En yleensä hauku mitään uskontoa pystyyn ja pyrin suvaitsemaan muiden mielipiteitä tuputtamatta omiani, joten toivon ettette ymmärrä suoruuttani väärin.
Toivon asiallisia vastauksia ja haluan kuulla ihmisten mielipiteitä uskonnoista.
Kuten jotkut minut tuntevat tietävät, minä halveksun uskontoja. Kristinuskoa eniten siksi, että tiedän siitä enemmän, ja näin siinä on enemmän halveksuttavaa.
Useimmat, jotka uskovat johonkin Jumalaan, uskovat vain siksi että uskonto on taottu heidän kalloonsa lapsina, tai siksi että ovat niin epätoivoisia että haluavat uskotella itselleen jonkun suuremman joka hallitsee ja auttaa.
Oikeastaan Raamatun tarina on kuin lastensatu, jolla yritetään saada lapset - ihmiset - tekemään ns. oikein sadun opetuksen tuella - Siinä on vaan se pieni ero, että kukaan ei väitä suden oikeasti hotkaisseen Punahilkkaa ja tämän mummoa kokonaisina, jolloin he pysyivät elossa.
Monissa uskonnoissa mainitaan maailmanloppu, "Tuomionpäivä", tai jokin sitä vastaava. Tämä on lisäpainostusta ihmisille toimia ns. oikein ja valita itselleen Jumala.
Ihmiset näkevät usein maailman vain omasta näkökulmastaan, jossa he ovat vertauskuvallisesti tarinan päähenkilöitä ja ympärillä olevat vain sivuhenkilöitä - siitä näkökulmasta maailman, ainakin yksilön oman maailman loppuun ei tarvita kuin yksi luoti, ei välttämättä suuria henkiolentoja.
Jollakulla on kaljapullo, toisilla on uskonto. Ihmiset haluavat tukeutua johonkin, etsivät turvaa ja toivoa. Joku nokkela voisi kysyä; "Miksi emme vain tue toisiimme?", mikä on ihan looginen kysymys.
Luultavasti emme tue toisiimme, koska ihmiset eivät luota toisiinsa. Ihminen on syvimmältä luonnoltaan kaksinaamainen ja itsekäs, mikä kuuluu yksinkertaisesti selviytymisviettiin. Me emme voi luottaa toisiimme, koska emme ole luotettavia.
Jalot ihmiset ovat harvassa, ja he ovat yleensä mainetta (ja näin valtaa) tavoittelevia kusipäitä.
Ja jos joku oikeasti esim. Uhrautuisi pelastamaan jonkun oman henkensä kaupalla ihan vain silkkaa "hyvyyttään", on hän vain itsesuojeluvaistonsa hukannut ääliö.
Hiljaisen etiketin* mukaan tälläinen toiminta on tietenkin oikein.
(*"Hiljainen etiketti": ihmisten sanomaton sopimus tiettyihin toimintoihin ja käytöstapoihin. Omakeksimäni termi.)
Takaisin uskontoon.
On myös väärin, ettei lapsien/nuorten anneta itse valita, mihin uskovat. Esimerkiksi peruskoulussa opiskellaan uskontoa ja osallistutaan koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, kyselemättä sen enempää oppilailta, onko tämä heidän vakaumuksensa.
Ja jälleen, herra tai nainen nokkela voisi sanoa: "He ovat liian nuoria ja kokemattomia päättämään itse", mikä on huonosti perusteltu väite.
Uskontoa ei viedä hautaan asti, jos mieli muuttuu vanhempana niin voi ruveta vaikka Buddhalaiseksi jos kokee sen oikeaksi, tai olla ateisti kuten minä. Koska uskonnon valitseminen ei näin ole peruuttamaton asia, sen pitäisi olla lasten ja nuorten oman päätösvallan alla, ihan kuten aikuisillakin.
Minunkaltaiseni teinin suusta tämä tuomitaan vain kapinaksi, mikä on myös totaalisen epäreilua (et ole tarpeeksi älyllinen mielipiteeseen ennen kuin olet 30-vuotias).
Kiitos, tälläistä tänään 13-vuotiaalta espoolaistytöltä.
Toivon asiallisia vastauksia ja haluan kuulla ihmisten mielipiteitä uskonnoista.
