Uskontokuntiin kuulumattomia on yli 1.000.000 Suomessa
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_008_fi.html
ja kasva senkun jatkuu eli kohta 20%
http://www.EroaKirkosta.fi
http://www.tilastokeskus.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_tau_008_fi.html
ja kasva senkun jatkuu eli kohta 20%
http://www.EroaKirkosta.fi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo, kyllä tuo miljoonan raja on jo ylitettu varsin selvästi.
Viime vuoden runsaan 43.000 tuhannen erolla, uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmäärä aleni 46.500.
Kun nyt on eronnut todennäköisesti yli 80.000 niin homma on kyllä ihan selvä.
Ja taas on samppakaljan paikka;-))
Ev.Lut. seurakuntiin kuuluu kolmisen miljoonaa sellaista jotka eivät oikeasti usko kirkon oppeihin, eli potentiaalista eroajaa on riveissä todella paljon.
Olen aina ihmetellyt sitä, että miksi uskovat maksavat uskostaan luterilaiselle lahkolle. Suurin osa lahkon jäsenistä taitaa kuitenkin olla uskomattomia, jotka kirkollisveroa maksamalla haluavat kuitenkin samaistua lahkon omituisiin ihmisiä syrjiviin mielipiteisiin, pedofilian salailuun ja koirien siunaamisiin.
On kivaa olla uskonnottomien joukossa, kun siitä ei tarvitse maksaa kenellekään. Veroja joutuu maksamaan ihan tarpeeksi ilman kirkollisveroakin.
... olen eri mieltä tästä: "Suurin osa lahkon jäsenistä taitaa kuitenkin olla uskomattomia, jotka kirkollisveroa maksamalla haluavat kuitenkin samaistua lahkon omituisiin ihmisiä syrjiviin mielipiteisiin, pedofilian salailuun ja koirien siunaamisiin."
Suurin osa kirkon jäsenistä nimenomaan EI halua samaistua mihinkään merkillisiin paimentolaiskansan uskomuksiin ym. Suurin osa on vain välinpitämättömiä tai laiskoja muuttamaan asemaansa tai sosiaalisen paineen alla ("mitä se vanha äiti/mummo/eno/täti sanoo, jos eroan?"). Siinä sitten tullaan maksaneeksi kirkolle vuosien mittaan valtava summa, jolla jo maksaisi pienen asunnon velkalyhennykset ainakin maaseutukaupungissa.
Kun kauan sitten erosin kirkosta, niin helvettiä pelkäävät sukulaiseni olivat kauhuissaan "herran jumala, mitä sinä olet mennyt tekemään". Selitin heille, että erosin vain luterilaisesta kirkosta, eihän se tarkoita, että olisin eronnut jumalasta. Vastaus tyydytti, kun jätin lopun kertomatta, että en ole ikinä mihinkään jumalaan edes liittynyt, josta voisin erota.
Olen ehkä siinä mielessä poikkeava, että en kysy sukulaisiltani mielipidettä muihinkaan omaa elämääni koskeviin päätöksiin ..... ("mitä se vanha äiti/mummo/eno/täti sanoo, jos eroan?").
" Suurin osa on vain välinpitämättömiä tai laiskoja muuttamaan asemaansa tai sosiaalisen paineen alla ("mitä se vanha äiti/mummo/eno/täti sanoo, jos eroan?")."
- Mitäpä se kenellekään kuuluu. Kerrotko sinä kaikki yksityisasiasi sukulaisille?
"- Mitäpä se kenellekään kuuluu. Kerrotko sinä kaikki yksityisasiasi sukulaisille?"
Olet oikeassa - ei se mitään kuulukaan. En kerro kaikkia yksityisasioitani sukulaisilleni. Mutta en puhukaan nyt itsestäni. Moni kuitenkin luulee jonkun uskovan lähisukulaisen saavan asian tietoonsa ja turhaankin arkailee kirkosta eroamista. Tiedän itsekin pari tällaista tapausta. Nyt ilmapiiri on kuitenkin pikku hiljaa vapautunut, ja toinen näistä arkailijoista jätti kirkon. Ehkä toinenkin kohta pistää toimeksi.
Pöljä asetelmahan tämä on - ihminen empii, lähtisikö järjestöstä, mihin ei koskaan vapaaehtoisesti ole liittynytkään.
että sukulainen, tai kuka tahansa, on eronnut kirkosta, niin siitä sitten vaan kirkkoherranvirastoa vastaan rikossyytettä nostamaan. jos ei siis asiasta ole kellekään puhunut. Heillä on vaitiolovelvollisuus.
Hämmästelen aina vaan tuota. Ei kai sekään sukulaisille kuulu kenen kanssa seurustelee, menee avioon, tai on menemättä, missä asuu, mitä opiskelee, mitä tekee työkseen, missä urheiluseuroissa tai yhdistyksissä on jäsenenä, tai onko missään, millä autolla ajaa vai viilettääkö fillarilla, ketä tai mitä puoluetta äänestää jne jne.
Käsittämätöntä, että ihmiset ottavat tekosyyksi (juuri niin, se ON tekosyy) sukulaiset, kun kuuluvat kirkkoon, vaikka eivät haluaisi. No jos noin lammas on, niin kyllä sinne lampaitten joukkoon sopii jäädäkin.
On se kummallista, että ihmiset eivät vieläkään tajua, että Suomessa on uskonnonvapaus.
Ei luterilainen lahko pysty ketään minnekään "pelastamaan", vaikka sinne antaisi koko palkkansa joka kuukausi.
hullua, että jotkut henkilöt jotka kuuluvat kirkkoon, ja haluisivat erota kirkosta, eivät sitä uskalla tehdä, koska pelkäävät mitä sukulaiset sanovat jos eroaa kirkosta. Kun asun maaseudulla, niin täällä pelätään naapuria melkein enemmän kuin kuolemaa, varsinkin sitä mitä naapuri sanoo jos saa tietää, että on eronnut kirkosta.
Kuten Kössönöm sanoi, niin kirkkoherranvirastolla on vaitiolovelvollisuus, joten siksikin pitäisi olla helppoa erota, ja kun sen tekee vielä netin kautta niin sitä asiaa ei todellakaan saa selville ellei sitten itse mene puhumaan asiasta muille. Naapurini joka ei usko vähääkään kirkkoon, ei ole uskaltanut erota juuri peläten muita naapureita. Kun viimeksi kysyin asiaa häneltä, että joko olet eronnut, niin hän ei sanonut mitään vaan vaihtoi asiaa, joten epäilen, että hän on nyt eronnut, mutta ei halua sanoa sitä kenellekään.
että juuri kirkon jäsenyys on arka asia? Ja miksi ihmiset pelkäävät muiden mielipiteitä?
Hiukan kaukaa haettu, mutta sanon silti: kirkollisvero on kuin mafian suojeluraha, pakko maksaa, ettei tule sanomista...