Tämän päivän ( 5.12. 10) Hesarissa demarien historioitsija toteaan kapinan demarien historian suurimmaksi virheeksi. Puolueen annettiin luisua äärisiiven käsiin ja tulos tiedetään.
Näilläkin palstoilla yritetään syytä vierittää lailliselle hallitukselle. Kuitenkin terrorin ja murhat aloittivat punaiset jo marraskuussa -17. Yleislakon piti olla vallankumouksen lähtölaukaus. Neljän kuukauden punaisen terrorin ylläpitäjiä pyritään nyt kuvaamaan "viattomiksi työläisiksi"! Aika vitsiniekkoja!
Näilläkin palstoilla yritetään syytä vierittää lailliselle hallitukselle. Kuitenkin terrorin ja murhat aloittivat punaiset jo marraskuussa -17. Yleislakon piti olla vallankumouksen lähtölaukaus. Neljän kuukauden punaisen terrorin ylläpitäjiä pyritään nyt kuvaamaan "viattomiksi työläisiksi"! Aika vitsiniekkoja!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos muistelisit kansanäänestyksellä valitun eduskunnan jakoa vuonna 1917, niin saattaisit ehkä miettiä uudelleen että kenelle se laillinen valta oikeasti kuuluikaan.
eduskunta asetti johtoon Svinhufvudin lailisen senaatin, joka hallitsi Suomen lakien mukaan.
Jos jotain ymmärtäisit, niin ymmärtäisit, että laillinen hallitus on laillinen hallitus ja kapinoitsijat ovat kapinoitsijoita ja lainrikkojia.
Senhän on demaritkin tunnustaneet. Jänkkääjiä ovat vain palstan äv-retardit. Niihinkö kuulut?
sdp hävisi vaalit, mutta ei halunut menettää valtaa ja päätti aseistautua surullisin seurauksin...
valtiomme päänainen tulee jälleen muistamaan itsenäisyyspäivänä näitä "syyttömiä" ja onnettomia punaisia.
Etenkin sukupuolineutraalien hobbitien kera on hyvä vuodattaa kyyneliä pitkillä jatkoilla!
Jostainhan se tosiasioiden myöntäminen on aloitettava. Kapinan vääristely ja syyllisyyden pakoilu on onnistunut demareilta aina tähän päivään asti. Kannatuksen lasku saa aikaan sen, että jospa kokeiltaisiin totuuden puhumista vihdoin tässäkin asiassa.
Alla suora lainaus haastattelusta, jonka on tehnyt Unto 'hunajainen' Hämäläinen!
"Pitää tunnustaa suoraan, että puolue ja koko työväenliike tekivät suuren virheen vuoden 1917 lopulla ja vuoden 1918 alussa, ja sen seurauksena jouduttiin sisällissotaan", Mikael Jungner sanoo.
Puoluesihteeri pitää pienen tauon ja jatkaa: "Sdp:n johtajat eivät onnistuneet pysäyttämään hyökyaaltoa, joka oli nousemassa. Johto petti kannattajansa ja luottamuksen, jonka se oli demokraattisissa vaaleissa saanut."
Mikko Majander jatkaa: "Sota oli helvetinmoinen virhe, suurin, minkä työväenliike on Suomessa tehnyt. Siitä maksettiin kauhistuttava hinta – ja laskua kesti pitkään."
Mikko Majander sanoo: "Sdp:n pitää pystyä katsomaan analyyttisesti ja viileästi vuotta 1918 ja pitää päänsä pystyssä. Suomen työväenliike lähti harvinaisen yhtenäisenä sotaan. Ajateltiin, että tyhmyydetkin oli parempi tehdä yhdessä. Sosiaalidemokraattien täytyy hyväksyä, että me sen teimme, eikä sotaa pidä ulkoistaa esimerkiksi kommunistien niskoille. Pitää muistaa, että siinä Forssan kuuluisassa puolueohjelmassa oli myös vallankumouksellinen periaateosa."
Viileätä analyyttisyyttä osoittaa sellainen tutkimus, joka lähtee vuosien 1917 ja 1918 vaihteen lähtökohdista eikä lankea jälkiviisauteen. Tuolloin tiedossa olleiden tosiseikkojen valossa sisällissota osana Neuvosto-Venäjällä menestystä niittänyttä työväen vallankumousta ja vastavetona valkokaartien toiminnan aktivoitumiselle jopa rationaalinen ratkaisu.