Kuten jotkut minut tuntevat tietävät, minä halveksun uskontoja. Kristinuskoa eniten siksi, että tiedän siitä enemmän, ja näin siinä on enemmän halveksuttavaa.
Useimmat, jotka uskovat johonkin Jumalaan, uskovat vain siksi että uskonto on taottu heidän kalloonsa lapsina, tai siksi että ovat niin epätoivoisia että haluavat uskotella itselleen jonkun suuremman joka hallitsee ja auttaa.
Oikeastaan Raamatun tarina on kuin lastensatu, jolla yritetään saada lapset - ihmiset - tekemään ns. oikein sadun opetuksen tuella - Siinä on vaan se pieni ero, että kukaan ei väitä suden oikeasti hotkaisseen Punahilkkaa ja tämän mummoa kokonaisina, jolloin he pysyivät elossa.
Monissa uskonnoissa mainitaan maailmanloppu, "Tuomionpäivä", tai jokin sitä vastaava. Tämä on lisäpainostusta ihmisille toimia ns. oikein ja valita itselleen Jumala.
Ihmiset näkevät usein maailman vain omasta näkökulmastaan, jossa he ovat vertauskuvallisesti tarinan päähenkilöitä ja ympärillä olevat vain sivuhenkilöitä - siitä näkökulmasta maailman, ainakin yksilön oman maailman loppuun ei tarvita kuin yksi luoti, ei välttämättä suuria henkiolentoja.
Jollakulla on kaljapullo, toisilla on uskonto. Ihmiset haluavat tukeutua johonkin, etsivät turvaa ja toivoa. Joku nokkela voisi kysyä; "Miksi emme vain tue toisiimme?", mikä on ihan looginen kysymys.
Luultavasti emme tue toisiimme, koska ihmiset eivät luota toisiinsa. Ihminen on syvimmältä luonnoltaan kaksinaamainen ja itsekäs, mikä kuuluu yksinkertaisesti selviytymisviettiin. Me emme voi luottaa toisiimme, koska emme ole luotettavia.
Jalot ihmiset ovat harvassa, ja he ovat yleensä mainetta (ja näin valtaa) tavoittelevia kusipäitä.
Ja jos joku oikeasti esim. Uhrautuisi pelastamaan jonkun oman henkensä kaupalla ihan vain silkkaa "hyvyyttään", on hän vain itsesuojeluvaistonsa hukannut ääliö.
Hiljaisen etiketin* mukaan tälläinen toiminta on tietenkin oikein.
(*"Hiljainen etiketti": ihmisten sanomaton sopimus tiettyihin toimintoihin ja käytöstapoihin. Omakeksimäni termi.)
Takaisin uskontoon.
On myös väärin, ettei lapsien/nuorten anneta itse valita, mihin uskovat. Esimerkiksi peruskoulussa opiskellaan uskontoa ja osallistutaan koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, kyselemättä sen enempää oppilailta, onko tämä heidän vakaumuksensa.
Ja jälleen, herra tai nainen nokkela voisi sanoa: "He ovat liian nuoria ja kokemattomia päättämään itse", mikä on huonosti perusteltu väite.
Uskontoa ei viedä hautaan asti, jos mieli muuttuu vanhempana niin voi ruveta vaikka Buddhalaiseksi jos kokee sen oikeaksi, tai olla ateisti kuten minä. Koska uskonnon valitseminen ei näin ole peruuttamaton asia, sen pitäisi olla lasten ja nuorten oman päätösvallan alla, ihan kuten aikuisillakin.
Minunkaltaiseni teinin suusta tämä tuomitaan vain kapinaksi, mikä on myös totaalisen epäreilua (et ole tarpeeksi älyllinen mielipiteeseen ennen kuin olet 30-vuotias).
Kiitos, tälläistä tänään 13-vuotiaalta espoolaistytöltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erittäin hyvä viesti ja kannanotto.
Se mikä perinteisissä valtauskonnoissa nuorempaa väkeä etenkin hieman kummastuttaa, on niiden ...noh...yksinkertaisesti pakkopullamaisuus. Kristinusko on hyvä esimerkki uskonnosta, joka pohjaa pelotteen voimaan ja helposti myös pyrkii johdattelemaan ihmisiä. Taivas vs. helvetti, eli toisin sanoen elä elämäsi kuten me (kristityt) kerromme tai joudut kadotukseen. Tämä on puhdas pelote.
