Nimimerkki "ei provon" aloitusta mukaillen tiedustelen, onko tällä foorumilla ihmisiä, jotka olisivat valmiita kohtaamaan avustajansa kasvotusten. Ajattelin, että voisin levittää joulumieltä pienellä summalla per avustettava, mutta tekisin sen mielelläni kasvotusten, sillä silloin homma olisi rehellistä puolin ja toisin eikä sosiaalihuolto saisi syytä vähentää summaa seuraavista tuista.
Tapaaminen tapahtuisi esimerkiksi rautatientorilla ensi viikon alussa keskellä päivää, eikä kestäisi muutamaa minuuttia kauemmin (ellei joku halua jäädä hengailemaan pidemmäksi aikaa).
Suurta summaa en uskaltaisi luvata, mutta jos väkijoukko ei kasva suurensuureksi, ehkä 10-20 euroa voisi irrota heille, joilla se ei selvästi vaikuta menevän päihteisiin. Ja muutkin joulumieliset ovat toki tervetulleita!
Ymmärrän kyllä hyvin, mikäli tämä ajatus vaikuttaa tuhoontuomitulta. Kokeilen vain kepillä jäätä :)
Tapaaminen tapahtuisi esimerkiksi rautatientorilla ensi viikon alussa keskellä päivää, eikä kestäisi muutamaa minuuttia kauemmin (ellei joku halua jäädä hengailemaan pidemmäksi aikaa).
Suurta summaa en uskaltaisi luvata, mutta jos väkijoukko ei kasva suurensuureksi, ehkä 10-20 euroa voisi irrota heille, joilla se ei selvästi vaikuta menevän päihteisiin. Ja muutkin joulumieliset ovat toki tervetulleita!
Ymmärrän kyllä hyvin, mikäli tämä ajatus vaikuttaa tuhoontuomitulta. Kokeilen vain kepillä jäätä :)
Vastaukset 56
Vanhimmat
jargonaut hyväsydäminen ja se on juttu. Nimenomaan kasvotusten minäkin olen auttanut. Siloin tietää että apu menee oikeaan osoitteeseen. Kuten olen jo mainninnut niin ruokakaupassa käynti ollut paras apu joka säilyy koko joulun. Muutamilla kympeillä saa hädässä oleva jouluruokia moneksi päiväksi. Huomioi myö ne jotka eivät pääse sukulaistensa/lastensa luo koska ei ole rahaa juna/bussilippuihin. Ostamalla heille sen lipun saatat tehdä suuren teon joka tuo sinullekin hyvää joulumieltä.
t. 44-vuotias mies espoosta.
Kysyn vielä kerran, eikö kenelläkään todellakaan ole tarvetta pikku taskurahalle? :) Vai onko liian suuri vaiva käydä hakemassa raha jostain tietystä paikasta?
No, en minä väkisin - voin pudottaa rahaa myös joulupataan :)
Yritin aikoinani itsekin avustaa jotakuta samalla menetelmällä. Yhtään vastausta en sähköpostiini saanut, vaikka samaan aikaan kävi kova valitus ja poru siitä kuinka "käpyjä syyään, lunta juuaan ja ainoat sukahousutkin ovat rikki".
Lopulta kuitenkin onnisti! Opiskeleva yksinhuoltajaäiti oli tietokonetta vailla, ja sellaisen sitten hänelle toimitin. Laite oli edellytys opiskelujen -> tulevaisuuden näkymien edistymiseen. Minulle jäi asiasta hyvä mieli, ja vastaanottaja tuntui olevan myös tyytyväinen.
Hyvä homma :)
Ymmärrän myös kyllä, että monelle on myös iso kynnys tulla apua vastaanottamaan. Jotkut saattavat myös pitää hyötyä liian pienenä vaivaan nähden. Saatan itsekin tukea lähipiirin yh-vanhempia, ehkä se on sitten helpompaa, vaikka he eivät ehkä niin kipeästi apua tarvitsekaan :)
Monia varmaan hävettää oma tilanne. Netissä on helppo keskustella kasvottomasti ja nimettömästi. Takuulla monelle kelpaisi vaikka kymppikin, mutta on siinä kuitenkin kynnystä mennä treffeille jonkun nettituttavuuden kanssa.
No toivottavasti joku avustettava löytyy.
