Katolilaiset yhä piikkinä Venäjän ortodoksien lihassa
(04.03.2004) Kardinaali Walter Kasperin matka Moskovaan ei tuonut lievittänyt Venäjän ortodoksisen kirkon närää katolilaisten asemasta Venäjällä. Vierailun ainoa hedelmä oli se, että suhteiden kipupisteitä puidaan vastedes yhteisessä komiteassa.
Vatikaanin kakkosmies, ekumeenisista suhteista vastaava Kasper tapasi patriarkka Aleksei II:n, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Aleksei II toisti ortodoksien vanhat syytökset proselytismistä ja lähetystyöstä ortodoksien parissa.
Venäjän ortodoksinen kirkko on käytännössä jäädyttänyt suhteensa Vatikaaniin sen jälkeen, kun Venäjän katolilaisten asema kaksi vuotta sitten nostettiin arkkihiippakunnan tasolle.
Moskova on saanut muilta ortodoksisilta kirkoilta tukea ponnisteluihin, joilla se koettaa torjua Vatikaanin alaisen Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon nostamisen patriarkaatiksi. Viimeksi Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I viestitti Vatikaanille, että kiistanalaisten uniaattien aseman korostaminen voisi johtaa suhteiden katkeamiseen.
(04.03.2004) Kardinaali Walter Kasperin matka Moskovaan ei tuonut lievittänyt Venäjän ortodoksisen kirkon närää katolilaisten asemasta Venäjällä. Vierailun ainoa hedelmä oli se, että suhteiden kipupisteitä puidaan vastedes yhteisessä komiteassa.
Vatikaanin kakkosmies, ekumeenisista suhteista vastaava Kasper tapasi patriarkka Aleksei II:n, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Aleksei II toisti ortodoksien vanhat syytökset proselytismistä ja lähetystyöstä ortodoksien parissa.
Venäjän ortodoksinen kirkko on käytännössä jäädyttänyt suhteensa Vatikaaniin sen jälkeen, kun Venäjän katolilaisten asema kaksi vuotta sitten nostettiin arkkihiippakunnan tasolle.
Moskova on saanut muilta ortodoksisilta kirkoilta tukea ponnisteluihin, joilla se koettaa torjua Vatikaanin alaisen Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon nostamisen patriarkaatiksi. Viimeksi Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I viestitti Vatikaanille, että kiistanalaisten uniaattien aseman korostaminen voisi johtaa suhteiden katkeamiseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
katolista kirkkoa siitä, että tällä kertaa kyllä suhteiden jäädyttämiseen suurin syyllinen on Venäjän ortodoksinen kirkko, jonka syytökset ja vaatimukset ovat kohtuuttomia. Esimerkiksi syytös proselytismistä ja lähetystyöstä eivät pidä paikkaansa. Katolisen kirkon toiminta Venäjällä ei poikkea juuri lainkaan sen toiminnasta esim. Suomessa.
Myös muut kirkot ja herätysliikkeet ovat joutuneet ortodoksikirkon hampaisiin ja he ovat kyllä myös aika häikäilemättä käyttäneet hyväkseen tämän hetkisiä lämpimiä suhteita Kremliin. Muistaakseni esimerkiksi Pelastusarmeijan toiminta oli jonkin aikaa sitten kielletty Moskovassa.
Vatikaanin harhautuksen uhriksi. Katolinen kirkko on pitkään mainostanut ortodoksisten kirkkojen olevan paaville alamaisia. Myös uniaateista Vatikaanista annetaan harhaanjohtavaa "totuutta".
Neuvostoliiton aikana Pelastusarmejalla ei ollut tilausta, sosiaaliturvan ollessa muillatavoin hoidossa. Nykysellä Venäjällä Pelastusarmejalla sensijaan on kovasti tilausta. Tarvitaan juuri soppaa ja saippuaa sielunhoidon tarve tulee vasta jälkeenpäin.
Katolinen kirkko pyrkii sekoittamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin Venäjän Ortodoksisen kirkon ja sen jäsenten uskonelämää. Valitettavasti tällainen toiminta estää tai ainakin rajoittaa ekumenian toteutumista. Hänen Pyhyytensä Bartolomeos saa toiminnasta mustia hiuksia.
Venäjällä kalastelee kaikki mahdolliset ja mahdottomat kirkkokunnat häikäilemättömästi, mitä moninaisimmilla syöteillä. Valitettvasti. Suomessa vallitsevaa harmoniaa ei mitenkään voida verrata Venäjän nykyisiin tapahtumiin. Tosin osamme saamme mekin tuosta taistelusta.
Esimerkiksi Espooseen MAP kirkko on rakentamassa suurta temppeliä tarkoituksena "toimittaa" juuri venäläisiä. Helluntailaisia amerikasta on lähetystyössä Venäjällä useita tuhansia jne.
olet varmasti oikeassa, siihen en ota kantaa.