Uskonnot myös pääosin perustuvat samaan ajatusmalliin; luodaan ylimaallinen olento, jolla on oikeus tehdä mitä haluaa, ja ihmisten tehtävä on totella tätä olentoa. Kaikki perustelut voidaan sivuuttaa, sillä kaikki kysymyksiin on lopullinen vastaus "koska Jumala niin haluaa". Tämä on uskonnoille ominaista; niiden käskyjä ja elämänohjeita ei voida perustella muuten kuin viittaamalla mystiseen Jumalan tahtoon.
Haluaisin sinulle mainita uskonnosta nimeltä "Sallismi". Googlettamalla löytyy. Se on suomalaislähtöinen, hyvin vapaamielinen uskonto - tai enemmänkin filosofia - joka korostaa sitä, että jokainen yksilö saa elää omannäköisensä elämän. En tiedä onko se nykyuskontoja parempi, mutta ainakin se on paljon vapaamielisempi ja ei vaadi kenenkään yksilön mukautumista mihinkään muottiin. Toinen vaihtoehto on toki ateismi, mutta itse ainakin uskon jumalaan tai jumalvoimaan; en vain usko sellaiseen jumalaan, jonka tehtävänä on pompotella ihmisiä (kuten kristinusko, islam, juutalaisuus ym.),
Ootko koskaan lukenut Keskusteluja Jumalan kanssa? Uskoisin, että voisit tykätä siitä.
lisään vielä erinomaiseen tekstiisi sen, miten arvot luodaan meille ylipäätänsä muutenkin!
Koulussa kerrotaan mikä on totta ja mikä on valhetta, niin historiassa ja kristinuskossa kuin ylipäätänsä mikä on oikein ja mikä väärin. Se on mielestäni aivan sairasta koska kukaan ihminen ei ole niin pitkään vapaa, kun ei saa käyttää omaa järkeä ja nykypäiväinen demokratian tarkoitus on vain luoda harhoja erillaiten humpuukin ja hömpötysten avulla jota pakkosyötetään erittäin pitkään ja prässillä, kunnes tulee laumahenkisyys. Ne jotka eroavat laumasta kärsivät ja kovasti.
Itsellä on kokemusta tässä. Meidän historian tunnilla puhuttiin esim: Suomen sodista ja Toisesta maailmansodasta liian Syyllistävästi sodan häviäjistä, ja aina puhuttiin saksanrikoksista.
Aina sanottiin että se oli Hitlerin puhdasta pöpinäisyyttä ja sairautta ja vajaaälyisyyttä?
Mutta esimerkiksi Neuvostoliittohan ei liittynyt sitten asiaan mitenkään, mainittiin vaan ohimennen että tuli sota ja antoi itsenäisyyden 1917, mikä ei myöskään pidä paikkaansa.
Heidän rikoksista ja uhriluvuista ei mainittu sanaakaan! Ja koulussa oli myös fiksuja henkilöitä jotka toivat asioista erilaisia näkökantojakin mutta nämä pyrittiin aina vaientamaan syyllistämällä ja opettajat katsoivat oikeutetuiksi esittää korrekteja rasisti huutoja sekä tappeluun joutuneen "rasistin" syyllistämistä kaikin mahdollisin tavoin. Itse olen jo pienestä pitäen lukenut historiaa eritoten toiseen maailmansotaan liittyen ja siitä mistä se on juontanut ja kuullut erimielipiteet kaikilta osapuolilta ja järkytyin suuresti miten historian tunnit olivat yksisilmäistä ja mustavalkoista syyllistävää propagandaa kaikin puolin!
Kylmää sotaa emme edes käsitelleet kuin vuosiluvut!
Nykypäiväinen demokratia ja sananvapaus rohkaisee sanoa vain tekopyhiä maailmanpelastus sloganeita USAN malliin ja vasurianarkistiekofasisti yms kaikki mahdolliset hörhöt esittämään fiksuina osapuolena vain mielipiteensä vuoksi, vaikka se ei olisi uskottava. Mutta auta armias jos joku sanoo jotakin nykyisestä lainsäädännöstä ihan mihin osa-alueeseen tahansa liittyen uskottavasti ja hyvin, niin vedetään natsikortti.