Tavallaan kyllä joo, mutta käytännössä tilannehan ei kestäisi minuuttia kahta pidempään ja yhtä lailla siinä ollaan tuntemattomia toisillemme. Ei kaikista randomkohtaamisista tarvitse tehdä hirveän henkilökohtaisia asioita :)
Mutta ymmärrän kyllä. Ehkä joka tapauksessa teen niin, että ilmoitan täällä ajan ja paikan milloin olen jossain ja otan ainakin muutaman kympin taskun pohjalle. Sitten näkee tuleeko paikalle ketään ja voi tarvittaessa käydä kolkuttelemassa joulupataa :)
Olisin valmis tulemaan tapaamaan nopeasti ja jos siinä muutaman euron rikastuisikin, en pistäisi pahitteeksi...
Hei, hienoa! :)
En vielä olet päättänyt tarkkaa aikaa, mutta esimerkiksi maanantaina klo 14.00 voisi olla sopiva hetki piipahtaa keskustassa Rautatieaseman kulmilla. Ilmoittelen tarkempaa aikaa ja paikkaa nyt vkl:na :)
Ehdotukseni ei ole herättänyt suurta kiinnostusta, mutta aion siitä huolimatta yrittää.
Tänä lauantaina, 18.12.2010 klo 13.00-13.15 tulen Helsingin rautatieasemalle hetkeksi päivystämään. Tarkka paikkani tulee olemaan seuraavan kuvan vasemmassa alareunassa olevan katoksen alla. En tiedä, onko kyseisessä kohdassa enää grillikioskia, mutta ainakin oheisessa kuvassa se vielä siinä on (samassa paikassa on myös näemmä karttoja ja bussien aikatauluja). Siinä kohdassa tulee seisomaan isokokoinen ruskeaan takkiin sonnustautunut mies.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/aa/Helsinki_Railwaystation_January-14-2008.jpg
Ennakkoilmoitusta saapumisesta ei tarvitse toimittaa, mutta huomioithan sen, että koska yhtä lukuunottamatta kukaan ei ole osoittanut kiinnostusta, en aio varata mukaan tolkuttomasti rahaa. Olen kuitenkin valmis antamaan sen 10-20 euroa ainakin ensimmäisille (jos paikalle ylipäätänsä ketään vaivautuu), mikäli et heti vaikuta päihteiden väärinkäyttäjältä. Jos jo kuitenkin tiedät varmaksi, että aiot paikalle yrittää, arvostaisin, jos voisit siitä ennakkoon ilmoittaa.
Just tulin sitä reittiä junalta -> metrolla töihin. Ei siellä mitään katosta ole, ainoa "katos" on siinä heti pääsisäänkäynnin ohessa mihin ihmiset pysähtyvä't vähän suojaisempaan seinän vierustaan sytyttelemään ja polttelemaan tupakoitaan. Siinä kyllä olisi mielestäni ihan luonteva paikka seisoskella. Kylmä kuitenkin on , älä vain vilustu !
Okei, kiitos vinkistä Mary! :)
Korjaus siis aiempaan - iso ruskeaan takkiin pukeutunut mies nojailee seinään siinä pääsisäänkäynnin edessä. Todennäköisesti selässä myös musta reppu.
Ja eiköhän siinä sen vartin pärjää... :)
Nostan tätä threadia vielä esille, kun on huomenna ajankohtainen :)
auttamistapa on kummankin kannalta parempi. Minä en menisi naisena tapaamaan auttamishaluista miestä.
Kun olen itse auttanut, en antanut henkilökohtaisia tietoja.
Tuntemani naishenkilö pyysi apua kun pakeni kotoaan, eikä ole vieläkään selviytynyt auttamisen traumoista, kun yöpyi miehen luona.
Nälkäänsä saa apua nykyään.
Jos olet vilpitön, teet tietenkin hyvin.
Tässä yhteydessä, kaikki olosuhteet ja muut tekijät huomioonottaen noin kokonaisvaltainen epäluulo ja epäluottamuslause kertoo vakavasti häiriintyneestä ihmisestä.
