Totuus asioista kaksikielisestä perheestä käsin katsottuna:
"Meillä lapset puhuvat vain suomea ja joka ikinen kerta kun joku ruotsinkielinen ensimmäistä kertaa meidät perheenä tapaa, hän rupeaa jankuttamaan meille ja varsinkin miehelleni kuinka hänen kuuluu puhua lapsille ruotsia."
"Silloin tällöin ...vieläkin tulee ikävä tunne, että varsinkin iäkkäämmät ruotsinkieliset pitävät itseään jotenkin suomenkielisiä parempana väkenä. Ulospäin pitää myös aina näyttää siltä, että kaikki on hyvin, vaikka elämässä asiat olisivatkin päin honkia. Kulissien ylläpito tuntuu äkkisiltään oleva tärkeämpää ruotsinkielisten keskuudessa kuin suomenkielisten."
http://farmilainen.blogspot.com/2010/12/pakkoruotsi.html
"Meillä lapset puhuvat vain suomea ja joka ikinen kerta kun joku ruotsinkielinen ensimmäistä kertaa meidät perheenä tapaa, hän rupeaa jankuttamaan meille ja varsinkin miehelleni kuinka hänen kuuluu puhua lapsille ruotsia."
"Silloin tällöin ...vieläkin tulee ikävä tunne, että varsinkin iäkkäämmät ruotsinkieliset pitävät itseään jotenkin suomenkielisiä parempana väkenä. Ulospäin pitää myös aina näyttää siltä, että kaikki on hyvin, vaikka elämässä asiat olisivatkin päin honkia. Kulissien ylläpito tuntuu äkkisiltään oleva tärkeämpää ruotsinkielisten keskuudessa kuin suomenkielisten."
http://farmilainen.blogspot.com/2010/12/pakkoruotsi.html
Vastaukset 19
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal#Rotuopit
Ruotsalaisten ja ruotsinkielisten suhtautuminen suomalaisiin ja suomenkieleen on ollut rasistista läpi historian.
tuota minäkin olen miettinyt, että onko kaksikielisen perheen elämä oikeasti niin ihanaa kuin surut yleensä mainostavat. Tarkoitan kaksikielisyydellä tässä sitä, että vanhemmat puhuvat lapselle eri kieltä.
Yksi yhteinen kieli perheessä ja yksi yhteinen kieli valtiossa/osavaltiossa. Näinhän se järjellä ajatellen parhaiten toimii. Mutta suruille sitä järkeä ja logiikkaa ei tunnetusti ole ylimääräistä suotu (vrt. pisa-testit ja pakkoruotsi-ilta).
...ihan mainostamattakin. Sain äidiltä ruotsin kielen ja isältä suomen ja hallitsen molemmat täydellisesti. Olen siitä ikionnellinen. Liikun työn puolesta paljon mm. pohjoismaissa, ja pärjään loistavasti myös norjalaisten kanssa. Tanska on jo vaikeampi, mutta se on kuin sekoitus saksaa ja ruotsia. Saksan opin helposti ja uskon sen johtuvan juuri kaksikielisyydestäni. Sama englannin kanssa ja eritoten englannin ääntäminen on germaanisten kielten osaajalle helpompaa. Ulkomailla huomaan, että pelkästään suomenkieliset kolleegat tuntevat olonsa epämukavaksi ja "ulkopuoliseksi". Ja näin he ovat myös suoraan sanoneet.
Ja ps. en kannata minkäänlaista pakottamista mihinkään, kielten opiskelussakaan, mutta yksi on vesiselvä juttu: kaksikielisyyttäni en vaihtaisi pois, en ikinä! Och samma på svenska. Det är roligt att tala det språk man vill, när de övriga får nöja sig med att tala vad de kan...
On tää niin väärin! Vittu mitä sorsimista! Kaksikielisyys on ehdottomasti kielettävä lailla!
Joo, minäkin olen kaksikielinen, mutta se toinen kieli ei ole ruotsi...
Mutta olet oikeassa, kaksikielisyys on ihan vitun kivaa. Niin vitun kivaa, että pitää kaikille kertoa asiasta.
Onko toinen kielesi tankero-enklanti vai joku muu änkytys?
Koululaitos voisi tehdä suomenkielisistkäin globaalisti kaksikielisiä.
Kiinassakin esikoululisille opetetaan englantia. Jos suomalaisillekin vastaavasti opetetaan anglantia, kiinalaiset ja suomalaiset voivat kommunikoida keskenään. Lasten tulevaisuus on globaalissa todellisuudessa.