Eli onko tuo kortti sitä varten että ei osaa perustella omaa katsomustaan ja haluaa niellä kaiken että on parempi, vai siksi että ei välitä mistään ja haluaa vain mollata toista sairaimmalla mahdollisella tavalla ja sitten tehdä henkilölle pahaa ja loata hänet. Kauheinta tässä on se että tuon kaltaisille korttienvetäjille sallitaan vielä täysioikeus siihen lokaamiseen ja yleiseen mollaamiseen, koska heidät on luokiteltu "älyköiksi ja moraalisesti oikein toimiviksi ihmisiksi"
Se on sairasta! Eli vaikka olisit kuinka kusipää ja vittumainen sadisti ihminen, mutta jos mielipiteeti on ns. oikea olet täysin oikeutettu siihen.
Tämä on tekopyhintä mahdollista politiikka ja ihmisiin liittyvää kaksinaismoraalista laumahenkisyyttä, missä on oikeanmielipiteen omaava lauma oikeutettu tekemään mitä tahansa, kuin väärän esittävä yksilö/joukko?
Massahenkisyys on saanut uudet mitat nykypäivänä. Ihmisiä kusetetaan kaiken aikaan eikä kukaan pysty saati halua nähdä ympärilleen vaikka havaitsisi, koska se on vaikeaa niin henkisesti kuin siihen miten sinut on kasvatettu.
Omat vanhempani ovat aina antaneet minun olla suhtkot vapaasti ja kertoneet ja opastaneet, mutta he ovat äärimmäisen ylpeitä siitä että en ole osa laumaa, koska he aina pelkäsivät sitä mihin minä joutuisin rasavillinä. Noh terveydenhuollon piiriin jouduin kuitenkin ja sitä kautta laitokseen missä sitten jatkettiin sitä samaa syyllistämistä ja empatian tunnottomuutta, mutta olen silti aina tiennyt että en tee väärin olemalla yksilö, sen havaitsen jo omatunnostani. Ihmisillä puuttu selkäranka muodostaa edes omatunto!
Koska kaiken aikaan näytetään miten vain ahnein ja vittumaisin muille ihmisille pärjää.
Enää ei voi oikeasti luottaa kehenkään hyvin saati tyydyttävästi, mutta se on ihan kaikenpuolista valtionjohdon, median, yritysten, uskontojen, koulutuksen luomaa kauheattu, mistä kärsii ihmiset, vaikka he kannattavaisivat tätä kaikkea tietämättään.
Näille pitää vetää vastuu! Vastuussa olemme me ihmiset! EI uskonnot ei luodut arvot, vaan meidän ihmisten arvot millä me olemme ympärimaailmaa selvinneet: Kansoina.
Kansa koostuu yleensä Etnisestä ryhmästä ja sen takia nykyisen ihmisten vaistot ovat aivan sekaisin!
Maahanmuuttomieliset puolueet haluavat kaiken aikaa valtaa itselleen lisää ja rahaa ja samalla nöyryyttää omaa kansaansa, mikä on sairasta.
Etninen ryhmä on pärjännyt vain yhtä köyttä vetämällä aina historiassakin, nimenomaan vaikeana aikoina!
Nykyinen sallii käytännössä sokeasti omaan uskomukseensa luottavilla ja moraalittomille ryhmille täydellisen oikeuden tehdä mitä huvittaa ja se luodaan kansaväestön orjataakaksi. Ihmisiä on entistä enemmän poissa töistä masennuksen johdosta ja kuuluvat erinäisten vaivojen vuoksi terveydenhuollonpiiriin minkävuoksi heitä ylilääkitetään synteettisillä kemikaaleilla ja sivutauteja aiheuttavilla pillereillä.
Unohtakaa tekopyhät uskonnot! Teillä on vaistot varustettuna moraalilla ja ajattelulla!
Tämä ei ole oikein, mutta me yritämme olla näkemättä sitä, se on myös vaistoa, koska muuten pahoinvointi on suunnaton. Meillä on kyky käyttää järkeä, tunteita ja vaistoja! Miksi emme käytä? Koska olemme luotu tähän oravanpyörään ja meitä painostetaan kaikin mahdollisin tavoin ja olemme siksi sokeita mitä ympärillä tapahtuu!
Ahneus ei ole hyve tuossa määrin miten sitä harjoitetaan.
