Anna-Maja Henriksson: Tarvitsemme kansallista kielistrategiaa
Kuva: YLE
Keskustelu tulevaisuuden koulusta on täydessä vauhdissa. Opetusministeri Henna Virkkunen on tietyiltä osin luopunut n.k. tuntijakotyöryhmän alkuperäisestä esityksestä. Toivottavasti esitys ei loppusuoralla vesity. Nyt on kyse uudistuksen rahoittamisesta, ja RKP:n kanta on selvä. Kouluun pitää panostaa. Se on sijoitus lapsiin ja näin ollen maamme tulevaisuuteen. Toivottavasti myös muut hallituspuolueet ovat valmiit sitoutumaan tähän.
Olen erittäin huolestunut tämän päivän lasten ja nuorten kielitaidoista. Tutkimukset osoittavat että kiinnostus oppia kieliä on vähentynyt. Tämä koskee kaikkia muita kieliä paitsi englantia. Yhä harvempi nuori valitsee ruotsin, saksan, ranskan tai venäjän ylioppilaskirjoituksissa. Tämän tosiasian pitäisi saada päättäjät jokaisessa puolueessa heräämään. Suomen kilpailukyvyn ja tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeätä että nuoret oppisivat enemmän kieliä. Meidän pitää kilpailla globaalimarkkinoilla tiedoilla ja taidoilla, ei halvalla työvoimalla. Selvä kilpailuetu voi syntyä jos osaamme hyvin myös muita kieliä kuin englantia. Muistakaamme myös, että Ruotsi on tällä hetkellä tärkein kauppakumppanimme.
Tuntijakotyöryhmä lähti siitä, että toista kotimaista kieltä, suomea tai ruotsia, edelleen opetetaan kaikille. Uutta olisi se, että opetus nyt aikaistettaisiin niin, että viimeistään kuudennella luokalla ruvetaan lukemaan ruotsia. Jää nähtäväksi miten tässä käy. Todettakoon, että tämän päivän koulussa ruotsinkieliset lapset aloittavat suomen kielen opiskelun usein jossain muodossa jo ensimmäisellä luokalla, ja viimeistään kolmannella on jo useampi viikkotunti. Suomenkielisellä puolella valtaenemmistö aloittaa ruotsin opiskelun vasta seitsemännellä luokalla, ja silloin on kaksi viikkotuntia peruskoulun loppuun asti. Toki on myös ryhmä suomenkielisiä lapsia - varsinkin Pohjanmaalla - jotka aloittavat ruotsin opiskelun viidennellä luokalla tai aikaisemmin.
Nyt näyttää siltä, että tullaan esittämään että viimeistään toisella luokalla kunnan tulisi tarjota vähintään kahta niin kutsuttua A1-kieltä (siis pitkää) ja viimeistään neljännellä toinen vapaaehtoinen pitkä kieli. On tosiasia, että mitä varhaisemmin kieliopinnot aloitetaan, sitä paremman kielitaidon se takaa. Ilman muuta on myös niin, että myös kieltenopetuksen sisältöä ja metodiikkaa pitää uusia. Kielikylvystä on mm sekä Pietarsaaressa että Vaasassa hyviä kokemuksia. Varsinkin pitäisi rohkaista lapsia puhumaan, eikä sen että kaikki on kieliopillisesti oikein tarvitse olla niin tärkeätä. On myös korkea aika perustaa ”kaverikouluja” suomen- ja ruotsinkielisten koulujen kesken.
Suomessa on kaski virallista kansalliskieltä. On yleissivistyksen vuoksi paikallaan, että meidän hieno yleissivistävä koulumme myös antaa perusedellytykset toisen kielen ja kulttuurin ymmärtämiseen ja ihmisten kanssakäymiseen kieliryhmien välillä. Moninaisuus on rikkautta.
Suomen siteitä muihin Pohjoismaihin ja länteen ei myöskään saa unohtaa. Ruotsin tai suomen oppiminen ei ole este englannin kielen oppimiselle, eikä myöskään venäjän tai vaikkapa kiinan.
