Meri kiehuu vihasta, ärjyy tuimasti, voimakkaat aallot nousevat RMS Hellunticin kannelle. Uhkaavia jäävuoria näkyy joka suunnalla. Onko tämä lopun alkua, uppoaako RMS Helluntic ?
Kolmannen ja neljännen luokan matkustajat ovat esittäneet ankaria epäilyksen sanoja RMS Hellunticin turvallisuudesta ja sen kapteenista. Perämiehet kieltävät kaiken arvostelun, sillä se ei heidän mielestään rakenna mitään ja sitäpaitsi he tietävät kaiken paremmin kuin jotkut kolmannen ja neljännen luokan matkustajat. Perämiehet, eli nuo Neuvoantavat veljet hyssyttelevät vaikeiden asioiden edessä ja tekevät kelvottomia päätöksiä. RMS Hellunticin suuntaa vaihdetaan kuohuvien aaltojen mukaan, milloin sinne ja milloin tänne, matkan päämäärä on hukassa.
Ovatko RMS Hellunticin kapteeni ja perämiehet kadottaneet otteensa tähän todellisuuteen, eivätkö he näe meren tuimia aaltoja, ovatko he täysin lakanneet piittaamasta merikartan, eli raamatun säännöistä ja käskyistä, tuosta ainoasta oikeasta ja turvallisesta reitistä ?
Merikartta yrittää varoittaa uhkaavista jäävuorista, mutta kapteeni ei sitä kuuntele, hän on päättänyt, mennään täysillä tuohon suuntaan ja ensimmäisen luokan matkustajat hurraavat päätökselle, nauttien hurjasta vauhdista ja laivan ylellisistä kemuista, ylistyskuoro soittaa kannella tämän ajan vauhdikkaimpia biisejä.
RMS Helluntic seilaa hurjaa vauhtia eteenpäin, meren hyrskyvissä aallokoissa, ei kuule kapteeni, eivät kuule perämiehet, kannelta putoavan nuoren tytön huutoja, ylistyskuoro virittää sotaiset laulut, voitokkaat sävelet, rummuttaa vihaisia tahteja. Avun huudot, hukkuvat ylistyksen riemuun, huku sielu, menehdy, tahdittavat ylistäjien soittimet, laulajien kielet. Ei kukaan piittaa, vauhti on tärkeintä, kiire on suuri. Pelastusveneitä on niin vähän, eikä niitä ole totuttu käyttämään, matkustajat ovat jättäneet perillepääsynsä ja oman henkensä RMS Helluntic:in ylistyksestä ja menestyksestä humaltuneiden perämiesten ja kapteenin käsiin.
Laivan omistaja Helluntic Line on seurannut suuren innostuksen vallassa tämän ajan laivojen rakentamisen uusinta muotia ja kaikista hurjimpia alan villityksiä, Toronton ja Lakelandin telakkojen vippaskonsteja, säästänyt siten hyveissä ja parannuksen tekemisissä, kylvänyt ylellisyyttä, käyttäen laivan rakentamiseen kauniisti kiiltävää ylistyksen terästä ja arvokkaalta näyttävää hurmoksen puuta.
He rakensivat suuren laivan, joka näytti mahtavalta, ylelliseltä ja turvalliselta. He kuitenkin säästivät rakennusaineissa, käyttivät epäpäteviä merimiehiä, epäpätevää kapteenia, he olivat kuitenkin niin varmoja oman luomuksensa voitosta ja mahdista. Raha ja valta oli sokaissut heidän silmänsä, menestyksen saarna oli uponnut heidän sydämiinsä, voittoa ja menestystä, hinnalla millä hyvänsä, sitä he tavoittelivat. Matkustajamäärien piti koko ajan kasvaa, suurempi laiva, ylellisempi pursi, yhä suurempi voitto. RMS Helluntic on uppoamaton, niin he sanoivat, ja samaan aikaan nälkäiset ja raivokkaat liberaaliuksen laivamadot järsivät reikiä laivan runkoon, properityksen lahottajasieni mädätti puuta. Puuosat olivat monin paikoin lahonneet, teräs oli haurasta, hyvin haurasta.
Ylimmän luokan matkustajien kiivaista vaatimuksista johtuen laivan perämiehet ovat sulkeneet, alimman luokan matkustajien varoitus ja kehoitus puheet, laivankannen ovien lukkojen taakse. Tätä parannuksen ja pyhityksen saarnaa, me emme tahtoneet kuulla, olisitte puhuneet meille mukavia, olisitte ylistäneet meidän kanssamme.
Me tanssimme ja karkeloimme, ilomme on suurimmillaan, olemmehan täynnä voittovoimaa, taskut täynnä kultaa ja hopeaa, me tässä innolla suurimmalla ylistelemme, toinen toistamme, kapteenia suurta, perämiehiä uljaita. Kemut parhaimmillaan, vaan on tuolla edessä, synkän vaanivan pimeyden keskellä, odottamassa vuori suuri kolkko valkoinen, jäätä kokonaan.
