Ehdotan seuraavaa:
- Kaksikielisyys määritellään kunnittain (kuten nyt, mutta raja 10% ilman absoluuttista rajaa).
- Yksikielisissä kunnissa ja valtion virastoissa ei edellytettäisi ruotsin taitoa viroissa.
- Kaksikielisissä kunnissa (tai pienten kuntien kyseessä ollen jossain lähikunnassa) on suomea ja ruotsia täydellisesti osaava valtion asiamies, jonka kanssa kunnan asukas voi asioida kaikissa valtion virastoihin liittyvissä asioissa. Asiamies toimii siis välittäjänä ruotsinkielisen asiakkaan ja suomenkielisen valtion viranomaisen välissä.
Mitä mieltä tällaisesta?
- Kaksikielisyys määritellään kunnittain (kuten nyt, mutta raja 10% ilman absoluuttista rajaa).
- Yksikielisissä kunnissa ja valtion virastoissa ei edellytettäisi ruotsin taitoa viroissa.
- Kaksikielisissä kunnissa (tai pienten kuntien kyseessä ollen jossain lähikunnassa) on suomea ja ruotsia täydellisesti osaava valtion asiamies, jonka kanssa kunnan asukas voi asioida kaikissa valtion virastoihin liittyvissä asioissa. Asiamies toimii siis välittäjänä ruotsinkielisen asiakkaan ja suomenkielisen valtion viranomaisen välissä.
Mitä mieltä tällaisesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa mieltä. Tuo 10%:n kaksikielisyysraja olisi ehdoton eli ei mitään lukumääräisiä rajaa lisäksi. Myös sikäli, että kunta tai alue ei voi edes halutessaaan ilmoittaa itseään kaksikieliseksi, jos raja ei ylity. Muuuten systeemi olisi altis kaikenlaiselle kyseenalaiselle vaikuttamiselle eli suoraan sanottuna korruptiolle.