VEPS-tunnus KK 89/1998 vp
Valtiopäivät 1998
Kirjallinen kysymys 89
Sulo Aittoniemi /kesk: Ruotsin kielen pakollisuudesta kouluopetuksessa
Eduskunnan Puhemiehelle
Viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa, jonka teettäjänä on ilmeisesti ollut Suomalaisuuden liitto, niin sanottua pakkoruotsia kouluissa vastusti 72 prosenttia haastatelluista. Eräässä toisessa tutkimuksessa vastustajien määrä on ollut vielä suurempi.
Kansainvälistyminen aiheuttaa opinnoissa ja nimenomaan kieliopinnoissa yhä suurempia vaatimuksia. Näin ollen merkityksettömän jäänteen pitäminen koululaisten selkärepussa on järjen vastaista. Tilalle olisi tärkeämpää ottaa mikä muu kieli tahansa, vaikka hindustania.
Jotta kansalaisten haluama tärkeä asia ei unohtuisi, kysyn valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten:
Aikooko Hallitus noudattaa kansalaisten vankkaa mielipidettä ja ryhtyä toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi kouluistamme pakollisena aineena?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 1998
Sulo Aittoniemi /kesk
Eduskunnan Puhemiehelle
Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 89:
Aikooko Hallitus noudattaa kansalaisten vankkaa mielipidettä ja ryhtyä toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi kouluistamme pakollisena aineena?
Valtiopäivät 1998
Kirjallinen kysymys 89
Sulo Aittoniemi /kesk: Ruotsin kielen pakollisuudesta kouluopetuksessa
Eduskunnan Puhemiehelle
Viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa, jonka teettäjänä on ilmeisesti ollut Suomalaisuuden liitto, niin sanottua pakkoruotsia kouluissa vastusti 72 prosenttia haastatelluista. Eräässä toisessa tutkimuksessa vastustajien määrä on ollut vielä suurempi.
Kansainvälistyminen aiheuttaa opinnoissa ja nimenomaan kieliopinnoissa yhä suurempia vaatimuksia. Näin ollen merkityksettömän jäänteen pitäminen koululaisten selkärepussa on järjen vastaista. Tilalle olisi tärkeämpää ottaa mikä muu kieli tahansa, vaikka hindustania.
Jotta kansalaisten haluama tärkeä asia ei unohtuisi, kysyn valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten:
Aikooko Hallitus noudattaa kansalaisten vankkaa mielipidettä ja ryhtyä toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi kouluistamme pakollisena aineena?
Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 1998
Sulo Aittoniemi /kesk
Eduskunnan Puhemiehelle
Valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 89:
Aikooko Hallitus noudattaa kansalaisten vankkaa mielipidettä ja ryhtyä toimenpiteisiin pakkoruotsin poistamiseksi kouluistamme pakollisena aineena?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:
Maassamme on tehty useita kielitaidon tarvetta koskevia tutkimuksia sekä selvityksiä väestön asenteista maan kaksikielisyyttä, ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta kohtaan. Kielitaidon tarvetta koskevat tutkimukset ovat antaneet, vaikkakin ne ovat olleet eri menetelmin tehtyjä ja ovat kohdistuneet eri ammateissa vaadittavaan kielitaitoon, samansuuntaista tietoa suomenkielisten eniten tarvitsemista kielistä. Tutkimusten mukaan eri kielten taidon tarve vaihtelee jossain määrin ammatillisesta taustasta johtuen. Eniten tarvittuja kieliä ovat kuitenkin aina olleet englanti ja ruotsin kieli. Näiden jälkeen tärkeysjärjestyksessä ovat tulleet saksan, ranskan, venäjän ja espanjan kielet.
Väestön asenteita ruotsin kieleen ja kulttuuriin on selvittänyt ainakin Taloustutkimus mm. Suomalaisuuden liiton ja Folktingetin aloitteesta. Tällöin on eri yhteyksissä ja erilaisin kysymyksenasetteluin pyritty selvittämään eri sukupuolta olevien asenteita koulutustaustaa, asuinpaikkaa, tulotasoa ja muita muuttujia hyväksi käyttäen. Kun kysyttiin esimerkiksi ”Pitäisikö ruotsin kielen opetuksen olla vapaaehtoista suomenkielisille koululaisille?”, antoi myönteisen vastauksen suurin osa väestöstä. Kun taas kysymys asetettiin vähän toisin ”Mielestäni ruotsin kielen opiskelun tulisi olla jatkossakin pakollista Suomen peruskouluissa”, antoi siihenkin myönteisen kannanoton vastaajien enemmistö. Haastattelututkimuksin voidaan tuskin tyydyttävästi saatikka sitten perusteellisesti tutkia ja kuvata monisäikeisiä sosiaalisia ilmiöitä. Tosiasia on myös se, ettei kysymystä jonkin oppiaineen vapaaehtoisuudesta tai pakollisuudesta ole pidetty perusteltuna ratkaista oppiaineen mieluisuuden tai epämieluisuuden perusteella. Ruotsin kieltä koskevat asennetutkimukset ovat itse asiassa ainoita peruskoulun oppiaineita koskevia selvityksiä, joita on tehty koko väestön osalta.
