olen ateisti.
kasvoin uskovaisessa kodissa, kävin pyhäkoulussa ja rippileirillä, vietin teini-ikäni seurakuntanuorten parissa ja lukion jälkeen menin suorinta tietä teologiseen. teologisesta varoiteltiin, että "ne vievät sinun uskosi kaikella akateemisella hapatuksellaan", mutta minun arveltiin olevan kyllin vahva sieluinen selvitäkseni.
ja minä opiskelin, tahdoin löytää totuuden ja jumalan. ja jossain siellä kolmannen opiskeluvuoden tienoilla tajusin, että joko olen rehellinen itselleni ja myönnän, että kaikki se mihin 20 vuotta uskoin ja luotin onkin ollut kusetusta, tai sitten lakkaan opiskelemasta. arvatkaa kumpaan päädyin?
ei ole aluksi helppoa myöntää itselleen, ettei enää usko, mutta päivä päivältä siitä tulee helpompaa. elämä vapautuu ja alkaa nähdä koko maailman eri tavalla. se on kauniimpi! elämäni ainutkertaisuus ja hauraus kaikessa katoavaisuudessaan on minulle nyt pyhää. se, että tiedostan, että omistan vain tämän hetken, tekee minusta rakastavamman ihmisen kuin uskovana koskaan olin.
tiedän mitä on olla uskossa, mutta nyt tiedän miltä tuntuu olla oikeasti vapaa!
kasvoin uskovaisessa kodissa, kävin pyhäkoulussa ja rippileirillä, vietin teini-ikäni seurakuntanuorten parissa ja lukion jälkeen menin suorinta tietä teologiseen. teologisesta varoiteltiin, että "ne vievät sinun uskosi kaikella akateemisella hapatuksellaan", mutta minun arveltiin olevan kyllin vahva sieluinen selvitäkseni.
ja minä opiskelin, tahdoin löytää totuuden ja jumalan. ja jossain siellä kolmannen opiskeluvuoden tienoilla tajusin, että joko olen rehellinen itselleni ja myönnän, että kaikki se mihin 20 vuotta uskoin ja luotin onkin ollut kusetusta, tai sitten lakkaan opiskelemasta. arvatkaa kumpaan päädyin?
ei ole aluksi helppoa myöntää itselleen, ettei enää usko, mutta päivä päivältä siitä tulee helpompaa. elämä vapautuu ja alkaa nähdä koko maailman eri tavalla. se on kauniimpi! elämäni ainutkertaisuus ja hauraus kaikessa katoavaisuudessaan on minulle nyt pyhää. se, että tiedostan, että omistan vain tämän hetken, tekee minusta rakastavamman ihmisen kuin uskovana koskaan olin.
tiedän mitä on olla uskossa, mutta nyt tiedän miltä tuntuu olla oikeasti vapaa!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Monta kertaa sinulle on sanottu, että et ollut oikeasti (elävässä) uskossa? Onko sinun väitetty olevan väärin syin katkera Jumalaa kohtaan, kun oikeasti olet pettynyt ihmisiin? Jne.
uskotella itsellesi että avaus oli totta!?
Heheeh ja hahaha avaus oli silkkaa provoilua mutta sinä taas näytit oman "uskontosi" laidan;)
Oliko provoilua?
Kristinuskon kaltaisessa pallopää uskonnossa ei rajaa näy. Laidatonta kusetusta, kuten viime päivät ovat taas osoittaneet : Jumala ei auta, särkihomo!
Kyllä Kristinusko on, homoilua
Nyt tosipistemies on keksinyt uuden aiheen, kaikki on provoilua niin, että voit olla tyhmä senkin varjolla
"särkih*mo" nyt kyllä repesin täysin.
joten mitä teet valmistumisen jälkeen? Voiko teologi ryhtyä tutkijaksi?
Pääasia että olet onnellinen.
jos joku provosoituu, niin se ei ole minun ongelmani.
millaista on "aito elävä usko" ? ..itselläni oli aikoja, jolloin en vain uskonut, minä tiesin! olin jumalasta niin varma, kuin pieni ihminen vain voi. ainoa, mitä en kuitenkaan ole koskaan pystynyt tekemään (mikä varmasti erotti minut muista karismaatikoista/fundamentalisteista) oli itselleni valehtelu. en ikinä todistanut ns. "ihmettä", en puhunut kielillä, en kaatunut, en profetoinut tms. mutta sen sijaan seurasin vuosien ajan, kun ns. varmat profetiat raukesivat tyhjiin, ihmiset teeskentelivät kielilläpuhumista ja saarnaajat kaatoivat ihmisiä fysiikalla - eivät hengellä.
opiskeluaikana eksegeettinen tutkimus avasi silmäni raamatun alkuperästä ja psykologia ihmisen psyykeestä.
se näin lyhykäisyydessään. - tunnen kuitenkin suurta sympatiaa kaikkia uskovia kohtaan, enkä teitä mistään syytä. kerroin vain oman tarinani.. tiedän ongelmat joiden kanssa kamppailette, ja osoitan myötätuntoa. jos rohkeutta riittää, niin pysähtykääpä hetkeksi miettimään asioita alusta.