Anteeksi pitkä tekstini, mutta halusin lisätä oman kantani, tuohon hyvään aloitusviestiin.
Hyvää jatkoa teille kaikille ja aloittajalle eritoten! olet fiksu ikäiseksesi ja pidä linjasi! Sinulla on kyky luoda omat arvot!
Anteeksi pitkä tekstini, mutta halusin lisätä oman kantani, tuohon hyvään aloitusviestiin.
Hyvää jatkoa teille kaikille ja aloittajalle eritoten! olet fiksu ikäiseksesi ja pidä linjasi! Sinulla on kyky luoda omat arvot!
Tyttö oikeassa suunnassa jatka vain sillä eteenpäin niin huomaat,että ateismikin on samaa uskoa, jumala vain eri.
Me saamme uskon psykologisena perimänä, perisyntinä, ja kaikenlainen usko johtaa harhaan, jote tuon psykologisen perimän ymmärtämisellä ns, psykologisessa kuolemassa, johtaa uskon päättymiseen, ja seurauksena syntyy uskomaton elämä, jossa tuo tuhansien vuosien menneisyyden taakka puttoaa pois, muuten tuo taakka kasvaa jokaisessa uudessa elämässä
Psykologine kuolema on ainut kuolema jolla on ihmiselle merkitystä, sillä se on jokapäiväistä kuolemista kaikelle menneisyydelle, ja sen muuttamista eilisen tuhkaksi, ja siinä on elämän ihanuus
Eikä tämä ole uskon asia, vaan ajattoman ymmärryksen asia
kantaa typeriin ja useaan kertaan kumottuihin väitteisiisi ateismin uskontoluonteesta, sanoisin, että jos haluat vastata ketjun avaajalle, vastaa hänelle, äläkä AINa ketjun sillä hetkellä viimeiseen kirjoitukseen. Teet päivittäin samaa keskustelun seuraamista häiritsevää virhettä. Tämä siis nimimerkille Arjuuna.
asioita nämä. Tällä hetkellä myös itse olen valinnan edessä, ollut jo jonkin aikaa, jäänkö uskomaan Jumalaan vai siirrynkö ns. uususkoon. Sain vl piirien kautta parannuksen noin kolme kuukautta sitten. Parannus tarkoitti syntien anteeksi saamista ja Jumalan kutsua. Käytännössä tämä aika on muuttanut koko mielenmaailmani, näkemykseni, tapani (tietty väistämättä uusien ystävien kauttakin).. Konkreettisesti on tuntunut myös siltä, että menetän ymmärryksen yhteyden vanhoihin ystäviini, omalaatuisen huumorintajuni ja muuta epäuskoisen tavallista arkea. Olen aina ollut kiinnostunut ihmismielestä, joten sinisilmäisesti en tähänkään uskoon ole mukaan lähtenyt.
Miksi valitsisin Jumalan?
En pelkää enää kuolemaa, mikä on täysin uusi tunne, ihana sellainen! Pelkään jos kuoleman hetkellä yhteyteni Jumalaan ei ole vahva.
Voin antaa murheeni ja huoleni Hänen käsiinsä, käytännössä on erittäin helppoa olla murehtimatta ja näin keskittyä olennaiseen! Eihän meillä edes muuta ole kuin nykyhetki.
Uusien ystävien, erityisesti uskovien, saaminen on todella helppoa. Yhteyden saaminen heihin tuntuu todella vaivattomalta ja upealta, lisäksi he ovat äärettömän ystävällisiä ja ajattelevaisia! Suhtautuminen myös muihin kuin uskovaisiin on muuttunut lämpimämmäksi ja empaattisemmaksi.
Seurustelu on täydellisesti toisenlaista! Olen päässyt läheltä seuraamaan nuorten suhteita ja vanhempien avioelämää. Kumppani on matkatoveri, johon tutustutaan syvästi ja aidosti, rakkaus perustuu myös Jumalan rakkauteen ja arvomaailma uskoon. Parit ovat rauhallisia ja lämpimiä.
Miksi tahtoisin pois uskomasta?
En ole vielä täysin tottunut uuteen minääni. Kaipaan iloisia ja letkeitä hetkiä ystävieni seurassa, siis myös baari-iltoja toisinaan ja muitakin huveja. Nämä ovat sellaisia asioita, mitkä niin kovin helposti vievät Jumalasta kauemmas ja hämärtävät yhteyttä Häneen.