Kuitenkin proselytismin määritelmä on Venäjällä pikkuisen erilainen kuin muualla. Siinä missä se muualla maailmassa tarkoittaa aktiivista kristittyjen värväämistä toisiin kirkkoihin, Venäjällä tietyt tahot sanovat proselytismiksi myös sitä, että muita kirkkoja ylipäätänsä toimii Venäjällä. Tämä ajatusrakennelma perustuu siihen, että Venäjä on ortodoksikirkon "pyhä maa" ja Moskova on kolmas Rooma. Näin ollen kaikki venäläiset, nekin jotka eivät kirkkoon kuulu, ovat ortodoksikirkon "omaisuutta". Kirkko ei siis hyväksy sitä, että ortodoksikirkkoon kuulumattomat hakeutuvat esim. katoliseen kirkkoon, sillä heidän näkökulmastaan kaikkien venäläisten tulisi hakeutua ortodoksikirkkoon ja näin ollen katolista kirkkoa voidaan syyttää venäläisten värväämisestä.
Onpa sellaisiakin ääniä kuulunut, että muut kirkot saisivat toimia joko ainoastaan niihin kuuluvien syntyperäisten jäsenten kanssa tai jopa ainoastaan ei-venäläisten asukkaiden parissa. Kaikki työskentely venäläisten parissa sen sijaan kiellettäisiin. Tällä nojalla myös Pelastusarmeijaa ollaa ajottain kielletty (nyt se ilmeisesti taas toimii). Samalla logiikallahan esimerkiksi luterilainen kirkko voisi väittää, että kaikki suomalaiset ovat sen "omaisuutta" ja karkottaa valtion avulla liian vaikutusvaltaisia hengenmiehiä. Minun mielipiteeni on se, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla uskonnonvapaus ja oikeus myös harjoittaa haluamaansa uskontoa, vaikka olisikin venäläinen.
Varmasti asia on vieläkin mutkikkaampi kun olen tässä esittänyt, mutta tällä kertaa sitä ensimmäistä kiveä ei voi heittää pelkästään Vatikaaniin, vaan myös Moskovaan, joka on ainakin Vatikaanin veroinen jääräpäisyydessään.
tuoda todellista tietoa tänne asioista jotka eivät muutoin katolisen kirkon jäsenten tietoon tule. Parhaillaan katolinen kirkko pyrkii lähes agressiiviseti tekemään lähetystyötä venäjällä jossa ihmisten tilanne on sellainen, että he helposti tarttuvat mihin tahansa.
Pidän tällaisen menettelyn eettisesti vähitäinkin arveluttavana.
Minun on todella vaikeaa hyväksyä menettelyä jossa ihmisten hädänalaista asemaa käytetään hyväksi uskon tai minkään muunkaan aatteen levittämisessä.
Uskon ollessa kysymyksessä viranomaisten on erittäin hankala siihen puuttua. Katson, että ns. sivistyneillä kirkoilla pitäisi itsessään olla asiassa jonkinlainen moraali. Nyt sitä ei näytä todellakaan olevan. Eri kirkkokunnat mellastavat venäjällä, kuin korpit haaskalla. Valitettavasti.
Kuten jokainen tätä palstaa seurannut lienee jo huomannut, en pahasti perusta katolisesta kirkosta. Tässä kohtaa minun on kuitenkin asetuttava heidän puolelleen ja samalla valitettavasti yleisesti arvostamaani "Turust"-nimimerkkiä vastaan.
Venäjän ortodoksikirkko lähtee tosiaankin siitä ajatuksesta, että jokainen kansallisuudeltaan venäläinen on myös jollain lailla ortodoksikirkon jäsen. Tämä perustuu vanhaan ajattelutapaan, jonka mukaan uskonto ja kansallisuus ovat viime kädessä sama asia: jokainen venäläinen on samalla myös ortodoksi. Venäjän ortodoksikirkon mielestä tällainen yhtäläisyys on historiallinen tosiasia, vaikka valitettavat historialliset tapahtumat (siis vallankumous) ovatkin heikentäneet kansan ja kirkon tosiasiallista yhteyttä. Täten ortodoksikirkon kannan mukaan jokainen venäläinen kuuluu oikeastaan ortodoksikirkkoon, vaikkei hän koskaan olisi edes kirkosta kuullutkaan. Täten jokainen venäläinen, joka kääntyy muuhun kuin ortodoksikirkkoon, hylkää "isiensä uskon", vaikkei hän koskaan tätä uskoa olisi jakanutkaan, ja jokainen kirkko, joka ottaa tällaisen venäläisen jäsenekseen, syyllistyy "proselytismiin" eli käännynnäisten kalasteluun.
