Hei isovanhemmat!

Tietysti ensimmäistä lastenlasta hössötettiin turhan paljon, mutta seuraavat vauvauutiset on otettu sitten vähän rauhallisemmin. Mutta ainakin minä mummona olen ollut hyvin mielissäni, kun olen saanut kuulla aika pian. On niin mukava myötäelää vauvan odotuksessa (mutta todellakin ilman liikoja hössötyksiä ja tavarahankintoja ym). Ainakin tyttäreni ovat olleet tosi mielissään, kun olen ajan tasalla ja kyselen tulevan äidin sekä myös isän vointia. Ja onhan monesti nuorella äidillä sellaisia tuntemuksia että on rauhottavaakin kuulla tutun äitinsä tai anoppinsa 'asiantuntemusta' odotusajan eri vaiheista (vaikka neuvolatoimintahan se käytännössä on Suomessa todella hyvällä tasolla).

Odotan kaksosia ja raskaus on jo puolivälissä. Suku on pimennossa koko asiasta omia siskojani lukuunottamatta. Syynä tähän osittain pitkä lapsettomuus, rankat hoidot ja useat keskenmenot - ja näistäkään suvussa ei tiedetä mitään ja hyvä niin! Toisena syynä se, että välit appivanhempiin ovat tasolla "on ilmoja pidellyt", he eivät koskaan kysele kuulumisiani - tai jos kysyvät, niin sama kysymys esitetään hetken päästä uudelleen - eivätkö kuuntele ja välitä ? Ja siis ikää vasta hieman yli 50v eikä mitään dementikkkoja...

Viime vuosina appivanhemmat ovat keskittyneet heille täysin vieraan sisareni kuulumisten kyselyyn, koska hänellä on lapsia ja höpöttävät niistä tauotta. Niin ja eivät siis edes ole nähneet sisareni lapsista kuin vain toisen aivan pienenä ja sisarenikin tasan kaksi kertaa, mutta silti hänen elämänsä päivittely ja kuulumisten kysely on paljon kiinnostavampaa kuin meidän. Samoin meidän osalta sukujuhlissa on suoraan kailotettu kovalla äänellä, että "kun ei niitä lapsenlapsiakaan ole" ja huokailtu. Jotenkin on vaan tullut semmoinen tunne ja ärsytys, että kun eivät kuulumiseni, tekemiseni ja asiani oikeasti ole kiinnostaneet kuluneen 10v aikana niin antaa olla nytkin.

Ei siis olw mitään kiirettä kertoa eikä motivaatioa nyt äkillisesti ryhtyä läheisiksi tms. paskaa. Jos en ollut kiinnostava lapsettomana, niin en halua olla sitä nyt raskaanakaan. Ja mihin lapset tarvitsevat isovanhempia, jotka eivät ole kiinnostuneita omista lapsistaan ja heidän puolisoistaan ja jotka eivät arvosta ja kunnioita näitä? Jossain vaiheessa raskaus varmaan tulee pakostakin esille, enkä tiedä, miten hermostuvat kun äkkäävät olleensa viimeiset, jotka asiasta saavat tietää....Vai voivatko isovanhemmat olettaa, että jos ei ennen lapsenlapsia olla oltu läheisissä ja vuorovaikutteisessa suhteessa lapsiin ja näiden puolisoihin, että jotenkin lapsenlapset automaattisesti tarkoittaisivat avosylin vastaanottoa ja perheen "sisään" pääsemistä?

kätketty onni kirjoitti:

Odotan kaksosia ja raskaus on jo puolivälissä. Suku on pimennossa koko asiasta omia siskojani lukuunottamatta. Syynä tähän osittain pitkä lapsettomuus, rankat hoidot ja useat keskenmenot - ja näistäkään suvussa ei tiedetä mitään ja hyvä niin! Toisena syynä se, että välit appivanhempiin ovat tasolla "on ilmoja pidellyt", he eivät koskaan kysele kuulumisiani - tai jos kysyvät, niin sama kysymys esitetään hetken päästä uudelleen - eivätkö kuuntele ja välitä ? Ja siis ikää vasta hieman yli 50v eikä mitään dementikkkoja...

Viime vuosina appivanhemmat ovat keskittyneet heille täysin vieraan sisareni kuulumisten kyselyyn, koska hänellä on lapsia ja höpöttävät niistä tauotta. Niin ja eivät siis edes ole nähneet sisareni lapsista kuin vain toisen aivan pienenä ja sisarenikin tasan kaksi kertaa, mutta silti hänen elämänsä päivittely ja kuulumisten kysely on paljon kiinnostavampaa kuin meidän. Samoin meidän osalta sukujuhlissa on suoraan kailotettu kovalla äänellä, että "kun ei niitä lapsenlapsiakaan ole" ja huokailtu. Jotenkin on vaan tullut semmoinen tunne ja ärsytys, että kun eivät kuulumiseni, tekemiseni ja asiani oikeasti ole kiinnostaneet kuluneen 10v aikana niin antaa olla nytkin.

Ei siis olw mitään kiirettä kertoa eikä motivaatioa nyt äkillisesti ryhtyä läheisiksi tms. paskaa. Jos en ollut kiinnostava lapsettomana, niin en halua olla sitä nyt raskaanakaan. Ja mihin lapset tarvitsevat isovanhempia, jotka eivät ole kiinnostuneita omista lapsistaan ja heidän puolisoistaan ja jotka eivät arvosta ja kunnioita näitä? Jossain vaiheessa raskaus varmaan tulee pakostakin esille, enkä tiedä, miten hermostuvat kun äkkäävät olleensa viimeiset, jotka asiasta saavat tietää....Vai voivatko isovanhemmat olettaa, että jos ei ennen lapsenlapsia olla oltu läheisissä ja vuorovaikutteisessa suhteessa lapsiin ja näiden puolisoihin, että jotenkin lapsenlapset automaattisesti tarkoittaisivat avosylin vastaanottoa ja perheen "sisään" pääsemistä?

Lue lisää

Katsopa peiliin ja mieti hiljaa mielessäsi, asiassa on aina kaksi puolta.....