Pelkään menettäväni osan (aitoa?) persoonaani. Omatuntoni on vahvistunut todella huomattavasti. Se ei salli täysin sallaista toimintaa, huumoria, kielenkäyttöä yms. mihin aiemmin ehdin kotiutua. Pelkään menettäväni myös näiden seikkojen mukana osan vapauttani.
Tuleva mahdollinen perhe-elämä epäilyttää. En ole kuvitellut itseäni suurperheen äidiksi. Kynnys avioeroon on myös huomattavasti suurempi ja koko asian koen hiukan ahdistavana. Joskin olisi aina suotavaa että liitto kestäisi ja kaikki lapset otettaisiin ilolla vastaan.
Siinä muutamia omia hajatelmiani elämäni ja uskoni tässä vaiheessa. Haluaisin molemmat mutta se tuskin onnistuu. Parannuksen tekeminen on jokatapauksessa ollut niin mieletön kokemus ja saanut paljon hyvää ja jännää aikaan minuudessa ja mielessäni. Uskon sen, että samantyyppisen, ehkä täysin samanlaisen kokemuksen, tapahtumaketjun voi saada aikaan myös itsensä tutkiskelulla, löytämisellä ja hyväksymisellä, mutta olettaisin sen vievän aikaa ja raastavan hermoja melkolailla. Ei uskossa eläminenkään helppoa ole, mutta "uudestisyntymisen" voi saada jatkuvasti, niin usein kuin haluaa, ja pienenpienessä hetkessä. Kuinka paljon joutuu tehdä työtä mielessä, että saa rauhan silloin kuin sitä tarvitsee.. Silti se kiehtoo, rauhan saaminen itsestänsä. :)
usein purnataan siitä että kouluissa on uskontoa...pakko syötetään jotakin "humpuukia". Miten olis jos uskontoa ei olisi, olisiko vaatimuksena kutenkin jonkin aatteen, jokin yhteiskunnan moraalia tukeva aine? Mitä luultavammin, ja samat valitukset tästä myös tulisi.
Kirkkohistoria, mitä kouluissa annetaan ei ole uskoa. Se on tapakristillisyyteen pohjautuvaa historiaa. Itse istuin näillä tunneilla vaikka en kirkkoon ole koskaan kuulunutkaan, ja nyt 18 v myöhemmin, en muista mitään. Uskoa ei ole koelappu kirkkohistoriasta tai uskovan perheen lapsi saa syntejään anteeksi vahempiensa kautta, ei. Usko on paljon henkilökohtaisempaa kuin mitä koulu tai perhe voi antaa, nämä tosin antavat tiedon jostakin ja esimerkin, mutta Jumala suhde on omassa sisimmäsi.
On totta että kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa,kyse on mielipuolisista valloituksista ja yhden miehen itsensä asettamisesta Jumlan tasolle, ei itse sisäisen uskon kanssa tekemisissä mitenkään. Vallan työvälineenä on käytetty Jumalaa. Tämä on yleensä asia mikä ensimmäisenä tulee ateistine kanssa esille, he jotekin katsovat olevan kaiken tämän yläpuolella, väärin. kuinka moni on kuullut ateistin suusta "idiootti" tai "mielenvikanen"? Minusta ateismi on edelleen ja aina vain uskonto vastainen, ei ihmisvastainen. Silti niin paljon vihaa ja halveksuntaa kohdistuu uskoviin. Eli niin tai näin niin kaikki me olemme samanlaisia ja virheitä tapahtuu aatteen kuin aatteen suojissa.
Kyllä, kuuluun niihin niinsanottuihin "hihhuleihin", kasvoin jopa siihen, mutta menetin uskoni, miksi? Sain toisen uskon tilalle, "minä olen vahva" ja minähän olin, jopa ilman ystävien apua, enhän minä mitään apua tarvinnut, minä autoin jos kykenin, mutta minä pärjäsin yksin. Vahvuus on petollista, sitä kuvittelee hallitsevansa itsensä ja muut, todellisuudessa vain itseen on kontrolli ei muihin. Nyt olen vaihtanut oman vahvuuteni Jumalaan ja häneltä tulevaan voimaan, ja elämä ei ole helppoa, mutta entiseen verrattuna höyhenenkevytä.