Helluntaiseurakunnilla ei ole enää sitä hyvää mainetta joka oli olemassa vielä 70-luvulla.
70-luvulla helluntaiseurakuntiin suhtauduttiin vakavasti, helluntaiseurakunta oli uskonnollisena liikkeenä varsin vahva vaikuttaja. Luterilaiset kokivat helluntaiseurakunnan uhkana omalle toiminnalleen.
Nykyisin helluntaiseurakuntia ei pidetä suuressa arvossa, useimmat helluntailaiset pastorit, eivät herätä yleistä kunnioitusta ja arvostusta samalla tavalla kuin tuolloin. Ennen helluntailaisiin luotettiin ja helluntailaisten rehellisyyttä ja hyvää moraalia arvostettiin, nykyisin helluntailaiset ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Helluntailaiset ovat saaneet osakseen liian paljon kielteistä julkisuutta.
Syitä helluntaiseurakunnan muuttumiseen voidaan hakea yhteiskunnan muuttumisesta, mutta myös helluntailaisten omista teoista. Yhtenä muutoksen syynä pidetään joillakin tahoin, Niilo Yli-Vainion toimintaa. Oliko ihmisten kaataminen massakokouksissa suurissa määrin, sittenkään hyvää mainosta helluntailaisuudelle ?
70-luvulla helluntaiseurakuntiin suhtauduttiin vakavasti, helluntaiseurakunta oli uskonnollisena liikkeenä varsin vahva vaikuttaja. Luterilaiset kokivat helluntaiseurakunnan uhkana omalle toiminnalleen.
Nykyisin helluntaiseurakuntia ei pidetä suuressa arvossa, useimmat helluntailaiset pastorit, eivät herätä yleistä kunnioitusta ja arvostusta samalla tavalla kuin tuolloin. Ennen helluntailaisiin luotettiin ja helluntailaisten rehellisyyttä ja hyvää moraalia arvostettiin, nykyisin helluntailaiset ovat aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Helluntailaiset ovat saaneet osakseen liian paljon kielteistä julkisuutta.
Syitä helluntaiseurakunnan muuttumiseen voidaan hakea yhteiskunnan muuttumisesta, mutta myös helluntailaisten omista teoista. Yhtenä muutoksen syynä pidetään joillakin tahoin, Niilo Yli-Vainion toimintaa. Oliko ihmisten kaataminen massakokouksissa suurissa määrin, sittenkään hyvää mainosta helluntailaisuudelle ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..pilannut, NY oli todellinen valopilkku siihen aikaan koko Suomen hengellisessä kentässä.
Oli 30v saarnannut lakia ihmisille, mutta kun löysi Jumalan armon, kaikki muuttui ja ihmeet alkoivat tapahtua. Jumala vahvisti armonsanoman ihmeteoin.
Ei NY ketään kaatanut, Jumalan Pyhä Hengen kosketusta vaan ei kaikkien keho kestä, vaan seuraa kaatuminen. Näistä kaatumisista on monesti ja monella vääristynyt käsitys. Mutta valitettavasti sekaan joskus ilmaantuu ns. ammattikaatujia, jotka tekeytyvät tilanteeseen. Ei kaatumista voi ennakoida, eikä kaatumiset ole huonoa mainosta evankeliumille, ainakaan siellä, missä asia ymmärretään oikein. Aina löytyy arvosteljoita, tapahtuipa mitä hyvänsä, tai oli tapahtumatta.
Japanissa saarnatessaan jollain stadionilla, ihmiset kaatuivat stadionia ympäröivillä kaduilla, vaikka eivät tienneet koko saarnahommasta ja Niilo Yli -Vainiosta yhtikäs mitään.
Valitettavasti helleunuaseurakunnistakin monet ovat maallistuneet.
Miksi sitten yleensäkään puhutaan helluntailaisuudesta? Eikö pitäisi vain puhua uudestisyntyneistä, Jeesuksen kautta Jumalaan uskovista. Tämä eri seuroihin/ns seurakuntiin jakaantuminen on huon asia evankeliumin etenemistä ajatellen.
"Japanissa saarnatessaan jollain stadionilla, ihmiset kaatuivat stadionia ympäröivillä kaduilla, vaikka eivät tienneet koko saarnahommasta ja Niilo Yli -Vainiosta yhtikäs mitään."
Valehtelu on synti, tiesitkö sen?
"Valehtelu on synti, tiesitkö sen? "
- oikein hyvin.
Helluntaiseurakunnat eivät olleet silloin eivätkä ole nytkään yhden miehen varassa.
Yli-Vainion osuus helluntaiseurakuntien suuntautumisessa yltiökarismaattisuuden
lippulaivaksi oli silti ratkaiseva. Yli-Vainio sai helluntailiikkeessä aikaan toivottua
säpinää, kauan kaivattua joukkoliikehdintää ja jännittäviä yliluonnollisia ilmiöitä.
Kun uudet kaatotuulet oli saatu puhaltamaan, ei kannettu huolta siitä, mistä tuulet
olivat peräisin. Pääasia oli, että tuuli oli tarpeeksi kovaa ja väkeä oli liikkeellä.
Yli-Vainiolla oli luotetun saarnaajan ja kansanmiehen maine, miehen uskottavuus oli
vahvalla pohjalla. Niiloon luotettiin, hänellä piti olla jalat tukevasti maassa. Mutta -
tosiasiassa hänen kauttansa seurakuntiin haukattiin roppakaupalla vierasta henkeä.
Mahtoiko Yli-Vainio itsekään tietää, missä mentiin ja mistä uudet voimat tulivat.
Tavallaan herätys pilattiin, koska ovi aukesi massaviihteelle, jossa huomion kohde
ja keskipiste on lavashow karismaattisine baarimikkoineen ja 'hengen' ilmiöineen.
PS.
Rodney Howard Brown on ottanut itselleen tittelin " Pyhän Hengen baarimikko"
http://www.kristitynfoorumi.fi/hengestajuopuminen.htm
Suomessa lienee nyt rauhallisempaa, mutta uutta potkua voi tulla koska tahansa.
.
Niilo Yli-Vainio opetti ja totutti helluntailaiset siihen käytäntöön, että joka kokouksessa alettiin muodostamaan jonoja ja kaatamaan ihmisiä. Hän opetti myös sen, että kokouksissa voidaan vitsailla ja puhua kaikenlaisia kepeitä juttuja, Niilo saarnasi vakavia kokouksia vastaan, suorastaan puheissaan pilkkasi sellaisia kokouksia. Niilo epäili itse koko ajan, mistä hänessä vaikuttava voima oli peräisin. Niilon aikakautena helluntaikokous kulttuuri koki suuren muutoksen.
KTS mainitsema 80-90 luku toi helluntaiseurakuntiin uuden ylistyksen, menestysteologian ja 90-luvun puolessa välissä vielä torontolaisuuden.
Niilo oli pikemminkin viimeisiä vanhan hyvän koulun miehiä. Eikä hän siitä "kaatamisesta" numeroa tehnyt. Sen tekivät muut.
Helluntailiikkeen pilasi pikemminkin ameriikkalaisvetoinen, dispensialistis-fundamentalistinen ääriyltökonservatiivinen sikaniskamenestysteologinen israelfanittajasuuntaus, jota kohkattiin tänne kovalla tohinalla 80- ja -90 -luvuilla.