Se, että Forssan puolueohjelman sisällössä oli myös vallankumouksellinen elementti, ei muodosta minkäänlaista asiallista perustetta niille teloituksille ja muille kohtuuttomille rangaistuksille, joita kesällä rätkitiin valtiorikosoikeuksissa jopa rivimiehille valtiollisista rikoksista. Valkobandiitit toimeenpanemat laittomat teloitukset ennen toukokuun loppua olivat yksiselitteisesti rikollisia tekoja. Koskahan näistä asioista samoin kuin työväenliikkeen edustajien poliittisesta ja muusta vainosta saadaan lukea samanlainen tunnustus kuin tovereiden Majander ja Jungner julkilausuma HS:ssa. Onko pyrkimys rehellisyyteen menneisyyden hallinnassa tässä(kin) asiassa ainoastaan punaisten puolella?
"Onko pyrkimys rehellisyyteen menneisyyden hallinnassa tässä(kin) asiassa ainoastaan punaisten puolella? "
Ei todellakaan. Ei ollenkaan puututtu siihen, että punaiset alkoivat terrorin ja murhat jo -17 marraskuussa. Viattomia kansalaisia ammutiin noin 1 800. Siitähän se kosto sikisi. Tosin sen kohteena ei olleet viattomat, vaan aseelliseen vallankumoukseen ja muiihn rikoksiin syylliset.
Koskahan tämä tosiasia myönnetään? Tällä palstalla ei ole ainoatakaan edes kaukaisesti rehellistä muistuttavaa punaista. Valetta pukataan loputtomiin.
>>Valkobandiitit toimeenpanemat laittomat teloitukset ennen toukokuun loppua olivat yksiselitteisesti rikollisia tekoja.
kääntyivät Venäjän hallituksen puoleen, joka hajoitti Suomen eduskunna. Tärkeät päätökset lykkääntyivät.
Työväki menetti uskonsa yhteistyöhön porvarien kanssa. Porvareita syytettiin vehkeilystä venäläisten kanssa.
On selvä, että eduskunnan hajotus porvarien pyynnöstä johti luottamuksen menetykseen.
Mielestäsi oli siis väärin päästää kansa äänestämään vapaan tahtonsa mukaan eduskuntavaaleissa? Ikävoit pakkovaltaa ja vapaudenriistoa tuossa aivottomassa kommentissasi.
Heinäkuun lopulla 1917 ei ollut vielä olemassa mitään itsenäistä Suomea.
Ja todellakin Suomen porvarit tekivät pahan virheen kesällä vuonna 1917 pyytäessään Venäjän väliaikaista hallitusta hajoiottamaan Suomen niinsanotun eduskunnan.
Venäjän väliaikainen hallitus oli hajottanut eduskunnan 31.7.1917 eduskunnan säädettyä 18.7. ns. valtalain. 1.-2.10.1917 pidetyissä eduskuntavaaleissa sosiaalidemokraatit yrittivät menestystä valtalain tukemisella. Oikeistopuolueet (vanha- ja nuorsuomalaiset sekä kansanpuolue) muodostivat suomalaisten puolueiden vaaliliiton. Itsenäisyyden kannattajat olivat oikeistopuolueiden johdossa vähemmistönä, siksi em. puolueiden linjana oli Suomen autonomisen aseman vahvistaminen. Vaalitaistelussaan porvarilliset puolueet keskittyivät sosiaalidemokraattien vastustamiseen.
Valkokaartilla ei ollu mitään laillista oikeutta tappaa punikkeja sillä Suomessa ei ollut sotatilaa. Se, ettei valkokaartilaisia rangaistu rikoksistaan, johtui sodan lopputuloksesta. Ei punikkejakaan olisi rangaistu teoistaan jos he olisivat voittaneet sodan. Laitonta touhu oli kuitenkin puolin ja toisin. Valkoiset vastasivat punaisten rikoksiin tekemällä itse rikoksia. Samoilla linjoilla jatkettiin eri variaatioin aina toisen maailmansodan loppuun asti. Vasta sitten oli työväelle pakko antaa ne oikeudet, jotka työväelle kuuluvatkin.
Jos on tarkoitus moittia kapinan jälkeisiä vangitsemisia ja teloituksia, yksi kysymys vaatii ensin vastauksen.