Muissakin pohjoismaissa englanti on toisen kotimaisen asemassa.
Suomalaisille on annettava yhtä hyvät lähtökohdat.
Asiaa ei oikein voi verrata tapauksiin, jolloin vanhemmilla on eri kielet. Oletan, että tällaista kaksikielisyyttä voi olla monilla kielillä.
Jos isä on turkkilainen ja äiti suomalainen on selvää, että lapsesta helposti tulee kaksikielinen vanhempiensa kielten mukaan.
Kylläpäs svekoa harmittaa kun joku tuo ilmi, että on olemassa muunkinlaista kaksikielisyyden rikkautta kuin suomi-ruotsi.
Kyllä surut osaavat olla törkeitä! Tulevat ensi kertaa vierailulle toisen kotiin ja alkavat moittimaan ja määräilemään isäntäperheen lapsista. Tuoko on sitä svekojen mainostamaa ruotsalaista sivistystä?
Mitä HELVETTIÄ se kuuluu vieraille, mitä kieltä isäntäperheen lapset puhuvat!
Ihan kuin kaksikielisillä lapsilla ei olisi oikeutta puhua parhaaksi katsomaansa kieltä? Hehän ovat KAKSIkielisiä!
Mitä enemmän kuulee tuosta surukulttuurista, niin sitä enemmän oksettaa....
täällä, kaksikielisessä perheessämme puhutaan suomea. Appivanhempani eivät ole koskaan hyväksyneet minua suomenkielisyyteni takia. Mieheeni anoppi yritti vaikuttaa halpamaisesti sanomalla: "etkö sinä pysty saamaan ketään ruotsinkielistä." Aina kun nuorempana yritin puhua ruotsia tavatessamme, appivanhemmat alkoivat puhua suomea närkästyneenä. Rasismia ja syrjintää olen kokenut heidän taholtaan koko elämäni. Se sitä suvaitsevaisuudesta.
Ehkä on niin, että suvaitsevaiset surut ovat jo suomalaistuneet. Jäljelle jääneet ovat sitten enemmänkin suomalaisvastaisia. Sitähän se suruidentiteetti pohjimmiltaan on eli ei-suomalaisuutta. Ei niinkään ruotsalaisuutta.
millä he voisivat pärjätä suomenkielisille, niin ainoa keino on silloin tarrautua kieleen. Fiksut surut pärjäävät, suomen kielelläkin, ei ole tarvetta yrittää päteä ruotsinkielisyydellä.
tunnettuja ja hyvin pärjänneitä suruja. Kaikkia heitä yhdistää täydellinen suomen kielen taito!. Kielipuolet on RKP-aktiiveja tai tomaatinpoimijoita.
heillä ei siis muita taitoja ole kuin suomen kieli. minäkin jätin peruskoulun kesken, mutta osaan suomea niin mulla on siis vielä hyvät mahikset vaikka mihin!
Suomen kielen taito on VÄLTTÄMÄTÖN mutta ei RIITTÄVÄ ehto pärjäämiselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Välttämätön_ja_riittävä_ehto
"Appivanhempani eivät ole koskaan hyväksyneet minua suomenkielisyyteni takia."
Tämän on kuullut niin monelta ruotsinkielisen kanssa avioituneelta naiselta, että tässä täytyy olla jotain perää.
Ilmeisesti kipeää on nimenomaan se, etteivät lastenlapset sitten olekaan "aitoja" vaan kaksikielisinä melkein suomalaisia eli jotain vierasta.
näin myös ruotsissa asuessani,on meinaan paljon sveduja jotka haluavat antaa ulospäin kuvan että rahaa on.Ostetaan kalliita merkkivaatteita vaikka varaa ei olisi,kotona syödään sitten purkkisoppaa.
kuulostaa juuri niin suomalaiselta kun olla ja voi. Asutaan jossain vitun Kontulassa ja ostetaan Dimitriltä joku romuista kasaan harsittu mersu, jolla saadaan naapurit mukamas kateellisiksi.
Onko tehty tieteellistä tutkimusta siitä mihin suomalainen kuuluisa kateus oikein perustuu?
jokseenkin persaukisia,mutta kun täytyy yrittää näyttää niin rahamieheltä että.
Helvetti mitä pellejä - mutta sitä se sisäsiittoisuus tekee.