Ystävättäreni taisi olla oikeassa veikatessaan, ettei tapahtumasta tule yleisöryntäystä. Itse jaksoin uskoa, että paikalle laahustaisi ehkä 4-5 tyyppiä, mutta alan olla valmis myöntämään olleeni väärässä :)
Ystävättäreni ei tosin usko, että tämä johtuisi pelosta, kun kohtaaminen olisi tapahtunut vilkkaalla paikalla keskellä kirkasta päivää eikä tapaamiseen olisi tarvinnut tulla yksin, vaan mukaan olisi hyvin voinut ottaa henkistä ja fyysistä tukea. Hän ei vaan yksinkertaisesti usko, että kukaan olisi taloudellisesti niin tiukilla, että "jaksaisi nostaa persettään penkistä ja matkustaa edes kahta pysäkinväliä kympin tai parin takia, vaikka ei tarvitsisi edes paperia täyttää". Hän tosin lisäsi, että raha varmasti kelpaisi monelle ja olisi joillekin jopa tarpeen, mutta sen pitäisi napsahtaa automaattisesti tilille, että kelpaisi.
Ehkä hän on oikeassa, ehkä ei - vaikea sanoa. Olen itse kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että haluan nähdä kasvotusten ihmisen, jolle olen rahaa antamassa (mikäli en häntä jo entuudestaan tunne). Jos ei muuta, tämä kertoo minulle, että vastaanottaja on ollut valmis tulemaan puolitiehen vastaan eli se apu merkitsee hänelle jotain. Parin rivin lainanpyyntökirjoitelmia en itse pidä minkäänlaisena vastaantulona - varsinkin, kun niitä tuntuu tälläkin foorumilla tehtailevan sama pieni joukko.
Olen joka tapauksessa päättänyt jäädä huomenna lepäilemään kotiin. Jos kiinnostusta jostain syystä ilmenee myöhemmin, voin vielä tulla piipahtamaan asemalla esimerkiksi tiistaina tai keskiviikkona. Muussa tapauksessa toivotan kaikille omalta osaltani oikein hyvää joulua!
Haluatko kuulla oman analyysini? No ei se mitään, kerron kuitenkin.
"Jos ei muuta, tämä kertoo minulle, että vastaanottaja on ollut valmis tulemaan puolitiehen vastaan eli se apu merkitsee hänelle jotain. "
Iloista antajaa - mutta myös OTTAJAA (tähän halutessasi jokin vapaasti valitsemasi korkeampi entiteetti) suositaan.
Suomalainen mielummin kuitenkin jurnuttaa katkerana omissa oloissaan, kiroaa, kadehtii, vihaa ja sylkee ainakin näin netissä niitä kasvottomia "riistäjiä" jolla menee paremmin. Taustalla on myös häpeää omasta tilasta - kun tässä luteriaanisessa yhteiskunnassa olisi pitänyt pärjätä. Suomalaisen on vaikeaa joutua olemaan avusta kiitollinen henkilökohtaisella tasolla siis jo ihan kulttuurin liittyvistä syistä. Se koetaan nöyrtymiseksi ja matelemiseksi, oman tilansa määrittämiseksi kipeällä tavalla. Se koetaan niin isoksi uhkaksi, että (kuten tuossa yhdessä puheenvuorossa) auttajan motiivit kyseenalaistetaan. Anonyymiin apuun ei tällaisia sietämätömiä velvoitteita liity.
Muualla on toisin. Jos haluat kokea iloa ja kiitollisuutta, jos haluat kokea miltä henkilökohtainen hyväntekeväisyys parhaimmillaan molemmista osapuolista tuntuu, matkusta riittävän kauaksi itään tai etelään.
Oletko miettinyt yhtään sitä, että harvempi asuu rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Ja jos etäämpää olisi tulossa, niin se edellyttäisi matkarahoja. Jos Helsingin alueella asuu eikä omaa kausikorttia tai ole arvoa ladattu kortille, niin se kustantaisi edestakaiselle matkalle 5 euroa, mikä on iso summa uhrattavaksi epävarmaan juttuun, seutulippu olisi vielä kalliimpi. Jos on riittävän köyhä, ei niitä voi tuhlata netissä olevan viestin perusteella. Eihän koskaan tiedä, onko viesti pilaa vaiko ei.
