Niille, jotka puolustavat Jumalan olemassaoloa väittämällä maailman olevan suunniteltu joudun esittämään seuraavan:
a)vertailukohdat puuttuvat
Voidaksemme sanoa, onko jokin suunniteltu meidän tulisi tietää, minkälainen on suunnittelematon maailmankaikkeus, deterministinen(ennaltamääritelty) ja satunnainen maailmannkaikkeus. Valitettavasti näitä asioita ihmismieli tuskin kykenee spekuloimaan, joten joudumme toteamaan, että tarvitsemme vertailukohteeksi toisen maailman voidaksemme havaita suunnitelmallisuutta. Vain, koska meillä on maailma, ei siitä voi päätelmä, millaiseksi sen olisi PITÄNYT OLLA suunniteltu.
b)Subjektin virheellisyys
Kun ihminen sanoo näkevänsä kauneutta lumihiutaleen muotoilussa, se ei kerro onko ko. hiutale suunniteltu tahi ei. Kyseessä on subjektin oma kokemus siitä, miten asiat hänelle ilmenevät. Näistä ei kuitenkaan voi päätellä ovatko ne suunniteltuja. Mikään ei todista sen puolesta, että suunnitelmallisuus ja kauneus kulkisivat käsi kädessä. Maailmassa on paljon rumaa, ja lukuisat ihmisen työstämät asiat voi helposti nähdä rumiksi, vaikka ovatkin käytännöllisiä. Toisin sanoen, vain jos joku näyttää joltain, ei vielä tee sitä sellaiseksi. Se kertoo vain yksilöstä, joka etsii yhteneväisyyksiä havaintojensa ja halujensa väliltä.
c) Lukuisat virheet.
Jos kuitenkin jatkaisimme sillä linjalla, että maailma on suunniteltu, joutuisimme välittömästi havaitsemaan suunnittelijan taitamattomuuden lukuisissa eri alueissa. Suunnitteljia tuskin suunnitteli viisaudenhampaita tarkoituksellisesti, tai umpisuolta, josta ei myöskään ole hyötyä. Tai jos havainnoimme miten silmän toiminta surkastuu ajan myötä, joudumme kysymään, minkälainen suunnittelija tekee näin suuria virheitä?
Taas kerran ongelmaksi muodostuu ajatus siitä minkälainen maailman pitäisi olla(suunniteltu maailma) mutta minkälainen se ei ole. Itse huomaan lukuisia virheitä ihmiselämän kannalta mutta suurin ongelma on, että ei voida päätellä, toimiiko aurinko virheellisesti ampuessaan gammasäteilyä maan ilmakehään, vai toimiiko sen kuten auringon kuuluukin. Tai kun käytetään esimerkkejä siitä, miten hienosti kädet on tehty, me näemme vain miten kädet toimivat, mutta emme osaa kuvitella parempaa vaihtoehtoa, jolloin emme voi sanoa, mikä mahdollisista käsistä olisi paras.
Toisin sanoen, suunnitteluargumentti horjuu liikaa toimiakseen.
a)vertailukohdat puuttuvat
Voidaksemme sanoa, onko jokin suunniteltu meidän tulisi tietää, minkälainen on suunnittelematon maailmankaikkeus, deterministinen(ennaltamääritelty) ja satunnainen maailmannkaikkeus. Valitettavasti näitä asioita ihmismieli tuskin kykenee spekuloimaan, joten joudumme toteamaan, että tarvitsemme vertailukohteeksi toisen maailman voidaksemme havaita suunnitelmallisuutta. Vain, koska meillä on maailma, ei siitä voi päätelmä, millaiseksi sen olisi PITÄNYT OLLA suunniteltu.
b)Subjektin virheellisyys
Kun ihminen sanoo näkevänsä kauneutta lumihiutaleen muotoilussa, se ei kerro onko ko. hiutale suunniteltu tahi ei. Kyseessä on subjektin oma kokemus siitä, miten asiat hänelle ilmenevät. Näistä ei kuitenkaan voi päätellä ovatko ne suunniteltuja. Mikään ei todista sen puolesta, että suunnitelmallisuus ja kauneus kulkisivat käsi kädessä. Maailmassa on paljon rumaa, ja lukuisat ihmisen työstämät asiat voi helposti nähdä rumiksi, vaikka ovatkin käytännöllisiä. Toisin sanoen, vain jos joku näyttää joltain, ei vielä tee sitä sellaiseksi. Se kertoo vain yksilöstä, joka etsii yhteneväisyyksiä havaintojensa ja halujensa väliltä.
c) Lukuisat virheet.
