Ihmistä yhtä aikaa samassa tilassa.
Olimme juuri päättäneet hartaustilaisuuden ja jokainen oli valmistumassa kotiinlähtöön, kun yhtä äkkiä huoneen keskelle ilmestyi kirkas valo. Keräännyimme kaikki istumaan tuon valon ympärille ja kun olimme siihen istuutuneet, niin joku meistä sanoi: " HERRA mitä haluat meille näyttää." Silloin eteemme ilmestyi kolmiuloitteinen maisema jota jokainen pystyi katsomaan miltä puolelta tahansa ja tuohon maisimaan ilmestyi suuri linnamuurein ympäröity kaupunki ja kaupungissa oli lukuisia rakennuksia ja valtaisa joukko ihmisiä.
Rakennukset olivat erillaisia kokoushuoneita joissa seurakunnat kokoontuivat. Kaupungin muurin portit olivat avoimia jotta ihmiset pääsivät kulkemaan vapaasti sekä ulos että sisälle. Kaupungin muureilla oli suuri joukko vartijoita joilla oli käsissään luiset pasuunatorvet joilla annettiin hälytys jos vaara uhkasi kaupunkia. Vartijoilla oli myös keihäät, miekat ja kilvet. Kilvet olivat nojalla muurin reunaa vasten ja keihään olivat vartioilla kuin jonkinlaisia tukikeppejä joihin he laiskasti nojasivat.
Pian alkoi kaukaa taivaanrannasta näkymään musta varjo joka leveni ja suureni ja lähestyi kaupunkia. Eräät vartioista huolestuivat ja tulivat alas muureilta ja kysyivät kaupungin johtajilta, että onko syytä puhaltaa hälytys. Johtajat kokoontuivat yhteen ja päättivät, että koska he eivät tienneet, tai ei olleet varmoja siitä olivatko tulijat hyviä vai pahoja, niin he antoivat ohjeet että pasuunoihin ei soitettaisi.
Tuo musta joukko laajeni ja lähestyi yhä lähemmäksi kaupunkia ja nyt vielä useampi vartija tuli johtajien luokse ja pyysivät, että voisivat ainakin sulkea kaupungin portit, mutta jälleen tuli kielto, koska johtajat eivät tienneet olivatko tulijat hyviä vai pahoja.
Sitten tuo musta joukko paljastui mustiin huppuihin puetuiksi ihmisiksi ja nyt ne oli jo portin luonna. Nyt muutama vartija jo puhalsi pasunaan, mutta johtajat eivät antaneet sulkea portteja vaan laskivat tuon mustakaapuisen joukon sisälle ja sanoivat kaikille, että kyllähän se kokousten aikana sitten selviää ovatko nuo hyviä vai pahoja.
Niin nuo mustakaapuiset tulivat kuin meri kaupunkiin ja valtasivat rakennukset ja täyttivät kaupungin kadut ja alkoivat riistämään ja surmaamaan kaupungin asukkaita. Silloin nousi muureille sotilaita joidenka asu oli puhdasta hopeaa ja ne loistivat kuin valo pimeyden keskellä. He puhalsivat pasunoihinsa ja silloin useista rakennuksista lähti ulos sotilaita jotka myös olivat pukeutuneet hopeisiin haarniskoihin ja kantoivat hopeista kilpeä ja hopesta miekkaa ja kävivät ympyriäiseen muotoon ja raivasivat tiensä läpi tuon mustan joukon ja surmasivat heitä miekoillaan ja vapauttivat heidän käsistään lukuisia ihmisiä.
Kaupungin johtajat kaikki olivat joutuneet outoon horroshumalaan ja heiluivat ja horjuivat ja ylistivät humalaisella äänellä seurakuntaansa ja liittoutuivat noiden mustapukuisten kanssa. Nuo kirkaspukuiset sotilaat ympäröitsivät kaikki apua pyytävät ja suojasivat heitä ja auttoivat heidät kqaikki ulos tuosta kaupungista raivaten miekoillaan tien läpi noiden mustakaapuisten.
