Onko olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat kasvaneet ilman uskoa lapsuutensa ja vasta aikuisena (18v jälkeen) ovat tulleet uskoon? Jos on, niin miten suuri osa ja mistä syistä? Onko kirkon edustajilla tietoa? Entä mikä on lähetystyön onnistumisprosentti?
uskoon aikuisena
tutkailija_
24
366
Vastaukset
- Mirka ...
Uskoon tuloon vaaditaan aina herkkäuskoisuutta, johdattelua, manipulointia ja aivopesua.
Jos ihminen on kasvanut ensimmäiset 18v täysin uskonnoista vapaassa ympäristössä niin ei hänestä saa millään enää uskovaista tai se on lähes mahdotonta.
Kannatan 21v ikärajaa uskonnoille.- luterilainen.
Tuota kokeiltiin vaihtelevalla menestyksellä Albaniassa ja Neuvostoliitossa, molemmissa toimintaa tehostettiin myös väkivallan avulla. Tieteellinen kasvatus sai molemmat maat kukoistamamaan.
Erosin kirkosta joskus parikymppisenä. Oletin tietäväni miten nää hommat menevät. Jonkun aikaa asiat menivätkin kuten materialistinen maailmakäsitys kertoo. Mutta aikojen kuluessa myös toisenlaista kokemusta alkoi kerääntyä. Sellaista mitä ei voi hyvin sijoittaa materialistiseen selitykseen.
Olen hiljalleen tutkinut asiaa. En ole "tullut uskoon". Sekin on jotenkin sidottu ajatus, tarkoittaa tietynlaista henkistä heräämistä liittyen johonkin nijmettyyn uskontoon. Sellaista mulle ei ole tapahtunut.
Itselleni viimeiset 10 vuotta ovat olleet syvenevän henkisen ymmärryksen, opettelun aikaa ja maailmankuvani on aika erilainen kuin "tieteellisinä" vuosinani, jolloin vaadin todisteita ja selityksiä kaikellle. Nykyään maailmaani mahtuu myös voimia joita ei voi mitata. En pidä kiirettä niiden nimeämisellä.
Ei siis varsinaista uskoontuloa, mutta kasvamista ulos materialistisesta selityksestä.- Timanttiplaneetta
pääse millään eroon. Pääsi sisälle ladatut "haittaohjelmat" toimivat siellä edelleen.
Joillekkin on vaikeaa - pitää olla niin "henkisiä". Timanttiplaneetta kirjoitti:
pääse millään eroon. Pääsi sisälle ladatut "haittaohjelmat" toimivat siellä edelleen.
Joillekkin on vaikeaa - pitää olla niin "henkisiä".Olen kotoisin täysin maallistuneesta kodista, jossa ei oltu edes tapakristittyjä sen enempää kuin että kuuluttiin kirkkoon. Ei luettu ruokarukouksia, ei käyty kirkossa kuin häissä ja hautajaisissa.
Onko susta ihan kurjaa ajatella, että jonkun virta vie kohti uskoa ilman aivopesua - ja vielä aikuisella iällä!? Jos se tuntuu susta pahalta, niin voithan ajatella että olen esim. eronnut, katkeroitunut ja työtön alkoholisti, joka viimeisenä oljenkortenaan yrittää tarrata uskon liepeeseen ennen hukkumistaan :-)
Kyllä se siitä. Pidät vaan lujasti ajatuksesta kiinni!- Veli Huolehtiva
""Erosin kirkosta joskus parikymppisenä.""
Et saanut elää uskonnoista vapaassa ympäristössä. voi voi ... Veli Huolehtiva kirjoitti:
""Erosin kirkosta joskus parikymppisenä.""
Et saanut elää uskonnoista vapaassa ympäristössä. voi voi ...Kaikkihan me eletään jonkun maailmanselityksen alaisina ja kasvetaan omaksumaan se. Ei siitä kukaan ole vapaa. Sitä sanotaan kulttuuriksi.