Katolinen kirkko on joutunut juuri tällaisen ryöpytyksen uhriksi. Sen menettelytavat ovat ainakin länsimaisesta mittakaavasta katsottuna olleet kaiken kaikkiaan hyvin asiallisia. Katolinen kirkko ei suinkaan ole "kalastellut" jäseniä, mutta se on kyllä ottaneet vastaan ne, jotka ovat halunneet tulla. Organisaatiouudistus, joka nyt kärjisti riidan, on tarkoitettu Venäjällä asuvien katolilaisten auttamiseksi ja kirkon toiminnan tehostamiseksi. Käytännössähän katolisen kirkon struktuuri tuhoutui täysin kommunistiajan vainoissa.
Yhtäläiseen ryöpytykseen, ellei pahempaankin, ovat joutuneet Venäjällä monet vapaakirkot, esim. juuri pelastusarmeija, jota vainottiin surkuhupaisella perusteella, jonka mukaan kyseessä olisi "paramilitäärinen (eli puolisotilaallinen) järjestö". Samasta kauhasta ovat saaneet myös esim. Jehovan todistajat, jotka eräs moskovalainen tuomioistuin kielsi pari kuukautta sitten, koska se heidän mukaansa oli "destruktiivinen lopun ajan lahko, joka haluaa väkivalloin tuhota laillisen yhteiskuntajärjestyksen". Tällaiset esimerkit osoittavat, ettei totuus ole kovin suuressa arvossa Venäjän ortodoksiaa puolustettaessa.
että nimimerkki Ignatius asettuisi puolelleleni.;)
Tapani mukaan tuossa avauksessani hieman provosoin tuota väitettä, mutta vaan hieman. Katolinen kirkko ei ehkä ole ollenkaan pahimpia uusia sanomansa levittäjiä venäjällä. Sana uusi pidän perusteltuna, sillä katolisen kirkon ja Rooman paavin merkitys venäjällä oli kyllä varsin vähäinen jo ennen vallankumoustakin.
Tämän näkee selvästi esimerkiksi kremlistä on muistaakseni kuusi vanhaa arvokasta kirkkorakennusta. Kaikki ovat ortodoksisia.
"Organisaatiouudistus, joka nyt kärjisti riidan, on tarkoitettu Venäjällä asuvien katolilaisten auttamiseksi ja kirkon toiminnan tehostamiseksi. Käytännössähän katolisen kirkon struktuuri tuhoutui täysin kommunistiajan vainoissa."
Mistä kummasta Venäjälle on nyt yht'äkkiä saatu katolilaisia joita pitää auttaa? Tunnen suunnilleen tuon eräiden entisten kommunistimaiden uniaatti kysymyksen jossa silloisen ortodoksit pakoitettiin paavin kirkollisen vallan alle väkivaltaisesti miekalla, joka edelleen on mielestäni katolisen kirkon häpeä. Kaunisteltiin sitä miten tahansa. Varsinaista Venäjää ei kuitenkaan tuon vallan alle kyetty alistamaan.
Parhaillaan tätä tehdään Venäjällä perustamalla "uususkontoja". Siis sellaisia kirkkokuntia joita ei Venäjällä varsinaisesti milloinkaan ennen ole ollut.
Periaatteessa olen toki täydellisen uskonvapauden puolesta. Nyt vaan tuntuu että uskontoja tulee Venäjälle yli kaiken kohtuuden, "yllätyksenä ja pyytämättä", tilanteessa jossa yli 40% kansasta elää läntisten mittareiden mukaan köyhyysrajan alapuolella, ollen valmiina tarttumaan mihin syöttiin tahansa.
Erityisen huolestunut olen katolisen kirkon äärimmäisen tiukan asenteen aiheuttamasta hämmennyksetä ehkäisy- ja aborttikysymyksissä.
Tällaiselle hämmennykselle ei todellakaan tällähetkellä ole tilausta voimakkaassa murroksessa elävälle Venäjän kansalle.
Tiukasti ottaen jehovantodistajien mailmanlopun ennustelu saattaisi olla Suomenkin lainsäädännön vastaista. Emme myöskään tarkasti voi tietää millätavoin sanottu uskonsuunta on itseään venäjällä esiintuonut. Mielestäni pelastusarmejalla on sielunhoito ollut yleensä vasta kolmannella sijalla. Kuten tulisi olla kaikilla venäjällä parhaillaan toimivilla kirkkokunnilla. Varmastikin Venäjän hallintovirkamiehillä on puutteita eri mielipideryhmien tuntemuksessakin.