Kun he olivat tulleet kaupungin porteista ulos niin he näkivät taivaanrannalla suuren seitsenpäisen pedon jonka päissä oli sarvia ja sen keskimmäisessä päässä oli luku 666, Se tuli mustapukuisten ihmisten keskellä ja he palvoivat sitä petoa ja peto tuli kohti kaupunkia ja syöksi suustaan tulta ympäristöönsä.
Hopeapukuiset sotilaat jotka loistivat ihmeellistä valoa kehoittivat kaikkia mukanaan kaupungista ulostulleita pakenemaan ja kun heiltä kysyttiin, että miksi he eivät nouse tuota petoa vastaan, niin he vastasivat:" Se ei ole meidän tehtävämme, sillä siihen meitä on liian vähän." Kun he olivat sen sanoneet niin kaikki ne jotka heidänkanssaan oli tullut ulos heidän suojeleminaan saivat ylleen hopeiset haarniskat, kilvet ja miekat ja sitten eräs heistä sanoi: " No entäs nyt?" Ja niin nuo hopeiset sotilaat asettuivat taistelurintamaan ja lähtivät yhtenä rintamana tuota petoa kohden ja taivaat aukenivat ja siellä näkyi Valkoisella hevosella ratsastava ja hän myös hyökkäsi tuota petoa kohden ja hänen mukanaan oli suuri taivaallinen sotajoukko.
Tämän päättyi tuo ilmestys ja me kaikki olimme pyhän vavistuksen alaisia ja kiitimme HERRAA JEESUSTA joka on VOITTAJA.
Olimme juuri päättäneet hartaustilaisuuden ja jokainen oli valmistumassa kotiinlähtöön, kun yhtä äkkiä huoneen keskelle ilmestyi kirkas valo. Keräännyimme kaikki istumaan tuon valon ympärille ja kun olimme siihen istuutuneet, niin joku meistä sanoi: " HERRA mitä haluat meille näyttää." Silloin eteemme ilmestyi kolmiuloitteinen maisema jota jokainen pystyi katsomaan miltä puolelta tahansa ja tuohon maisimaan ilmestyi suuri linnamuurein ympäröity kaupunki ja kaupungissa oli lukuisia rakennuksia ja valtaisa joukko ihmisiä.
Rakennukset olivat erillaisia kokoushuoneita joissa seurakunnat kokoontuivat. Kaupungin muurin portit olivat avoimia jotta ihmiset pääsivät kulkemaan vapaasti sekä ulos että sisälle. Kaupungin muureilla oli suuri joukko vartijoita joilla oli käsissään luiset pasuunatorvet joilla annettiin hälytys jos vaara uhkasi kaupunkia. Vartijoilla oli myös keihäät, miekat ja kilvet. Kilvet olivat nojalla muurin reunaa vasten ja keihään olivat vartioilla kuin jonkinlaisia tukikeppejä joihin he laiskasti nojasivat.
Pian alkoi kaukaa taivaanrannasta näkymään musta varjo joka leveni ja suureni ja lähestyi kaupunkia. Eräät vartioista huolestuivat ja tulivat alas muureilta ja kysyivät kaupungin johtajilta, että onko syytä puhaltaa hälytys. Johtajat kokoontuivat yhteen ja päättivät, että koska he eivät tienneet, tai ei olleet varmoja siitä olivatko tulijat hyviä vai pahoja, niin he antoivat ohjeet että pasuunoihin ei soitettaisi.
Tuo musta joukko laajeni ja lähestyi yhä lähemmäksi kaupunkia ja nyt vielä useampi vartija tuli johtajien luokse ja pyysivät, että voisivat ainakin sulkea kaupungin portit, mutta jälleen tuli kielto, koska johtajat eivät tienneet olivatko tulijat hyviä vai pahoja.
Sitten tuo musta joukko paljastui mustiin huppuihin puetuiksi ihmisiksi ja nyt ne oli jo portin luonna. Nyt muutama vartija jo puhalsi pasunaan, mutta johtajat eivät antaneet sulkea portteja vaan laskivat tuon mustakaapuisen joukon sisälle ja sanoivat kaikille, että kyllähän se kokousten aikana sitten selviää ovatko nuo hyviä vai pahoja.