Täällä on useaan kertaan sanottu että jokainen ihminen on syntyjään ateisti. Se on yhtä typerä väite kuin se että jokainen on syntyjään uskovainen. Vaikka ihminen ei syntyessään Tabula rasa olekaan, niin ensimmäisestä hetkestä läjhtien aikuiset alkavat muovat lapsen maailmankuvaa - väittää lapselle että maailma on tietynkaltainen.
Jos kukaan ei koskaan väittäisi lapselle maailmasta mitään, niistä kasvaisi AIVAN erilaisia omaksuessaan vain itse havaitsemiaan tosiasioita :-)
Jos ateisti kasvattaa lapsen ateismiin, se on samanlaista indoktrinaatiota kuin uskonnollinenkin kasvatus. Älä jaksa olla älyllisesti noin koppava ja laiska yhtä aikaa :-)
- girl22gr
ite tulin uskoon 18v,lapsuuden kodissa ei paljo uskosta puhuttu,äitini on kyllä uskossa. en käyny pienenä missää pyhäkouluissa,ainut uskonnosta kuuleminen oli koulun uskonnontunnit. lapsena muistan uskoneeni Jumalaan,mutta en ehkä oikeen tajunnut mistä uskonnossa on kyse.
- Veli uolehtiva
""lapsena muistan uskoneeni Jumalaan""
Koit siis lapsena uskonnollisen aivopesun. voi voi ... - aivopesu.
Veli uolehtiva kirjoitti:
""lapsena muistan uskoneeni Jumalaan""
Koit siis lapsena uskonnollisen aivopesun. voi voi ..." Koit siis lapsena uskonnollisen aivopesun. voi voi ..."
Mirka nuo sun kommentit on SÄÄLITTÄVIÄ ! sinun aivosi on kai opesty surfilla, kun lähti kaikki , jos siellä mitään on koskan ollutkaan... Voi, Voi mikä
- herttainenhertta
Kaverini oli reilusti yli parikymppinen, kun hän tuli uskoon. Se lähti käsittääkseni siitä, että hänellä oli uskovaisia ystäviä, jotka auttoivat häntä, kun hänellä oli vaikeuksia elämässä (ero, työttömyys, masennus). Ehkä Jumala kutsui, en tiedä, mutta hänen uskovaiset ystävänsä ainakin olivat aktiivisia ja hän kävi myös raamattukoulussa ja monissa hengellisissä tilaisuuksissa ennen uskoon tuloaan. Voi olla, että asiat ratkesivat parhain päin. Ainakin hän löysi uskisporukoista miehen ja perusti perheen.
Toinen kaverini, ystäväni itse asiassa, kärsi mielenterveysongelmista ja jopa harhoista. Hän haki apua monelta taholta, mutta kärkkäimmin sitä tarjosi eräs pieni seurakunta, joka otti ystäväni pelastusprojektikseen. Kohta puhuttiinkin jo kielillä ja kaatuiltiin. Terapia, jossa ystäväni kävi, oli "uskisterapiaa", joka ei koskaan kyseenalaistanut juuri löydettyä uskoa, vaan päin vastoin pyrki sitä vahvistamaan. Harhat eivät parantuneet ja minulle tuli sellainen mielikuva, että ystävästäni ei edes pidetty siinä seurakunnassa, varsinkaan, kun hänen ongelmansa vain jatkuivat ja päihderiippuvuus jopa paheni.
En koskaan käynyt seurakunnassa, vaikka mieleni teki mennä sanomaan pari valittua sanaa. Kun ihmisen mieli on järkkynyt, hänelle tulisi tarjota oikeaa, lääketieteellistä apua, ei mielikuvitusystävää eikä kielillä puhumisen armolahjaa. Apua ystäväni lopulta saikin, oikean lääkityksen ja sairaalahoitoa. Hän on päässyt päihteistä ja lahkosta eroon ja hänkin on nykyään perheellinen.