Kolmannen ja neljännen luokan matkustajat ovat esittäneet ankaria epäilyksen sanoja RMS Hellunticin turvallisuudesta ja sen kapteenista. Perämiehet kieltävät kaiken arvostelun, sillä se ei heidän mielestään rakenna mitään ja sitäpaitsi he tietävät kaiken paremmin kuin jotkut kolmannen ja neljännen luokan matkustajat. Perämiehet, eli nuo Neuvoantavat veljet hyssyttelevät vaikeiden asioiden edessä ja tekevät kelvottomia päätöksiä. RMS Hellunticin suuntaa vaihdetaan kuohuvien aaltojen mukaan, milloin sinne ja milloin tänne, matkan päämäärä on hukassa.
Ovatko RMS Hellunticin kapteeni ja perämiehet kadottaneet otteensa tähän todellisuuteen, eivätkö he näe meren tuimia aaltoja, ovatko he täysin lakanneet piittaamasta merikartan, eli raamatun säännöistä ja käskyistä, tuosta ainoasta oikeasta ja turvallisesta reitistä ?
Merikartta yrittää varoittaa uhkaavista jäävuorista, mutta kapteeni ei sitä kuuntele, hän on päättänyt, mennään täysillä tuohon suuntaan ja ensimmäisen luokan matkustajat hurraavat päätökselle, nauttien hurjasta vauhdista ja laivan ylellisistä kemuista, ylistyskuoro soittaa kannella tämän ajan vauhdikkaimpia biisejä.
RMS Helluntic seilaa hurjaa vauhtia eteenpäin, meren hyrskyvissä aallokoissa, ei kuule kapteeni, eivät kuule perämiehet, kannelta putoavan nuoren tytön huutoja, ylistyskuoro virittää sotaiset laulut, voitokkaat sävelet, rummuttaa vihaisia tahteja. Avun huudot, hukkuvat ylistyksen riemuun, huku sielu, menehdy, tahdittavat ylistäjien soittimet, laulajien kielet. Ei kukaan piittaa, vauhti on tärkeintä, kiire on suuri. Pelastusveneitä on niin vähän, eikä niitä ole totuttu käyttämään, matkustajat ovat jättäneet perillepääsynsä ja oman henkensä RMS Helluntic:in ylistyksestä ja menestyksestä humaltuneiden perämiesten ja kapteenin käsiin.
Laivan omistaja Helluntic Line on seurannut suuren innostuksen vallassa tämän ajan laivojen rakentamisen uusinta muotia ja kaikista hurjimpia alan villityksiä, Toronton ja Lakelandin telakkojen vippaskonsteja, säästänyt siten hyveissä ja parannuksen tekemisissä, kylvänyt ylellisyyttä, käyttäen laivan rakentamiseen kauniisti kiiltävää ylistyksen terästä ja arvokkaalta näyttävää hurmoksen puuta.
He rakensivat suuren laivan, joka näytti mahtavalta, ylelliseltä ja turvalliselta. He kuitenkin säästivät rakennusaineissa, käyttivät epäpäteviä merimiehiä, epäpätevää kapteenia, he olivat kuitenkin niin varmoja oman luomuksensa voitosta ja mahdista. Raha ja valta oli sokaissut heidän silmänsä, menestyksen saarna oli uponnut heidän sydämiinsä, voittoa ja menestystä, hinnalla millä hyvänsä, sitä he tavoittelivat. Matkustajamäärien piti koko ajan kasvaa, suurempi laiva, ylellisempi pursi, yhä suurempi voitto. RMS Helluntic on uppoamaton, niin he sanoivat, ja samaan aikaan nälkäiset ja raivokkaat liberaaliuksen laivamadot järsivät reikiä laivan runkoon, properityksen lahottajasieni mädätti puuta. Puuosat olivat monin paikoin lahonneet, teräs oli haurasta, hyvin haurasta.
Ylimmän luokan matkustajien kiivaista vaatimuksista johtuen laivan perämiehet ovat sulkeneet, alimman luokan matkustajien varoitus ja kehoitus puheet, laivankannen ovien lukkojen taakse. Tätä parannuksen ja pyhityksen saarnaa, me emme tahtoneet kuulla, olisitte puhuneet meille mukavia, olisitte ylistäneet meidän kanssamme.
Me tanssimme ja karkeloimme, ilomme on suurimmillaan, olemmehan täynnä voittovoimaa, taskut täynnä kultaa ja hopeaa, me tässä innolla suurimmalla ylistelemme, toinen toistamme, kapteenia suurta, perämiehiä uljaita. Kemut parhaimmillaan, vaan on tuolla edessä, synkän vaanivan pimeyden keskellä, odottamassa vuori suuri kolkko valkoinen, jäätä kokonaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"ice berg! dead ahead!"
Helluntailaisuuden kohtalo on yllättävän samanlainen kuin Titanicin. Kyllä, RMS Helluntic on tuomittu tuhoonsa aivan varmasti.
yhtymäkohtia aikamme helluntailaisuuteen oli huolestuttavan paljon, pojat, PAATTI VUOTAA ja pahasti!!
RMS Hellunticin alimmalla kannella ja ruumassa paljon sopivaa tuketta reikään. Survotaan vaan kyykyssä olevat köyhät paljas perse edellä reiän tukkeeksi, niin kyl paatti sit pysyy taas pinnalla. Ja eikunvaan annetaan taas laulun raikaa ja kannen tömistä tanssinrytkytyksessä.