Niin nuo mustakaapuiset tulivat kuin meri kaupunkiin ja valtasivat rakennukset ja täyttivät kaupungin kadut ja alkoivat riistämään ja surmaamaan kaupungin asukkaita. Silloin nousi muureille sotilaita joidenka asu oli puhdasta hopeaa ja ne loistivat kuin valo pimeyden keskellä. He puhalsivat pasunoihinsa ja silloin useista rakennuksista lähti ulos sotilaita jotka myös olivat pukeutuneet hopeisiin haarniskoihin ja kantoivat hopeista kilpeä ja hopesta miekkaa ja kävivät ympyriäiseen muotoon ja raivasivat tiensä läpi tuon mustan joukon ja surmasivat heitä miekoillaan ja vapauttivat heidän käsistään lukuisia ihmisiä.
Kaupungin johtajat kaikki olivat joutuneet outoon horroshumalaan ja heiluivat ja horjuivat ja ylistivät humalaisella äänellä seurakuntaansa ja liittoutuivat noiden mustapukuisten kanssa. Nuo kirkaspukuiset sotilaat ympäröitsivät kaikki apua pyytävät ja suojasivat heitä ja auttoivat heidät kqaikki ulos tuosta kaupungista raivaten miekoillaan tien läpi noiden mustakaapuisten.
Kun he olivat tulleet kaupungin porteista ulos niin he näkivät taivaanrannalla suuren seitsenpäisen pedon jonka päissä oli sarvia ja sen keskimmäisessä päässä oli luku 666, Se tuli mustapukuisten ihmisten keskellä ja he palvoivat sitä petoa ja peto tuli kohti kaupunkia ja syöksi suustaan tulta ympäristöönsä.
Hopeapukuiset sotilaat jotka loistivat ihmeellistä valoa kehoittivat kaikkia mukanaan kaupungista ulostulleita pakenemaan ja kun heiltä kysyttiin, että miksi he eivät nouse tuota petoa vastaan, niin he vastasivat:" Se ei ole meidän tehtävämme, sillä siihen meitä on liian vähän." Kun he olivat sen sanoneet niin kaikki ne jotka heidänkanssaan oli tullut ulos heidän suojeleminaan saivat ylleen hopeiset haarniskat, kilvet ja miekat ja sitten eräs heistä sanoi: " No entäs nyt?" Ja niin nuo hopeiset sotilaat asettuivat taistelurintamaan ja lähtivät yhtenä rintamana tuota petoa kohden ja taivaat aukenivat ja siellä näkyi Valkoisella hevosella ratsastava ja hän myös hyökkäsi tuota petoa kohden ja hänen mukanaan oli suuri taivaallinen sotajoukko.
Tämän päättyi tuo ilmestys ja me kaikki olimme pyhän vavistuksen alaisia ja kiitimme HERRAA JEESUSTA joka on VOITTAJA.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vielä 50 vuotta sitten vartijat valvoi kaupungin muureja huolellisemmin. Ei musta, joka syntiä kuvasi
päässyt niin vapaasti tulemaan sisään kaupunkiin, sen seurakuntiin. Sitten tuli liperaali papit ja piispat johtajiksi, jotka ovat sallineet, ja auttaneet, yhä mustaakin mustemman synnin sisäänmarssin ja
leviämisen kaupunkiin (maailmaan). Kieltämällä uskonvartijoita muureilla antamasta hälytystä.
Ja niin tämä musta etujoukko, on tehnyt tilaa varsinaisen suuren pahan, antiksen sisäänmarssille,
tuomalla sisään lisääntyvän luopumuksen, tuhoamalla uskon, joka on ollut esteenä antikristuksen esiintulemiselle. Antiksen julistaman sodan, Herran omaa kansaa, seurakuntaa vastaan, onkin kuvattu
Ilm. 11: ja Matt. 24 luvuissa, Aina Jumalan vihan alkuun (Ilm 11:13) saakka.