Mitkä mahdollisuudet olivat käytössä yhteiskuntarauhan palauttamiseksi ja pysyttämiseksi. Valkoisten näkökulmaa tarkastellen vaikea uskoa, että kaikkien punaisten vapauttaminen olisi tullut kysymykseen. Entä l ä h e s kaikkien punaisten vapauttaminen. Toisena ääripäänä se, että ketään ei vapauteta.
Tuntien oikean historian, valkoisten toimintaa voi (joidenkin) olla vaikea, mutta ei mahdotonta ymmärtää. Tiedetään osan punaisista alkaneen heti hankkia uutta kapinaa, menestyksettä. Toimintaan liittyi salahankkeita itäisen ulkovallan kanssa ja sinne loikanneiden kapinallisten kanssa. Maanalaista toimintaa harjoitettiin ja lisättiin, kunnes itäinen ulkovalta pakkovapautti toiminnan 1944. Valkoisten näkökulma sisälsi sen, että yhteiskunnallinen järjestys pitää palauttaa siten, että sitä ei tarvitse hetken päästä olla uudelleen palauttamassa.
Toivottavasti ei koskaan tarvitse vastata sellaiseen kysymykseen, että mikä määrä vangitsemisia ja teloittamisia on oikea määrä ( - mielellään nollamäärä). Valkoiset vastasivat siihen omasta näkökulmastaan ja siihen voi todeta, että vastaukseen oli perusteita. Toisaalta yhteiskuntarauha saavutettiin ja säilyi ja yhteiskunta selvisi jatkossa kahdenkin suuren sodan koettelemuksista. Toisaalta: että vuoden 1918 menettelyllä vastattiin oikeisiin todellisiin ongelmiin, se käy kuitenkin ilmi siitä, että osa kapinallisista ei luopunut kapinastaan missään vaiheessa. Osa ei tänäkään päivänä.
Kapina ja välittömästi sen jälkeen tulleet tapahtumat ovat vaikeita käsitellä. Käsittelyä helpottaa tosiasioiden selvittäminen ja käsittelyn perustaminen niihin.
VALLANKUMOUS ASEET KOURISSA! RYÖSTÖT JA TERRORI PÄÄLLE MURHINEEN!!
"Valkokaartilla ei ollu mitään laillista oikeutta tappaa punikkeja sillä Suomessa ei ollut sotatilaa."
Kyllä tuossa mitä suurimmassa määrin käytiin täyttä sotaa kapinoitsijoita vastaan. Mitähän lakeja ne mahtoivat noudattaa? Eikä olisi rangaistu, jos olisivat voittaneet? Siis hyväksyt punaisten rikokset???
Senaatti ei ollut julistanut Suomea sotatilaan, joten valkoisilla ei ollut mitään oikeutta lahdata punikkeja ilman, että heidän rikoksensa tutkittiin laillisissa tuomioistuimissa. Kenttäoikeuksia sai lain mukaan perustaa vain sotatilan vallitsessa. Valkoisten toiminta oli rikollista, mutta kun valkoiset voittivat sodan, heitä ei rangaistu rikoksistaan.
Sosialidemokratia on aina ollut Bernsteinin kaltaisten juutalaisten levittämää myrkkyä länsimaisen sivistyksen keskuuteen!
sortuu samaan päätelmään josta arvostelee muita. Kritisoi ensin että joidenkin mielestä kapinaan ryhtyminen ei ollut virhe, vaan ainoastaan sen häviäminen. Sen jälkeen perustelee näkemystään, että kapina oli Sosialidemokraatiisen puolueen suuri virhe, sillä puolue maksoi kapinasta kovan hinnan ja kauan. Siis toisin sanoen että kapinan häviäminen oli kallis virhe.
Kapinan aloittaminen oli virhe. Perusvirhe oli tietenkin se, että puolue päästettiin ääriryhmien käsiin. Nuo henkilöt, jotka myöhemmin perustivat kommunistisen puolueen, olivat täysin toisella linjalla kuin puolueen maltilliset, joista muodostui sisällissodan jälkeinen Sosiaalidemokraattinen puolue.
On tervettä, että tuo jo kauan demarienkin piirissä tiedetty virhe tunnustetaan.
