HBL:n lukijat tuntuvat olevan hirmuisen tyytyväisiä kieliasiaa käsitelleeseen A-tuubiin:
- ohjelma oli tyyliikkäästi tehty (erityiskiitokset ruotsinkieliselle maammelaululle, ruotsinkieliselle sotafilmille ja Lucialle)
- ruotsinkieliset saivat sanottua asiansa
Näin aamun näkökulmasta eilistä muistellen, siinä taisi käydä niin, että ohjelmalla rauhoitettiin ruotsinkieliset/-mieliset suomalaiset. Toki vapaaehtoisen ruotsin kannattajat sanoivat kaikki pelottavat vapausajatuksensä ääneen, mutta tekivät sen tosi rauhallisesti ja asiallisesti ja juontajat sallivat heidän oleellisten kysymystensä väistelyn ja kieltämisen. "En näe ongelmaa" oli suosittu vastaus, vaikka jokainen gallup on kertonut, että ongelma on ja se satuttaa suomenkielisiä.
Suomenruotsalaisuuteen ankkuroituneiden oma tunnepuhe sai täysin vapaasti tilaa ja se riittänee heille. He eivät olleet hakemassa loogista väittelyä vaan torjuntavoittoa omista uhkakuvistaan. Ruotsinkielisillä oli vahva toimittajatausta, joten he tunsivat pelin. Suomenkielisiltä ei näin ohi- ja päällepuhuvalla asenteella toki saa pisteitä, mutta niitä ei haettukaan.
Olisiko tämä tilaisuus ollut omiaan rauhoittamaan ruotsinkielisiä? Heille ei syydetty vihaisia sanoja eikä ahdistettu nurkkaan. Voisivatko he näin rauhoitettuina hyväksyä kivuttomammin kielivapauden etenemisen?
- ohjelma oli tyyliikkäästi tehty (erityiskiitokset ruotsinkieliselle maammelaululle, ruotsinkieliselle sotafilmille ja Lucialle)
- ruotsinkieliset saivat sanottua asiansa
Näin aamun näkökulmasta eilistä muistellen, siinä taisi käydä niin, että ohjelmalla rauhoitettiin ruotsinkieliset/-mieliset suomalaiset. Toki vapaaehtoisen ruotsin kannattajat sanoivat kaikki pelottavat vapausajatuksensä ääneen, mutta tekivät sen tosi rauhallisesti ja asiallisesti ja juontajat sallivat heidän oleellisten kysymystensä väistelyn ja kieltämisen. "En näe ongelmaa" oli suosittu vastaus, vaikka jokainen gallup on kertonut, että ongelma on ja se satuttaa suomenkielisiä.
Suomenruotsalaisuuteen ankkuroituneiden oma tunnepuhe sai täysin vapaasti tilaa ja se riittänee heille. He eivät olleet hakemassa loogista väittelyä vaan torjuntavoittoa omista uhkakuvistaan. Ruotsinkielisillä oli vahva toimittajatausta, joten he tunsivat pelin. Suomenkielisiltä ei näin ohi- ja päällepuhuvalla asenteella toki saa pisteitä, mutta niitä ei haettukaan.
Olisiko tämä tilaisuus ollut omiaan rauhoittamaan ruotsinkielisiä? Heille ei syydetty vihaisia sanoja eikä ahdistettu nurkkaan. Voisivatko he näin rauhoitettuina hyväksyä kivuttomammin kielivapauden etenemisen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruotsipuoli oli täynnä kieliasioihin keskittyneitä svekopoliitikoita, kun taas suomipuolella vain pari yleispoliitikkoa.
Terholla ja Talla on tietoa, mutta ei röyhkeyttä tarpeeksi pärjätäkseen poliitiisessa keskustelussa. Pitää olla aggressiivinen päällepuhuja voittaakseen. Talan ääni on luonnostaan heiveröinen ja Terhon kurkku oli käheä jo ennen alkua.
Jyrkï Richt oli varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla selkeän puolueellinen. Jakoi ainakin tupalsti puheenvuoroja ruotsipuolelle ja salli minnuutteja kestävät monologit, jotka eivät kuulu keskusteluillan luonteeseen.