Kovin on vaikeata löytää omalle itselleni mieluista puoluetta kannatettavaksi, vaikka tarjolla ja tyrkyllä näyttäisi olevan runsaasti valikoimaa. Kerronpa muutamia omasta mielestäni olennaisia kiinnekohtia:
- Suomalaisuuden arvostaminen eli en kannata käsitystä, jonka mukaan meidän suomalaisten olisi luovuttava suomalaisuudestamme, jotta kelpaisimme globaaliin vuorovaikutukseen. Globaalisuus on mielestäni kuin mosaiikki ja me olemme jo itsessämme siinä yksi luonnollinen osa.
- Pakkoruotsin poistaminen liittyy tavallaan edelliseen eli en ole sillä kannalla, että meidän suomenkielisten suomalaisten olisi pakko edetä globaaliin vuorovaikutukseen ruotsinkielen kautta. Me voimme oppia suoraan venäjää, kiinaa, japania, hindiä, arabia, turkkia, portugalia ja espanjaa (Huom. latinalainen Amerikka), ranskaa, saksaa, englantia, ym. kieliä ja tarpeen tullen ruotsiakin. On tolkutonta kuvitella, että peruskoulu ja lukio voisivat antaa meille semmoisen kielitaidon, jolla maailmassa pärjäisimme. Tietynlaisena apukielenä englannin taito toki on hyödyllistä. Meille itse kullekin hyödyllinen ja tarpeellinen täsmäkielitaito on kuitenkin hankittava erikseen aikuisikäisenä. Sitä varten tarvitaan uusi ja "ei-akateeminen" kurssikeskusverkosto, jota on ryhdyttävä rakentamaan pikaisesti.
- Parhaimmillaan kansanvalta versoo väestön omalta kotikentältä. Paikallishallinto on asioista huolehtimisen tasona erityisen tärkeä taso. Tasavallan järjestelmäämme on uudistettava siihen suuntaan, että paikallisuuden ylikäveleminen tehdään entistä ja nykyistä hankalammaksi. Valtion "viraksi" on määriteltävä paikallisen päätöksenteon ja kansalaisten palveleminen, kansakunnan rengin rooli. Nykyistä ylipöhöttynyttä keskusbyrokratiaa on karsittava rankalla kädellä. Mallia on tarjolla mm. Sveitsin yhteisten asioitten hoitamisen järjestelmässä.
- Suomi ei ole missään reunalla, vaan Suomi on keskellä omaa ympäristöään. Suomi ei ole mikään saari. Pää pystyssä ja selkä suorana meidän on hoidettava suhteet naapuriemme kanssa viisaasti joka taholle. Oma ja omassa vallassamme oleva maanpuolustus on olennainen osa identiteettiämme.
- Suomalaisuuden arvostaminen eli en kannata käsitystä, jonka mukaan meidän suomalaisten olisi luovuttava suomalaisuudestamme, jotta kelpaisimme globaaliin vuorovaikutukseen. Globaalisuus on mielestäni kuin mosaiikki ja me olemme jo itsessämme siinä yksi luonnollinen osa.
- Pakkoruotsin poistaminen liittyy tavallaan edelliseen eli en ole sillä kannalla, että meidän suomenkielisten suomalaisten olisi pakko edetä globaaliin vuorovaikutukseen ruotsinkielen kautta. Me voimme oppia suoraan venäjää, kiinaa, japania, hindiä, arabia, turkkia, portugalia ja espanjaa (Huom. latinalainen Amerikka), ranskaa, saksaa, englantia, ym. kieliä ja tarpeen tullen ruotsiakin. On tolkutonta kuvitella, että peruskoulu ja lukio voisivat antaa meille semmoisen kielitaidon, jolla maailmassa pärjäisimme. Tietynlaisena apukielenä englannin taito toki on hyödyllistä. Meille itse kullekin hyödyllinen ja tarpeellinen täsmäkielitaito on kuitenkin hankittava erikseen aikuisikäisenä. Sitä varten tarvitaan uusi ja "ei-akateeminen" kurssikeskusverkosto, jota on ryhdyttävä rakentamaan pikaisesti.