Peto merkkeineen alkaa pian näkyä, kun maailman talous lopullisesti romahtaa, ja kaikki käteinen raha
katoaa.
"Mutta, joka vahvana pysyy (uskossaan) loppun asti se pelastuu.
JOHTAJIA, jotka eivät laumaa säästä.
Varmaan ihan aito näky, vahinko vaan että sen saajat olivat niitä jotka olivat saaneet pelon hengen, eivät rohkeuden henkeä. Niinpä kukaan pelkuri ei uskaltanut laittaa nimeään, koska HÄPEÄVÄT JEESUSTA, ja siksi ampuvat nimettöminä. Eihän Paavalikaan nimettömänä kirjoitellut. Siispä jutun kirjoittaja on huijari!
sillä uskova ei häpeä Jeesusta! Ja ensimmäisinä Jeesus käski menemään helvettiiin PELKURIT jne.
"21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa"
Siinä kunnia saa väyn näyttäjä eikä sen näkijä ja kertoja. Ei Johannes Kastaja ollut pelkuri, kun käytti
nimmaria "Huutavan ääni erämaassa" kysyttäissä : "kuka hän on"
Eikä ole muutenkaan viisasta tuoda omaa suurta minää, vaan itse asia on nimeä tärkeämpi.
Nimen riepottelu rietasten käsissä vain voi pilata itse hyvänkin asian.
Ei todellakaan ole pääasia se kuka kirjoittaa ja kuka on saanut esim. profetian, ilmestyksen taikka näyn. Ajatellaanpa vaikka Evankeliumien kirjoittajia. Yksikään heistä ei mainitse nimeään tuossa kirjoituksessaan, vaan ne on lisätty siihen myöhemmin ja nykyisin asetetaan melkoisestikin kyseenalaiseksi onko kirjoittaja juuri se jonka nimiin kyseinen evankeliumi on laitettu. Esimerkiksi Markuksen Evankeliumia epäillään hyvinkin voimakkaasti Pietarin tekstiksi. Kun taas Matteuksen Evankeliumia epäillään, että sitä ei laisinkaan edes olisi Matteus kirjoittanut, koska perimätiedon mukaan Matteus kirjoitti oman Evankeliuminsa Hebreaksi tai joidenkin mukaan jopa Arameaksi. Luukkaan Evankeliumin sisältö viittaa voimakkaasti siihen, että sen kirjoittaja ei suinkaan ole Lääkäri Luukas, Paavalin matkaseuralainen, sillä kirjoituksessa on mainittuna asioita jotka viittaa paljon myöhempään aikaan kuin milloin Luukas oletettavasti eli. Johanneksen Evankeliumia viimeisten tutkimusten mukaan epäillään jopa Marian kirjoittamaksi, sen josta Jeesus ajoi ulos seitsemän riivaajaa. Johanneksen ilmestyksen kirjoittajaksi taas arvellaan Efeson Johannesta joka oli siellä Vanhemmistoveljenä ja yhtenä Jeesuksen seuraajana niiden 70 joukossa jotka Jeesus lähetti erikseen julistamaan sanaa.
Kuitenkaan se että oli kirjoittajana kuka tahansa ei muuta sisältöä, vaan kunnia ja huomio kiinittyy kaikessa silloin HÄNEEN jolle kaikki kiitos ja kunnia kuuluukin ja joka kuuluu olla ainoana joka näkyy ja loistaa.
Myös nimettömyydessä on toinenkin etu, sillä kaikki profetiat ja näyt, unet ja ilmestykset tulee arvostella ja siksi on kaikkein parasta, että arvostelija ei tiedä kirjoittajaa taikka profetian, näyn, unen taikka ilmestyksen saajaa, sillä silloin omat henkilökohtaiset tunteet eivät pääse vaikuttamaan arvostelun rehellisyyteen.
