1939-1945 ovat mielenkiintoisia. Ne kertovat suoraan valtioiden teollisuuden tuotantokyvystä. Sehän heijastui välittömästi taisteluihin. Tietysti oleellisia olivat myös kyky kouluttaa miehistöt sekä huoltaa koneet ja miehet. Myös taktinen, operatiivinen ja stateginen osaaminen ratkaisivat.
Todettakoon, että länsiliittoutuneet ja NL tuottivat yhteensä noin 630 000 konetta vastustajan vajaa 280 000 vastaan. Ylivoima oli siis kaksinkertainen ja kasvoi koko ajan. Jenkit yksin olisivat tuottaneet 1945 noin
250 000 konetta, mutta tuotanto ajettiin alas jo toukokuussa.
Todettakoon, että länsiliittoutuneet ja NL tuottivat yhteensä noin 630 000 konetta vastustajan vajaa 280 000 vastaan. Ylivoima oli siis kaksinkertainen ja kasvoi koko ajan. Jenkit yksin olisivat tuottaneet 1945 noin
250 000 konetta, mutta tuotanto ajettiin alas jo toukokuussa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tasaveroisia 1939-40, mutta mielenkiinoista on, että NL tuotti jo -41 yhteensä 15 700 konetta, kun Saksa
11 700. Se näkyi rintamalla jo -42 syksyllä. 1942 NL tuotti noin 25 000 ja Saksa 15 000. Liittoutuneiden yhteistuotanto oli 95 000 konetta! Siinä ei Japanin vajaa 9 000 juuri painanut. Ei ihme, että tiedustelun esittämät arviot saivat Hitlerin raivoihinsa.
peräti 50 % raskaisiin pommikoneisiin. Jenkitkin 35 %, tosin moninkertaisesta rahamäärästä. Pommikoneiden miehistöjen koulutus oli kallista ja kulutus suurta.
Erityisiä vaikeuksia jenkeillä oli B-29:n lastentautien kanssa. Niitä ei itse asiassa saatu korjattua koko sodan aikana.
lensivät 20 taistelulentoa, sen jälkeen heidän sotaurakkansa oli ohi. Tosin ohi se oli useimmilta jo ennen sitä. Noin 75% kuoli, haavoittui tai joutui vangiksi ennen 20. taistelulentoaan. Esim. RAF Bomber Command menetti sodan aikana 55 000 pommitustehtäviin osallistunutta kaatuneina. Noin 10 000 joutui sotavangiksi. Jenkkien tappio% oli samaa suuruusluokkaa. Ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin mukaan esim. Berliinin pommitusprojektin aikana loppuvuonna 1943 brittimiehistön taistelutahto suorastaan romahti. Miehet muuttuivat ärtyneeksi, muuttuivat sulkeentuneiksi, ryyppäsivät välipäivät, hygieenitaso heikkeni ja näissä joukko-osastoissa oli myös poikkeuksellisen paljon sukupuolitauteja.
Myöhemmin on osoitettu että koko pommitusprojekti on kaikinpuolin epäonnistunut ja liittoutuneiden olisi pitänyt keskittyä vain pommittamaan Saksan polttonestetuotantoa ja unohtaa kaupunkipommitukset kokonaan. Erityisesti brittien strategia on aivan perseestä ja pelkkää kostoa.
Saksalaiset eivät kyenneet pommittamaan edes Uralilla sijainneita lentokonetehtaita. Taisi olla tärkeämpää tuotannon tuhoaminen kuin sen aikaansaaminen noin strategisesti. Suomessakin kehitettiin koneita, mutta niillä ei uskallettu lentää. Nuokin varat olisi laitettu StuG tapaisiin pst vaunuihin kanuunalla, niin avot tai tykkihävittäjiä olisi hommattu jo talvisotaan.
lentokoneita jo 1920-luvun alkupuolelta. Kyseessä olivat enimmäkseen koulukoneet.