Itse jään odottelemaan, milloin jokin muu silloisista puolueista uskaltautuu myöntämään virheitään sisällisotamme ajoita. Vaikealle se ainakin tuntuu, eihän sodasta ole vielä kulunut aivan sataakaan vuotta. Sodassa tapahtui karseita ylilyöntejä varsinkin sen jo päätyttyä. Hävinneen osapuolen vankeja teloitettiin vastoin kaikkia silloisia kanasianvälisiä sopimuksia. Punaisia suljettiin vankileireihin tarkemmin tutkimatta, vankileireihin, jotka muuttuivat hyvin nopeasti käytännössä kuolemanleireiksi. Sillä hetkellä vallassa olleista puolueista ei yksikään ole koskaan sanonut tehneensä silloin virheitä, anteeksipyynnöistä on kait turha puhuakaan. On lapsellista väittää, että jokainen noissa leireissä kuollut, teloitettu tai muuten kuolemaan jätetty, olisi ollut syyllinen ja saaneensa oikeutetun rangaistuksen.
Virheitä tehtiin paljon koko edeltävän vuoden aikana ja virheitä tekivät kaikki puolueet. Selkeä ja typerä virhe oikeistolta oli hakea tsaarin kukistuttua Venäjän hallitukselta määräystä eduskunnan hajottamiseen, kun juuri oli tehty valtalaki, jossa eduskunta oli ottanut itselleen tsaarin oikeudet. Tämä itsenäisyyden ensimmäinen askel ei silloin kelvannut oikeistolle, vaan se halusi pysyä Venäjän alamaisuudessa. Mikä noista Venäjän alamaisuudessa pysymään haluavista puolueista kykenee myöntämään ratkaisunsa silloin täysin vääräksi ja typeräksi, varsinkin kun tiedämme nyt, että tuo ratkaisu johti tilanteen maassa kärjistymiseen. Puolueissa saivat äärimmäisryhmät vallan ja lopputulos oli yksi Euroopan verimpiä sisällissotia.
että tuskin saat miltään taholta vastausta. Tämäkin on vain kommentti.
"Suomen työväenliike lähti harvinaisen yhtenäisenä sotaan. Ajateltiin, että tyhmyydetkin oli parempi tehdä yhdessä. Sosiaalidemokraattien täytyy hyväksyä, että me sen teimme, eikä sotaa pidä ulkoistaa esimerkiksi kommunistien niskoille."
Eiköhän se kapinaan ryhtyminen ja demokratian teurastaminen ollut se tämän maan karkein ja törkein teko koskaan omassa historiassamme. Kapina kukistettiin taitavasti ja silloisia lakeja noudattaen.
Väitteesi kansainvälisten sopimusten rikkomisesta on naurettava vale jolle ei totuuspohjaa löydy!
Menneeseen aikaan ei sovi projisoida toisen ajan arvoarvostelmia tai lakikoodeja. Vuonna 1918 oli vallalla tietty lainopillinen tulkinta, jota tulkittiin hyvin vaikeassa ja ennen kokemattomassa tilanteessa silloin vallalla olleiden mahdollisuuksien mukaan.
Historiaa tutkivien tulisi aina muistaa aikakauden konteksti, ei projisoida omia uskomuksia ja/tai toiveita ja rakentaa niille teesien kokoelmaa. Sotarikos vuonna 2008 on eri asia kuin sotarikos vuonna 1918.
Punakapina ja punainen terrori olivat moraalisesti ja juridisesti tuomittavia sekä poliittisesti järjettömiä tekoja. Valkoisten voitto Suomen sisällissodassa oli pitkällä aikavälillä lähes kaikkien suomalaisten, myös hävinneen osapuolen edun mukaista. Valkoisen voiton saavuttamiseksi oli pakko käyttää kovia keinoja.
Sosiaalidemokraattinen puolue teki kapinaan ryhtyessään selvän virheen. Tästä lienemme yhtä mieltä. Sosiaalidemokraatit työväenliikkeen onneksi muuttivat kurssinsa sodan jälkeen ja ääriainekset siirtyivät kommunisteiksi. Tämä jako olisi vain pitänyt tehdä jo aiemmin. Venäjällähän sosiaalidemokraatit jakautuivat jo aiemmin, tosin se ei estänyt siellä katastrofia, vaan Venäjä koki kommunisten vallassa vielä paljon Suomea kovemman kohtalon.
