Hei kaikki! Halusin muuten vain tulla kirjoittamaan tänne, sillä olen kuumeessa kotona ja on tylsää. Tekisi mieli puhua ihmisten kanssa.
Minä olen ollut rakastunut erääseen tyttöön jo yli 2 vuotta... en ole koskaan uskaltanut sanoa sitä. Vaikka olen kyllä varma että hän tietää sen. Hänellä on nyt joku toinen kiikarissa. Lisäksi hän ei oikeastaan enää välitä minusta. Ei ainakaan tunnu siltä. Kaikki meni pilalle kun minä masennuin kun huomasin ettei hän ollut koskaan välittänyt minusta sen enempää kuin muistakaan. Tämä on ehkä jotenkin itsekkäästi ajateltu, mutta niin se on.
Tarpeeksi kauan olin masentunut enkä puhunut hänelle, olin vain hiljaa niin hän lopetti minun seurassa olemisen ja yrittämisen kokonaan. Hän siirtyi toisten ihmisten keskuuteen. Toisten poikien.
Minä olen ollut jo yli vuoden masentunut. En ymmärrä miten tästä selviää. Hän on pitänyt hauskaa ja on hyvin hyvin hyvin läheinen muiden poikien kanssa, minun silmieni edessä. Minä olen hänelle pelkkä nolla. En ole varma onko hän joskus välittänyt minusta... en vain ymmärrä, miten se voisi yhtäkkiä vain loppua.
Olen hänen kanssaan yrittänyt puhella facebookissa muutaman kerran. Ei hän ole tuntunut hirveästi välittävän minun kanssani puhumisesta. Onhan hän joskus minulle sanonut jotain koulussa mutta sitten taas joskus hän ei edes huomaa minua, on paremmassa seurassa. Hän on hyvin suosittu tyttö. Hän puhuu monien ihmisten kanssa facebookissa, joidenkin minun kavereideni, jotka myös pitävät hänestä. Hän puhuu heidän kanssaan paljon syvällisiä asioita ja he ovat todella läheisiä. Heillä on paljon omia tyylejä miten he puhuvat ja heillä on sellaista inside huumoria. He ovat onnellisia.
Ja haluan ilmoittaa sen että tiedän että olen rakastunut siihen "prinsessaan" mutta haluan sanoa että sille ei voi mitään. Ei sille voi mitään kehen rakastuu.
Hän on tuhonnut sydäntäni kerta toisensa jälkeen. Hän on sanonut että hän on ollut rakastunut tuhannesti ja se myös näkyy... on niin monta ihmistä hänen ympärillään ja hänen kaveriporukka koostuu suurimmaksi osaksi pojista.
Minä en tiedä mitä tekisin.
Hän vaikuttaa aina niin onnelliselta ja hän tuntuu erilaiselta kuin muut. Ihan kuin hän olisi valaistunut tai jotain. Hän tulee onnellisesta perheestä, hän on hyvin läheinen perheensä kanssa ja hänellä on monia tosiystäviä. Minulla asiat on oikeastaan täysin päinvastaisesti. Hän ei käytä mitään päihtetiä eikä meikkaile eikä mitään sellasta. Hän on vain luonnollisen kaunis. Joskus hän on jotenkin seksuaalisesti kiihottunut ja tekee kaikkea kosketuksia muiden poikien kanssa, esim. potkii jalkoja yhteen/pitää kädestä kiinni/ hieroo jalkoja yhteen/ tökkii. Ja sekös vasta sattuukin. Hän ei vain näe siinä mitään pahaa, hänestä se on ihan luonnollista. Emt, kai se sitten on, tai ei. Mistä minä tietäisin?!?! Ehkä hän on vain oma itsensä???
Yäh, mitä minä tekisin??? En jaksa enää jatkaa tätä. Olen itkenyt jo ties kuinka paljon. Varmaan yli puoli vuotta olen itkenyt hänen takiaan, siis sillai muutaman kerran viikossa. Kerran luulin jo päässeeni hänestä eroon, kun tuli kesäloma enkä ajatellut enkä kaivannut häntä oikein yhtään koko kesäloman aikana. Silloin minulle tuli sellainen "valaisunut" fiilis. Olin niin hirveän onnellinen kun olin kesällä mökillä, join colaa ja pelasin nintendolla. Siis melkein ihan pelkästä tyhjästä, pelkästä olemassa olostani olin onnellinen. Suurin onnellisuuden tunne jonka olen koskaan tuntenut elämässäni. Nyt tiedän että se on siellä... nyt minä tiedän miten etsiä se... Mutta sitten kesäloman jälkeen se kamala olo tuli takaisin ja kaipuu tuli takaisin... Ja sama sydämen särkeminen jatkuu... vielä 3 vuotta... kipua........ apua.......................
Minkäs minä voin sille että minä olen niin pelkuri? Sellaiseksi minut tehtiin, koulukiusattiin. Häpeä on suuri. Häpeän sitä kun minä epäonnistuin tässä rakkaudessakin ja jotkut tietää sen. He varmaan nauravat takanani koska en ole enää heidän esteenään. Minussa on joitakin fyysisiä piirteitäkin, joista en pidä yhtään. Ei nyt liikaa paljasteleen, ties vaikka joku tuttu lukisi tämän.
Miten tästä koskaan pääsee pois?
