Toinen näyttää arvostelujen mukaan onnistuneen kirjassaan ja toinen ei niin hyvin. Arvatkaapa vain kumpi on kumpi.
Jyri Aleniuksen arvostelu Ilkka Pyysiäisen kirjasta Jumalaa ei ole.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Usko ei ole tiedon väärti/HS20101205SI1KU02fxt
Ja Martti Mäkisalon arvostelu Eero Huovisen kirjasta, Aihetta ajatella.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uskonnollista julistusta/HS20101205SI1KU02fxu
Jyri Aleniuksen arvostelu Ilkka Pyysiäisen kirjasta Jumalaa ei ole.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Usko ei ole tiedon väärti/HS20101205SI1KU02fxt
Ja Martti Mäkisalon arvostelu Eero Huovisen kirjasta, Aihetta ajatella.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uskonnollista julistusta/HS20101205SI1KU02fxu
Vastaukset 11
Vanhimmat
taas saarnaamassa.
Oletko samanlanlainen kuin minäkin ,tulee toimeen neljän tunnin unilla?
En saarnaa enkä tule toimeen neljällä tunnilla. Vähintään seitsemän tuntia tarvitaan, mieluiten kahdeksan. Nyt vain satuin heräämään jo puoli seitsemän tienoilla. Meninhän kyllä nukkumaankin jo yhdentoista jälkeen.
Pyysiäisen kirjaa on niin paljon kehuttu, että kaipa se jossain vaiheessa pitää lukea.
Joo, ei ollut mairittelevaa tekstiä Huovisen teokselle. Ilmeisesti teos ei ole mikään järjen voitto. No, tuo oli kyllä täysin odotettavissa ollut tapahtuma. Eihän Huovinen ole koskaan antanut itsestään kuvaa minään järjen jättiläisenä.
Tapio Puolimatkan kirjoja suosittelen. Ja vaikka Timo Eskolan 'Ateismin sietämätön keveys'
Nämä ovat hyviä joululahjoja myös.
Suosittelet siis roskaa ihmisille. Johtuuko se siitä, että sinulla on se kuuluisa korkeampi kristityn moraali suositellessasi kirjallisuutta?
Hän näyttää muuten ihan surulliselta vihikoiralta. Se mitä olen Huovista kuunnellut on ollut enemmän sellaista ihmettelyä ja murehtimista. Kyllä minä tuonkin kirjan lukisin, jos joku sellaisen antaisi. Voisi sitten verrata noita kahta.
Minä olen lukenut tuon Puolimatkalle jääneen kirjan, oliko se nyt Usko, tieto ja myytit tai jotain sinnepäin. Kirja oli olevinaan tieteellinen näkemys (kristin)uskosta, vaikka se oli kannesta kanteen
yksisilmäistä fundamentalistista uskonnollista propagandaa ja silkkaa puhdasta roskaa.
Puolimatkan premissinä oli se, että on olemassa kristinuskon ja raamatun Jumala. Tätä premissiä ei Puoliaivon mielestä tarvinnut mitenkään perustella, koska se on itsestään selvä fakta. (Miksi se olisi
itsestään selvä fakta, ei kirjasta selviä). Tästä premissistään Puolijärki päätyi sitten Non sequituriin,
jossa hän ihmetteli ja listasi erilaisia häntä kummastuttavia syitä, joiden perusteella ihminen muka
aina järjenvastaisesti kieltäytyy hyväksymästä tätä hänen mitenkään perustelematonta premissään itsestään selväksi faktaksi. Mutta jättää edelleenkin kertomatta, millä perusteella tämä vain yhden uskonnon mytologia olisikin muuttunut faktaksi ja miksi se pitäisi mukisematta hyväksyä premissiksi.
Siis virheellisestä premissistä kehäpäätelmän ja mutkan kautta väärään. Säälittävää vähä-älyisyyttä.
Kyllä, oli mukava lukea nuo arvostelut.
Sitä tosin vähän ihmettelin, että Alenius käytti alussa paljon palstatilaa pohtiessaan johtaako uskonnollisten uskomusten arvostelu myös uskonnollisen elämäntavan arvosteluun. Pyysiäinen kun oli sanonut ettei kritiikki kohdistu uskontoon elämäntapana.
Alenius päätteli:
"Jossakin kommunikatiivisen rationaalisuuden ihmemaailmassa näin ehkä onkin, mutta tosiasiallisesti ja valitettavasti uskonnollisia opinkappaleita kriittisesti arvioivat teokset otetaan vastaan noita opinkappaleita kannattavien toimesta nimenomaan myös uskovaisen elämää ja olemista koskevina kriittisinä huomioina."
Eli olisiko kirja siis pitänyt sen takia jättää kirjoittamatta, vai mikä on ihmettelyn pointti? Ja mitä väliä on sillä, jos kritiikki kohdistuisikin myös uskonnollisiin elämäntapoihin. Eikö uskonnollinen elämäntapa saa olla kritiikin kohteena ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin elämäntapa?
Voisiko ihmettelyn pointtina olla viesti noille opinkappaleita kannattaville? Tuossahan samalla tulee ilmi, että he tulkitsevat näitä kriittisiä teoksia aina itselleen edullisesti, eli käyttävät tuota väärintulkintaa aseenaan kalastaakseen yleistä myötätuntoa.
"Teologit puolustelevat usein Raamatun omituisia väitteitä sanomalla, että Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja, ja että usko on uskoa ja tieto tietoa, ja että ristiriitaa uskon ja tiedon välillä ei ole, koska ne koskettavat eri asioita.
Pyysiäinen ei tälläistä vastaväitettä niele. Hänen mukaansa uskonnollisia totuuksia on aina pidetty kirjaimellisina totuuksina siihen asti, kunnes tiede on osoittautunut ne vääriksi.
Uskonnon ja tieteen välillä "ristiriitoja on ollut ja on, ja kun niitä on ratkaistu, voittajana on aina ollut tiede."