Olen kaverini Karski-Arskan ritari. Me tehdään usein sopu Sorbuspullosta ja höylätään toisia peppuun. Taistelut on välillä kovia, kuten eilen.
Makoilimme Lappeenrannan puistossa eilen ja pyrkimys oli "hyökätä" puiston toisella laidalla olevaan kaljaräkälään. Umpihumalassa yritimme ryömiä ja konttia puiston halki. Arska kontti vasemmalla ja minä tuin häntä ryömimällä oikealla. Edessäni oli kukkapenkki, jota vyörytin kovasti, mutta oravien männyistä tiputtelema käpysade oli valtavaa ja etenemiseni pysähtyi ja jouduin ottamaan soppaa. Päätin kiertää ilkeän kivireunaisen "esteen" ja hivuttaiduin lähemmäksi Arskaa. Samalla vieritin Sorbus-tykkini Arskalle... vahingossa kylläkin. Kiroilin, sillä olin nyt aseeton. Vastaan tuli asfalttinen kävelytie, jonka yli konttasin rivakasti, mutta suoraan ruusunmarjapensaaseen. Kipu oli armoton, kun piikki"sarja" upposi turvonneeseen naamaani ja oikeaan kylkeeni; olin "haavoittunut". Huusin Arskalle, älä jätä kaveria, mutta Arska oli jo sammunut ennen kävelytietä koiranpaskaan.
Hyökkäyksemme oli jumissa. Äkkiä Arska kuiten sai juoppohulluuskohtauksen ja jopa juoksi luokseni, veti minut pensaasta ja niin kaaduimme pensaan toiselle puolelle. Löin tosi pääni kantoon, mutta puu puuta vasten ei haittaa ja kissan paska-astiana toiminut karvareuhka suojasi jonkin verran. Etenimme jälleen. Pääsimme jo lähelle puiston toistaa reunaa, kun vastapäätä näkyi kaamea vihollinen: sekarotuinen piski !. Koira tuli lähemmäksi, repi bleiseristäni palkeenkielen ja kusi niskaani. Mutta mitään emme voineet. Viimein sain potkaistua koiraa; koira tosin vei kenkäni ja murisi uhkaavasti mennessään. Mutta olimme kaljaräkälä "Petroskoi":n porteilla ja vieläpä suojatien kohdalla. Eikä koiranpaska-liukumiinoja näkynyt. Aloimme konttia tien yli...., mutta pahalainen; toisesta suunnasta tulikin sinivalkoinen maija (rekka TEE-34). Aseemme(=Sorbus) oli lopussa ja ryyppy-liike -taktiikkamme ei enää riittänyt noin kauhealle viholliselle. Näin maijan perä pamahteli ja matkasimme vankeuteen.
Olimme kuitenkin Karskin ritareita ja sotavankeja vielä. Ja paskavana housuissamme osoitte meidän kauhean taistelujemme tien.
Sonnimies ja sorbus-pullon taistelu sastan vermeissä.
- Sonnimies ja krapulapaskan taisto.
- Sonnimies ja pelottavien punikkihirvien hyökkäys.
- Sonnimies ja viimeinen naukku.
- Sonnimies kaukopartiossa sosiaalihuollossa.
- Sonnimies ja sosiaalihuolto pettää.
- Sonnimies ja karmea painajainen.
- Sonnimies ja poliisipartio.
- Sonnimies ja poliiseja kello kolmessa.
- Sonnimies ja sammunut tulivartio.
- Sonnimies ja lähitaistelu nakkikioskilla.
Makoilimme Lappeenrannan puistossa eilen ja pyrkimys oli "hyökätä" puiston toisella laidalla olevaan kaljaräkälään. Umpihumalassa yritimme ryömiä ja konttia puiston halki. Arska kontti vasemmalla ja minä tuin häntä ryömimällä oikealla. Edessäni oli kukkapenkki, jota vyörytin kovasti, mutta oravien männyistä tiputtelema käpysade oli valtavaa ja etenemiseni pysähtyi ja jouduin ottamaan soppaa. Päätin kiertää ilkeän kivireunaisen "esteen" ja hivuttaiduin lähemmäksi Arskaa. Samalla vieritin Sorbus-tykkini Arskalle... vahingossa kylläkin. Kiroilin, sillä olin nyt aseeton. Vastaan tuli asfalttinen kävelytie, jonka yli konttasin rivakasti, mutta suoraan ruusunmarjapensaaseen. Kipu oli armoton, kun piikki"sarja" upposi turvonneeseen naamaani ja oikeaan kylkeeni; olin "haavoittunut". Huusin Arskalle, älä jätä kaveria, mutta Arska oli jo sammunut ennen kävelytietä koiranpaskaan.
