Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: "Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty.
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestà
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
Näistä sodista lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.) Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä. Tämä suuruudenhullu despootti, joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä, menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
Suomalaiset pakoitettiin vielä 2000 luvun alkupuoliskolla opettelemaan ruotsia kaikissa koulutus asteissa. Suomalaisten piti palvella suomenruotsalaisia ruotsiksi jos he niin halusivat. Ylempiin koulutus asteisiin suomenruotsalaisilla oli omat kiintiöt. Nämä kiintiöt takasivat sen että melkein kaikki halukkaat pääsivät opiskelemaan yliopistoihin.
Ruotsinkielestä käytiin 2000 luvulla keskustelua netissä mitä kanavaa suomenruotsalaiset eivät saaneet tukittua. Mediassa keskustelua ei saanut käydä. Siitä pitivät huolen suomenruotsalaisten lahjomat poliitikot sekä esim.suomenruotsalaisilla miehitetty yle.
2010 luvun taiteessa asiat muuttuivat ja suomalaisia ei enää pakoitettu opiskelemaan ruotsia. Silloisissa eduskunta vaaleissa sai perussuomalaiset murskaavan vaalivoiton ja rkp ei päässyt hallitukseen. Maailmassa oli ollut kaksi puoluetta olivat istuneet yhtä mittaa hallituksessa yli 30 vuotta, toinen oli pohjois-korean kommunistinen puolue ja toinen rkp noin 4-6 % kannatuksella.
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden "tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää". Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestà
On huomattava, että kuningas ei kehottanut virkamiehiä luopumaan barbaarisista menetelmistä, vaan antoi historioitsijoille ohjeen vääristellä historiaa. Täsmälleen Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalainen valloittaja-miehittäjä on kirjoittanut suomalaisten historian, jota meillä on kritiikittömästi kopioitu, ja josta suomenruotsalaiset eivät halua luopua vieläkään.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi."
Näistä sodista lisäksi sotaan vietiin kymmeniätuhansia jalkaväkimiehiä. Jalkaväkeä täydennettiin väenotoksi kutsutulla pakko-otolla. Siinä oli samaa sattumanvaraista julmuutta kuin muinaisen Rooman armeijan kurinpidossa, jossa niskurointi rangaistiin teloittamalla yksi mies kymmenestä. Väenotto oli rekrytointitapa, eikä rangaistus, mutta se merkitsi lähes varmaa kuolemaa, jonka syynä oli usein kulkutauti. Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa. Sen turvin Ruotsi kykeni osallistumaan kolmikymmenvuotiseen sotaan ja jatkamaan suurvaltapolitiikkaa."
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. (Vertaa Kalle Yrjönpoika Hirvelän Hunsasta.) Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä. Tämä suuruudenhullu despootti, joka sääti mm. kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä, menetti sinä päivänä henkensä sotaretkellä Saksassa.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
Suomalaiset pakoitettiin vielä 2000 luvun alkupuoliskolla opettelemaan ruotsia kaikissa koulutus asteissa. Suomalaisten piti palvella suomenruotsalaisia ruotsiksi jos he niin halusivat. Ylempiin koulutus asteisiin suomenruotsalaisilla oli omat kiintiöt. Nämä kiintiöt takasivat sen että melkein kaikki halukkaat pääsivät opiskelemaan yliopistoihin.
Ruotsinkielestä käytiin 2000 luvulla keskustelua netissä mitä kanavaa suomenruotsalaiset eivät saaneet tukittua. Mediassa keskustelua ei saanut käydä. Siitä pitivät huolen suomenruotsalaisten lahjomat poliitikot sekä esim.suomenruotsalaisilla miehitetty yle.
2010 luvun taiteessa asiat muuttuivat ja suomalaisia ei enää pakoitettu opiskelemaan ruotsia. Silloisissa eduskunta vaaleissa sai perussuomalaiset murskaavan vaalivoiton ja rkp ei päässyt hallitukseen. Maailmassa oli ollut kaksi puoluetta olivat istuneet yhtä mittaa hallituksessa yli 30 vuotta, toinen oli pohjois-korean kommunistinen puolue ja toinen rkp noin 4-6 % kannatuksella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Että Talaa ahdistaa! Onko sulla Tala ummetus?
Hyvä kirjoitus. Tällaista vain etteivät totuudet pääse unohtumaan.
MIELENKIINTOINEN kuvaus.
Tuohon historiikiin pitäisi lisätä muut etuoikeudet sekä 1918 tehty etninen puhdistus jolloin suomenruotsalaiset teloittivat punaisia kielen perusteella.
Kun hurri sai turpaan kuten sai Toivo Kuulalta niin nössö haki aina suomalaiset jääkärikaverinsa apuun. Kuula perkele puukotti hurria niskaan niin että homalta pääsi itku kesken kaiken. Jos hurri olisi ollut mies niin olisi hän itsinyt Kuulan ja surmannut tämän mutta ei. Piti laittaa suomalaiset jääkäritoverit asialle saatana. Munaton surkimus kuten 90% rannikkohurreista!
Kaikki otsikossa.