Toisaalta minusta tuntuu, että moni tuntisi itsensä nöyryytetyksi, kun edellytetään tulevan henkilökohtaisesti hakemaan kymppiä julkiselle paikalle. En minä tulisi. Tosin en ole siinä asemassa, että tarvitsisikaan, mutta jos olisin, tuntisin varmasti itseni jo muutenkin niin nöyryytetyksi, etten enää lähtisi lisänöyryytystä hakemaan.
Ylipäänsä en ymmärrä, miksi haluaisit kohdata naama-naama. Haluatko jotain kicksejä tuon vuoksi.
Tosin itse tein viime joulun aikaan sen, että kun näin pankkiautomaatilla ollessani hyvin köyhältä näyttävän ihmisen tonkivan roskapönttöjä tyhjien pullojen toivossa, nostin parikymppiä ylimääräistä, menin miehen luo, ojensin rahan ja toivotin hyvää joulua ja häivyin. En tuntenut tarvetta selvittää miehen tilannetta sen enempää. Ehkä tänä joulunaikaan voin tehdä saman useammalle.
Itse en enää edes yritä tyrkyttää, mutta toisinaan yritän vastata täällä esitettyyn hätään.
Miksi yleensä sitten valittaa, mikäli ei haluaottaa vastaan tilanteeseen tarjottua apua? En myöskään ihan ymmärrä miten virtuaalimuodossa esitetty tarve/jargonautin auttamisehdotus IRL eroaisi siitä että näkee jonkun tonkivan roskapönttöjä, ja sitten face-to-face avustaa tätä. Suunnilleen yhtä paljon tuohon liittyy mitään henkilökohtaista tai kicsejä tai uhkia.
Jargonaut on ilmiselvästi fiksu ja joustava kaveri, en usko että tämä esitetty matkakustannuskaan olisi ollut mikään ylitsepääsemätön este.
ivaamassa täällä
nytkö leikit hyväntekijää, puhut suloisija ja jakelet auttamis vinkkejä ja sitten taas rupeat pilkkaamaan ja ivaamaan kirjoituksesi ja nimimerkkisi kertoo kaiken!
kiinni jäit!
"Ylipäänsä en ymmärrä, miksi haluaisit kohdata naama-naama. Haluatko jotain kicksejä tuon vuoksi. "
onko sinulla jotain ongelmia??? oletko katkera jostakin????
et ees näytä ymmärtävän mitä puhut!!!!???
"menin miehen luo, ojensin rahan ja toivotin hyvää joulua ja häivyin"
eikös tämä ole face to face toimintaa???
alemmassa viestissä on sinulle hyvä vastaus!
"myöskään ihan ymmärrä miten virtuaalimuodossa esitetty tarve/jargonautin auttamisehdotus IRL eroaisi siitä että näkee jonkun tonkivan roskapönttöjä, ja sitten face-to-face avustaa tätä. Suunnilleen yhtä paljon tuohon liittyy mitään henkilökohtaista tai kicsejä tai uhkia."
mitä oikein haet tällä toiminnallasi???
sopisi sinun hävetä käytöstäsi!
e4rghjkm_, on totta tuo mitä sanot matkakuluista. Ja on tietysti totta, että ruudun sillä puolen on vaikea arvioida, laskenko leikkiä vai olenko tosissani. Sitä kuitenkin omalta osaltani ihmettelen, että jos matkakustannus olisi oikeasti ollut se ratkaiseva tekijä, miksei kukaan sanonut niin? Tai vaihtoehtoisesti esittänyt että tapaaminen olisikin paikassa Y, paljon lähempänä edes yhtä, jota olisi kiinnostanut tulla paikalle?
Mitä tulee tuohon nöyryytetyksi tuntemiseen, osa varmaan tuntee niin, mutta en usko, että kaikki. Jos henkilökohtainen näyttäytyminen julkisella paikalla olisi oikeasti ongelma kaikille ihmisille, silloin kukaan ei menisi leipäjonoihin tai hakisi apua seurakunnalta, eikö totta?
Rehellisesti sanoen en ymmärrä, miksi rahaa tai auttamista tai autetuksi tulemista pidetään niin järjettömän suurena mörkönä. Henkilöllä X menee nyt hyvin, henkilöllä Y menee nyt huonommin; miksei henkilö X voisi ja saisi auttaa henkilöä Y nyt kun tällä menee huonommin. Huomenna asia voi olla toisin päin, ja ehkä henkilö Y silloin auttaa henkilöä X tai kenties henkiöä Z jolla menee vielä huonommin.
