Sillä aina löytyy joku joka on vielä rikkaampi ja siten onnellisempi. Vaikka liksa olisi sata tonnia puhtaana käteen ei se ole vielä yhtään mitään todella isojen rahojen rinnalla. Todellinen onni on siis tultava jostain ihan muusta!
Jos raha tuo onnea on tilanne
masentava
15321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Jos on koko aika persauki niin se ei varmasti onnellisuutta lisää mutta tämä ei riipu tuloista. Suurituloisetkin voivat olla usein pa ja pitkäaikaistyötön hoitaa raha-asiansa mallikkaasti.
Se, että on suuret tulet, ei tarkoitakaan vielä, että olisi rikas. On paljon suurituloisia, jotka ovat pa. Nämä ihmiset kuulutat minusta edelleen keskiluokkaan, vaikka heidän palkka olisi 10000e/kk.
Ja se on valitettavasti totuus, että YLEISIMMIN ainoastaan ne todella rikkaat hoitavat raha-asiansa mallikkaasti. Tietysti tämä riippuu myös siitä, mikä katsotaan mallikkaasti hoitamiseksi.
Kyse on minusta kuitenkin enämmänkin siitä, paljonko rahaa pystyy pitämään, ei siitä paljonko sitä on.
Okei, nyt meni vähän ohi aiheen, mutta menköön. Sitä mieltä kuitenkin olen, että tiettyyn rajaan asti raha työ myös onnea. Se ei kuitenkaan tuo sitä, jos ei ymmärrä, mitä raha todella on. Se on vain illuusio.
jalat oman pöydän alla ja vastaat itse menoistasi.
Niin, puhuin juuri sinunlaisista ihmisistä. En väittänyt, että elämä olisi helppoa ja olisi helppo riksatua tai muuta. Ymmärrän sen kyllä hyvin, jos osuin arkaan paikkaan.
Ei kai kukaan ole väittänytkään että raha toisi rajattomasti onnea ja onnen määrä kasvaa koko ajan kun rahankin määrä kasvaa. Eihän kukaan varmaankaan noin ajattele.
Kun rahaa on tietyn rajan yli, niin että ihminen saa helposti kaikki laskunsa maksettua, eikä koskaan tarvitse ajatella onko varaa johonkin mukavaan vai ei, niin onnen määrä ei juuri enää kasva. 10 000 euroa kuussa nettona ansaitseva on suunnilleen ihan yhtä onnellinen kuin 100 000 euroa kuussa nettona ansaitseva. Sanoohan tämän järkikin; eihän se 100 000 ansaitseva voi kuitenkaan nukkua kuin yhdessä viiden tähden hotellissa kerrallaan, eikä syödä kultaa.
Sen sijaan, jos otat ihmisen joka joutuu jatkuvasti taistelemaan raha-asioiden kanssa, ja laitat hänet asemaan jossa hänellä yht'äkkiä on rahaa vaikkapa se 10 000 euroa nettona käytettävissä joka kuukausi, niin 100-% varmasti hänen onnellisuutensa taso nousee.
Täysin samaa mieltä kanssasi.
Tuo nyt on niin täydellistä paskapuhetta kuin olla ja voi! Totta helvetissä kymmenen kertaa enemmän tienaava on onnellisempi.
Kymmenen tonnia kuussa puhtaana käteen ei ole summa eikä mikään. Jos sen laskee vaikka työuran (40 vuotta) keskimääräiseksi tuloksi ei siitä tule kuin 4,8 miljoonaa. Siis 40 vuodessa, ei sillä luxuselämää vietetä vaikka muija tienaisi toisen mokoman!
Kun puhutaan sadoista miljoonista voi alkaa jo todellisia unelmia toteuttamaan. Linna Ranskasta, upea kaupunkikoti Pariisista, New Yorkista, Lontoosta ja miksei monista muistakin suurkaupungeista. Kartano tietysti Suomesta, luxusjahti, oma jumbojetti, oikeastaan kaksi jos toinen on pajalla jne. Mitä enemmän rahaa sitä enemmän on tarpeita!
Tuo horina siitä että jonkun tietyn rajan jälkeen raha menettää merkityksen on vain kateellisen ylemmän keskiluokan itsepetosta. Ajattele nyt järjellä, kumman ottaisit, 20 vai 200 miljoonaa? Väitätkö että olisit aivan yhtä onnellinen paristakympistä kuin kahdesta sadasta? Ole kerrankin rehellinen!
Aivan samaa mieltä kanssasi.
Tosiasia: Raha ei tuo onnea. Moni rikas on kuollut omankäden kautta.
Kuinkakohan moni köyhä ja keskituloinen on kuollut oman käden kautta? Jos aletaan prosenteista puhumaan ei rikkaat takuulla ole yliedustettuina!
Kateellinen kansa mielellään lukee näitä "rikas tyttö/poikarukka" juttuja. Juoni on aina sama, rahaa on vallan tavattomasti mutta viina, huumeet, kierot poika/tyttöystävät vievät turmioon ja nuorena kuollaan. Taviksillahan ei ole viina, huume ja ihmissuhdesotkuja, just joo.
Kyllä viitsin!
Ei rikas pakene huumeisiin - yleensä.
Horinaa tai ei, mutta tähänkin aiheeseen sanon sen, että taloudellinen äly ratkaisee. Jos sinulla on tuo 20 miljoonaa ja olet taloudellisesti älykäs, saat sen kasvamaan moninkertaiseksi lyhyessäkin ajassa. Jos omistat tuon 200 miljoonaa ja et tiedä sijoittamisesta ja muusta siihen liittyvästä mitään, olet pian taas sentitön.
Omasta mielestäni kyse on siitä, paljonko pystyt pitämään, ei siitä paljonko sinulla on. Toistoa tuolta ylempää.
Kyllä se on rahan osalta niin että enempi on parempi - mihin tässä viitataan niin on kuitenkin että marginaalihyöty on varallisuuden kasvaessa laskeva. Varsinkin näin on jos on kyse palkasta joka edellyttää enemmän ponnistelua korkeamman tulotason saavuttamiseksi - ottamatta progressiiviseen veroriistoon sen enempää kantaa. Sen lisäksi utiliteettikäyrä on henkilökohtainen. Raha ei selitä kuin osaa onnellisuutta - kuitenkin on todella vaikea kuvitella että parametrina raha olisi mitään muuta kuin onnellisuutta kasvattava. On myös käsittääkseni tutkittu että esim. ostovoima suhteessa vertailuryhmään (tutut, naapurit, you name it) merkitsee onnellisuuden kannalta enemmän kuin absoluuttinen ostovoima - koska vaurautta/tuloja benchmarkataaan aina onnisumisen mittarina muihin.
Sitä en tiedä tuoko raha onnea,mutta se lienee varmaa että köyhyys sitä ei ainakaan tuo.
Vanha sanonta " kohtuus kaikessa"lienee tässäkin asiassa useimmille se paras vaihtoehto.