Elin lapsuuteni ja nuoruuteni onnellisena hyvinvointi-suomessa, enkä olisi tuolloin todellakaan uskonut että se olisi niinkin tilapäistä. Omille lapsilleni joudun kertomaan siitä vain tarinoita. Että Suomi oli aikoinaan hieno maa, jossa oli hyvä asua ja tehdä työtä. Että terveydenhoito oli maksutonta ja sitä sai kaikki, kaikilla oli mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin pää riitti. Suomen silloisella omalla rahayksiköllä, markalla, jopa sai jotakin: Tavallisen metallimiehenkin palkalla pystyi ruokkimaan perheen, ja lisäksi hankkimaan sen Volvon tai Saabin. Verotus oli toteutettu etevästi niin, että kukin osallistui hyvinvointivaltion ylläpitoon kykyjensä mukaan. Työilmapiiri oli reilu ja puhallettiin yhteen hiileen, kannettiin vastuuta itsestä ja toisista. Ennen johtajillakin oli moraalia ja selkärankaa. Yrityksille oli kunnia-asia että henkilöstöllä oli asiat hyvin ja työssä jaksettiin olla. Nyt työntekijöitä kohdellaan kuin eläimiä, mahdollisimman pienestä porukasta piiskataan kaikki irti. Ennen jos yritys tuotti voittoa, se pysyi pystyssä, kuten jo järkikin sanoo. Nyt se ei riitä omistajille alkuunkaan: Yritysten ei ole enää tarkoituskaan pysyä pystyssä vaan rikastuttaa omistajansa mahdollisimman nopeasti ja se siitä. Meillä tavallisilla ihmisillä ei ole paskankaan väliä. Samaan aikaan se pieni rikkain kansanosa rikastuu rikastumistaan.
Niin, olen saanut nähdä hyvinvointi-Suomen, ollut aikanaan ylpeä siitä ja rakastanut maatani, pitänyt sitä parhaana paikkana suomalaisille ja vannonut siniristilipun nimeen. Juuri siksi on ollut sydäntäsärkevän surullista viime vuodet katsella sen systemaattista alasajoa. Koko sen 20 vuoden aikana, jonka olen ollut työelämässä, on tavallisen duunarin elinolot heikentyneet. Palkat ovat jääneet pahasti jalkoihin, verotus on kaiken aikaa kiristynyt mutta palvelut silti vähentyneet tai tulleet maksullisiksi ja käytännön ostovoima on kaiken aikaa pienentynyt. Siitä huolimatta kulutuspaine on kovempi kuin koskaan.
Suomen alasajoon on yhtenä syynä tietenkin tämä ihana EU, johon oli jostakin syystä ängettävä mukaan vaikka kaipa jokainen aivoilla varustettu arvasi miten siellä hölmöä ja hyväntahtoista Suomea hassutetaan. Nythän se on nähty: Suomi maksaa Kreikan ja Irlannin velkoja ja ties kuinka monen muun maan vielä, kunnes viimein Suomi itse on konkurssissa lopullisesti. Minkälainen on tämä maa, joka viis veisaa omista kansalaisistaan mutta jakaa rahaa muille ilomielin? Enkä ymmärrä Kataisen, tämän emäkusipään joka olisi suomen kansan kannalta ollut parempi antaa villikissoille heti synnyttyään, puheita siitä että jos emme syydä helvetisti rahaa sinne jonnekin hevon perseeseen, olemme itse vaarassa. Siis mitä vittua? No ehkä hän itse on vaarassa menettää jotain, emmehän me tavan kansalaiset tiedä minkälaisia etuja EU:lle suotuisista päätöksistä nämä lopunajan ”voidellut” porvarispellet itselleen kuittaavat. Ja jos nyt joku siellä yrittää pitää oman kansan puolta vähänkin, niin se on heti populismia! Onhan se nyt selvää, ettei Suomellakaan sitä rahaa yli tarpeen ole, koska koko ajan joudutaan olemaan säästökuurilla. Vaarassa on se jolta loppuu raha! Jos naapurini mölliköi asiansa ja tuhlaa rahansa, niin en kai minä sitä ala hyysäämään ja rahoittamaan, varsinkaan jos omat lapseni joutuvat sen takia näkemään nälkää? Mutta hallitushan voi sen tehdä, rahathan eivät ole heidän vaan MEIDÄN KAIKKIEN ja verohommelithan nämä vallan kahvaa dildona perseessään käyttävät kataiset ja muut Saatanan sikiöt ovat jo sumplineet niin, että suhteessa suurimman osan maksaa, yllätys yllätys, pienipalkkainen perusduunari! Voi hyvänen helvetti mitä touhua. Olen jo pitkään harkinnut maastamuuttoa, mutta tämä Irlannin homma oli viimeinen varmistava niitti. Kauaa en enää veroa suomeen maksa, se on varmaa. Suomessa ei ole minulle enää mitään puolustettavaa, eikä sen lipulla ole minulle enää kynnysmatonkaan virkaa.