Sotavankien kohtelu oli silloisten kansainvälisten lakien vastaista. Siis nimenomaan silloisten! Tätä ei muuta miksikään se, että täällä keksittiin väittää vankeja rikollisiksi, jotka olivat muka syyllistyneet maanpetokseen vieraan vallan puolesta. Ikäänkuin kyse ei molisikaan ollut sisällisodasta, vaan sodasta vierasta valtaa vastaan, joka oli jotenkin saanut maahamme joitain sabotaasin tekijöitä tai vakoilijoita. Joka tapauksessa tällä farssilla saatiin teloitettua valtava määrä sisällissodan hävinnen puolen sotilaita (ja siviilejä).
Tämän kansainvälisten lakien pilkaamisen tragikoomisella yrityksellä saatiin teloitettua sodan hävinneellä puolella olleita ihmisiä voittajien mielestä sopivasti. Puolueet, jotka sallivat tuon, eivät ole myöntäneet typerää ja kostonhimoista kammottavaa virhettään. Viestistäsi päätellen pitää joillakin tosiasioiden myöntämiseen kulua vielä toinenkin sata vuotta.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että valkoisten voitto oli kansallemme eduksi. Toinen vaihtoehto olisi todennäköisesti lopulta ajanut maamme osaksi Neuvostoliittoa. Tämän myöntäminen ei tarkoita, että valkoiset ja niitä kannattavat puolueet eivät olisi tehneet pahoja virheitä sodan jälkeen järjestäessään tai salliessaan vankileirikatastrofin.
Toinen silloisten porvarillisten puolueiden virhe oli haluta Venäjän vallan jatkumista maassa jolloin tsaari oli kukistettu ja Venäjällä vielä ei ollut vallassa kommunistit. Vaikka eduskuntamme oli laillisesti hyväksynyt valtalain, porvarilliset puolueet pyysivät Venäjää hajoittamaan eduskuntamme. Tilanne kärjistyi tämän jälkeen syksyn aikana nopeasti kohden sisällissotaa eri puolueissa yhä jyrkemmän linjan höyrypäiden saadessa lisää valtaa.
Virhe se on tietenkin tämän päivän tietämyksellä ja näkökulmasta, jälkiviisaudella. Silloin tilanne oli kuitenkin aivan toinen, päinvastoin oli lukuisia sekä veto- että työntötekijöitä puoltamassa ratkaisua. Ensinnäkään demokratiaan ei ollut totuttu, hapuilevat ensiaskeletkin demokratiassa olivat vain joitakin vuosia vanha kokemus kun taas täysin epädemokraattisesta, voimakkaasti jakautuneesta sääty-yhteiskunnasta oli satojen vuosien historia. Oikeutetuiksi ja kohtuullisiksikaan koettuja vaatimuksista ei saatu etenemään, joka indikoi heikkoa tulevaisuutta demokratiakokeilulle. Puolueella on virallisessa ohjelmassaan tavoitteena vallankumous, sosialismi poistettiin puolueohjelmasta vasta 1970-luvulla. Lukumääräsuhteet työväenliikkeen ja porvariston välillä olivat edulliset. Venäjällä oli nähty bolshevikkien onnistunut vallankumous. Saksassa oli voimakas sosialistinen liike, mm. Baijeri oli hetken ajan julistettu jopa neuvostotasavallaksi.
Voidaan peräti sanoa että tätä taustaa vasten päätös vallankumouksen aloittamisesta oli sangen rationaalinen.
Virhe-sanalla en ottanut kantaa päätöksen mahdolliseen rationalisuuteen päätöksen tehneitten vajaitten tietojen perusteella. Virheellä kuvataan sellaista ratkaisua, joka osoittautuu virheelliseksi vasta myöhemmin. Tässä ei siis ajatella jonkilaista laskuvirhettä, vaan ratkaisua, joka osoittautui virheeksi. Virhe ei ollut niinkään siinä, että lopputulos osoittautui työväestön kannalta katastrofiksi, vaan siinä, että myös voitto sodassa olisi nykytietämyksen mukaan mitä todennäköisimmin olisi ollut traagista työväestölle.
