Profetia

EDESSÄ ALTTARITAULUN
Edessä alttaritaulun jäin hiljaa miettimään,
Kuulin jostain kaukaisen laulun jonka sanat alkoi elämään.
Ne soivat kuin helisevät tiu`ut kuin tähtöset tuikkivat,
Ja alttari oli kuin viulut jotka juhlaa soittivat.

Sitä kuuntelin hartain mielin nous syömeeni aatokset,
Kuin kanteleen taivaisin kielin nous syömeltäin kiitokset.
Ja loisti alttaritaulu kuin tuhannet kynttilät
Niin syntyi enkelten laulu johon kirkkaudessa yhtyivät.

, Nous taulusta rakkauden tuoksu kuin voitelu taivainen
Ja sydämestä ilo ja riemu kans laulavain enkelten.
Täyttyi niin pyhyydestä kirkko tää Temppeli Jeesuksen,
Tuo alttarikuvan kiilto niin syöpyi mun syömehen.

Oli tullut nyt pyhäin hetki ja kellot ne hartaasti soi,
Kävi tuo pyhäin nyt retki luo Herran jok rauhan näin toi.
Ja alttaritaulun eessä mun polveni notkistui
Ja taivaallisessa veessä mun sieluni puhdistui.

Siinä viivyinkö aikaa kauan sitä ajatellut en,
Vaan maistoin taivaallisen rauhan eessä Herran Jeesuksen.
Hän levon, rauhan antoi sydämelle ihmisen,
Ja sylissään Hän kantoi kuin karitsan pienoisen.

Kun heräsin kaikesta tuosta näin alttaritaulun sen,
Oli poissa karitsa, oli poissa Jeesus ja kirkkaus taivainen.
Oli taulussa valkoinen kyyhky joka kohosi ylöspäin,
Mutta sydämessäni äsken minä toisen kuvan näin.

Tuota kuvaa minä kannan rukousalttarillain,
Sen muillekin lahjaksi annan koska itse sen lahjaks sain.
Edessä tuon alttaritaulun ken polvistua ei vois
Ken ei kuulis enkelten laulun ja siihen myös yhtyä vois

Kun lahjaksi olemme saaneet niin lahjaksi antakaa,
Ja sydäntenne alttaritaulua sitä kalliina kantakaa.
Ei kullasta ole se tehty ei löydy siitä hopeaa,
Vaan naulat ja orjantappura piikit sitä taulua koristaa.

Ja kuitenkin taulussa tuossa on elämä ikuinen
On siinä pikkuinen vohla sylissä Voittajan, Jeesuksen..
Hän meidät jokaisen kantaa läpi ristin koetuksen,
Ja lahjaksi meille antaa elon kalliin iäisen.

....