Yritin tuossa edellisessä viestissä jo selittää kasvotusten kohtaamisen pointin, mutta taisin selittää huonosti. On ihmisiä, jotka eivät oikeasti tarvitse apua. On ihmisiä, jotka kirjoittelevat näille foorumeille aikansa kuluksi valehdelle omasta tilastaan ja kerjäten sympatiaa ja euroja. On ihmisiä, jotka tekevät sen puolivitsinä, mutta ovat toki valmiita ottamaan "ilmaista" rahaa vastaan, jos joku on tarpeeksi hölmö sitä heille antamaan. Kun kasvotusten tapaa, silloin välissä ei ole mitään naamareita. Eikä silloin tarvitse leikkiä olevansa mitään muuta kuin on. Ja silloin on joka tapauksessa tehnyt jotain asian eteen, tullut sovittuun tapaamiseen. Itse en ole aiemmin tällaista järjestänyt, joten en osaa sanoa, saisinko siitä kiksejä. Tunsin kyllä oloni ihan kivaksi, kun siirsin rahaa Syöpäsäätiölle, mutta pikkuhousut pysyivät puhtaina, jos sitä aioit takaa?
Teit mielestäni hyvin viime vuonna ja tee ihmeessä samoin tänäkin vuonna. En vain ymmärrä, miten tuo tilanteesi oikeasti eroaa minun ehdottamastani kohtaamisesta. Molemmissa tavataan kasvotusten, molemmissa antaja ojentaa rahan ja toivottaa hyvää joulua. Ainoa ero ehkä olisi että tilanteesta poistuisi ensin autettu, koska mitään syytä tai velvoitetta tällä ei olisi ollut jäädä paikalle.
Mutta kuten sanottua, saattaa olla että näen maailman jotenkin eri tavalla kuin monet muut, sillä tällä kertaa kävi näin. Mutta kokeillaan joku toinen kerta uudelleen - ehkä maailma sitten näyttää erilaiselta muidenkin silmin.
Kiitos analyysistasi - ja saatat hyvin olla oikeassa :)
Lähden ensi vuoden alussa varsin kaukaiseen itään. Katsotaan, mitä siellä keksitään :)
Hyvää joulua!
ja antaisit lahjan anonyymisti kuten minä tein (annoin kinkun).
Harkitsemisen arvoinen ajatus tuokin. En vain ole aivan varma onko parempi tarjota avuntarvitsijalle mahdollisuutta apuun kuin tuputtaa sitä suoraan jonkun syliin. Joku voisi ehkä myös loukkaantua siitä... Toisekseen kun kyse on pilaantuvasta elintarvikkeesta, ehkä mieluummin annan selvää rahaa tai käyn jonkun kanssa kaupasta hakemassa sen kinkun kuin työnnän eteen lihaa, jonka alkuperäistä ja vaiheista vastaanottajalla ei ole tietoa.
En kuitenkaan väheksy sitä mitä teit, teit hienosti!
Tähän ehkä sopii kuunnella Hurstin hienoja ajatuksia. Annan kaksi linkkiä, kun en tiedä, kumpi toimii, sillä minun koneessani mättää nyt jokin:
http://areena.yle.fi/ohjelma/eec8f63121d2b677ff1ade3357649a5b
http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1550219&language=fi
ja käteisostosta saamani kuitin jonka annoin mukaan tietenkin.
Tiedän, ettet väheksy, mutta kuitista näkyy ostopaikka ja aika (alle 30 minuuttia anto ajankohdasta).
Ei voi muuta kuin hattua nostaa Hurstin klaanille!
Ja kuten Heikki tuossa sanoi, jos he saisivat rahalahjoituksia yhtä paljon kuin leipälahjoituksia, tilanne olisi paljon parempi. Taidanpa siis antaa vähäni heille :)
No tuo on kieltämättä fiksusti tehty :)
Samoin, jouluja!
Itään lähden tammikuussa itsekin. Viime vuonna näihin aikoihin koin näissä asioissa valaistuksen hetkiä Intiassa, nyt on tarkoitus mennä vähän hedonistisemmalle reissulle Thaimaahan.
