Historiassa ensimmäinen naispastorin auktoriteetissä on ollut adventisteilla.
Adventismissa aloitettiin naispastorius väärän profetian hengessä.
Kuitenkin tietyille valituille ihmisille annettiin apostolien ja Pyhän Hengen todistuksen kautta erityinen asema seurakunnassa. Tämä erityinen asema eroaa yleisen pappisviran palveluksesta ja sitä kutsutaan Raamatussa "seurakuntaviraksi" (1. Kor. 12:5).
Raamatussa verrataan seurakuntaa erityisesti perheeseen (Ef. 5:21-33). Samoin kuin perheen pää on mies, tulee myös seurakunnan kaitsijan olla mies. Samoin kuin miehen tehtävänä on vaalia ja huolehtia perheestään Kristuksen esikuvan mukaisesti, tulee seurakunnan kaitsijankin vaalia ja huolehtia seurakunnastaan. Tämä seurakunnan rinnastus perheeseen on ratkaiseva myös ensimmäisessä Timoteuskirjeessä, jossa puhutaan seurakunnan järjestyksestä:
"Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä." (1. Tim. 2:11-12)
Koska ei ole perheen järjestyksen kannalta oikein, että nainen hallitsee miestään, ei ole myöskään oikein, että seurakunnan opetusvirkaa eli kaitsijan tehtävää hoitaa nainen.
Gnostilainen sukupuolten välisten erojen häivyttäminen ja ylittäminen on niin vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista, että Paavali kirjoittaa vielä:
"Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä." (1. Kor. 14:38)
Paavalilaisissa kirjeissä sanalla "Jumala" viitataan yleisesti Isään, sanalla "Herra" Poikaan ja sanalla "Henki" Pyhään Henkeen (esim. 2. Tess. 1:1-2, 2. Kor. 13:13, 1. Kor. 12:4-6). Kun kyseessä on "Herran käsky", kyseessä ei siis ole ensisijaisesti Isän käsky, vaikka Isäkin varmasti on sen takana, vaan Jeesuksen käsky. Jeesus kieltää naispappeuden, ja sen sanan hän on Paavalille antanut Pyhän Henkensä kautta (Gal. 1:11-12, 1. Tess. 4:2, 2. Kor. 13:2-3, 2. Kor. 2:17 jne.)
Käy ilmi, että jos joku ei tunnusta tätä käskyä, Jumala (Isä) ei tunnusta häntä. Jos naispappeuden kannattamisen takana on vain hyväuskoisuus tai tietämättömyys, ei tilanne ole vielä kovin paha. Mutta jos kyseessä on haluttomuus hyväksyä Raamatun sanaa, merkitsee se kapinaa Jumalan arvovaltaa vastaan ja halua nähdä Jumala omien mieltymysten mukaisena eikä sellaisena kuin Raamattu sanoo. Jos joku kannattaa naispappeutta, ilman että kyseessä olisi tietämättömyys tai hyväuskoisuus, ei Jumala tunnusta häntä omakseen. Näin siis Raamattu. Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta Jumalalla on oikeus päättää näistä asioista eikä meillä ole siinä nokan koputtamisen mahdollisuutta. Meidän on alistuttava Jumalan tahtoon eikä Jumalan meidän tahtoon.
Jo luomisessa miehelle ja naiselle annettiin eri tehtävät. Esimerkiksi synnyttäminen annettiin vain naiselle. Samoin miehelle osoitettiin tehtävä huolehtia perheestään työnteolla. Niin kuin ei laivassakaan voi olla kahta kapteenia tai kahta peräsintä, ei perheessäkään voi olla kahta päätä, kahta johtajaa. Siksi Jumala on osoittanut perheen pään aseman vain toiselle osapuolelle: miehelle.
Tämä apostolinen virkakäsitys on ollut kaikissa kirkkokunnissa vallitsevana oppina 1900-luvun lopulle asti. Vasta meidän aikanamme on naispappeutta alettu pitää hyväksyttävänä – ikään kuin vasta nyt olisi oivallettu jokin pimennossa ollut totuus. On siis ymmärrettävä, että naispappeuden hyväksyminen liittyy raamatulliselle kristinuskolle vieraaseen aikasidonnaiseen ja kulttuurirelativistiseen raamatuntulkintaan. Sellaisena se on ilman muuta nähtävä vihamielisenä oppina, jolla uskomme pyhää perustusta murennetaan.