Täällä nimittäin kävi yksi lapsus, sillä eräs oli kirjoittanut ilmestyksen tälle palstalle, ja kun joku arvostelija ei pitänyt tuosta kirjoittajasta, niin ilmestys sai melkoisen tuomion hänen kauttaan, mutta kun paljastuikin, että ilmestyksen saaja olikin maamme arvostetuimpia ja kunnioitetuimpia uskonhenkilöitä, ellei sanoisi jopa sankareita, niin taisi sattua todella pahasti tuon voimakkaan negatiivisen lausunnon antajan omalle tunnolle kun hän oli mennyt antamaan sellaisesta henkilöstä ja hänen ilmestyksestään voimakkaan negatiivisen lausunnon.
Tämän takia on hyvä ettei arvosteltavaksi jätettävää jätetä nimellä, tai muulla viittauksella siihen kuka sen on saanut taikka tehnyt, jotta itse kukin meistä kykenee silloin arvostelemaan asian täysin avoimesti. Joten kyseessä ei todellakaan ole pelkuruus, vaan viisaus jotta lukija voisi saada asian sisällöstä juuri sen oikean kuvan mikä kuuluukin saada ja kykenee silloin rehellisesti joko hylkäämään taikka hyväksymään tekstin.
Kaikkea siunausta vain lukijoille ja arvostelijoille, sillä niin kuuluukin tehdä, antaa reilu avoin mielipide ja saada siten oikeaa ravintoa tai pääsee torjumaan väärän ravinnon, ja antaa kummassakin tapauksessa kiitoksen, ylistyksen ja kunnian jolle ainoalle se kuuluu Herralle Jeesukselle Kristuklselle.
Miksi SINÄ et kertonut nimeäsi?
Minut tunnetaan kaikkiallla missä olen käynyt nimellä Pikku Jeesus ja ennen uskoon tuloani nimellä Pellavapää, joten se myös riittäköön täällä. Minun oma nimeni ei sano yhtään mitään kenellekkään, mutta kaikki jotka tuntee minut ja käy tällä palstalla, niin ne heti tietää kuka minä olen kun lukevat tuon nimimerkkini. Ainut nimi joka on tärkeää ja jonka jokaisen on syytä muistaa ja tuntea ja tietää on Jeesus Kristus ja tietenkin ISÄN nimi joka on kaikista tärkein, muista nimistä ei niin väliä ole. En minäkään kysy sinun nimeäsi kolme kysymysmerkkiä, sillä minulle on vain tärkeää se, että olryko löytänyt HERRAN, vai vieläkö etsit Häntä.
Nimesi tietäminen ei minua laisinkaan hyödytä, koska me kaikki kuitenkin kerran saamme tuolla kotona uuden nimen, joten mitäpä tuosta vanhasta ja käytetystä on väliä.
Minä vuonna tuo näky on saatu ?
Porvoossa 1995 aivan samaan aikaan kun niin kutsuttu Torontolaisuus valloitti seurakuntia ja tuotti lopulta melkoista vahinkoa ja tuhoa lukuisissa ihmisissä.
Herra oli ilmoittanut minulle jo vuonna 1993 tuo9n iljetyksen saapumisesta ja olin siitä varoittanut jokaista seurakuntaa jossa kävin, ja Porvoossa meitä kokoontui joukko koolle Sanan ääreen ja kaikki halusivat varmistuksen siitä oliko tuo Torontolaisuus väärä vaiko ei, ja luulimme että joutuisimme odottamaan tuota vastausta kun tuo kaikki alkoi tapahtumaan ja samalla saimme tietää, että tuo Torontolaisuus oli vain etujoukko ja sen jälkeen tulisi toinen joukko: Pensacola ja sitten itse peto kolmannen joukon avustuksella ja sen sisällä ja tunkeutuisi seurakuntiin kenenkään estämättä ja Kristuksen omat poistuvat juuri hieman ennen ennen kuin tuo peto ottaisi vallan. Sillä kun tuo peto saavallan, niin kukaan ei enään sen jälkeen poistu noista rakennuksista ja poistuneet joutuvat hengenvaaraan, sillä maassammekin alkaa rajut ja hyvin veriset vainot ja lukuisia surmataan kaikkialla Suomessa.