Luulen, että kahden ja kolmen kympin välillä on heti lapsuuden jälkeen otollisin aika löytää usko, koska silloin yleensä etsitään aktiivisesti omaa viiteryhmää. Moni tuntemani ihminen on lukenut siinä iässä Sen Kirjan, joka muutti ajattelun täysin. Se on ollut esimerkiksi Linkolan "Unelmat paremmasta maailmasta" tai sitten Malcolm X:n elämäkerta. Aina pitäisi lukea enemmän kuin yksi kirja. - Sorbus & hepo
tai muita vastaavia juttuja. Ei keskiverto ominvoimin pärjäävä ihminen hurahda tuollaiseen.
- syksynlapsi1
Itselläni on kaksi esimerkkiä omasta elämästäni.Raamatun sana sanoo, että Jumala lähestyy ensin meitä ja vasta sitten me häntä. Minulla oli viinankatkuinen nuoruus.Viikonloput ryyppäsin silloisen kaverini kanssa.Mietin varmaan mielessäni paljon tilannettani.Jumala antoi minulle rohkeuden sanoutua irti sellaisesta elämästä.Kun jäin yksin , ihme ja kumma pyysin Taivaan Isää lähettämään minulle uuden ystävän joka rauhoittaisi minun elämän.Hän vastasi pyyntööni ja lähetti parin viikon päästä minulle uuden kaverin josta tuli minun puolisoni.Yhteistä matkaa olemme kulkeneet yli 35 v.
Sitten kun oli perhettä hyvänlaisesti, ajattelin , että elämä on hyvin.Minulla on kaikkea.On hyvä puoliso ,ihanat lapset, työtä ,kaunis uusi omakotitalo...TUNSIN KUITENKIN , ETTÄ JOTAIN PUUTTUU.
Myöhemmin vähän kerrassaan minulle näytettiin mitä minulta puuttui.Olen saanut antaa elämäni Jeesuksen, parhaimman laivan kapteenin käyttöön.En ole sitä katunut hetkeäkään.Sanotaan , että kun Jumala avaa yhden oven niin Hän sulkee toisen.Näin on käynyt minunkin elämässä.Siitä huolimatta olen elämästäni kiitollinen.Tämä on minulle uskottu elämä, jonka haluan käyttää itseni ja lähimmäisteni parhaaksi.
- dgksfgjk
että ei-raamatullinen lapsikaste on kirkon elinehto. Ihan niin kuin lapsena tupakoinnin aloittaneet tupakkafirmoille. Ei kovin moni ala tupakoidakaan täysi-ikäisenä. Tupakkafirmat edes häpeävät tupakan tuputtamista lapsille ja väittävät yrittävänsä vähentää lasten tupakointia. Se on sitten toinen juttu, että se on valetta.
- keski-ikäinen uskis
Miten sitten on selitettävissä, että yli 30-v työssäkäyvä, perheellinen ihminen, jolla ei ole huume- eikä alkoholistitaustaa, tulee uskoon? Omin voimin pärjääväkin?
Tukin uskoon työpäivän jälkeen iltapäivällä omassa kotonani ja yksin ollessani. Ilman sen suurempia seremonioita. Voin sanoa, että hurahdin uskoon ja sillä tiellä olen yhä. - perusehto
keski-ikäinen uskis kirjoitti:
Miten sitten on selitettävissä, että yli 30-v työssäkäyvä, perheellinen ihminen, jolla ei ole huume- eikä alkoholistitaustaa, tulee uskoon? Omin voimin pärjääväkin?
Tukin uskoon työpäivän jälkeen iltapäivällä omassa kotonani ja yksin ollessani. Ilman sen suurempia seremonioita. Voin sanoa, että hurahdin uskoon ja sillä tiellä olen yhä.voinut hurahtaa kristinuskoon, jollei sinulle ole aiemmin kerrottu kristinuskon jumaluudesta, raamatun olevan jumalan ilmoitusta jne.
Ilman kirkon laajaa päiväkoteihinkin tunkevaa aivopesukoneistoa kristinusko olisi unohtunut aikapäiviä sitten.