Ei siis ole kysymys siitä, että me apostolisessa virkakäsityksessä pitäytyvät vastustaisimme tasa-arvoa tai pitäisimme naisia taitamattomampina tai jotenkin vähempiarvoisina kuin miehiä. Ei, vaan on kysymys siitä, että emme salli Jumalan säädöksiä ja Jumalan Raamatussa asettamia järjestyksiä horjutettavan. Jos taivumme Raamatun vastaiselle kannalle tässä yhdessä asiassa, kohta meillä on vastassa jokin toinen juttu – vaikkapa homoseksuaalisuus. Lähtisimme kävelemään kaltevalle pinnalle, joka viettää vain alaspäin.
”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies”. (1. Tim. 3:2-7)
Adventismissa aloitettiin naispastorius väärän profetian hengessä.
Kuitenkin tietyille valituille ihmisille annettiin apostolien ja Pyhän Hengen todistuksen kautta erityinen asema seurakunnassa. Tämä erityinen asema eroaa yleisen pappisviran palveluksesta ja sitä kutsutaan Raamatussa "seurakuntaviraksi" (1. Kor. 12:5).
Raamatussa verrataan seurakuntaa erityisesti perheeseen (Ef. 5:21-33). Samoin kuin perheen pää on mies, tulee myös seurakunnan kaitsijan olla mies. Samoin kuin miehen tehtävänä on vaalia ja huolehtia perheestään Kristuksen esikuvan mukaisesti, tulee seurakunnan kaitsijankin vaalia ja huolehtia seurakunnastaan. Tämä seurakunnan rinnastus perheeseen on ratkaiseva myös ensimmäisessä Timoteuskirjeessä, jossa puhutaan seurakunnan järjestyksestä:
"Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä." (1. Tim. 2:11-12)
Koska ei ole perheen järjestyksen kannalta oikein, että nainen hallitsee miestään, ei ole myöskään oikein, että seurakunnan opetusvirkaa eli kaitsijan tehtävää hoitaa nainen.
Gnostilainen sukupuolten välisten erojen häivyttäminen ja ylittäminen on niin vakavasti Jumalan luomisjärjestyksen vastaista, että Paavali kirjoittaa vielä:
"Tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, Jumala ei tunnusta häntä." (1. Kor. 14:38)
Paavalilaisissa kirjeissä sanalla "Jumala" viitataan yleisesti Isään, sanalla "Herra" Poikaan ja sanalla "Henki" Pyhään Henkeen (esim. 2. Tess. 1:1-2, 2. Kor. 13:13, 1. Kor. 12:4-6). Kun kyseessä on "Herran käsky", kyseessä ei siis ole ensisijaisesti Isän käsky, vaikka Isäkin varmasti on sen takana, vaan Jeesuksen käsky. Jeesus kieltää naispappeuden, ja sen sanan hän on Paavalille antanut Pyhän Henkensä kautta (Gal. 1:11-12, 1. Tess. 4:2, 2. Kor. 13:2-3, 2. Kor. 2:17 jne.)
Käy ilmi, että jos joku ei tunnusta tätä käskyä, Jumala (Isä) ei tunnusta häntä. Jos naispappeuden kannattamisen takana on vain hyväuskoisuus tai tietämättömyys, ei tilanne ole vielä kovin paha. Mutta jos kyseessä on haluttomuus hyväksyä Raamatun sanaa, merkitsee se kapinaa Jumalan arvovaltaa vastaan ja halua nähdä Jumala omien mieltymysten mukaisena eikä sellaisena kuin Raamattu sanoo. Jos joku kannattaa naispappeutta, ilman että kyseessä olisi tietämättömyys tai hyväuskoisuus, ei Jumala tunnusta häntä omakseen. Näin siis Raamattu. Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta Jumalalla on oikeus päättää näistä asioista eikä meillä ole siinä nokan koputtamisen mahdollisuutta. Meidän on alistuttava Jumalan tahtoon eikä Jumalan meidän tahtoon.
