaan esimerkiksi lasten kykyä ja tarvetta opiskella kieliä
- nykyisin tarvittaisiin enemmän ns. harvinaisten kielten osaajia, mutta englannin ja ruotsin jälkeen monien voimat eivät riitä enää kolmanteen kieleen ja esimerkiksi kouluissa oppilaita ohjataan ehdottomasti olemaan valitsematta kolmatta vierasta kieltä, jos kahdessa ensimmäisessäkin on työtä
- monien kohdalla olisi järkevintä pitäytyä hankkimaan erinomainen englannin taito, sillä nykyihmisellä olisi oikeus yhteen sujuvaan maailmankieleen eikä kielten oppiminen ole kaikille yhtä helppoa, esimerkiksi Ruotsissa toisen vieraan kielen sijasta on mahdollista opiskella lisää englantia ja Ahvenanmaalla lähes kolmannes nuorista opiskelee ysillä vain äidinkieltään ruotsia ja englantia - kieliä ei pidä ylipainottaa aidon osaamisen kustannuksella
- maahanmuuttajalasten kielipaletti on todella raskas (vaikka lapsi osaa vielä heikosti suomea, hän joutuu opiskelemaan englantia, kotikieltään ja ruotsia), vapautusten saaminenkin on käynyt äärimmäisen vaikeaksi, kuin hakisi vapautusta matematiikasta
- monissa perheissä ollaan jo kaksikielisiä jollain muulla yhdistelmällä kuin suomi-ruotsi ja näiden perheiden todellisuus ja tarpeet sivuutetaan täysin nykykuvioissa
- käytännössä ruotsin kielen taito on monet vanhemmat tietävät, ettei ruotsilla ole ollut mitään käytännön merkitystä, sillä 1) työmatkoilla Ruotsissa puhutaan aina englantia, koska ammattikieli on yhteinen englanniksi ja yleensä mukana myös muita Eurooppalaisia, 2) suomenruotsalaiset ovat niin kaksikielisiä, että heistäkin on epämukavaa auttaa suomenkielistä harjoittelemaan ruotsia, kun yhteisellä suomella voidaan haastella syvällisiä
- ei ole olemassa vain yhtä Suomea, vaikka sellaista kuvaa on vaalittu - Suomi on yhtä aikaa yksikielinen, kaksikielinen ja monikielinen maa, suomalaisia identiteettejä on niin monenlaisia, että on suorastaan loukkaavaa lähteä siitä, että on olemassa vain se yksi, kaksikielinen, pohjoismaisuutta kielen kautta tavoitteleva, historiallisia perinteitä vaaliva Suomi (ihan kaunis vaihtoehto sekin)
Tunnustan, että minä todella pidän ruotsista ja ruotsinkielisestä kulttuurista. On sääli, että ruotsinopiskeluun liittyy pakon ja irrationaalisten perusteiden surureuna. Sen sijaan, että ruotsia saisi opiskella siksi, että perheessä ollaan kiinnostuneita skandinaavisuudesta ja suomenruotsalaisuudesta, ruotsia pitää opiskella siksi, että näin muka ylläpidetään suomenruotsalaista kulttuuria. Mahdollisuus opiskella oman itsensä vuoksi kääntyy hyväntekeväisyydeksi. Voiko kieltenopiskelu olla hyväntekeväisyyttä? EI!
Suomenruotsalaisuus säilyy kyllä ilman pakollista ruotsia!
Mielestäni tarvitsisimme jonkin positiivisen, humoristisenkin tavan välittää ajatusta, että on kielivapauden aika. Tämä ei ole kielisotaa vaan aitoa erilaisuuden hyväksymistä.
Kielivapautta ovat nyt heränneet puolustamaan tavalliset, koulutetut ja maailmaa nähneet pienten lasten vanhemmat. Ei pidä leimata järkeviä ajatuksia vihapuheeksi, kun samalla perustelut pakollisuudelle ovat todella ajasta jäljessä (enemmän tunnetason myyttisiä uni- ja uhkakuvia kuin perusteluja) sekä ristiriidassa niiden pohjoismaisten arvojen kanssa, joihin olemme sitoutuneet.