Sodan aikana valmistettiin 112 konetta. Ulkomailta ostettiin 354 ei yhteensä hankittiin 493 konetta.Lisäksi tuli noin 30 sotasaaliskonetta. Tietysti oli lisäksi se konekanta eli 307 konetta, joka oli sodan syttyessä.
Kokoonsa nähden ilmavoimamme olivat erityisen tehokkaat.
"Suomessakin kehitettiin koneita, mutta niillä ei uskallettu lentää. Nuokin varat olisi laitettu StuG tapaisiin pst vaunuihin kanuunalla, niin avot tai tykkihävittäjiä olisi hommattu jo talvisotaan."
Ei uskallettu lentää? Mitähän sitten tehtiin kotimaassa valmistetuilla Blenheimeillä, Fokkereilla tai Pyörremyrskyillä, koulukoneista puhumattakaan?
Voisitko kertoa StuGin lento-ominaisuudet?
Mistä olisi mahdettu saada tykkihävittäjiä Talvisotaan?
yksi ehdokas tykkihävittäjäksi oli HE 112. Kauppa kariutui koneen kovaan hintaan ja ehkä niin olikin hyvä. Fokkeristakin oli kokeilussa tykkiversio mutta tuloksiin ei oltu tyytyväisiä. Muuten ennen sotaa tykkiaseistus hävittäjässä oli aika harvinainen.
Pyörremyrsky ei ehtinyt jatkosotaan, mutta kone haluttiin viedä viedä koelentovaiheeseen saakka nähtävästi uteliaisuudesta tietää, millainen siitä tuli. Prototyyppi tyyppimerkinnältään PM-1 lensi ensimmäisen kerran 21. marraskuuta 1945 Härmälässä, ohjaajana koelentäjä Esko Halme. Koneesta irtosi muotopellin kappale ensimmäisellä 25 minuutin koelennolla ja Halme joutui tulemaan laskuun, kun ohjaamoon tuli pakokaasua moottorin muotolevyjen irrottua lennolla ja johtaessa pakoputkien ulostulon ohjaamoon. Halme pelastui happilaitteen käytöllä.[2] Koneella lennettiin vain kolme lentoa Tampereella, kolmas oli siirtolento Kuorevedelle 16. tammikuuta 1946. Siellä lennettiin 31 lentoa, kokonaislentoaika oli 27 tuntia vuoteen 1947 mennessä. Koneella ehti lentää yhdeksän ohjaajaa: Esko Halme, Lauri Hämäläinen, Erkki Itävuori, Osmo Kauppinen, Lasse Heikinaro, Martti Laitinen, Heikki Keso ja Lauri Lautamäki sekä Jaakko Kausalainen. Viimeisen 20 minuuttia kestäneen lennon lensi kapteeni Osmo Kauppinen Kuoreveden kentältä 22. heinäkuuta 1947.
http://fi.wikipedia.org/wiki/VL_Pyörremyrsky
-Joppe Karhunen: Kotkia kuolinsyöksyssä
-Seppo Uolamo: Härmälä, Tampereen lentokenttä
-Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti /Eino Ritaranta, no:t 1 ja 2/1998
-Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti /Jukka Raunio no:2/2002
-Jaakko Hyvönen: Kohtalokkaat lennot 1939-1944
-Keskinen-Stenman:Suomen Ilmavoimien Historia 11, Hävittäjä-ässät
-Juurikas: Lentomestarit
-Sotaohjaajakurssit 1-4-matrikkeli
-Aimo Juhola: Koelentotoiminta 1939-1945
-Lentolaivue 26:n lentopäiväkirja (C.E.Bruun/G.Bruun)
konetta. Suurin tuotanto oli 1944 eli 28 000 ( USA 96 000). Ongelmaksi tuli koulutettujen lentäjien puute, polttoainepula sekä tietysti tukialusten upottaminen. Jenkit tuhosivat kaupunkeja palopommein lähes esteettä saatuaan B-29:n käyttöön. Yhdessä Tokion pommituksessa paloi 100 000 ihmistä. Kaupungit oliva 80 % tuhottu Japanin antautuessa.