Päihdetausta ei ole välttämätön uskoon hurahtamiselle, mutta aiemmin saatu kristinuskon tuputus on välttämätöntä. - keksi-ikäinen uskis
perusehto kirjoitti:
voinut hurahtaa kristinuskoon, jollei sinulle ole aiemmin kerrottu kristinuskon jumaluudesta, raamatun olevan jumalan ilmoitusta jne.
Ilman kirkon laajaa päiväkoteihinkin tunkevaa aivopesukoneistoa kristinusko olisi unohtunut aikapäiviä sitten.
Päihdetausta ei ole välttämätön uskoon hurahtamiselle, mutta aiemmin saatu kristinuskon tuputus on välttämätöntä.Sain toki lapsuudessani tietoa kristinuskosta, mutta vanhempani olivat ateisteja.
En ollut päiväkodissa vaan kotihoidossa.
Koulussa toki oli uskontoa, joka oli täyttä hepreaa eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olin uskonnonopettajan inhokki, koska seurustelin kirkkoon kuulumattoman kanssa.
Kuuluin kirkkoon, koska vanhempani kuuluivat. Maalla ei ollut tapana poiketa normista, mutta muistan hyvin äitini kertoneen, että Jumalaa ei ole ja että kuoleman jälkeen kaikki loppuu. Minusta se oli kammottavaa. Äitini pilkkasi uskovia, mutta hänkin ennen kuolemaansa käänsi kelkkansa.
En itse siis hyväksynyt äitini näkemystä, mutta toisaalta en hyväksynyt kaikkea Raamatun opetustakaan. En välttämättä oikein tajua kaikkea vieläkään. Mutta silti, kahdesta maailmankuvasta tulin valinneeksi uskon tai pitäisikö sanoa, Jumalan kutsun. - hope.one
keksi-ikäinen uskis kirjoitti:
Sain toki lapsuudessani tietoa kristinuskosta, mutta vanhempani olivat ateisteja.
En ollut päiväkodissa vaan kotihoidossa.
Koulussa toki oli uskontoa, joka oli täyttä hepreaa eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olin uskonnonopettajan inhokki, koska seurustelin kirkkoon kuulumattoman kanssa.
Kuuluin kirkkoon, koska vanhempani kuuluivat. Maalla ei ollut tapana poiketa normista, mutta muistan hyvin äitini kertoneen, että Jumalaa ei ole ja että kuoleman jälkeen kaikki loppuu. Minusta se oli kammottavaa. Äitini pilkkasi uskovia, mutta hänkin ennen kuolemaansa käänsi kelkkansa.
En itse siis hyväksynyt äitini näkemystä, mutta toisaalta en hyväksynyt kaikkea Raamatun opetustakaan. En välttämättä oikein tajua kaikkea vieläkään. Mutta silti, kahdesta maailmankuvasta tulin valinneeksi uskon tai pitäisikö sanoa, Jumalan kutsun.Jopa suomessa asuvan somalin, joka on tullut uskoon aikuisena täällä suomessa. Ja vieläpä ev.lut kirkon kautta ja kastettu. Siis aikuisena. Tällä hetkellä tosin vaikuttaa vapaissa suunnissa.
Tokihan on paljon ihmisiä jotka tulevat aikuiksena vasta ns. uskoon.
- I Know.....
Kyseenalaistamaton sokea usko kyllä vaatii herkkäuskoisuutta, naiviutta ja alistumista. Nuoret ovat murrosiässä hyvin herkässä iässä, ja moni uskovainen tulee aikuisiän kynnyksellä uskoon. Tuskin lienee sattumaa, että rippikoulu suoritetaan juuri tuossa iässä ja on pakollinen, jos sinut on syntymässäsi vapaaehtoisesti kirkkoon liitetty.
Mutta, yleensä ihminen hurahtaa uskoon, kun ihminen kohtaa kriisin elämässään. Suuri menetys tms. joka aiheuttaa suurta ahdistusa, tarjoaa uskonnot pelastusrenkaan. Kun hätä on ihmisellä tarpeeksi suuri, hän tarttuu mihin tahansa apuun, mikä lievittää eksistenssiahdistusta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri prosentti uskovaisista on kääntynyt tai "uudesti syntynyt" ilman elämässä kohdattua kriisiä; so. avioero, läheisen menetys, vammautuminen, alkoholismi, taloudellinen ahdinko tms.