Minä olen ollut rakastunut erääseen tyttöön jo yli 2 vuotta... en ole koskaan uskaltanut sanoa sitä. Vaikka olen kyllä varma että hän tietää sen. Hänellä on nyt joku toinen kiikarissa. Lisäksi hän ei oikeastaan enää välitä minusta. Ei ainakaan tunnu siltä. Kaikki meni pilalle kun minä masennuin kun huomasin ettei hän ollut koskaan välittänyt minusta sen enempää kuin muistakaan. Tämä on ehkä jotenkin itsekkäästi ajateltu, mutta niin se on.
Tarpeeksi kauan olin masentunut enkä puhunut hänelle, olin vain hiljaa niin hän lopetti minun seurassa olemisen ja yrittämisen kokonaan. Hän siirtyi toisten ihmisten keskuuteen. Toisten poikien.
Minä olen ollut jo yli vuoden masentunut. En ymmärrä miten tästä selviää. Hän on pitänyt hauskaa ja on hyvin hyvin hyvin läheinen muiden poikien kanssa, minun silmieni edessä. Minä olen hänelle pelkkä nolla. En ole varma onko hän joskus välittänyt minusta... en vain ymmärrä, miten se voisi yhtäkkiä vain loppua.
Olen hänen kanssaan yrittänyt puhella facebookissa muutaman kerran. Ei hän ole tuntunut hirveästi välittävän minun kanssani puhumisesta. Onhan hän joskus minulle sanonut jotain koulussa mutta sitten taas joskus hän ei edes huomaa minua, on paremmassa seurassa. Hän on hyvin suosittu tyttö. Hän puhuu monien ihmisten kanssa facebookissa, joidenkin minun kavereideni, jotka myös pitävät hänestä. Hän puhuu heidän kanssaan paljon syvällisiä asioita ja he ovat todella läheisiä. Heillä on paljon omia tyylejä miten he puhuvat ja heillä on sellaista inside huumoria. He ovat onnellisia.
Ja haluan ilmoittaa sen että tiedän että olen rakastunut siihen "prinsessaan" mutta haluan sanoa että sille ei voi mitään. Ei sille voi mitään kehen rakastuu.
Hän on tuhonnut sydäntäni kerta toisensa jälkeen. Hän on sanonut että hän on ollut rakastunut tuhannesti ja se myös näkyy... on niin monta ihmistä hänen ympärillään ja hänen kaveriporukka koostuu suurimmaksi osaksi pojista.
Minä en tiedä mitä tekisin.
Hän vaikuttaa aina niin onnelliselta ja hän tuntuu erilaiselta kuin muut. Ihan kuin hän olisi valaistunut tai jotain. Hän tulee onnellisesta perheestä, hän on hyvin läheinen perheensä kanssa ja hänellä on monia tosiystäviä. Minulla asiat on oikeastaan täysin päinvastaisesti. Hän ei käytä mitään päihtetiä eikä meikkaile eikä mitään sellasta. Hän on vain luonnollisen kaunis. Joskus hän on jotenkin seksuaalisesti kiihottunut ja tekee kaikkea kosketuksia muiden poikien kanssa, esim. potkii jalkoja yhteen/pitää kädestä kiinni/ hieroo jalkoja yhteen/ tökkii. Ja sekös vasta sattuukin. Hän ei vain näe siinä mitään pahaa, hänestä se on ihan luonnollista. Emt, kai se sitten on, tai ei. Mistä minä tietäisin?!?! Ehkä hän on vain oma itsensä???
Yäh, mitä minä tekisin??? En jaksa enää jatkaa tätä. Olen itkenyt jo ties kuinka paljon. Varmaan yli puoli vuotta olen itkenyt hänen takiaan, siis sillai muutaman kerran viikossa. Kerran luulin jo päässeeni hänestä eroon, kun tuli kesäloma enkä ajatellut enkä kaivannut häntä oikein yhtään koko kesäloman aikana. Silloin minulle tuli sellainen "valaisunut" fiilis. Olin niin hirveän onnellinen kun olin kesällä mökillä, join colaa ja pelasin nintendolla. Siis melkein ihan pelkästä tyhjästä, pelkästä olemassa olostani olin onnellinen. Suurin onnellisuuden tunne jonka olen koskaan tuntenut elämässäni. Nyt tiedän että se on siellä... nyt minä tiedän miten etsiä se... Mutta sitten kesäloman jälkeen se kamala olo tuli takaisin ja kaipuu tuli takaisin... Ja sama sydämen särkeminen jatkuu... vielä 3 vuotta... kipua........ apua.......................
Minkäs minä voin sille että minä olen niin pelkuri? Sellaiseksi minut tehtiin, koulukiusattiin. Häpeä on suuri. Häpeän sitä kun minä epäonnistuin tässä rakkaudessakin ja jotkut tietää sen. He varmaan nauravat takanani koska en ole enää heidän esteenään. Minussa on joitakin fyysisiä piirteitäkin, joista en pidä yhtään. Ei nyt liikaa paljasteleen, ties vaikka joku tuttu lukisi tämän.
Miten tästä koskaan pääsee pois?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä lannistu, älä häpeä itseäsi, äläkä syytä itseäsi. Käytä kaikki voimasi ja apu, joka on saatavilla masennuksesta selviämiseen. Selviät siitä ja sen jälkeen näet asiat varmasti ihan eri tavalla. Olet nuori ja "epäonnistuneet" rakkaussuhteet kuuluu nuoruuteen ja oma riskinsä ihmissuhteissa on aina, joskus ne voi epäonnistua myöhemmälläkin iällä, koska kahden ihmisen tunteet on aina pelissä on ikä mikä tahansa. Se vain kuuluu elämään, eikä meistä kukaan voi välttää vastoinkäymisiä.
Paranemista kuumeesta ja onnea elämääsi toivon.