Siitä saimme myös näyn, mutta sen kirjoitan myöhemmin, koska se on sitä luokkaa, että jotta se ei menisi väärille korville ja lukijoille, niin ISÄ on antanut aikataulun tuon näyn ilmoittamista varten.
Shalom!Kiitos aivan raittiista näystä!Se kertoo Jerusalemin,ja myös ihmisten ja seurakunnan tilasta.Näette,että hekuma ja väärä erotiikka,on vienyt ihmisiltä järjen,ja tätä kauhistusta nyt kaikkialla,myös Suomessa,ja seurakunnissa harrastetaan lähes vapaasti!Kuninkaan tulemus on lähempänä,kuin koskaan,siksi Herra on nyt valinnut muutamia profeettoja valistamaan Suomen siionia!Portto,joka tuossa ihanassa näyssä nähtiin,on se koko Helsingin ja Jyväskylän saastuttanut ihminen,joka siellä vieläkin alkeisvoimaa syytää.Portot ja hekumajohtajat,haluavat tuota saatanaa,ja hänen huoriaan,vain hellästi hoitaa,siksi monikaan ei enää voi tajuta,mitä oikea ja kaunis,miehen ja vaimon eroottinen rakkaus on!Mutta me vartijat huudamme yötäpäivää Jeesuksen puoleen,että kaikki kaunis vielä voitaisiin palauttaa!Ja te siellä paikassa,missä olitte,muistakaa,että saatana,nyt ennenkaikkea,haluaa oikeaa rakkautta häpäistä,joten luottakaa toisiinne aina,älkääkä koskaan uskoko vääriä ääniä!Shalom!Tulkaa takaisin Isän lapset,sillä aika on nyt niin paha,että te ette jaksa,jos ette ole helläsydämisessä yhteydessä keskenänne.amen Sing Praises! Amen Halleluja!Kunnia kaikkein Korkeimmalle!Israelin Pyhälle! Jaakobin Väkevälle! otti vastaan profeetta Jooel Paide,Estonia sekä taas kohta toinen koti Tiberias,Israel e-mail:[email protected] olisimme kiitollisia asiallisesta ja rakentavasta palautteesta! Taistelu jatkuu! Olkaa siunatut!!
näky koskeekin tulevia aikoja Israelissa, tyhmiä neitsyeitä.
Hyvin selkeä ja ilmestyskirjan 11: luvun mukainen.
joko muistaa väärin tai sepittelee itse tarinansa.
Ja tuo tarina on ajoitettu n, 17 vuoden päähän tästä ajasta.( 1993).
Miksi nyt tuota potaskaa tänne tuot?
Valheen henki riivaa sinus.
Eikä se ikä tee sitä heikommaksi
Jesajan kirjoitukset ovat vielä kauempaa ja ilmestyskirjankin kirjoitukset ovat liki kahdentuhannenvuoden takaa, joten minun tekstini on aika nuori niihin verrattuna etkä silti heitä väitä valehtelijoiksi vaikka kirjoitukset ovat vanhempia kuin minun?
Olin itsekin tuolloin paikalla kun tuo näkysarja ilmaantui. Sen jatko olisi kiva saada myös julkisuuteen, mutta koska Sinulla on siihen annettu aikataulu, niin en kirjoita sitä jatkoa nyt tähän. Luin kirjoituksesi joka koski Synti-sanan todenperäisyyttä, ja ihmettelen miksi se poistettiin. Se oli niin tarkkaan juuri niin kuin on kirjoitettu ja oikaisit siinä erään vahinkoa tuottavan väärennöksen. Olihan jo aika se esille tuoda, mutta olisit saanut tuoda esille sen valtaisan näyn jonka pohjalle tuo kirjoituksesi perustui. Mutta jään odottamaan, sillä tiedän sen tulevaksi koska se paljastaa viimeisten päivien todelliset tapahtumat ja eksytykset.
Siunausta Toivottaen
....