Jos kuitenkin jatkaisimme sillä linjalla, että maailma on suunniteltu, joutuisimme välittömästi havaitsemaan suunnittelijan taitamattomuuden lukuisissa eri alueissa. Suunnitteljia tuskin suunnitteli viisaudenhampaita tarkoituksellisesti, tai umpisuolta, josta ei myöskään ole hyötyä. Tai jos havainnoimme miten silmän toiminta surkastuu ajan myötä, joudumme kysymään, minkälainen suunnittelija tekee näin suuria virheitä?
Taas kerran ongelmaksi muodostuu ajatus siitä minkälainen maailman pitäisi olla(suunniteltu maailma) mutta minkälainen se ei ole. Itse huomaan lukuisia virheitä ihmiselämän kannalta mutta suurin ongelma on, että ei voida päätellä, toimiiko aurinko virheellisesti ampuessaan gammasäteilyä maan ilmakehään, vai toimiiko sen kuten auringon kuuluukin. Tai kun käytetään esimerkkejä siitä, miten hienosti kädet on tehty, me näemme vain miten kädet toimivat, mutta emme osaa kuvitella parempaa vaihtoehtoa, jolloin emme voi sanoa, mikä mahdollisista käsistä olisi paras.
Toisin sanoen, suunnitteluargumentti horjuu liikaa toimiakseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suunnitteluargumentissä usein nähdään kaiken tähtäävän juuri ihmisen syntymiseen. Mutta kuvitellaanpa tilanne, jossa ei juuri Maapallon etäisyydellä Auringosta olisi planeettaa, mutta kuitenkin goldilock-vyöhykkeellä (jossa löytyy vettä nestemäisenä) olisi planeetta. Sillä planeetalla saattaisi olla elämää, joka olisi erilaista kuin täällä. Siellä saattaisivat itsetietoiset älykkäät kymmenjalkaiset madot pohtia, kuinka juuri Grngggh-niminen maaimankaikkeuden luoja, jota 1,6 miljardia kymmenjalkaista palvoo, on älykkäästi luonut planeetan, jolla on juuri sopivasti 10 kuukautta vesi jäässä, juuri saman aikaa kuin kymmenjalkaiset horrostavat jään sisässä. Eli se planeetta on suunniteltu kymmenjalkaisia varten. Tai jos juuri täällä ei olisi elämälle sopivalla vyöhykkeellä planeettaa, niin niitä löytyy kuitenkin universumista lukemattomia miljardeja. Maailma voisi siis aivan hyvin olla erilainen kuin tämä ja silti jonkun mielestä suunniteltu.
Ja kuten sanoit, meillä ei ole keinoa vertailla erilaisia maailmoja vetääksemme johtopäätöksiä siitä, millainen on suunniteltu tai suunnittelematon maailma. Kuitenkin se, mitä tiedämme tästä omasta maailmastamme ei vaadi mitään suunnittelijaa millään tavalla selitykseksi.
Pelkoni on, että jos ja kun korkeampaan tiedonkäsittelyyn kykenevää elämää löydetään, se omaa uskonnollisesti naurettavia normeja:
Planeetta X:n laulalaiset pitävät suurta uskonriitaa siitä, onko lentäminen Kadorgin tahdon vastaista Fullockien vastustaessa sitä viitaten verikääröön, jota yhteisö on tulkinnut jo vuosituhansia(he edelleen odottavat punaisen auringon päivää) ja uudistusmielisten Vinkkeleiden yrittäessä todistaa lentokoneen hyödyn suurten välimatkojen taittamiseen. Molemmat osapuolet päätyvät luonnollisesti tappamaan toisiaan.
Jos annetaan tarpeeksi aikaa, ja sosiaalisia yhteisöjä muodostava laji, joka siirtää oppimaansa jälkeläisilleen, syntyy siinä sivussa lähes poikkeuksetta uskontoja ja parituhatta kuollutta laulalaista lisää.