Todettakoon lopuksi, että meiltä puuttuu kokonaisvaltainen kielistrategia. Toivottavasti sellainen saadaan aikaan seuraavalla hallituskaudella. Siihen voisi sisältyä myös yo-kirjoitusten uudistus, niin että kahden kielen, äidinkielen lisäksi, kirjoittaminen tulisi pakolliseksi. Muuten on vaarana, että nuoret jatkossakin valitsevat sen tien missä aita on matalin.
Anna-Maja Henriksson
kansanedustaja (r.)
Kuva: YLE
Keskustelu tulevaisuuden koulusta on täydessä vauhdissa. Opetusministeri Henna Virkkunen on tietyiltä osin luopunut n.k. tuntijakotyöryhmän alkuperäisestä esityksestä. Toivottavasti esitys ei loppusuoralla vesity. Nyt on kyse uudistuksen rahoittamisesta, ja RKP:n kanta on selvä. Kouluun pitää panostaa. Se on sijoitus lapsiin ja näin ollen maamme tulevaisuuteen. Toivottavasti myös muut hallituspuolueet ovat valmiit sitoutumaan tähän.
Olen erittäin huolestunut tämän päivän lasten ja nuorten kielitaidoista. Tutkimukset osoittavat että kiinnostus oppia kieliä on vähentynyt. Tämä koskee kaikkia muita kieliä paitsi englantia. Yhä harvempi nuori valitsee ruotsin, saksan, ranskan tai venäjän ylioppilaskirjoituksissa. Tämän tosiasian pitäisi saada päättäjät jokaisessa puolueessa heräämään. Suomen kilpailukyvyn ja tulevaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeätä että nuoret oppisivat enemmän kieliä. Meidän pitää kilpailla globaalimarkkinoilla tiedoilla ja taidoilla, ei halvalla työvoimalla. Selvä kilpailuetu voi syntyä jos osaamme hyvin myös muita kieliä kuin englantia. Muistakaamme myös, että Ruotsi on tällä hetkellä tärkein kauppakumppanimme.
Tuntijakotyöryhmä lähti siitä, että toista kotimaista kieltä, suomea tai ruotsia, edelleen opetetaan kaikille. Uutta olisi se, että opetus nyt aikaistettaisiin niin, että viimeistään kuudennella luokalla ruvetaan lukemaan ruotsia. Jää nähtäväksi miten tässä käy. Todettakoon, että tämän päivän koulussa ruotsinkieliset lapset aloittavat suomen kielen opiskelun usein jossain muodossa jo ensimmäisellä luokalla, ja viimeistään kolmannella on jo useampi viikkotunti. Suomenkielisellä puolella valtaenemmistö aloittaa ruotsin opiskelun vasta seitsemännellä luokalla, ja silloin on kaksi viikkotuntia peruskoulun loppuun asti. Toki on myös ryhmä suomenkielisiä lapsia - varsinkin Pohjanmaalla - jotka aloittavat ruotsin opiskelun viidennellä luokalla tai aikaisemmin.
Nyt näyttää siltä, että tullaan esittämään että viimeistään toisella luokalla kunnan tulisi tarjota vähintään kahta niin kutsuttua A1-kieltä (siis pitkää) ja viimeistään neljännellä toinen vapaaehtoinen pitkä kieli. On tosiasia, että mitä varhaisemmin kieliopinnot aloitetaan, sitä paremman kielitaidon se takaa. Ilman muuta on myös niin, että myös kieltenopetuksen sisältöä ja metodiikkaa pitää uusia. Kielikylvystä on mm sekä Pietarsaaressa että Vaasassa hyviä kokemuksia. Varsinkin pitäisi rohkaista lapsia puhumaan, eikä sen että kaikki on kieliopillisesti oikein tarvitse olla niin tärkeätä. On myös korkea aika perustaa ”kaverikouluja” suomen- ja ruotsinkielisten koulujen kesken.
Suomessa on kaski virallista kansalliskieltä. On yleissivistyksen vuoksi paikallaan, että meidän hieno yleissivistävä koulumme myös antaa perusedellytykset toisen kielen ja kulttuurin ymmärtämiseen ja ihmisten kanssakäymiseen kieliryhmien välillä. Moninaisuus on rikkautta.