kaikiaan noin 11 000 konetta. Ongelmina oli eräiden konetyyppien tekninen jälkeenjääneisyys, lentäjien heikko taktinen koulutus ja myös polttoainepula. Johtamisjärjestelmä oli tehoton. Lukumäärään nähden Italian ilmavoimat saivat vain vähän aikaan, joskin tukivat Libyan taisteluissa saksalaisia ajoittain ansiokkaasti.
jo 1940 luvuin 15 000 - 10 800. Se selittää osaltaan brittien menestyksen ilmataisteluissa. He kykenivät myös nopeasti vastaamaan Saksan pommituslentoihin huomattavasti tehokkaammilla koneilla.
1941 brittien tuotano oli kaksinkertainen Saksaan verraten 23 600 - 11 700. Tuona vuonna jenkit ohittivat britit tuotannossa, mutta NL jäi vielä taakse. Lukujen valossa Saksan tappio oli jo selvä, mutta eihän niitä sodan aikana tiedetty.
tuotantoa moin 16 400 kopneella. *Se merkitsi, että kanadalaiset laivueet lensivät omilla koneillaan. Varmaan niitä riitti muillekin.
Todettakoon, että puna-armeija piti parhaina länsiavun vaunuina nimenomaan Kanadassa valmistettuja brittien Valentine-vaunuja. Kanadan sotateollisuus oli siis hyvin laadukasta.
"Todettakoon, että puna-armeija piti parhaina länsiavun vaunuina nimenomaan Kanadassa valmistettuja brittien Valentine-vaunuja."
Tähän asti minä ainakin olen ollut käsityksessä, että Shermania pidettiin kelvokkaimpana länsivaunuista?
Valentine oli lujasti panssaroitu, tosin tykki oli vain 40 mm. Se oli tietenkin lähinnä jalkaväen tukivaunu eli tyypillinen brittivaunu.
Shermania pidettiin herkästi tuleen syttyvänä ja heikosti maastokelpoisena.Tietysti se oli Valentinea paljonkin kehittyneempi muuten.
"Valentine oli lujasti panssaroitu, tosin tykki oli vain 40 mm."
Siinäpä se. Brittivaunujen perusvika olikin pitkän aikaa vääristynyt suhde panssaroinnin ja aseistuksen välillä.
"Shermania pidettiin herkästi tuleen syttyvänä ja heikosti maastokelpoisena."
Kaikki toisen maailmasodan vaunut omasivat tuon paloherkyyden makasiiniosumista, joten en sanoisi Shermanin tulevan siinä mitenkään erityisesti esiin. Neukkujen A2 Shermania tuskin voi myöskään haukkua maastokelpoisuuden puolesta etenkään muihin länsivaunuihin verraten muistaen lisäksi, että kyseessä oli kenties parhaimman liikkuvuuden omaava variaatio.
tietysti moitteissaan omiinsa. Oli tärkeää väheksyä länsiapua tältäkin osin. Kyllä heille apu kelpasi. Viipuriinkin tunki Churchill-panssareita kaikkien neuvostopelien joukossa.
mikä onkin todella merkillistä kun ottaa huomioon ne puheet että "Saksa pyrki valloittamaan koko maailman". Minä en moista teoriaa ole koskaan uskonutkaan.
Tästä Göringin ajan surkeasta asetuotannosta v. 1941-42 on ollut paljon puhetta ja se on varma osoitus siitä miten heikko organisointikyky joillakin natsipomoilla oli. Vasta Albert Speer (1943-45) sai homman toimimaan mutta silloin Saksa oli jo menettänyt pelin.
157 261 konetta. Siihen tulee noin 20 000 jenkkien ja brittien apua päälle.