- Parhaimmillaan kansanvalta versoo väestön omalta kotikentältä. Paikallishallinto on asioista huolehtimisen tasona erityisen tärkeä taso. Tasavallan järjestelmäämme on uudistettava siihen suuntaan, että paikallisuuden ylikäveleminen tehdään entistä ja nykyistä hankalammaksi. Valtion "viraksi" on määriteltävä paikallisen päätöksenteon ja kansalaisten palveleminen, kansakunnan rengin rooli. Nykyistä ylipöhöttynyttä keskusbyrokratiaa on karsittava rankalla kädellä. Mallia on tarjolla mm. Sveitsin yhteisten asioitten hoitamisen järjestelmässä.
- Suomi ei ole missään reunalla, vaan Suomi on keskellä omaa ympäristöään. Suomi ei ole mikään saari. Pää pystyssä ja selkä suorana meidän on hoidettava suhteet naapuriemme kanssa viisaasti joka taholle. Oma ja omassa vallassamme oleva maanpuolustus on olennainen osa identiteettiämme.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli aikataulullinen kiire keskeyttää tuon aloituksen kirjoittaminen. Siis tässä osa 2:
- Työelämässä tarvitaan sekä työväkeä että työnantajia. Näiden kahden osatekijän sujuvan yhteistyön myötä rakentuu myönteinen työpaikan ja yleisemmin koko työelämän ilmapiiri. Parhailla ja menestyvimmillä työpaikoilla on hyvä ilmapiiri, joka ei rakennu kepillä eikä ruoskalla. Toisaalta kunnon työväki hoitaa hommansa ansiokkaasti ja maanantainakin tullaan töihin ajallaan ilman krapulaa. Olennaista on myös työtahti, jonka kohtuullisuus turvaa tehokkuuden ja tuloksellisuuden paremmin ilman sekundaa ja virheitä sekä vähemmillä sairaslomilla kuin työtahdin kiristäminen suorittajien vieterien äärirajoille ja siitä katkeamispisteen ylitse.
- Yleisesti todettuna suomalaisen työväenliikkeen ansiot ovat korvaamattomat enkä voi ymmärtää soisaaliturvan ja eläkejärjestelmämme romuttamista ajavien aivoituksia. Sosiaalisen turvajärjestelmämme tuhoamisen sijasta olisi aiheellista suunnata nykyistä selkeämmin aikaa ja energiaa semmoisten elämisen olosuhteitten luomiseen, joissa olosuhteissa väki voisi yhä yleisemmin ponnistautua omassa elämässään tanakasti omille jaloilleen sekä tietotaitoisesti että taloudellisesti. Sitä kautta vähenee myös sosiaalisen turvajärjestelmän käytön tarve, joka kehityksen kulku vähentää yhteiskunnan kustannusrasitteita.
- Suomalaisen yhteiskunnan yleistä suvaitsevaisuutta on laajennettava. Alkoholipolitiikassamme on tavoitteelliseksi suunnaksi otettava keskieurooppalainen alkoholikulttuuri. Uskonnollisten suhteitten osalta on avara-asenteisesti luotava kokonaisuus, jossa erilaiset suhtautumistavat uskontoon nähden ovat yhdenvertaisessa asemassa - myös ateistisuus. Uskonnolliset seremoniat voidaan aivan luontevasti poistaa niin koululaitoksesta kuin armeijastakin. Ohjeeksi sopii määritelmä: Kaikilla "Homo sapiens"-nisäkäslajin jäsenyksilöillä on yksi ja sama ihmisarvo täysimääräisenä. Yhteistoiminnan menetelmällä ihmisten erilaisuus rakentuu monipuolisuudeksi ja se on korvaamaton yhteiskunnallinen voimavara.
Enpä tosiaankaan ole vielä löytänyt semmoista poliittista puluetta, joka edustaisi kaikkea tätä minun mielestäni tärkeää.