Niin, olen saanut nähdä hyvinvointi-Suomen, ollut aikanaan ylpeä siitä ja rakastanut maatani, pitänyt sitä parhaana paikkana suomalaisille ja vannonut siniristilipun nimeen. Juuri siksi on ollut sydäntäsärkevän surullista viime vuodet katsella sen systemaattista alasajoa. Koko sen 20 vuoden aikana, jonka olen ollut työelämässä, on tavallisen duunarin elinolot heikentyneet. Palkat ovat jääneet pahasti jalkoihin, verotus on kaiken aikaa kiristynyt mutta palvelut silti vähentyneet tai tulleet maksullisiksi ja käytännön ostovoima on kaiken aikaa pienentynyt. Siitä huolimatta kulutuspaine on kovempi kuin koskaan.
Suomen alasajoon on yhtenä syynä tietenkin tämä ihana EU, johon oli jostakin syystä ängettävä mukaan vaikka kaipa jokainen aivoilla varustettu arvasi miten siellä hölmöä ja hyväntahtoista Suomea hassutetaan. Nythän se on nähty: Suomi maksaa Kreikan ja Irlannin velkoja ja ties kuinka monen muun maan vielä, kunnes viimein Suomi itse on konkurssissa lopullisesti. Minkälainen on tämä maa, joka viis veisaa omista kansalaisistaan mutta jakaa rahaa muille ilomielin? Enkä ymmärrä Kataisen, tämän emäkusipään joka olisi suomen kansan kannalta ollut parempi antaa villikissoille heti synnyttyään, puheita siitä että jos emme syydä helvetisti rahaa sinne jonnekin hevon perseeseen, olemme itse vaarassa. Siis mitä vittua? No ehkä hän itse on vaarassa menettää jotain, emmehän me tavan kansalaiset tiedä minkälaisia etuja EU:lle suotuisista päätöksistä nämä lopunajan ”voidellut” porvarispellet itselleen kuittaavat. Ja jos nyt joku siellä yrittää pitää oman kansan puolta vähänkin, niin se on heti populismia! Onhan se nyt selvää, ettei Suomellakaan sitä rahaa yli tarpeen ole, koska koko ajan joudutaan olemaan säästökuurilla. Vaarassa on se jolta loppuu raha! Jos naapurini mölliköi asiansa ja tuhlaa rahansa, niin en kai minä sitä ala hyysäämään ja rahoittamaan, varsinkaan jos omat lapseni joutuvat sen takia näkemään nälkää? Mutta hallitushan voi sen tehdä, rahathan eivät ole heidän vaan MEIDÄN KAIKKIEN ja verohommelithan nämä vallan kahvaa dildona perseessään käyttävät kataiset ja muut Saatanan sikiöt ovat jo sumplineet niin, että suhteessa suurimman osan maksaa, yllätys yllätys, pienipalkkainen perusduunari! Voi hyvänen helvetti mitä touhua. Olen jo pitkään harkinnut maastamuuttoa, mutta tämä Irlannin homma oli viimeinen varmistava niitti. Kauaa en enää veroa suomeen maksa, se on varmaa. Suomessa ei ole minulle enää mitään puolustettavaa, eikä sen lipulla ole minulle enää kynnysmatonkaan virkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.