Vaikka virheen määrittelyssä on kyse jälkiviisaudesta, se ei muuta sitä, että jo silloin suuri osa sosiaalidemokraateista varoitti kapinaan ryhtymisen olevan virhe. Esimerkiksi Tanner vastusti kapinaan ryhtymistä. Hänestä tulikin sisällissodan jälkeisen Suomen työväenliikkeen merkittävin henkilö ja vielä toisen maailmansodan jälkeen ehkä tärkein henkilö, joka esti 1940-luvun lopulla kommunistien yrityksen saada koko työväenliike ja ammattiyhdistysliike valtaansa käyttääkseen niitä vallankaappaukseen kuten muissa Itä-Euroopan maissa tapahtui.
Se oli jopa niinkin suuri virhe että August Wesleyn kaltaiset punikit sen tajusivat.
Olihan omistavan luokan terrori jo jatkunut pitkään.
Köyhät oli silloin 1917 kyykyssä, kuin nykyään 2010 leipäjonoissa.
Kohta pamahtaa taas, kun työttömyys lisääntyy ja työtä ja tuloa ei enää jaeta.
Kaverit jätetään -- se on kokoomus-kepu linja !
On siis tartuttava taas aseisiin !
Turhaan toivot ryssä! Muualla kuin siellä Venäjällä joka jo on kehitysmaa.
noin 15 % kansasta. Se on tutkimustulos ja sen vahvistaa esimerkiksi sdp:n eduskuntaryhmän hajoaminen 1923. Kapinalla ei siis ollut mitään onnistumisen mahdollisuuksia ilman ulkopuolista tukea.
Nykyään vasemmistoliiton kannatus noin 7-8 %.Siitäkin lienee vain kolmannes jyrkimmän linjan edustajia. Kommunistit ovat hävinneet täysin marginaaliin ja viimeisetkin jäärät luopuvat eduskunnasta.
Aseelliseen kapinaan valmiita voisi olla ehkä 0.015 % nykyään. Kapinan onnistumiseen tarvitaan silloin palstan raatolintujen ja muiden vastaavien äv-retardien asiantuntemusta. Hehän tietävät Venäjän olevan valmiina hyökkämään Suomeen ja hoitavan vastarinnan muutamalla pommilla.
Siitähän se lähtee - vai mitä?
...kapinaan itse lähtivät karkuun suoraan Moskovaan. Joten kovinkaan SDPläiseltä toiminnalta tämä ei kuulostanut, eikä sitä bolshevikki vallankumouksen innoittamana myöskään sitten ollut. Puhtaita kommareita ne olivat tavoitteiltaan ja olisi ollut katastrofi, jos olisivat onnistuneet pääsemään valtaan Suomessa.
Isoäitini isä oli demari joka vastusti punakapinaa laittomana toimintana, harvoin kapinat nyt laillisia ovatkaan. Eikä hän osallistunut millään tavoin punikien toimintaan. Kommunisteja punakapinalliset olivat, jotka nyt saatoivat olla "SDP:n kilpien alla"..
Demarit joutuivat sellaisen tosiasian eteen, että bolsevikkien miehittämät puna-kaartit aloittivat sotatoimet Venäläisten tuella ilman kenenkään lupaa, joten työväenyhdistysten ja niiden hallinnoimien työväenkaartien oli pakko liittyä mukaan, kun sota oli jo alkanut.
Näitä punakaarti komppanioita oli kolme kappaletta ja työväenyhdistysten järjestyskaarteja oli 168 kpl, eli aika pieni vähemmistö lopulta päätti sodan aloittamisesta.
Väinö Tanner ei tyytynyt vuonna 1917 olemaan vain passiivinen, kuten kirjoituksessa annettiin ymmärtää. Helsinkiläiset sosiaalidemokraatit esittivät puoluekokouksessa 1917 Tannerin laatiman julkilausumaehdotuksen, jossa todettiin muun muassa: "Väkivaltaiset ja anarkistiset menettelytavat on tuomittava. . . Köyhälistön diktatuurin perustaminen olisi vain omiaan lisäämään köyhälistön kärsimyksiä. Sosiaalidemokraattisiin päämääriin on pyrittävä valtiollisen ja osuustoiminnallisen järjestäytymisen sekä parlamentaarisen ja kunnallisen toiminnan kautta."
Vähemmistöksi jääneet vasemmistoradikaalit junailivat kokouksessa kuitenkin päätökseksi julkilausuman, joka jätti portin auki vallankumoukselle.