Suomen siteitä muihin Pohjoismaihin ja länteen ei myöskään saa unohtaa. Ruotsin tai suomen oppiminen ei ole este englannin kielen oppimiselle, eikä myöskään venäjän tai vaikkapa kiinan.
Todettakoon lopuksi, että meiltä puuttuu kokonaisvaltainen kielistrategia. Toivottavasti sellainen saadaan aikaan seuraavalla hallituskaudella. Siihen voisi sisältyä myös yo-kirjoitusten uudistus, niin että kahden kielen, äidinkielen lisäksi, kirjoittaminen tulisi pakolliseksi. Muuten on vaarana, että nuoret jatkossakin valitsevat sen tien missä aita on matalin.
Anna-Maja Henriksson
kansanedustaja (r.)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toisin sanoen siis
RKP on siis tarjonnut lisää rahaa opetuslohkolle ja muille puolueille, että pakkoruotsi ei poistuisi.
Täysin sekopäinen on Henrikssonin lause:
"Meidän pitää kilpailla globaalimarkkinoilla tiedoilla ja taidoilla, ei halvalla työvoimalla."
Hänen puolueensa, Rkp, nimenomaan hankkii aktiivisesti ulkomaista halpaa orjatyövoimaa Pohjanmaalle.
"Suomessa on kaksi virallista kansalliskieltä."
Tässä perustelu, jonka Henriksson suoltaa mantran omaisesti joka ainoa kerta, kun hän jotain jossain puhuu tai kirjoittaa. Koska ongelman ydin näyttää hänelle olevan tämä "kaksi virallista kansalliskieltä", niin asia olisi kai aika helposti korjattavissa. Tämä eduskunta voisi laittaa perustuslakimuutoksen vireille ja seuraava eduskunta hoitaisi asian kuntoon. Niin yksinkertaista se on. Sitten meillä olisi yksi virallinen valtakunnallinen kieli ja monta virallista vähemmistökieltä. Ja nämä kaikki kielet voisivat elää sopuisasti rinnakkain niin, että suomen kieli on kaikille yhteinen kieli.
Suomessa on kaski virallista kansalliskieltä. (suora lainaus viestiketjun aloittajan kirjoituksesta).
Juu, suomenkieli ja pakkoruåtti.
Viimeksi mainittu kantona kaskessa.
Toistaiseksi.
>>On myös korkea aika perustaa ”kaverikouluja” suomen- ja ruotsinkielisten koulujen kesken.>Suomessa on kaski virallista kansalliskieltä.
Mitäs ne riikinruotsalaiset mahtaa sanoa kun kuulevat tällä Jakobstadin persenaamalla olevan suomalaisen isoisän. Mahtaakohan ne Anj tai Anne-Maj hyväksyä enää sinua pikku pullukkani joukkoonsa. Enpä usko!
Itseään vihaava juutalainen tai suomalainen on kaikista vaarallisin kuten vuonna 1918 ja Natsi-aikana nähtiin.
Henriksson kirjoittaa "olevansa huolissaan nuorten kielitaidosta ja tulevaisuudesta"!!!! Joopa joo...
Arkkisveko on huolissaan VAIN ruotsin kielen asemasta. Mikään muu ei huolestuta häntä.
Henriksson vihjasi marraskuussa 2009 Hufvudstadsbladetin haastattelussa Ahvenanmaan saattavan irrottautua Suomesta, jos ruotsin kielen asemaa maassa vielä heikennetään (Wikipedia).
Onko tuo tulkittavissa uhkaukseksi vai peräti lupaukseksi?
"Onko tuo tulkittavissa uhkaukseksi vai peräti lupaukseksi?"
Uhkaus se oli, mutta mantereella suomenkieliset ottivatkin sen lupauksena ja innostuivat.
Tämän jälkeen kielipuolue ei ole tästä enään halunnut puhua.
on parin vuoden päästä heikennetty, voimmeko siis sitten vaatia Ahvenanmaan eroamista?