- meillä vanhemmat ovat pitkälle koulutettuja ja nyt jos koska kypsiä arvioimaan esimerkiksi lasten kykyä ja tarvetta opiskella kieliä
- nykyisin tarvittaisiin enemmän ns. harvinaisten kielten osaajia, mutta englannin ja ruotsin jälkeen monien voimat eivät riitä enää kolmanteen kieleen ja esimerkiksi kouluissa oppilaita ohjataan ehdottomasti olemaan valitsematta kolmatta vierasta kieltä, jos kahdessa ensimmäisessäkin on työtä
- monien kohdalla olisi järkevintä pitäytyä hankkimaan erinomainen englannin taito, sillä nykyihmisellä olisi oikeus yhteen sujuvaan maailmankieleen eikä kielten oppiminen ole kaikille yhtä helppoa, esimerkiksi Ruotsissa toisen vieraan kielen sijasta on mahdollista opiskella lisää englantia ja Ahvenanmaalla lähes kolmannes nuorista opiskelee ysillä vain äidinkieltään ruotsia ja englantia - kieliä ei pidä ylipainottaa aidon osaamisen kustannuksella
- maahanmuuttajalasten kielipaletti on todella raskas (vaikka lapsi osaa vielä heikosti suomea, hän joutuu opiskelemaan englantia, kotikieltään ja ruotsia), vapautusten saaminenkin on käynyt äärimmäisen vaikeaksi, kuin hakisi vapautusta matematiikasta
- monissa perheissä ollaan jo kaksikielisiä jollain muulla yhdistelmällä kuin suomi-ruotsi ja näiden perheiden todellisuus ja tarpeet sivuutetaan täysin nykykuvioissa
- käytännössä ruotsin kielen taito on monet vanhemmat tietävät, ettei ruotsilla ole ollut mitään käytännön merkitystä, sillä 1) työmatkoilla Ruotsissa puhutaan aina englantia, koska ammattikieli on yhteinen englanniksi ja yleensä mukana myös muita Eurooppalaisia, 2) suomenruotsalaiset ovat niin kaksikielisiä, että heistäkin on epämukavaa auttaa suomenkielistä harjoittelemaan ruotsia, kun yhteisellä suomella voidaan haastella syvällisiä
- ei ole olemassa vain yhtä Suomea, vaikka sellaista kuvaa on vaalittu - Suomi on yhtä aikaa yksikielinen, kaksikielinen ja monikielinen maa, suomalaisia identiteettejä on niin monenlaisia, että on suorastaan loukkaavaa lähteä siitä, että on olemassa vain se yksi, kaksikielinen, pohjoismaisuutta kielen kautta tavoitteleva, historiallisia perinteitä vaaliva Suomi (ihan kaunis vaihtoehto sekin)
Tunnustan, että minä todella pidän ruotsista ja ruotsinkielisestä kulttuurista. On sääli, että ruotsinopiskeluun liittyy pakon ja irrationaalisten perusteiden surureuna. Sen sijaan, että ruotsia saisi opiskella siksi, että perheessä ollaan kiinnostuneita skandinaavisuudesta ja suomenruotsalaisuudesta, ruotsia pitää opiskella siksi, että näin muka ylläpidetään suomenruotsalaista kulttuuria. Mahdollisuus opiskella oman itsensä vuoksi kääntyy hyväntekeväisyydeksi. Voiko kieltenopiskelu olla hyväntekeväisyyttä? EI!
Suomenruotsalaisuus säilyy kyllä ilman pakollista ruotsia!
Mielestäni tarvitsisimme jonkin positiivisen, humoristisenkin tavan välittää ajatusta, että on kielivapauden aika. Tämä ei ole kielisotaa vaan aitoa erilaisuuden hyväksymistä.
Kielivapautta ovat nyt heränneet puolustamaan tavalliset, koulutetut ja maailmaa nähneet pienten lasten vanhemmat. Ei pidä leimata järkeviä ajatuksia vihapuheeksi, kun samalla perustelut pakollisuudelle ovat todella ajasta jäljessä (enemmän tunnetason myyttisiä uni- ja uhkakuvia kuin perusteluja) sekä ristiriidassa niiden pohjoismaisten arvojen kanssa, joihin olemme sitoutuneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomenruotsalaisuuus voi säilyä ilman pakkoruotsitusta, mutta voi loppua sen kanssakin.
Oleellista on kuitenkin se, että surujen kohtaloa ei tule sälyttää suomalaisten niskoille.
Surujen on pärjättävä itse ja haettava heimoveljiltään tukea tarvittaessa.
Ps. Ei naapurimaidemme suomalaisten kohtalo paljoa ole niitä kiinnostanut.