Sinällään en tuomitse sitä, että jokin instanssi antaa tukea kriisissä, mutta kun tuki muuttuu elämän itseisarvoksi, kyseessä on suuri itsesumutus, puudutusaine eli ooppiumia kansalle.
Tässä on aina se suurin kummallisuus, jota en uskontoon hurahtaneen logiikassa ymmärrä: En uskonut jumalaan, mutta kun Jumala teki elämästäni helvettiä, aloin uskoa häneen ja pelastuin. Eli omanlaisensa Tukholma-syndrooma.Piti laittaa peukaloa ylöspäin ja taisinkin painaa vahingossa toista...kannatus vain laskee, vaikka olinkin samaa mieltä :D
No, jos asioista tehdään noin yksikertaisia, kai se sitten niin on. Eli kun ihmisellä on paha olla ja henkinen hätä, eikä hän saa rauhaa mistään teorioista taiterapioista sen enempää kuin kemikaalistakaan, niin jos hän ottaa uskon vaihtoehdon, niin hän tekee väärin?
Tuon viimeisen lauseen muokkaisin vähän aidommaksi. En uskonut Jumalaan ja kun ihmisten tekemät alkoivat ahdistaa ja koin olevani umpikujassa, aloin pikkuhiljaa uskoa ja löysin polun tuosta umpikujasta ulos. En ymmärrä tuota itseisarvoa, mitä käytännössä sillä tarkoitat? Sitäkö että usko on läsnä arjessa?
Tunnen sellaisia jotka ovat varttuneet joko ateistisessa tai muutoin uskontoihin välinpitämättömästi kasvaneissa kodeissa, jotka ovat tulleet uskoon. Olen alittanut myös merkille, että he jotka kokivat tuon uskoon tulemisen nopeana ja varsin suurena muutoksena, usein luopuvat uskostaan. Ne jotka ovat kasvaneet vuosien varrella, eivät ole luopuneet siitä. Enemmän kuitenkin tunsin ihmisiä jotka tavallani luopuivat uskonnosta sekä uskosta jumaliin tuossa murrosiässä.
Heitä on osa palaillut, mutta vain harvempi takasin luterilaiseen kirkkoon. Osa uskoo mutta ei kuulu mihinkään yhteisöön tai kirkkoon. Jokunen on sitten liittynyt ortodoksikirkkoon tai kääntyneet buddhalaiseksi.
Omista lapsista on yksi ateisti, yksi agnostikko ja yksi kristitty. Eli kukaan heistä ei saanut lapsikastetta mutta yksi halusi rippikouluun ja kastettiin siellä.- sumusyreeni
mummomuori kirjoitti:
No, jos asioista tehdään noin yksikertaisia, kai se sitten niin on. Eli kun ihmisellä on paha olla ja henkinen hätä, eikä hän saa rauhaa mistään teorioista taiterapioista sen enempää kuin kemikaalistakaan, niin jos hän ottaa uskon vaihtoehdon, niin hän tekee väärin?
Tuon viimeisen lauseen muokkaisin vähän aidommaksi. En uskonut Jumalaan ja kun ihmisten tekemät alkoivat ahdistaa ja koin olevani umpikujassa, aloin pikkuhiljaa uskoa ja löysin polun tuosta umpikujasta ulos. En ymmärrä tuota itseisarvoa, mitä käytännössä sillä tarkoitat? Sitäkö että usko on läsnä arjessa?
Tunnen sellaisia jotka ovat varttuneet joko ateistisessa tai muutoin uskontoihin välinpitämättömästi kasvaneissa kodeissa, jotka ovat tulleet uskoon. Olen alittanut myös merkille, että he jotka kokivat tuon uskoon tulemisen nopeana ja varsin suurena muutoksena, usein luopuvat uskostaan. Ne jotka ovat kasvaneet vuosien varrella, eivät ole luopuneet siitä. Enemmän kuitenkin tunsin ihmisiä jotka tavallani luopuivat uskonnosta sekä uskosta jumaliin tuossa murrosiässä.