HS-8.12.2011
Mielipide
Onnittelen Mikael Jungneria ja Mikko Majanderia asiallisesta lähestymistavasta vapaussotamme sosiaalidemokraattiseen osuuteen (HS Sunnuntai 5. 12.). Omassa asiassa on vaikea olla objektiivinen ja vuosikymmenten propaganda on ymmärrettävästi edelleen vaikea ohittaa.
Kirjoituksessa oli joitakin tarkennusta vaativia seikkoja. Kerenski tuli pääministeriksi vasta heinäkuussa 1917, ja hän kuului sosialistivallankumouksellisten puolueeseen, joten hänen johtamaansa hallitusta voidaan tuskin nimittää porvarilliseksi. Niinpä Lenin tuli kaapanneeksi marraskuussa vallan parlamentarismiin pyrkiviltä "sosialidemokraateilta" samalla, kun Suomen sosiaalidemokraatit tukivat Leniniä aloittamalla marraskuun yleislakon hänen pyynnöstään. Hän tarvitsi lakon, jotta Suomessa olevat Kerenskille uskolliset sotavoimien osastot eivät päässeet Pietariin estämään vallankumousta.
Lenin ei myöskään ainoastaan käväissyt Suomessa, vaan oli täällä heinäkuusta syyskuun loppuun piilossa Kerenskin hallitusta, joka pidätytti vallankaappausyrityksen takia kesällä 1917 johtavat bolsevikit Stalinia lukuun ottamatta.
Laitettaessa Suomen vallankumousyritys pelkästään sosiaalidemokraattien ja punakaartin syyksi, jätetään pois kaikkein tärkein eli Leninin johtamat bolsevikit. Suomessa Lenin organisoi Suomen sosialidemokraattien tukeman bolsevikkitoimiston avulla vallankaappauksen Venäjän laivastossa ja armeijassa sekä suomalaisissa punakaarteissa ja lopuksi Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa.
Lenin oli itse johtamassa toimintaa Sörnäisten rantatie 1:ssä, jossa on muistolaatta kertomassa tästä ajasta. Lenin palasi Pietariin vasta, kun Stalin oli varmistanut hänelle turvallisen paluun. Lenin ei vastoin yleistä luuloa tunnustanut Suomen itsenäisyyttä 31. 12. 1917, vaan asetti ehdot Suomen tunnustamiselle. Näistä ehdoista päästiin yksimielisyyteen vasta Tarton rauhassa vuonna 1920.
Punaiset eivät pelkästään saaneet aseapua Venäjältä, vaan tuhansia venäläisiä sotilaita osallistui taisteluihin samalla, kun venäläiset ja Venäjällä asuneet suomensukuiset bolsevikit johtivat punaisten sotatoimia koko vapaussodan ajan.
Jyrki Uutela - HS 8.12.2011
Sodan ja laittoman olotilan aloitti porvaristo kun siihen asti laillinen hallitus 25.1.1918 alisti itsensä Suojeluskuntien johtoelimeksi eli S-kuntien poliittiseksi siiveksi. Suojeluskuntien vihamielisyyden tuntien ja tietäen työväelle ei jäänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin puolustustaistelu.
Pitää muistaa tapahtumien aikajärjestys. Ensin hallitus teki oman likaisen temppunsa ja vasta sen jälkeen työväki aloitti puolustustaistelun.
” Sodan ja laittoman olotilan aloitti porvaristo kun siihen asti laillinen hallitus 25.1.1918 alisti itsensä Suojeluskuntien johtoelimeksi eli S-kuntien poliittiseksi siiveksi.”
Ei, vaan punaisten Helsingistä pakoon ajama hallitus totesi Suojeluskunnan edustavan virallista hallitusta.
” Suojeluskuntien vihamielisyyden tuntien ja tietäen työväelle ei jäänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin puolustustaistelu.”
Punaisten vihamielisyyden tuntien sota oli selviö!
”Pitää muistaa tapahtumien aikajärjestys. Ensin hallitus teki oman likaisen temppunsa ja vasta sen jälkeen työväki aloitti puolustustaistelun.”
Tosin se aikajärjestys on tounen kuin muistat! Punaiset aloittivat aseellisen mielivallan etelässä ja tekivät likaiset temppunsa.! Maan hallitus lähti pakoon pohjoiseen ja sisällissota oli selviö! Sen mittelön punaiset hävisivät 6 - 0!