Luin äsken eräästä lehdestä erään kirjailijan kirjoittamasta novellista.
Kirja kertoo ikääntyneestä saarnaajasta joka palasi takaisin kylään jossa hän aikaisemmin oli saarnannut evankeliumia Jeesuksesta ja jonka hän näin oli saanut kääntymään kristinuskoon.
Nyt hän palasi takaisin samaan kylään päinvastaisessa tarkoituksessa.
Nyt hän käännyttäisi kylän pois kristinuskosta. Tästä tuo kirja kertoo.
Minun kysymykseni ja pohdintani aihe:
Jos joku todella tekisi näin oikeassa elämässä, mihin hän käännyttäisi uskovia jos saisi heidät luopumaan uskostaan? Minkälaista elämää uskosta luopunut ihminen alkaa elämään? Mitä kylän aikaisemmin kääntyminen kristinuskoon sai aikaan uskoontulleiden elämässä ja tuossa kylässä?
Eikö uskoon tullut ihminen tee parannuksen synneistään ja jätä syntielämää ja ala elämään parempaa elämää joloin hän ei enää vahingoita synneillään toisia ihmisiä eikä itseään? Alkoholisti lopettaa juomisen, väkivallan tekijä ei enää lyö lähimmäistään, varas ei enää varasta, haureuden harjoittaja on nyt uskollinen puolisolleen jne,jne, jne.....
Mihin siis uskovat käännytetään jos heidät saadaan kääntymään pois tältä vanhurskauden tieltä????
Kenenkään ei tarvitse uskoa Jumalaan eikä Jeesukseen jos heitä ei ole. Mitä tällaisesta uskosta seuraa....?
Jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään syntiä eikä synnin rankaisua kadotuksessa, silloin ei ole mitään kadotustakaan. Niin mitä sitten? Eläkäämme itsekkäästi niin kuin tahdomme. Ottakaamme ja riistäkäämme itsellemma välittämästä läimmäisistämme ja heidän tarpeistaan ja kärsimyksistään. Syökää, juokaa, naikaa, varastakaa mutta älkää jääkö kiinni, sillä huomenna kuollaan ja kaikki on loppu,..... Nyt nautitaan!!!!
Näin jos elämästämme katoaa kaikki vastuu ja usko Jumalaan ja Jeesukseen jättää ihmisen.
Kirja kertoo ikääntyneestä saarnaajasta joka palasi takaisin kylään jossa hän aikaisemmin oli saarnannut evankeliumia Jeesuksesta ja jonka hän näin oli saanut kääntymään kristinuskoon.
Nyt hän palasi takaisin samaan kylään päinvastaisessa tarkoituksessa.
Nyt hän käännyttäisi kylän pois kristinuskosta. Tästä tuo kirja kertoo.
Minun kysymykseni ja pohdintani aihe:
Jos joku todella tekisi näin oikeassa elämässä, mihin hän käännyttäisi uskovia jos saisi heidät luopumaan uskostaan? Minkälaista elämää uskosta luopunut ihminen alkaa elämään? Mitä kylän aikaisemmin kääntyminen kristinuskoon sai aikaan uskoontulleiden elämässä ja tuossa kylässä?
Eikö uskoon tullut ihminen tee parannuksen synneistään ja jätä syntielämää ja ala elämään parempaa elämää joloin hän ei enää vahingoita synneillään toisia ihmisiä eikä itseään? Alkoholisti lopettaa juomisen, väkivallan tekijä ei enää lyö lähimmäistään, varas ei enää varasta, haureuden harjoittaja on nyt uskollinen puolisolleen jne,jne, jne.....
Mihin siis uskovat käännytetään jos heidät saadaan kääntymään pois tältä vanhurskauden tieltä????
Kenenkään ei tarvitse uskoa Jumalaan eikä Jeesukseen jos heitä ei ole. Mitä tällaisesta uskosta seuraa....?
Jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään syntiä eikä synnin rankaisua kadotuksessa, silloin ei ole mitään kadotustakaan. Niin mitä sitten? Eläkäämme itsekkäästi niin kuin tahdomme. Ottakaamme ja riistäkäämme itsellemma välittämästä läimmäisistämme ja heidän tarpeistaan ja kärsimyksistään. Syökää, juokaa, naikaa, varastakaa mutta älkää jääkö kiinni, sillä huomenna kuollaan ja kaikki on loppu,..... Nyt nautitaan!!!!
Näin jos elämästämme katoaa kaikki vastuu ja usko Jumalaan ja Jeesukseen jättää ihmisen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla näyttää olevan melko yleinen mutta väärä käsitys siitä, että uskonnottomilla ihmisillä ei voisi olla moraalia. Moraalihan ei ole mitenkään sidoksissa uskontoon.
Kristinuskoon sidottu moraali voi jäädä helposti sille asteelle, että tehdään moraalisia tekoja rangaistuksen pelosta. Kehittyneemmällä moraalisella tasolla oleva ihminen toimii empatian pohjalta tehdessään hyviä tekoja lähimmäisiään kohtaan.
Olen itse kasvanut uskovaisessa kodissa, ja todennut myöhemmin, että koska koko kasvatukseni on ollut kyllästettyä kaikenlaisella (helvetin) pelottelulla, eettinen ajatteluni ei ole päässyt aikoinaan kehittymään. Kun lapsi kasvatetaan tottelevaiseksi Herran pelolla, hänen minuutensa jää kehittymättä ja hän kadottaa helposti yhteyden omiin tunteisiinsa. Tällainen ihminen ei kykene samastumaan kunnolla muihin ihmisiin, eikä tekemään heille hyviä tekoja siltä pohjalta, että rakastaa heitä ja samastuu heihin.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, voisitko sinä kuvitella että palaisit lapsuudenkotisi kaltaiseen tilaan tai uskoon yleensä? Ystäväni koki uskovaisessa kodissa juuri kuvaamallasi tavalla lapsuuden. Mikään maailman
mahti ei saanut hänen itsetuntoaan ja minuuttaan kehittymään hänelle tyydyttävään tilaan. Kunnes
hän rupesi kehittymään mielenkiintoisella tavalla, alkoi löytää jujun, pelästyi kun ei tiennyt mitä sillä
vapaudella olisi tehnyt. Oli turvallisempaa tulla uskoon sillä selvät sävelet oli lapsuudessa ollut ja lopulta kun ihminen vanhenee tulee hän jälleen lapsen kaltaiseksi.
Surullisinta lienee se ettei hän ole onnellinen, sen näkee jo kauas hänen kasvoistaan.
Meneekö se lopulta kuitenkin näin?
sellaisen uskovan joka ennen uskoontuloaan eli syntistä destruktiivista toisia ihmisiä ja itseään vahongoittavaa elämää ja uskontulonjälkeen muutti elämänsä täydellisesti parempaan suuntaan?
Tai tunteeko joku uskoontulleen ihmisen joka ennen uskoontuloaan eli hyvää siistiä elämää ja
tultuaan uskoon alkoi elämään em. ryövärin elämä?
Saako usko Jeesukseen ihmisessä aikaan parannusta parempaan vaiko huonompaan suuntaa?
Kummanlaisia tapauksia sinä tunnet?
on vaan se kun ei usko kaikkeen roskaan mitä meille yritetään kaikenaikaa syöttää.
Usko johonkin yliluonnolliseen on yksi näistä.