Yksi suosituimmista argumenteista pakkoruotsi-illassa oli pakon ystävien "minä en ymmärrä".
Kokemukseni on se, että pakon ystävät eivät muutenkaan yritä keskustella asiasta, vaan aiheeseen tuleekin suhtautua heidän mielestään dundeella, ihan kuin vastapuoli olisi ehdottanut Suomen myymistä Venäjälle. Vapaaehtoisesta ruotsista ei heidän mielestään voi lähteä keskustelemaan. Se nyt vain on ehdotus, jota ei voi edes harkita, sitä ei ymmärrä.
Jos joku keksii näin törkeälle ehdotukselle perusteluita, niin se on turhaa ja tyhjää puhetta, puhetta vailla empatiaa ja isänmaallisuutta. Lopuksi taustalta tulee vielä kovempi arvio: vain sivistymättömien metsäsuomalaisten jälkeläiset, niiden jälkeläiset, jotka eivät ole koskaan olleet kulturbärande tässä maassa, voivat keksiä jotain noin tuhoavaa ja kateudessaan kehitellä aihetta eteenpäin.
Pakon ystävien mielestä siihen keskusteluun ei kannata ryhtyä. Pitää antaa aitosuomalaisen - siis sen suomalaisuuden, joka rakentuu ruotsalaisuudelle, ruotsin kielelle, Nordenille... - tunnekuohun näkyä ja kuulua ja puolustaa ihanaa Norden-isänmaata:
Vad ädelt fädren tänkte,
vad skönt de drömt en gång,
det allt de åt oss skänkte
i modersmålets sång.
Hur våra öden randas,
den sången är oss kär,
Vår själ i honom andas,
vår rikedom han är!
Du sköna sång vårt bästa arv,
från tidevarv till tidevarv,
ljud högt, ljud fritt
från strand till strand
i tusen sjöars land!
Kyllä minä ymmärrän heitä. Heidän tulisi myös pyrkiä ymmärtää itseään, miettiä miksi he provosoituvat ja kieltäytyvät näkemästä maan enemmistön kokemusta. Heille on kyse ainoan oikean ja ikuisen suomalaisuuden - sen jonka ytimessä on ruotsin kieli ja sillä rakennettu historia - puolustamisesta. Meille vapauden ystäville kyse on erilaisten, yhtä hyvien ja muuttuvien suomalaisten identiteettien oikeudesta elää rinnakkain ja kaikkien parhaaksi.
Kokemukseni on se, että pakon ystävät eivät muutenkaan yritä keskustella asiasta, vaan aiheeseen tuleekin suhtautua heidän mielestään dundeella, ihan kuin vastapuoli olisi ehdottanut Suomen myymistä Venäjälle. Vapaaehtoisesta ruotsista ei heidän mielestään voi lähteä keskustelemaan. Se nyt vain on ehdotus, jota ei voi edes harkita, sitä ei ymmärrä.
Jos joku keksii näin törkeälle ehdotukselle perusteluita, niin se on turhaa ja tyhjää puhetta, puhetta vailla empatiaa ja isänmaallisuutta. Lopuksi taustalta tulee vielä kovempi arvio: vain sivistymättömien metsäsuomalaisten jälkeläiset, niiden jälkeläiset, jotka eivät ole koskaan olleet kulturbärande tässä maassa, voivat keksiä jotain noin tuhoavaa ja kateudessaan kehitellä aihetta eteenpäin.
Pakon ystävien mielestä siihen keskusteluun ei kannata ryhtyä. Pitää antaa aitosuomalaisen - siis sen suomalaisuuden, joka rakentuu ruotsalaisuudelle, ruotsin kielelle, Nordenille... - tunnekuohun näkyä ja kuulua ja puolustaa ihanaa Norden-isänmaata:
Vad ädelt fädren tänkte,
vad skönt de drömt en gång,
det allt de åt oss skänkte
i modersmålets sång.
Hur våra öden randas,
den sången är oss kär,
Vår själ i honom andas,
vår rikedom han är!
Du sköna sång vårt bästa arv,
från tidevarv till tidevarv,
ljud högt, ljud fritt
från strand till strand
i tusen sjöars land!
Kyllä minä ymmärrän heitä. Heidän tulisi myös pyrkiä ymmärtää itseään, miettiä miksi he provosoituvat ja kieltäytyvät näkemästä maan enemmistön kokemusta. Heille on kyse ainoan oikean ja ikuisen suomalaisuuden - sen jonka ytimessä on ruotsin kieli ja sillä rakennettu historia - puolustamisesta. Meille vapauden ystäville kyse on erilaisten, yhtä hyvien ja muuttuvien suomalaisten identiteettien oikeudesta elää rinnakkain ja kaikkien parhaaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos unohdetaan taloudelliset intressit, niin ruotsinkieliset saattavat ajatella näin:
Kansalla täytyy olla keskeisiä asioita, joiden kunnioitus yhdistää.
Suomessa kunnioitettavien asioiden joukossa tulee olla ruotsin kieli ja suomenruotsalaisuus.
Nämä eivät pysy kunnioitettuina ilman pakkoruotsia. Pieni kitinä on perempi kuin suuri unohdus.
ohjelman tekijöiden vika, että kutsuivat niin tyhmiä ruotsinkielisiä ohjelmaan, jotka eivät omien sanojensa mukaan ymmärtäneet mitään. Kyllä fiksumpiakin ruotsinkielisiä olisi ollut olemassa. Tai no, ehkä ne kaikki sellaiset oli pitänyt sijoittaa Albäckin joukkueeseen ja siksi ei heitä kutsuttu.