Onko täällä muita joiden vanhemmat tai toinen heistä on narsisti?
Minun isäni on narsisti. Olen jo aikuinen ja minulla on lapsikin. En missään nimessä halua että lapseni joutuu kokemaan samaa mitä minä olen kokenut lapsuudessani. Äitini on joutunut pahiten loukatuksi tässä vyyhdissä. Isä alistaa häntä jatkuvasti, syyttää, moittii, haukkuu, syyllistää häntä omista virheistään. Itsessään hänessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Olen myös huomannut että isä valehtelee paljon, mutta ei myönnät sitä. Tämä narsistisuus vaikuttaa siltä, et pahenee iän myötä. Vanhempani ovat jo eläkeikäisiä. Isä saa välillä kauheita raivokohtauksia ja on välillä jopa uhannut tappaa äidin ja hakkaa myös. Hän sanoo että hänellä on oikeus lyödä jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Myös minua hän löi kun olin teini-ikäinen. Isäni on myös hyvin kontrolloiva. Ja kun lapseni syntyi hän yritti vaikuttaa siihen miten kasvatan lastani, vedin kuitenkin tiukat rajat ja koen siitä olevan apua.
Minulla on erittäin huono itsetunto tietyssä asioissa, ainoa missä tiedän olevani hyvä, on äitiys. Siihen liittyvät asiat ovat minulle todella tärkeitä. Lapsena isä mollasi minua syvästi ja sanoin että olen erikoislapsi, todella vaikea ja erilainen ku muut sisarukseni. Hän jotenki löi minut lyttyyn. Koenkin olevani huono ja tyhmä verrattuna muihin sisaruksiini verrattuna. Tämä onkin vaikuttanut minun koko elämääni, en uskalla tehdä uusia asioita koska pelkään että teen jotain väärin. Se pelko on suuri. Mitä sitten vaikka epäonnistunkin jossain? Ei siihen kuole. Osaan ottaa kritiikkiä vastaan ja jos minulle mainitaan tekemästäni virheistä koitan parhaani mukaan tehdä toisin ja ne kritiikit jäävät pysyvästi mieleen ja seuraavalla kerralla en toista virheitäni. Minun parisuhteet ei onnistu koskaan. Olen edelleen sinkku. Ensirakkauteni oli myös narsisti joka käytti hyvin paljon henkistä väkivaltaa, petti, haukkui huoraksi ja sanoi ettei kukaan muu minua katsoisi kuin hän. Päätin kuitenkin lähteä suhteesta ja siitä on kauan. Mitkään suhteeni eivät ole onnistuneet, ovat päättyneet eroon enemmin tai myöhemmin. Olen miettinyt missä vika? Onko minussa niin paljon vikaa ettei suhteeni onnistu? Pääasiassa ihmiset joiden kanssa olen seurustellut ovat kohdelleet minua tosi väärin, kuten pettäneet pääasiassa tai uhkailleet ja henkisesti latistaneet. En koe että olisin ollut parisuhteessa normaalin ihmisen kanssa. Siksi mietinkin, että johtuuko tämä siitä, että oma isäni on narsisti ja olen hakeutunut sen takia huonoihin suhteisiin?
Minun isäni on narsisti. Olen jo aikuinen ja minulla on lapsikin. En missään nimessä halua että lapseni joutuu kokemaan samaa mitä minä olen kokenut lapsuudessani. Äitini on joutunut pahiten loukatuksi tässä vyyhdissä. Isä alistaa häntä jatkuvasti, syyttää, moittii, haukkuu, syyllistää häntä omista virheistään. Itsessään hänessä ei tietenkään ole mitään vikaa. Olen myös huomannut että isä valehtelee paljon, mutta ei myönnät sitä. Tämä narsistisuus vaikuttaa siltä, et pahenee iän myötä. Vanhempani ovat jo eläkeikäisiä. Isä saa välillä kauheita raivokohtauksia ja on välillä jopa uhannut tappaa äidin ja hakkaa myös. Hän sanoo että hänellä on oikeus lyödä jos häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Myös minua hän löi kun olin teini-ikäinen. Isäni on myös hyvin kontrolloiva. Ja kun lapseni syntyi hän yritti vaikuttaa siihen miten kasvatan lastani, vedin kuitenkin tiukat rajat ja koen siitä olevan apua.
Minulla on erittäin huono itsetunto tietyssä asioissa, ainoa missä tiedän olevani hyvä, on äitiys. Siihen liittyvät asiat ovat minulle todella tärkeitä. Lapsena isä mollasi minua syvästi ja sanoin että olen erikoislapsi, todella vaikea ja erilainen ku muut sisarukseni. Hän jotenki löi minut lyttyyn. Koenkin olevani huono ja tyhmä verrattuna muihin sisaruksiini verrattuna. Tämä onkin vaikuttanut minun koko elämääni, en uskalla tehdä uusia asioita koska pelkään että teen jotain väärin. Se pelko on suuri. Mitä sitten vaikka epäonnistunkin jossain? Ei siihen kuole. Osaan ottaa kritiikkiä vastaan ja jos minulle mainitaan tekemästäni virheistä koitan parhaani mukaan tehdä toisin ja ne kritiikit jäävät pysyvästi mieleen ja seuraavalla kerralla en toista virheitäni. Minun parisuhteet ei onnistu koskaan. Olen edelleen sinkku. Ensirakkauteni oli myös narsisti joka käytti hyvin paljon henkistä väkivaltaa, petti, haukkui huoraksi ja sanoi ettei kukaan muu minua katsoisi kuin hän. Päätin kuitenkin lähteä suhteesta ja siitä on kauan. Mitkään suhteeni eivät ole onnistuneet, ovat päättyneet eroon enemmin tai myöhemmin. Olen miettinyt missä vika? Onko minussa niin paljon vikaa ettei suhteeni onnistu? Pääasiassa ihmiset joiden kanssa olen seurustellut ovat kohdelleet minua tosi väärin, kuten pettäneet pääasiassa tai uhkailleet ja henkisesti latistaneet. En koe että olisin ollut parisuhteessa normaalin ihmisen kanssa. Siksi mietinkin, että johtuuko tämä siitä, että oma isäni on narsisti ja olen hakeutunut sen takia huonoihin suhteisiin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta kaikki ihmiset eivät vihaa muita äidinkielen mukaan, siksi kantsii vaihtaa äidinkieltä
Niinpä.
http://hurriksi.fi/om/