Heitä on osa palaillut, mutta vain harvempi takasin luterilaiseen kirkkoon. Osa uskoo mutta ei kuulu mihinkään yhteisöön tai kirkkoon. Jokunen on sitten liittynyt ortodoksikirkkoon tai kääntyneet buddhalaiseksi.
Omista lapsista on yksi ateisti, yksi agnostikko ja yksi kristitty. Eli kukaan heistä ei saanut lapsikastetta mutta yksi halusi rippikouluun ja kastettiin siellä.....on varmasti tuhansittain esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tulleet kristityiksi täysin ateistisesta kasvatuksestaan huolimatta. Siellä heistä suuri joikko edelleenkin kokoontuu salassa, vaikka olot menneisiin vuosiin ovat kai hiukan helpottuneet.
Muslimimaissa ihmisiä tulee uskoviksi ja kristityiksi. Monia todistuksia on ihmisistä, jotka muslimaissa ovat tulleet kristinuskoon kuultuaan kristillisen sanoman radiosta salaa tai luettuaan jonkun kirjasen tai saatuaan pelkän raamatun.
Voi poijjat. Miljoonat maailmalla ovat tulleet kristityiksi ilman mitään kristillistä kotikasvatusta. - syksynlapsi1
sumusyreeni kirjoitti:
....on varmasti tuhansittain esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tulleet kristityiksi täysin ateistisesta kasvatuksestaan huolimatta. Siellä heistä suuri joikko edelleenkin kokoontuu salassa, vaikka olot menneisiin vuosiin ovat kai hiukan helpottuneet.
Muslimimaissa ihmisiä tulee uskoviksi ja kristityiksi. Monia todistuksia on ihmisistä, jotka muslimaissa ovat tulleet kristinuskoon kuultuaan kristillisen sanoman radiosta salaa tai luettuaan jonkun kirjasen tai saatuaan pelkän raamatun.
Voi poijjat. Miljoonat maailmalla ovat tulleet kristityiksi ilman mitään kristillistä kotikasvatusta.Kiitos viestistäsi.Se on täyttä asiaa ja täyttä totta.Siinäpä on selittäjille selittämistä.Jumalan sana sanoo.JUMALALLE ON KAIKKI MAHDOLLISTA.Tämä ei selityksiä kaipaa.
- 12 + 14
sumusyreeni kirjoitti:
....on varmasti tuhansittain esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tulleet kristityiksi täysin ateistisesta kasvatuksestaan huolimatta. Siellä heistä suuri joikko edelleenkin kokoontuu salassa, vaikka olot menneisiin vuosiin ovat kai hiukan helpottuneet.
Muslimimaissa ihmisiä tulee uskoviksi ja kristityiksi. Monia todistuksia on ihmisistä, jotka muslimaissa ovat tulleet kristinuskoon kuultuaan kristillisen sanoman radiosta salaa tai luettuaan jonkun kirjasen tai saatuaan pelkän raamatun.
Voi poijjat. Miljoonat maailmalla ovat tulleet kristityiksi ilman mitään kristillistä kotikasvatusta."Monia todistuksia on ihmisistä, jotka muslimaissa ovat tulleet kristinuskoon kuultuaan kristillisen sanoman radiosta salaa tai luettuaan jonkun kirjasen tai saatuaan pelkän raamatun."
Sehän siinä onkin kummallista. Uskoon tullakseen pitää aina tehdä jotakin, kuunnella tai lukea. Ja kumminkin sanotaan että uskoon ei voi tulla omin voimin kun se on Jumalan lahja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its3858468Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1732820- 131162
- 76998
Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta61903- 25896
- 55873
- 64832
- 50831
Eemeli Peltosen viimeinen postaus Facebookissa!
"Olen ollut kevätistuntokauden viimeisillä viikoilla paljon poissa eduskuntatyöstä. Sain toukokuussa hyvää hoitoa HUSiss72802