Hyökkäyksemme oli jumissa. Äkkiä Arska kuiten sai juoppohulluuskohtauksen ja jopa juoksi luokseni, veti minut pensaasta ja niin kaaduimme pensaan toiselle puolelle. Löin tosi pääni kantoon, mutta puu puuta vasten ei haittaa ja kissan paska-astiana toiminut karvareuhka suojasi jonkin verran. Etenimme jälleen. Pääsimme jo lähelle puiston toistaa reunaa, kun vastapäätä näkyi kaamea vihollinen: sekarotuinen piski !. Koira tuli lähemmäksi, repi bleiseristäni palkeenkielen ja kusi niskaani. Mutta mitään emme voineet. Viimein sain potkaistua koiraa; koira tosin vei kenkäni ja murisi uhkaavasti mennessään. Mutta olimme kaljaräkälä "Petroskoi":n porteilla ja vieläpä suojatien kohdalla. Eikä koiranpaska-liukumiinoja näkynyt. Aloimme konttia tien yli...., mutta pahalainen; toisesta suunnasta tulikin sinivalkoinen maija (rekka TEE-34). Aseemme(=Sorbus) oli lopussa ja ryyppy-liike -taktiikkamme ei enää riittänyt noin kauhealle viholliselle. Näin maijan perä pamahteli ja matkasimme vankeuteen.
Olimme kuitenkin Karskin ritareita ja sotavankeja vielä. Ja paskavana housuissamme osoitte meidän kauhean taistelujemme tien.
Sonnimies ja sorbus-pullon taistelu sastan vermeissä.
- Sonnimies ja krapulapaskan taisto.
- Sonnimies ja pelottavien punikkihirvien hyökkäys.
- Sonnimies ja viimeinen naukku.
- Sonnimies kaukopartiossa sosiaalihuollossa.
- Sonnimies ja sosiaalihuolto pettää.
- Sonnimies ja karmea painajainen.
- Sonnimies ja poliisipartio.
- Sonnimies ja poliiseja kello kolmessa.
- Sonnimies ja sammunut tulivartio.
- Sonnimies ja lähitaistelu nakkikioskilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
surkea elämä! Upea kirjoitus, meni selkäkeikka nauruksia;-))))))))
Kieriskelyä, nirvanaa.
Harvoin nauranut näin makeasti! Osui ja upposi 10-0.
Pyydän anteeksi, yksi sukulaisen korjasi asian ja se oli ollukin niin, että Kylli-enoni oli saannut Mannerheimin ristin ritarilta Ylivieskan asemen vessassa. Minulle oli kerrottu väärin.
Mutta onko totta, että isäsi oli venäläinen sotavanki? Ei ihme, että kasvatti-isäsi isäsi oli rumpali ja sinusta tuli palikka.
hoohohoohohoohohhoohohohohho
mies. Lämmön lähteenä lasol ja takana loistava tulevaisuus... Kepulaisten tosimiesten saaga jatkuu.
ever!
Just kuin sonnimanninen! Dänks!
Poikkeuksellisesti kommentoin tämän läjän tuotosta, jonka hän on kopioinut jostakin, tosin lisäten kirjoitusvirheitä omasta päästään.
Palstan paras avaus vuosiin! Sastan vermeet - hoh,hoh,hooooooooo ja haju mukana!!!!
Upea avaus!!
"jatkosodassa" ja ylenemisestä ylil evpeeksi (yltin limiitin, ei vittu penniäkään)?
Sonnimies ja kansallisen maataloustuen rintama rakoilee;-)))))
Sonnimies ja metsohirven taistelu..
Sonnimies ja joulukuusen koukkaus..
Sonnimies ja hävitty hierrinten taistelu..
Sonnimies ja anuksen sauhut..
Sonnimies ja pelastusarmeija..
Sonnimies ja pienimunaisten voitto..
Sonnimies ja takaa tuuppaus..
Sonnimies ja pienimunaisten voitto;-))))))))) Paha, paha!!!!
Armotonta menoa!
Kepulainen on karu taistelija ja kylmä luonne!