Valtioneuvosto päätti vuonna 1993 nykyisin voimassa olevasta peruskoulun tuntijaosta. Sen mukaan toista kotimaista kieltä, joka on suomenkielisille oppilaille ruotsin kieli ja ruotsinkielisille oppilaille suomen kieli, opiskellaan peruskoulussa kaikille yhteisenä aineena joko peruskoulun ala-asteelta alkavana kielenä (A1 ja A2) tai yläasteelta alkavana kielenä (B1). Opiskeleeko oppilas ruotsin kieltä ala-asteelta alkavan tai yläasteelta alkavan oppimäärän mukaan, perustuu oppilaan ja hänen vanhempiensa tekemään valintaan koulun tarjoaman opinto-ohjelman mukaisesti. Huomattava on, että periaatteessa jokaisessa peruskoulussa voidaan valita yläasteelta alkavan oppimäärän mukainen vaihtoehto, kun taas ala-asteen oppimäärän mukaista opetusta on tarjolla harvemmissa kouluissa.
Valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 1995_2000 on linjattu koulutuksen kansainvälistymisen ja kieltenopetuksen kehittämisen tavoitteet. Kehittämissuunnitelman mukaan peruskoulun tuntijako ja siihen perustuvat opetussuunnitelman perusteet on tarkoituksena säilyttää suunnittelukauden ajan tehtyjen päätösten mukaisena. Tämä merkitsee samalla, ettei kieltenopetuksen rakennetta ole tarkoitus muuttaa.
Edellä olevan huomioon ottaen peruskoulun tuntijakoa on nykyisellään eri oppiaineiden pakollisuuden ja valinnaisuuden osalta pidettävä asianmukaisena, eikä ole ilmennyt perusteltuja syitä tuntijaon muuttamiseen. Kielitaidon tarpeellisuutta koskevat tutkimukset ja selvitykset tukevat nykyisten linjausten mukaisen kieliohjelman säilyttämistä. Peruskoulussa opetettavat kielet ovat niitä, joita työelämässä tarvitaan eniten. Koska peruskoulun tuntijako ja siihen liittyvä kieliohjelma on sekä ruotsin kielen että muiden kielten osalta peruslinjaltaan tarkoituksenmukainen, hallituksella ei ole suunnitelmia toisen kotimaisen kielen aseman muuttamiseksi peruskoulussa valinnaiseksi tai vapaaehtoiseksi oppiaineeksi.
Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1998
Opetusministeri Olli-Pekka Heinonen
Olli-Pekka Heinonen
Suomen liikenne- ja viestintäministeri
Lipposen II hallitus
1. syyskuuta 2000 – 3. tammikuuta 2002
Seuraaja Kimmo Sasi
Suomen liikenneministeri
Lipposen I hallitus
15. huhtikuuta 1999 – 31. elokuuta 2000
Edeltäjä Kimmo Sasi
Suomen opetusministeri
Lipposen I hallitus
13. huhtikuuta 1995 – 14. huhtikuuta 1999
Ahon hallitus
11. helmikuuta 1994 – 12. huhtikuuta 1995
Edeltäjä Riitta Uosukainen
Seuraaja Maija Rask
Kansanedustaja
1995–2002
Tiedot
Syntynyt 25. kesäkuuta 1964 (ikä 46)
Eurajoki
Puolue Kokoomus
Puoliso Päivi Liisa Helena Raukko (1988–)
Olli-Pekka Heinonen (s. 25. kesäkuuta 1964 Eurajoki) on suomalainen viestintäjohtaja ja poliitikko. Puoluetaustaltaan hän on kokoomuslainen. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti. Heinonen oli Ahon hallituksen opetusministerinä 11. helmikuuta 1994 – 13. huhtikuuta 1995, Lipposen I hallituksen opetusministerinä 13. huhtikuuta 1995 – 15. huhtikuuta 1999, liikenneministerinä Lipposen II hallituksessa 15. huhtikuuta 1999 – 1. syyskuuta 2000 ja liikenne- ja viestintäministerinä 1. syyskuuta 2000 – 4. tammikuuta 2002. Kaikkiaan hän oli ministerinä 2885 päivää.[1]
Hänen ollessaan liikenneministerinä Sonera osti Saksasta 3G-oikeudet noin 3,5 miljardilla eurolla tiettyihin taajuusalueisiin. Nämä osoittautuivat myöhemmin arvottomiksi. Tämä on Suomen teollisuushistorian suurin virheinvestointi. Valtion omistus Sonerassa oli liikenne- ja viestintäministeriön hallussa, mutta Suomen osakeyhtiölain mukaan yksi omistaja ei voi vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon, jollei hän ole yhtiön hallituksessa tai toimivassa johdossa.
Heinonen joutui asiasta suurimpaan vastuuseen ja lokakuussa 2001 hän ilmoitti jättävänsä politiikan ja siirtyi YLE:n ohjelmajohtajaksi. Oikeuskansleri Paavo Nikula selvitti Soneran kauppoja ja hallituksen toimintaa syksyllä 2002. Hän totesi päätöksessään, etteivät ministerit tai liikenne- ja viestintäministeriöiden virkamiehet rikkoneet virkavelvollisuuksiaan tai toimineet lainvastaisesti. Selvityksessä ei ilmennyt, että kaupoista olisi keskusteltu hallituksen piirissä tai hallituksen ja Soneran edustajien välillä.
pakkoruotsi ja siis tuo
"Peruskoulussa opetettavat kielet ovat niitä, joita työelämässä tarvitaan eniten. "
Miksi eniten tarvittu englannin kieli on valinnainen, mutta toiseksi tärkeimmäksi väitetty ruotsi on pakollinen?
Tyypillinen ammattipoliitikon vastaus. Paljon sanoja, mutta vähän itse asiaa. Pelkkää asian väistelyä koko sepustus.