Jehovantodistajista saan itsekkin joskus semimilitäärisen ja destruktiivisen käsityksen. Heidän tehdessä hyökkäyksiään kotiini:)
Keskustelunaihe sinänsä on mielenkiintoinen ja varmaan itselleni avartavakin joten olkaa hyvä ja käyttäkää minun suhteeni proselytismia enemmänkin;)
ollut suuri ja mahtava ja siellä on ollut paljon erilaisia vähemmistökansallisuuksia omine uskontoineen. Katolisen kirkon asema ei ole ehkä ollut suuren suuri, mutta kyllä katolinen kirkko on siellä toiminut jo ennen 2000-lukuakin (esimerkiksi keisari Paavali I muistaakseni salli jesuiittojen toiminnan Venäjällä 1800-luvun alussa). Aleksanteri I oli myös hallintonsa alkuaikoina hyvin suvaitsevainen muita uskontoja kohtaan ja kannusti niitä asettumaan Venäjälle. Venäjän ortodoksikirkkohan myös 1800-luvulla pyrki kontaktiin muiden kirkkojen kanssa, kunnes käänsi sitten kelkkansa 1800-luvun loppupuolella omaan perinteeseen päin. Olihan Suomenkin katolinen kirkko ennen itsenäistymistään venäläisen Mohilevin arkkihiippakunnan alaisuudessa.
Pointtini siis on, että katolisella kirkolla ja protestanttisillakin kirkoilla on Venäjällä historiaa takanaan eikä niitä siis voi oikein kutsua "uususkonnoiksi".
Tuon niminen kirja on kirjoitettu vuonna 1990, ja siinä kerrotaan sen aikuisen Neuvostoliiton uskontotilanteesta, m.m. myös katolilaisuuden historiasta siellä.
Venäjällä oli tosiaan katolilaisia jo vanhastaan, tosin enimmäkseen ulkomaalaisten parissa. Esim. laaja Puola-Liettuan valtakunta jätti jälkeensä katolilaisia, samoin maahan muutti 1700-luvulla runsaasti katolilaisia eri maista.
Maailmanlopun ennustelu ei sinällään ole destruktiivista tai lainvastaista, tällöinhän pitäisi kieltää Raamattukin. Moskovan tuomioistuin vertasi Jehovan todistajia esim. Kansatemppeli ja Auringontemppeli-lahkoihin sekä Tokion metrossa sariinikaasuiskun tehneeseen ryhmään. Jokainen asiaa tunteva tietää, että vertaus ei pidä paikkaansa. Jehovan todistajien menetelmät ovat muuten samankaltaisia joka maassa, heidän lähetystyönsä ei ole Venäjällä sen aggressiivisempaa kuin muuallakaan.
Tietysti on historian kannalta niin, että Venäjän uskontotilanne olisi aivan erilainen ilman vallankumousta. Historiassa tilanteet kuitenkin muuttuvat, eikä sille aina mahda mitään. Olisihan Suomikin vielä katolilainen, ellei Kustaa Vaasa olisi keksinyt uskonpuhdistusta käyttökelpoiseksi menetelmäksi lisätä valtaansa ja rahaansa. Tällöin varmasti mekin kauhistelisimme luterilaisten lahkolaisten proselytismiä maassamme.
Room. 15:20 ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle,
Room. 15:21 vaan niinkuin kirjoitettu on: "Ne, joille ei ole julistettu hänestä, saavat hänet nähdä, ja jotka eivät ole kuulleet, ne ymmärtävät."
Olisi varmaan syytä yhden sun toisenkin ottaa oppia..
Moskovan patriarkaatti on tuominnut jyrkästi Vatikaanin toimet katolisen Pyhän Neitsyt Marian metropoliitan hallintoalueen perustamiseksi Kazakstanin Astanaan. Venäjän ortodoksinen kirkko tulkitsee teon "vakavaksi iskuksi ortodoksien ja katolilaisten välisten suhteiden kehittämisen tiellä ja osoitukseksi Vatikaanin laajenemispyrkimyksistä koko entisen Neuvostoliiton alueella."
Moskovan patriarkaatin kansainvälisten suhteiden osasto on antanut asiasta hyvin jyrkkäsävyisen lausunnon. Myönteisesti alkanut kehityssuunta kirkkokuntien välisten suhteiden parantamiseksi on katkeamispisteessä.
Paavi Johannes Paavali II:n päätös perustaa Kazakstaniin kaikki katoliset hiippakunnat yhdistävä metropoliitan hallintoalue julkistettiin 17.5. eli tasan 10 päivää sen jälkeen, kun Venäjän ortodoksisen kirkon pyhä synodi oli perustanut alueelle oman metropoliittapiirinsä.
Hankkeiden toteuttaminen sopii erinomaisesti Kazakstanin presidentille Nursultan Nazarbajeville, joka mielii nähdä Astanan kaikkien maailman uskontojen pääkaupunkina. Paavi toivoo edelleen voivansa tehdä virallisen vierailun Venäjälle, vaikkeivät viimeaikaiset tapahtumat olekaan omiaan edistämään vierailun toteutumista.