Pääasia, että rahan laittaa liikkumaan ja kiertämään, kyllä se aina jollekin tuntuu kelpaavan vaikka ei täällä kellekään ;P
Itse lennän muutaman tunnin pidemmälle eli Filippiineille. Lukemani mukaan tavallisen duunarin päiväpalkka on siellä n. 200-250 pesoa eli nykykurssin mukaan n. 3,5-4 euroa eli vain muutamia kymmeniä senttejä per tunti. Uskoisin, että sielläkin rahaa kelpaa ja tipillä hymy irtoaa ;)
Olisi parempi maksaa terapiasta. Narsistiset oireet saa usein parannettua ainakin osittain.
Miksi lahjoituksen antaja ei mielestäsi itse saisi itse kokea asiasta mielihyvää? Muuttaako se annetun rahan arvoa ja ostovoimaa, vai vaikuttaako se jotenkin epäsuotuisasti lahjoituksen saajaan?
Mother Mary, antaa toisen avautua. Onhan se liikuttavaa, että jonkun mielestä mielenterveyteni on suurempi huolenaihe kuin vähävaraisten rahallinen tukeminen. Olen otettu. :)
avun antaminen on aika pienestä kiinni. Ei sitä tarvitse tyrkyttää.. Avuntarvitsijat ilmantuu eteesi kun vain avaat silmäsi. Tapahtui minulle tänään muutama tunti sitten. Olen ollut työtön jonkin aikaa ja keksin pari viikkoa sitten että voisin myydä joulukuusia edes hetken ajankuluksi. Eikä raha pahitteeksi meillekän olisi.
Tuli tuossa 17-18 aikaan äiti noin 3-4 vuotiaan tyttärensä kanssa kotiin ja ilmeisesti asuivat takanani olevissa kaupungin vuokra luhtitaloissa. Tytä halusi katsella kuusia ja ihastelin niitä. Vähän aikaa katselivat mutta äiti sanoi ettei ollut varaa kuin ruokaan. Pettynyt tytär lähti äitisä kanssa kotiin. Ei joulukuusta tänä jouluna. Hetken kuluttua tyttö tuli pari vuotta vanhemman veljensa kanssä nähtävästi varkain ihailemaan kuusia. Äiti tuli pian perässä ja toisti ettei ollut varaa kuuseen. En tiedä mikä minuun meni vaikka rahat tiukilla itselläkin. Kysyin tytöltä että mikä kuusi olisi semmoinen mistä hän tykkäisi. Kun hän osoiti erästä 150 cm kuusta niin äiti pahoitteli ettei ollut rahaa mukana. Kuultuani aikaisemmat kommentit sanoin että tämä kuusi on ilmainen. Hämmästyneenä hän kantoi sen lastensa kanssa kotiin. 2 1/2 tuntia sitten lapset toivat minulle kuumaa mehua termospullossa ja pipareita. Kohmeena kun jo olin niin maistui. Poika sanoi että heillä viimeksi ollut kuusi kotona kun isä vielä asui heillä. Kun tuossa 1,5 tuntia sitten tulin kotiin ja menin saunaan niin mietin että se mikä meidän perheellä ollut itsestäänselvyys ei ole kaikille sitä.
Eli Jargonaut, se rahan jakaaminen ei aina ole se ainoa apu auttaa. Katso tarkkaan mitä ympärilläsi tapahtuu. Voi olla tuttujasikin jotka tarvitsevat apua vaikka ei niin luulisi. Minulle tuli lämmin mieli niinkin pienestä asiasta kuinse kuusi joka oli lapsille nähtävästi tärkeä...
t. 44vuotias mies espoosta..
Todella upeasti tehty! :) Ja varmasti teko, jonka muistavat pitkään.
Oma työni pitää minut neljän seinän sisällä, joten vastaavia hetkiä minulle koittaa harvoin. Olen kuitenkin yrittänyt jeesata lähipiirissä olevia vähävaraisia aina silloin tällöin joko pienellä rahallisella avustuksella, käyttämällä syömässä juhlapäivän kunniaksi tai antamalla muutaman leffalipun. Ja tietysti jos on jokin isompi hätä.
Mutta oikeassa olet siinä, että aina kannattaa pitää silmänsä auki.