Kuvailit aloituksessasi tilannettasi hienosti.
"ei ole aluksi helppoa myöntää itselleen, ettei enää usko, mutta päivä päivältä siitä tulee helpompaa. elämä vapautuu ja alkaa nähdä koko maailman eri tavalla. se on kauniimpi! elämäni ainutkertaisuus ja hauraus kaikessa katoavaisuudessaan on minulle nyt pyhää. se, että tiedostan, että omistan vain tämän hetken, tekee minusta rakastavamman ihmisen kuin uskovana koskaan olin.
tiedän mitä on olla uskossa, mutta nyt tiedän miltä tuntuu olla oikeasti vapaa!"
Uskon, että meitä on monia tuon saman kokemuksen kokeneita täällä palstalla.
Nimenomaan tuo vapaus ja elämän kunnioittaminen ovat niitä keskeisiä asioita joita elämän ainutkertaisuuden ymmärtäminen antaa. Elämän ainutkertaisuus ei tee elämästä arvotonta, vaan nimenomaan tekee siitä todella kallisarvoisen ja vaalittavan.
Onnea ja menestystä sinulle elämääsi. Toivottavasti pysyt palstalla jakamassa ajatuksiasi meidän kanssamme.
Lukeudun tuohon porukkaan. Vaikeuksien kautta voittoon. Uskonnontunnit, rippikoulu, seurakuntanuoret, Vivamon leirejä, Katulähetystyötä, New Age -scheissea. Sit pikkuhiljaa tajusin, että sitä mitä etsin, ei ole olemassa. Nyt olen jo kohta kaksikymmentä vuotta ollut vapaasti ajatteleva yksilö ja ylpeä siitä, että omat lapseni ainakin ovat saaneet kasvaa ilmapiirissä, jossa absoluuttisia totuuksia ei ole.
itse tulin ateistina "kaapista ulos" noin vuosi sitten ja vanhempani, sekä uskovat lapsuuden ystäväni ovat asiasta edelleen aivan tolaltaan. en millään tavoin hyökännyt heidän uskoaan vastaan, totesin vain oman näkemykseni ja pyysin heidän hyväksyntäänsä. - nyt minusta on kuitenkin heidän silmissään tullut eksynyt lammas, joka "tulee palauttaa takaisin laumaan". käytännössä tämä tarkoittaa massiivista rukoustaistelua sieluni puolesta. jopa muutama yö lienee takiani valvottu, ja tädin sedän siskon miehen serkun naapuritkin on värvätty puolestani rukoilemaan.
surettaa. mutta en voi heitä miellyttääkseni teeskennellä kilttiä uskovaa tyttöä.
lähestyvä joulu on luonnollisesti yksi murheenkryyni. minulla ei olisi mitään intressiä viettää kristillistä joulua kirkkoineen ja virsineen, mutta perhesovun takia olen valmis sen tekemään. ..tiedänpähän nyt entistä selvemmin, miten itse kasvatan lapseni, jos joskus sellaisia onnistun tekemään.
Ja käytiin joulukirkossakin. Koska se oli mutsille tärkeää. En halunnut rikkoa perinteitä...
Mutta kun omat lapset alkoi jotain jostain tajuta, tulikin tenkkapoo. Käytiin keskusteluja ja lopulta tajuttiin, että ei meidän joulunviettotavoissa ollut juuri mitään eroa. Eihän se ole mikään Jeesuksen syntymäjuhla, vaan perheen yhdessäolon, syömisen ja toistensa ilahduttamisen juhla. Ei ainakaan meillä. Ainoa asia, joka piti jättää pois oli jouluevankeliumi ja kirkossa käynti. Nou big deal, sitten lopulta.
UskonnotonLähimmäinen on siitä erikoinen koululainen, että hänellä on jo jonkinkokoisia lapsiakin. :) On tainnut mielestäsi kerrata jokaisen luokan 3 kertaan. Itse olin viimeksi koululainen oppivelvollisuuden alaisessa koulussa keväällä '87.
Ei mene jakeluun. Ilmeisesti minulla on huono ulosanti tai multinikillä heikko sisälukutaito ;o)
Mitäs epäasiallista mahtoi tuossa olla?
"Olisipa täällä ateisteja jotka kirjoittelisivat asiallisesti. Monet ateistikirjoittelijat ovat varmaankin koululaisia jotka kirjoittelevat yksinäisyydessään, että saisivat purkaa pahaa oloaan. "
Niin juuri nämä viestit paljastavat armotta että kaikki ei ole hyvin, joku painaa mieltä aika pahasti, se viha ja kauna paistaa läpi.
