Vielä 1800-luvun loppupuolella suomenkielisiä sukunimiä oli etupäässä vain itäsuomalaisilla talonpoikaissuvuilla, kun taas useimmilla länsisuomalaisilla talonpojilla, samoin kuin monilla muidenkin maiden talonpojilla, ei ollut sukunimeä lainkaan. Sen sijaan säätyläisillä kaikkialla Suomessa oli vanhastaan sukunimet, jotka tavallisimmin olivat ruotsinkielisiä, mutta myös saksankielisiä nimiä esiintyy. Tavallisia ovat olleet myös nimet, joissa pohjautuvat johonkin vanhaan suomenkieliseen suku- tai paikannimeen, johon kuitenkin on esimerkiksi lisätty latinalaisperäiset päätteet -eus, ius säätyläisaseman osoittamiseksi (esim Alopaeus, Sibelius). Ihmisen säädyn saattoi yleensä päätellä hänen sukunimestään. 1800-luvun lopulla kuitenkin suurin osa länsisuomalaisista talonpojistakin omaksui sukunimen, ja tällöin hyvin yleisiksi Länsi-Suomessakin tulivat -nen -loppuiset sukunimet. Nämä uudehkot sukunimet on usein johdettu jostakin luontosanasta, ei kuitenkaan eläimen nimestä.
Kuinkahan ruotsalainen oli esim. Sibelius?
satuako?
4202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaan suomalainen. Ruotsinkielinen suomalainen. Hänen vanhempansa olivat Maria Charlotta Borg ja Christian Gustaf Sibelius.
Olosuhteet tekivät tehtävänsä niinkuin monen muunkin kohdalla.
Kyse oli Sibeliuksesta, ei hänen suvustaan.
Kysy takapajuisilta svekoilta. Hehän sääty-yhteiskuntaa fanattivat ja toivovat sen palaavan. Se kyllä tarkoittaisi myös merkittävä oikeuden menetyksi ålantipelleille mutta mitäpä siitä. Kunhan no nuuskaa ja kalaa, vai mitä böjrje.