Olen kuntoutuja. Tarkoittaa sitä että meidänkaltaisilla on yleensä henkisiä haasteita elämässä mistä johtuen arjen rutiinen pyörittäminen on pulmallisempaa. Taustalla on usein henkisen hajoamisen jakso, psykoosi. Tuona aikana kokee olevansa vääräällä planeetalla sekä väärällä aikakaudella suossa joka saattaa pahimmillaan tuottaa itsetuhoista ja ympäristölle haitallista toimintaa.
Jottei pahat ajatuksemme eskaloituisi käytännön toiminnaksi on jalona ajatuksena estää ajatusten syntyminen lääkkeillä. Joillakin on lajin ja annostuksen voimakkuuden mukaan enemmän tai vähemmän ikäviä sivuvaikutuksia. Esimekiksi kahdella ystävälläni ja exälläni on niin stydit lääkkeet että he olivat ajoittain, itseasiassa melko usein kuin varjo siitä mitä he voisivat olla. Yksi ei voi kävellä ilman verkkaista tahtia nopeampaa että jalkoja kramppaa, toisella tulee mitä ilmeisemmin lääkkeistä johtuvaa ahdistusta dysforia, kolmannella lorahtaa housuuun pelkästä ajatuksesta.
Minulla sattuu olemaan lääke joka toimii ilman huomattavia ikäviä sivuvaikutuksia minkä johdosta olen ”hoitomyöntyväinen” sen käytölle. Sen nimi on Abilify. Sitä ennen psykoosin ollessa vuonna 2005 sivaria suoritettaessa pahimmillaan kokeiltiin mulla Seroquelia, muistaakseni 800 mg annostuksella. Arpapelin ensimmäistä korttia avattaessa en voinut hengittää kuin huohottaen, sydän hakkasi törkeästi ja kun istuin tai nousin lorahti housuun, olin kuin Zombi. Onneksi lääkärit tarjosivat toimivampaa vaihtaria kun pahimmat psykoosin oireet alkoivat talttua. Aikaa myöten laskeuduin nykytilaan jossa pahat ajatukset ovat kuin piilossa verhon takana. Ajoittain niitä ilmaantuu mutta pystyn järkeilemään ne pois esim. muistuttamalla itseään siitä ettei pystyminen ole yhtäkuin kannattaminen
Toisinaan koen että ystäväni ovat hieman ylilääkittyjä. Uskoisin että päättävät tahot terveydenhoitosektorilla katsovat lyhytnäköisesti että on kustannustehokaampaa dumpata herra tai neiti MTP täyteen lääkkeitä niin ettei tämän sairas ajattelukyky on heikennetty ja fyysinen toimintakyky rajoitettu. Tällaiseen mielikuvaan on varmasti johtanut se että lääkeyhtiöt ovat saaneet päättäjät ministeriössä uskomaan vallitsevien olosuhtieden olevan parhaimmalla mahdollisella tolalla.
Varmasti on perusteltua äärimmäissä tapauksissa ja elämäntilanteissa käyttää vahvoja lääkkeitä. Mutta sairaalahoidon jälkeen ns. avohoidossa on paljon työiässä olevia ihmisiä jotka ovat ylilääkittyjä eivätkä kykene suoraan sanoen tämän takia pysty antamaan kyvyilleen ominaista normaalia työpanosta yhteiskunnan hyväksi.
On kohtalon ivaa että julkaisen yllä olevan kirjoituksen itsenäisyypäivän kynnyksellä. Kansakunnalla on ehkä itsenäisyys mutta tietyiltä yksilöiltä se on riistetty. Toivoisin että ihmisarvoisesti selvitettäisiin olisiko mahdollista hoitaa mielenterveyspotilaiden terveyttä antamalla lisäaikaa ja määrärahoja jutteluun psykiatrisen koulutuksen saaneiden ammattilaisten kanssa ja vähentää lääkkeitä ja sitä kautta luoda paremmat ja kannattavammat puitteet heidän työkyvyn parantamiselle.