Totuudella ja oikeudenmukaisuudella on monet kasvot. Minä toivotan Hyvää Joulua sinulle!Toimit hienosti ja pistit hyvän kiertämään ja tuli lapsille joulumieli ja sullekin.
Kirjoitit, että avun antaminen on pienestä kiinni ja ei mielestäni jargonaut röyhistellyt rintaansa kun tarjosi apuaan.
Lienet lukenut tämän palstan antia ja täällä i kirjoitellaan miten on jouluna vaan vesi kannu ja leivänkyrsä pöydällä eikä kersoilla ole ruokaa.
Jos on hätä niin kyllä se 10€uroakin ja 20Euroa auttaa pahimpaan hätään.
Kyllä niitä autettaviakin löytyy tosiaan kun pitää silmät auki. Hienoa että apusi kelpasi.mä voin kirjoittaa oman auttamiskokemukseni no niin ajattelin auttaa naapurin rouvaa kun hän valitteli ettei ole saanut syödäkseen, tokaisin hänelle, että tule meille syömään laitan ruokaa niin että sullekin riittää ja keitettiin vielä kahvit päälle.
Mutta vaikka naapurin rouva oli kiitollinen niin se ei jäänyt siihen vaan sitten alkoi se mankumisrumba.
Sanoin naapurille, että on tervetullut kahville jos olen kotona, mutta ehei milloin piti saada soittaa mun kännykästä kun itsellä oli kännykkä suljettu, milloin piti lainata rahaa.
Ja samaan hengenvetoon kuulin, että kyllähän mun kelpaa kun olen töissä ja saan kohtuullista palkkaa.
Aina rahankerjäystilanteissa sain kuulla miten puutteenalaista on yksinhuoltajan elämä ja köyhää.Tunnen kyllä empatiaa vähäosaisia kohtaan, mutta osaan kyllä erottaa metsän puilta.
Naapurilla oli kyllä rahaa tupakkaan ja shoppailureissuihin sun muuhun.
Hän sai elatusmaksut, asumistuet ja kaikenlaiset muut tuet. Eihän ne tuet ole sellaisia että niillä nyt miljonääreiksi elettäisi.
Mutta mua rupesi kiukuttamaan kun työttömyyden jälkeen kouluttauduin uuteen ammattiin ja työllistyin ja maksan viuluni itse ja maksan kohtuullisesti veroja niin siksi olen hiukan skeptinen ja en oikein sulata kaikkia surkeita säälinkerjuu tarinoita.
Eli kun lopetin kaikenlaisen naapurin auttamisen kun hän oli aina jotakin vailla niin ei ole kahvi eikä ruokakaan kelvannut, että auttamisellakin saattaa olla monet kasvot.
näin on. Sen takia sanoinkin että silmät auki.Pitää erottaa jyvät akanoista. Sen takia kommentoin harvoin. Ja auttamiseni perustuu luottamukseen vaikka olisi kohde minulle tuntematon. Ymmärrän Jargonauttia sen suhteen että haluaa nähdä kasvotusten. Teen samoin vaikka sitten muun luotettavan henkilön välityksellä.
Haluan myös itse olla varma että apu menee oikein. Ja tuo ruokakaupassa käyminen on tähän asti ollut paras ratkaisu. Kukaan autettava ei ole tuntenut nöyrytyksen oloa.Ainakin uskon niin. Ovat itse saaneet olla se yhteydenottava puoli kun minä vain ilmaissut asiasta.
t44-mies espoosta
Minulla on yksi vastaavanlainen kokemus takavuosilta.
Olin aktiivisena ircin puolella yhdellä kanavalla. Eräänä päivänä yksi kanavalla olleista naispuolisista tyypeistä pyysi privaatisti 30 euron lainaa, että saisi hankittua tarvitsemiaan lääkkeitä. En ollut jutellut tämän ihmisen kanssa aiemmin, mutta ajattelin, että koska summa oli varsin pieni, uskaltaisin lainata hänelle tämän summan, koska sen menettäminen ei paljon kirpaisisi. Hän lupasi maksaa takaisin noin kolmen viikon kuluttua ja näin myös teki.