Mikäli teistä olisi tullut vapaita rehellisiä ateisteja, puuhastelisitte aivan joptakin muuta. Teitä piutpaut kiinnostaisi uskonasiat: voisitte suunnata uuden löydönne riemun uusiin harrastuksiin, itsenne kehittämiseen ym. Teille on vain tapahtunut niin, että turhauttava omaan minään soveltuva uskonnollisen etsinnän täyttö, on korvautunut nyt jyrkällä asian syrjään työntämisellä ja kieltämisellä. Teillä on koko ajan pakottava tarve puuhastella ajatusmaailmassa "uskomisen asialla". En usko teidän tekevän vain vapaaehtosita valistustyötä.
Miksi sinä olet niin typerä ja jääräpäinen?
Sinulle on monta kertaa kerrottu, että niinkauan kuin uskonnot vaikuttaa yhteiskuntaan, niinkauan niistä myös puhutaan, ei siinä mitään tyhjiöitä ole muualla kuin sinun päässäs, eipä tosin mikään yllätys, että et tätäkään ymmärrä
koitan muotoilla nyt jonkinlaiset vastineet yllä esitettyihin kysymyksiin.
ensinnäkin nimim. Jumalanhullu epäili mahdoinko olla ollenkaan uskossa, kun "näin helposti" olen luopunut jumalasta. vastaus on, että kyllä, minä todellakin olin uskossa. en tiedä voinko sitä enää selvemmin ilmaista. miten ylipäätään olisi mahdollista, että ihminen joka uskoo vilpittömästi ja kaikesta voimastaan jumalaan, voisi uskoa jollakin tavoin ns. "väärin". niinkuin, että sitten viimeisellä tuomiolla tuo onneton kaikkensa antanut kristitty tuomittaisiin helvettiin, koska ei uskonut riittävästi? -eihän siinä logiikassa ole mitään järkeä.
samaiselle nimimerkille huomauttaisin myös, että teologisessa tiedekunnassa ei millään muotoa harjoiteta uskontoa. siellä ei ole tarkoitus levittää kristillistä propagandaa, vaan sen sijaan t u t k i a asioita tieteellisin metodein. ei ole proffien syy, jos daavidin massiivisia palatseja ei ole vielä löydetty arkeologisissa kaivauksissa tai jos esim. raamatussa havaitaan suuria ajallisia ristiriitaisuuksia, jotka viestivät ettei paavali ole voinut kirjoittaa kaikkia kirjeitään omakätisesti. - mielestäni tällaiset asiat tulee kertoa opiskelijoille, vaikka joukossa olisikin vakaumuksellisia fundamentalisteja.
nimim. on pakko torjua totu(...) ihmetteli, miksi ateistit kuluttavat aikaansa uskontoa kritisoiden. aivan kuin taustalla olisi jonkinlainen torjuttu pelko siitä, että mitä jos jumala onkin olemassa. - no ... omasta puolestani sanoisin, että uskonto on alani. se mitä olen opiskellut ja minkä parissa pakerran. minua kiinnostaa uskonto ilmiönä suunnattomasti. etenkin uskontopsykologia, joka tutkii syitä ihmisen uskonnolliseen käyttäytymiseen. uskontoa on kaikkialla, ja koska se kuuluu ihmislajin toimintaan, on sitä syytä myös pohtia.
täytyy myöntää, että oli aika jolloin tunsin syvää loukkaantumista ja inhoa kristillistä propagandaa kohtaan. tämä oli silloin, kun aloin nähdä epäoikeudenmukaisuuden järjestelmän taustalla, enkä voinut enää kuitata kaikkea lauseella "tuntemattomat ovat jumalan tiet". - sittemmin olen kuitenkin rauhoittunut ja pystyn nykyisin mielestäni erittäin asiallisiin keskusteluihin uskovien kanssa. jännä juttu, että harvoin he suhtautuvat minuun yhtä maltillisesti.
nimim. se pitää vain kokea, kertoi ettei usko ole tiedon asia ensinkään, vaan pikemminkin tunnevarmuus siitä, että jumala on. - teoria, jota itse kannatan on, että usko/uskonto on tavallaan ihmisen älykkyyden seurausta. ihminen joutuu kriisiin tajutessaan oman olemassaolonsa, josta seuraa erillisyyden tunne muuhun luontoon nähden. yksilöllisyydestä seuraa puolestaan tietoisuus omasta kuolemasta, joka aiheuttaa kriisin. tähän kriisiin uskonto antaa helpotuksen. ajatus jumalasta suojaa psyykettä tehokkaalla tavalla ja ehkä sen vuoksi se on säilynyt niin hyvin ihmislajin kehityksessä. kaikki takaiskut, joita ihminen kohtaa, voidaan selittää jumalan johdatuksella, mutta niin myös kaikki onnellisetkin sattumat. koko elämä ts. kehystetään optimistisesti, jolloin syntyy ns. k o k e m u s ihmeellisestä jumalasta.
ateistina koen, että elämä nyt vaan on vallattoman merkillistä. joskus tapahtuu hyvää, joskus pahaa, joskus asiat loksahtavat kohdilleen, joskus ei... aika paljon pystyy kuitenkin itse vaikuttamaan omaan elämäänsä.