Menetykset olivat massiiviset, noin 80 000 konetta eli noin 50 %. Tästä on Vasili Stalin kertonut isälleen Potsdamissa -45, että puolet tappioista johtui koneiden heikosta laadusta ja toinen puoli vain olisi ollut taistelutappioita. Tosin sekin selittää pitkälle saksalaisten ässien valtavat pudotusluvut. Kaikki vähänkin pitempään hengissä pysyneet pudottivat kymmeniä koneita ja huiput jopa yli 300.
enemmän onnettomuuksien kuin taistelutappioiden myötä. Mm. Suomesta poistui yli 500 konetta jatkosodan aikana. Mutta niistä sotatoimitappiot muodostivat vain 209 konetta. Valtaosa poistumasta johtui onnettomuuksista tai siitä syystä että kone yksinkertaisesti oli vain "loppu" eikä sitä kannattanut enää korjailla.
Esim. Saksan konemenetyksistä varsinaiset sotatoimitappiot olivat ehkä 40 000 - 45 000. Niistäkin osa kentälle jääneitä kun sodan loppuvaiheessa koneisiin ei ollut enää polttoainetta. Vihollisen koneet ja it eivät ampuneet kuin osan noista 40 000 - 45 000 koneesta. Tiettävästi Saksan konemenetyksistä 45% tuli onnettomuuksista. Osa koneista poistettiin myös koska ne oli ajastaan jäljessä ja niiden osat olivat "väsyneet".
verran koneita kuin Saksa. NL 40 000, Saksa 39 800. Tältä osin voidaan peliä pitää melko tasaväkisenä. eli kyllä USA ja Britannia käänsivät sodan lopullisesti Saksan tappioksi. Tietysti NL oli miesvoimaltaan ja raaka-aineiltaan ainakin kaksinkertainen Saksaan nähden.
tuottivat noin 1 000 konetta molemmat. Liekö olleet saksalaisia lisenssejä vai mitä? Joka tapauksessa ihan toista tasoa Suomeen verraten.
saada aikaan, vaikka Suomeen verraten? Olihan joukossa varmaan pääosa hävittäjiä ja pommareita. Kai kummassakin maassa sen verran koulutettua väkeä oli, että lentäjiä löytyi?
tuotannossa laskettu mukaan myös liitokoneet, purjekoneet, koulutuskoneet jne.
Itse taistelulentokoneista on lukenut sellaisia tietoja kuin:
-Saksa 102 000 (1939-45)
-NL 142 800 (v. 1941-45)
-Britannia 88 000
-USA 296 000
Olen muuten sitä mieltä, ettei lentokonetuotanto, eikä panssari- ja tykkituotantokaan kerro välttämättä vielä kaikkea tuotantokyvystä. Nimittäin USA toimitti niin valtavan määrän kuljetuskalustoa, rautatiekalustoa, hienomekaniikkaa, polttonesteitä sekä materiaalia teollisuuslaitosten valmistamiseen Neuvostoliitolle, että ilman tuota apua Neuvostoliiton tuotanto olisi ollut huomattavasti heikompaa kuin se sitten oli. Mm. uusista vetureista v. 1941-45 USA:n lendleasing muodosti NL:lle yli 93%.
ovat vain moottorikoneet. Huomattava osa on tietysti koulu- ja kuljetuskoneita.
Tietysti kaikki maat valmistivat muutakin, Mm. USA rakensi valtavat määrät sota- ja kauppalaivoja sekä maihinnousukalustoa.
Menetykset olivat myös valtavat. Jenkit menettivät yksin koulutustappioina 40 000 konetta.
Ette mainitse lähteitänne, joten on ihan sama mitä lukuja vetelette esiin. Osa lukemista on aivan järjettömiä, joten eipä viitsi edes kommentoida sen enempää.
tutkimuksiin. Pääosa on Alexander ja Malcolm Swanstonin "Historian suurimmat ilmataistelut. Ilmasodankäynti kautta aikojen." Osa tiedoista perustuu Eddy Bauerin 2. Maailmansodan historiaan. Samat tiedot löytyvät muualtakin.
Luvut eivät ole järjettömiä, vaan valmistustilastoihin perustuvia. Et vaan tunne asioita.