Mitä ihmiselle on täytynyt tapahtua että hän vihaa,halveksuu,häpeää ja säälii itseään?-Sairastua BED syömishäiriöön.
Yli kolme helvetinmoista vuotta mä olen kamppaillut tän sairauden kanssa.En voi vieläkään uskoa että tämä on tullut juuri mulle.Ahmimiskohtauksen tullessa mä olen pahimmillani ahminut sellaiset 10 000kcal,todella sairasta..tiedän.Kiloja on tullut sellaset 30kg kolmessa vuodessa,ylipainoa siis löytyy.Koulussa en pysty käymään,kylven siis kaiket päivät kotona itsesäälissä ja inhossa.Kukaan ei tiedä tästä,enkä koskaan halua kenellekkään kertoakkaan.Ainakaan kenellekkään tutulle.Olen harkinnut vertaistukiryhmään liittymistä sillä en tiedä enää mitä muutakaan tekisin ja alan olla jo ihan rikki,poikki,puhki kulunut tämän sairauden takia.En kuitenkaan tiedä uskallanko sinne istuntoihin mennä..
Mulla on tapana retkahtaa ahmimaan aina kun tulee jotain vastoinkäymisiä.Kai mä haen lohtua siitä ruuasta.Mulla on myös "kaikki tai ei mitään" ajattelu tapa joka tarkoittaa että jos syön yhden pienen kielletyn ruuan niin sitten peli on menetetty ja seuraavaksi olenkin jo tyhjentämässä kaappeja kokonaan.Syön myöskin tylsyyteeni sekä ajattelen ruokaa joka päivä joka hetki.Ruuasta on tullut koko elämäni,elämästä on tullut ruokani.
Joka kerta ahmimisen jälkeen sanon itselleni että tämä on viimeinen kerta ja silti seuraavana päivänä koen deja'vu ilmiön kun ahmin taas kaappeja tyhjiksi kuin mikäkin sika.
Vihaan itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin.Luonteeni on muuttunut kokonaan.En uskalla/pysty olla enää se entinen iloinen ja huumorintajuinen tyttö joka joskus olin.En halua minkäänlaista huomiota koska olen niin epävarma itsestäni nykyään.Itsetuntoni on laskenut olemattomiin.Kaveri suhteeni ovat kärsineet.Minusta on tullut myös todella vihainen,surullinen ja helposti ärtyyntyvä ihminen.Olen vihainen koko maailmalle.Olen katkera siitä miksi juuri minulla täytyy olla tämä saatanan sairaus joka pilasi koko elämäni.TAHDON ELÄMÄNI TAKAISIN!TAHDON MINUT TAKAISIN!En tiedä kuka minä oikein nykyään olen,mutta sen tiedän että se en ole oikea minä.
Yli kolme helvetinmoista vuotta mä olen kamppaillut tän sairauden kanssa.En voi vieläkään uskoa että tämä on tullut juuri mulle.Ahmimiskohtauksen tullessa mä olen pahimmillani ahminut sellaiset 10 000kcal,todella sairasta..tiedän.Kiloja on tullut sellaset 30kg kolmessa vuodessa,ylipainoa siis löytyy.Koulussa en pysty käymään,kylven siis kaiket päivät kotona itsesäälissä ja inhossa.Kukaan ei tiedä tästä,enkä koskaan halua kenellekkään kertoakkaan.Ainakaan kenellekkään tutulle.Olen harkinnut vertaistukiryhmään liittymistä sillä en tiedä enää mitä muutakaan tekisin ja alan olla jo ihan rikki,poikki,puhki kulunut tämän sairauden takia.En kuitenkaan tiedä uskallanko sinne istuntoihin mennä..
Mulla on tapana retkahtaa ahmimaan aina kun tulee jotain vastoinkäymisiä.Kai mä haen lohtua siitä ruuasta.Mulla on myös "kaikki tai ei mitään" ajattelu tapa joka tarkoittaa että jos syön yhden pienen kielletyn ruuan niin sitten peli on menetetty ja seuraavaksi olenkin jo tyhjentämässä kaappeja kokonaan.Syön myöskin tylsyyteeni sekä ajattelen ruokaa joka päivä joka hetki.Ruuasta on tullut koko elämäni,elämästä on tullut ruokani.
Joka kerta ahmimisen jälkeen sanon itselleni että tämä on viimeinen kerta ja silti seuraavana päivänä koen deja'vu ilmiön kun ahmin taas kaappeja tyhjiksi kuin mikäkin sika.
Vihaan itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin.Luonteeni on muuttunut kokonaan.En uskalla/pysty olla enää se entinen iloinen ja huumorintajuinen tyttö joka joskus olin.En halua minkäänlaista huomiota koska olen niin epävarma itsestäni nykyään.Itsetuntoni on laskenut olemattomiin.Kaveri suhteeni ovat kärsineet.Minusta on tullut myös todella vihainen,surullinen ja helposti ärtyyntyvä ihminen.Olen vihainen koko maailmalle.Olen katkera siitä miksi juuri minulla täytyy olla tämä saatanan sairaus joka pilasi koko elämäni.TAHDON ELÄMÄNI TAKAISIN!TAHDON MINUT TAKAISIN!En tiedä kuka minä oikein nykyään olen,mutta sen tiedän että se en ole oikea minä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskaan ei oo liian myöhäistä! Hae ihmeessä apua lääkäriltä, ryhmistä jne. Ehkä tutuille kertominenkin helpottaisi.. Mutteihan se mikään pakko ole, jos ei halua. Sun pitää vaan rohkaistua ja hakea apua! Sä tulet pääsemään tästä sairaudesta eroon. Tsemppiä!
Vastasit itse kysymykseesi: syöt tylsyyteesi. Ikävä todeta muuta joskus elämä oli niin kovaa ettei ollut varaa jäädä tuleen makaamaan. Nyt on ihanasti helppoa ja joskus jopa tylsää niin mielikin pimenee ja ihminen ei enään tiedä elämän tarkoitusta kun kaikki tulee valmiina eteen. Sitten kun ei saakkaan kaikkea samaa mitä lehdistä lukee niin tulee vähän katkeraksi ja vähättelee omaa elämäänsä. Ainoa ihminen joka omiin mielenterveysongelmiin voi vaikuttaa on minä itse.
Mulla myös on kaikki tai ei mitään ajattelu. Ensin menee vaikka omena ja juustosämpylä. Sitten ajattelen että tän päivän voi vielä pelastaa jos en vaan syö lisää. Mutta sitten en pysty enää lopettamaan syömistä kun oon aloittanut syömisen. Menee lisää leipää, omenoita, pullaa, karkkia. kalorit nousee jopa 3000 niinä päivivä. Viimeksi viikonloppuna meni kolmena päivänä 3000 kaloriin... Sitten söin 2 päivää alle 200 kaloria ja nyt paino on taas tippunut takaisin.
BMI 17,4