Olen jo pari vuotta miettinyt eroavani kirkosta. Tänä vuonna olen saanut kaksi ensimmäistä(ja varmaankin viimeistä) kummilasta. Toiselle olen sylikummi, toiselle vain toinen kummi.
Olen lukenut ettei kummius pääty eroamiseen. Eikä lapsen vanhemmat sitä mistään saa tietää ulkopuoliselta.
Mietin vain, kun olen sylikummi, niin jos/kun eroan, siirtyykö tämä "vira" eteenpäin jollekin muulle lapsen kummille, kun minä en enää kuuluisi kirkkoon? Vai entä jos joskus liityn takaisin(kun saan omia lapsia ja haluan heidän kuuluvan kirkkoon) , lukeeko tämän kummilapseni tiedoissa, että olen edelleen sylikummi?
Vaikkei sitä tietoa kirkosta eroamisestani tulisi koskaan julki, aattelin vain, että mitä kirkon papereissa lukee, kun en kuulu enää uskontoon. Jääkö lapsi ilman sylikummia?
Tämän toisen lapsen kohdalla, kun olen vain kummi, asia ei mietitytä. Sylikummius taas mietityttää.
Onko vastaavia kokemuksia tai tietääkö joku näistä käytännöistä jotain?
Olen lukenut ettei kummius pääty eroamiseen. Eikä lapsen vanhemmat sitä mistään saa tietää ulkopuoliselta.
Mietin vain, kun olen sylikummi, niin jos/kun eroan, siirtyykö tämä "vira" eteenpäin jollekin muulle lapsen kummille, kun minä en enää kuuluisi kirkkoon? Vai entä jos joskus liityn takaisin(kun saan omia lapsia ja haluan heidän kuuluvan kirkkoon) , lukeeko tämän kummilapseni tiedoissa, että olen edelleen sylikummi?
Vaikkei sitä tietoa kirkosta eroamisestani tulisi koskaan julki, aattelin vain, että mitä kirkon papereissa lukee, kun en kuulu enää uskontoon. Jääkö lapsi ilman sylikummia?
Tämän toisen lapsen kohdalla, kun olen vain kummi, asia ei mietitytä. Sylikummius taas mietityttää.
Onko vastaavia kokemuksia tai tietääkö joku näistä käytännöistä jotain?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen eronnut aikanaan 25v. sitten melkein heti rituaalin jälkeen. Eikä mikään ole muuttunut.
Voihan tuon asian hyvin kertoa lapsen vanhemmillekkin - ihme jos tuosta nyt joku tänäpäivänä pahastuu.
"Kummiuden purkaminen ei ole mahdollista."
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kummi
Sylikummihan tarkoittaa vain sitä henkilöä joka piti lasta sylissä kastetilaisuudessa, ja sitä nyt ei voi muuttaa miksikään ellei rakenna aikakonetta ja matkusta menneisyyteen muuttamaan kastetapahtumaa. En näkisi kummiuden muodostavan minkäänlaista estettä kirkosta eroamiselle. En ole edes varma onko tuota "sylikummi" merkintää kirkon kirjoissa olemassakaan, vai onko siellä vain lueteltu kaikki kummit ilman sen kummempaa merkintää kuka oli sylikummi. Sylikummius on käytännön asia: kummilusikka lahjaksi ja sylissä pitäminen, that's it. Ei siinä kai sen kummempaa merkitystä ole.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: miksi haluaisit mahdollisten lapsiesi kuuluvan kirkkoon, jos itse kuitenkin eroat siitä?
Vaikka en ole uskonnollinen, uskon Jumalaan. En käy kirkossa ja eroamiseni perustuu aika paljolti veroihin ja ylipäätään siihen, miksi kuulua kirkkoon, kun ei tue sen yleisiä käsityksiä, vaikkapa homoseksuaalisuudesta.
En halua maksaa asioista joilla en tee mitään. Aina voi kirkossa käydä, ei kukaan kysy ovella kuulutko tänne vai et.
Lapsieni haluan kuuluvan kirkkoon, jotta saavat saman opetuksen koulussa kuin minäkin, miettiköön sitten täysi-ikäisenä jääkö vai lähteekö kun alkavat veroja maksamaan.
Luulisi, että kirkon kirjoissa on kuitenkin joku lista järjestyksestä kummeista.
Mutta jos siis sylikummius ei vaikuta sen enempää kuin "pelkkä" kummiuskaan, eroan tämän kuun aikana.
Vanhemmat voivat ottaa lisää kummeja tarvittaessa, jos vanhat kummit eivät tunnu riittävän.
Sylikummeus ei ole sen ihmeellisempi kuin tavallinen kummeus.
>> Lapsieni haluan kuuluvan kirkkoon, jotta saavat saman opetuksen koulussa kuin minäkin,
Minäkin uskon Jumalaan ja juuri siksi haluan pysyä kirkossa, joka tätä uskoa haluaa tukea ja puolestani rukoilla. En halua olla vapaamatkustaja ajatuksella "ei siellä ovella kukaan kysy". Ei kysykään, haluan vain olla aito ja rehellinen. Kummilasteni kasteessa olen sitoutunut kristilliseen kasvatukseen, ja haluan olla sanani ja lupausteni mittainen.
Jumalaan voi uskoa ilman, että kuuluu kirkkoon. Luterilaisella valtiokirkolla ei ole monopolia Jumalaan uskomiseen.
Kummius ei pääty kirkosta eroamiseen. Tietysti kovin uskonnolliset vanhemmat voivat tulkita kirkosta eroamisen niin, että kyseinen kummi haluaa jättää myös kummiuden taakseen, mutta tämä on heidän henkilökohtainen asiansa (eikä kuulemani mukaan mitenkään ykkössyy kummien ja vanhempien välisen suhteen katkeamiseen). Kirkonkirjoissa olet edelleen lapsen kummi.
Sylikummiutta ei merkitä erikseen kirkonkirjoihin, eikä sitä liioin mainita kirkkolaissa tai -järjestyksessä. Kyseessä on enemmänkin vakiintunut tapa. Lasta voi toki kastetilaisuudessa pitää sylissään kuka tahansa, esim. vanhempi tai isovanhempi.
Nykyisen käytännön mukaan lapselle voidaan nimetä kasteen jälkeen uusia kummeja (mutta olemassaolevia kummeja ei voida ottaa pois) perustellusta syystä, esim. mikäli yhteydet lapsen ja kummin välillä ovat katkenneet. Käytännössä myös kummin eroaminen kirkosta on katsottu tällaiseksi syyksi (mikä toki on ymmärrettävää, koska kirkko katsoo kummiuden ennen muuta hengelliseksi "viraksi"). Tässä mielessä "virka" voisi siirtyä jollekulle toiselle, jos vanhemmat sitä haluavat, mutta kovin yleistä tämä ei liene.
Tokikaan en toivo, että eroat kirkosta. Kirkkohan on viime aikoina tullut paljon eteenpäin esim. homokysymyksessä, ja tätä kehitystä voi tukea jäsenenä, ei eroamalla. Kummiuteen asia ei kuitenkaan vaikuta.
Kyllä kirkolliseen kummiuteen uskovan kannattaa ehdottomasti olla kirkon jäsen .... eihän sitä muuten osaa luterilaisuutta opettaa kummilapsille ja omillekaan lapsille. Miksi joillekin on niin tärkeätä valehdella lapsille olemattomista satuolennoista?