Jo luomisessa miehelle ja naiselle annettiin eri tehtävät. Esimerkiksi synnyttäminen annettiin vain naiselle. Samoin miehelle osoitettiin tehtävä huolehtia perheestään työnteolla. Niin kuin ei laivassakaan voi olla kahta kapteenia tai kahta peräsintä, ei perheessäkään voi olla kahta päätä, kahta johtajaa. Siksi Jumala on osoittanut perheen pään aseman vain toiselle osapuolelle: miehelle.
Tämä apostolinen virkakäsitys on ollut kaikissa kirkkokunnissa vallitsevana oppina 1900-luvun lopulle asti. Vasta meidän aikanamme on naispappeutta alettu pitää hyväksyttävänä – ikään kuin vasta nyt olisi oivallettu jokin pimennossa ollut totuus. On siis ymmärrettävä, että naispappeuden hyväksyminen liittyy raamatulliselle kristinuskolle vieraaseen aikasidonnaiseen ja kulttuurirelativistiseen raamatuntulkintaan. Sellaisena se on ilman muuta nähtävä vihamielisenä oppina, jolla uskomme pyhää perustusta murennetaan.
Ei siis ole kysymys siitä, että me apostolisessa virkakäsityksessä pitäytyvät vastustaisimme tasa-arvoa tai pitäisimme naisia taitamattomampina tai jotenkin vähempiarvoisina kuin miehiä. Ei, vaan on kysymys siitä, että emme salli Jumalan säädöksiä ja Jumalan Raamatussa asettamia järjestyksiä horjutettavan. Jos taivumme Raamatun vastaiselle kannalle tässä yhdessä asiassa, kohta meillä on vastassa jokin toinen juttu – vaikkapa homoseksuaalisuus. Lähtisimme kävelemään kaltevalle pinnalle, joka viettää vain alaspäin.
”Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies”. (1. Tim. 3:2-7)
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>Samoin miehelle osoitettiin tehtävä huolehtia perheestään työnteolla. Niin kuin ei laivassakaan voi olla kahta kapteenia tai kahta peräsintä,>>
Laivassa voi olla kaksi kapteenia. Esim. kun suomalaiset tekee maailman suurimpia risteilijöitä ja nuo laivat menevät koeajolle, laivassa on kapteeni sekä tilaajan että laivaa tekevän telakan puolesta. Laivassa voi olla myös kaksi peräsintä jopa "keulasin" eli keulassa oleva "peräsin". Sellainen oli aikanaan mm. Viking I:n- liikennöineessä matkustajalaivaksi muutetussa vanhassa englantilaisessa sotalaivassa.
Suuri Valo Raamattu osoittaa, että naisilla ei ole oikeutta pastoriuteen ja vanhimmuuteen seurakunnissa.
Tällä hetkellä ei ole täysin oikeassa olevaa kirkkoa, siksi monet ovat ulkopuolella ja odottavat kuka ensimmäisenä tekee parannuksen virheistään. Toisilla niitä virheitä on paljon ja toisilla vähemmän. Naiset kuitenkin pois alttarin takaa pappeilemasta ja saarnailemasta.
parempia saarnoja naiset pitää kuin sinä koskaan.
mies
tööt! tööt! oletko lukutaitoinen. Jumalan sana: Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissa, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaiset niinkuin lakikin sanoo.
Kuulutko sinä pyhien seurakuntaan, jossa ei naiset pappeile ?
Jeesus on seurakunnan pää eikä yksikään mies, oli pappi, pastori, vanhin tai mikä tahansa.
apostolista näkemystä vastustaessanne naisia. Näkemykses on roomalaiskatolista idiotismia.
Näkemys tulee Raamatun sanasta.
Sapatti on Jumalan siunaama ja pyhittämä lepopäivä ihmistä varten. Pappeus kuuluu miehille jo Raamatun alkulehdiltä luettuna kun puhutaan papeista aina on kyse miehistä.