Jottei pahat ajatuksemme eskaloituisi käytännön toiminnaksi on jalona ajatuksena estää ajatusten syntyminen lääkkeillä. Joillakin on lajin ja annostuksen voimakkuuden mukaan enemmän tai vähemmän ikäviä sivuvaikutuksia. Esimekiksi kahdella ystävälläni ja exälläni on niin stydit lääkkeet että he olivat ajoittain, itseasiassa melko usein kuin varjo siitä mitä he voisivat olla. Yksi ei voi kävellä ilman verkkaista tahtia nopeampaa että jalkoja kramppaa, toisella tulee mitä ilmeisemmin lääkkeistä johtuvaa ahdistusta dysforia, kolmannella lorahtaa housuuun pelkästä ajatuksesta.
Minulla sattuu olemaan lääke joka toimii ilman huomattavia ikäviä sivuvaikutuksia minkä johdosta olen ”hoitomyöntyväinen” sen käytölle. Sen nimi on Abilify. Sitä ennen psykoosin ollessa vuonna 2005 sivaria suoritettaessa pahimmillaan kokeiltiin mulla Seroquelia, muistaakseni 800 mg annostuksella. Arpapelin ensimmäistä korttia avattaessa en voinut hengittää kuin huohottaen, sydän hakkasi törkeästi ja kun istuin tai nousin lorahti housuun, olin kuin Zombi. Onneksi lääkärit tarjosivat toimivampaa vaihtaria kun pahimmat psykoosin oireet alkoivat talttua. Aikaa myöten laskeuduin nykytilaan jossa pahat ajatukset ovat kuin piilossa verhon takana. Ajoittain niitä ilmaantuu mutta pystyn järkeilemään ne pois esim. muistuttamalla itseään siitä ettei pystyminen ole yhtäkuin kannattaminen
Toisinaan koen että ystäväni ovat hieman ylilääkittyjä. Uskoisin että päättävät tahot terveydenhoitosektorilla katsovat lyhytnäköisesti että on kustannustehokaampaa dumpata herra tai neiti MTP täyteen lääkkeitä niin ettei tämän sairas ajattelukyky on heikennetty ja fyysinen toimintakyky rajoitettu. Tällaiseen mielikuvaan on varmasti johtanut se että lääkeyhtiöt ovat saaneet päättäjät ministeriössä uskomaan vallitsevien olosuhtieden olevan parhaimmalla mahdollisella tolalla.
Varmasti on perusteltua äärimmäissä tapauksissa ja elämäntilanteissa käyttää vahvoja lääkkeitä. Mutta sairaalahoidon jälkeen ns. avohoidossa on paljon työiässä olevia ihmisiä jotka ovat ylilääkittyjä eivätkä kykene suoraan sanoen tämän takia pysty antamaan kyvyilleen ominaista normaalia työpanosta yhteiskunnan hyväksi.
On kohtalon ivaa että julkaisen yllä olevan kirjoituksen itsenäisyypäivän kynnyksellä. Kansakunnalla on ehkä itsenäisyys mutta tietyiltä yksilöiltä se on riistetty. Toivoisin että ihmisarvoisesti selvitettäisiin olisiko mahdollista hoitaa mielenterveyspotilaiden terveyttä antamalla lisäaikaa ja määrärahoja jutteluun psykiatrisen koulutuksen saaneiden ammattilaisten kanssa ja vähentää lääkkeitä ja sitä kautta luoda paremmat ja kannattavammat puitteet heidän työkyvyn parantamiselle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.tiede.fi/keskustelut/vapaa-sana-f5/mielenterveyspotilaiden-itsepaisyyspaiva-5-joulukuuta-t48704.html
Vuonna 2008 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 15,5 miljardia euroa. Tämä oli 700 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Asukasta kohden menot olivat 2908 euroa, mikä oli 4,3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna menot olivat 8,4 prosenttia. Inflaatio huomioon ottaen terveydenhuollon kokonaismenot pysyivät ennallaan (kuvio 1). Rahamääräisesti suurimmat menoerät koostuivat erikoissairaanhoidon (5,1 mrd. €) ja perusterveydenhuollon (2,8 mrd. €) palveluista sekä avohoidon lääkkeiden ja muiden lääkinnällisten kulutustavaroiden (2,2 mrd. €) käytöstä. Näiden kolmen pääryhmän menot muodostivat kaksi kolmasosaa kaikista terveydenhuoltomenoista. *
Esim. Minun Abilify 30 mg:n päivittäisen lääkehoidon kustannukset KELA:lle ovat vuosittain n 2900€/vuodessa. Itse maksan niistä vuosittain n 10€.Eli ajatusleikkinä voidaan päätyä siihen että mikäli kaikki suomalaiset olisivat mielenterveyspotilaita terveydenhoidon kustannukset kasvaisivat kaksinkertaiseksi eli 100% mikä romuttaisi Suomen talouden ihan tyystin.
Näiden syiden nojalla väitän että mielenterveyspotilas on rahasampo lääkeyhtiöille.
Myös trendi on lääkeyhtiöiden puolella. NImittäin vuonna 2004 psykoosilääkkeet olivat yksittäisista ryhmistä toiseksi suurin kustannusnäkökulmasta, n. 75 miljoonaa euroa mikä on enemmäin kuin kaksinkertaistunut vuodesta neljän vuoden aikana.**
*http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Terveyspalvelut/terveysmenot.htm
**http://www.rohto.fi/doc/SLL122005-1424Kustannukset.pdf
Kaikki ei nyt diagnoosissasi täsmää. Kerrot että koet olevasi eri planeetalla ja väärällä aikakaudella mutta jo seuraavassa virkkeessäsi analysoit selkeästi nykyistä aikakautta ja eri hoitomuotoja. Väität oireilusi olevan psykoosia vaikka ete edes ymmärrä miten vaikea tila psykoosi on. Sellaiseen vajonnut ei edes itse pysty konkretisoimaan tai siitä toivuttuaan pystyisi keskustelupalstalla edes kertomaan että on sellaisessa käynyt.
Jotekin tuntuu että ainoa diagnoosisi on lapamato ja laiskuus millä perustein heittäydyt varttihulluksi ettei tarvitsisi aamulla töihin lähteä. Olisiko näin? Eiikö?
No on mulla ollut ainakin kaupunkini pysk. polin mukaan psykoosi. Meinas silmät päästä lähteä sillloin viisi vuotta sitten kun luulin että niissä on valvontakamerat. Mutta olet osittain oikeessa. Sairauspäivärahalle jouduin/pääsin kun perustelin hyvin kantani siitä että saattaisin olla ympäristölle itselleni ja ympäristölle vaarallinen jos sekoaisin vielä pahemmin, toinen syy oli että koin että sukset oli ristissä kauppiaan kanssa siellä rautakaupassa. No nyt tässä oon vetänyt lonkkaa kohta 2 vuotta. Tämä käy melkein työstä.! >;(
Kaupungin psyk.polithan antaa diagnoosin jopa näkemättä ja kun näkee iskee pilleripurkin kouraan ja käskee kotio. Eikä ympäristölle vaaralliseksi voida todeta vasta kuin mielentilatutkimuksen kautta. Sellaiseen joutuu jos tekee niin vakavan rikkeen etttä sellainen tuomiolla määrätään vankeuden sijasta.
mukaan paras lääke mielenterveysasioissa on liikunta ja raskas sellainen. Mitä raskaampi ja säännöllisempi liikunta on, sen paremmat tulokset.
Jos kuntoilet 5-6kertaa /viikossa, OIKEIN KUNNOLLA, olen 95%:sti varma että olet jo vuoden päästä saanut hyvää työtä.
Kaikenlisäksi hoito on halpaa ja sinä saat lisäksi helvetin hyvän kunnon.
Tuona aikana olet myös vierottautunut vaarallisista ja epämiellyttävistä lääkkeistä.
Pulinat pois ja kuntoileen !
Liikunnasta ei ole hyötyä jjos viiraa. Jos viiraa niin ainoa lääke on lepo. Pois kaikki mömmöt ja pillerit niihin tulee riippuvaisiksi ja ne sotkee rytmit. Jos liikkua täytyy niin liity seurapeleihin missä saat uusia ystäviä. Sähly ja biljardi ovat oivallisia muotoja. Kun sinulla on uusia ystäviä voit jakaa tuntojasi heidän kanssa. Näin hekin toimivat tavallaan psykiatreinasi.