Kului noin viikko lainan takaisinmaksusta kun hän lähestyi taas privaatisti ja pyysi 50 euroa lainaan. Tälläkin kertaa tarvittiin lääkkeitä ja koiralle ruokaa. Lainasin rahan jälleen ja sovimme takaisinmaksun. Tällä kertaa raha ei tullut ajoissa takaisin, mutta kun huomautin aiheesta, hän maksoi velkansa.
Kului taas muutama päivä, kun tämän naisen avomies, joka myös vaikutti samalla kanavalla, lähestyi privassa ja pyysi pariakymppiä lainaan, että voisi karata kaljalle. Rehellisyys huvitti minua sen verran, että lainasin hänelle tämän summan. Pari päivää myöhemmin hänen emäntänsä oli taas emännän vuoro lähestyä ja taas oli 50 euroa vailla. Tällä kertaa kieltäydyin, sillä hänen miehensä oli jo lainannut rahaa, ja oli mielestäni sopivaa, että vanha velka maksetaan pois ennen kuin uutta pyydetään. Hän yritti kinuta lainaa siitä huolimatta, mutta pidin pääni.
Tässä välissä todettakoon, että siitäkään huolimatta, että toimin näiden kahden talouden väliaikaisena rahoittajana, kumpikaan heistä ei koskaan kysellyt kuulumisiani tai muutenkaan osoittaneet mitään kiinnostusta minuun muuten kuin rahallisesti.
Tätä menoa jatkui muutamia kuukausia, kunnes koitti joulukuu. Nainen oli taas 50 euroa vailla. Tällä kertaa sanoin, että olen väsynyt olemaan heidän pankkinsa. Sanoin, että siirrän heille 120 euroa, koska on joulu, mutta kyseessä on lahjoitus eikä laina. Vastineeksi pyysin, että he lopettaisivat alituisen rahan ruinaamisen. Nainen sanoi olevansa erittäin kiitollinen ja lupasi etteivät he enää olisi pyytämässä rahaa.
Mutta heti seuraavana päivänä (!!!) nainen taas lähestyi privaatisti ja pyysi lainaa. Nyt mittani oli tullut täyteen. Kysyin mihin he olivat ehtineet tuhlata antamani 120 euroa vuorokaudessa ja eikö hänellä ollut tapansa pitää sanojaan. Vastausta ei kuulunut. Totesin sitten, että en lainaisi heille enää euroakaan, koska olen väsynyt olemaan toisten ihmisten pankki. Nainen taas totesi siihen että "hän puolestaan on väsynyt minun asenteeseeni". Anteeksi kuinka? Olin lainannut yli puolen vuoden ajan rahaa ihmisille, joita en tunne ja jotka eivät osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa minun hyvinvointiani kohtaan, ja kaiken lisäksi lahjoittanut heille toistasataa euroa, ja minulla oli asennevika? Tämän sanoin myös tälle naiselle, joka ilmeisesti tajusi lipsauttaneensa vähän väärää tekstiä, ja hän yritti pyydellä anteeksi.
Hän myös yritti pyydellä lisää lainaa melkein viikottain parin kuukauden ajan, mutta en enää kertaakaan noteerannut hänen viestejään. Kieltämättä koko jutusta jäi paska maku. Ilmeisesti on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole avun arvoisia.
paska maku varmasti tuollaisista kalastelijoista jää!
Kuten sanottua, että leipäjonon viereen meneminen ja avun antminen anonyymisti voi olla se paras vaihtoehto (ei mm yhteitietojen luovuttamista ym). Toisaalta jos avunantajan kynnys on se, että ei kehtaa näyttäytä leipäjonvieressäkään niin sopii miettiä, että mitä vaatii leipäjonosta ruokansa hakevan puolelta tämän kynnyksen ylittäminen?
No oli miten oli, mutta mikäli molemmat osapuolet uskaltavat astua tämän näkymättömän kynnyksen yli niin silloin tosissaan ovi aukenee molempiin suuntiin!!
(Kirjoitin eilen palstalle aiheen -"entisen köyhän hyvä teko". JA TIEDÄN MIKÄ KYNNYS ON OLLA JONOTTAJANA)
..valitettavasti moni on saanut jopa surmansa nettituttavuuksien avulla. Ihmisten epäluuloisuus on täysin ymmärettävää, varsinkin kun moni on kokenut ikäviä asioita ihan lähipiirinsä kautta. Minä en tarvitse apua, minulla on työpaikka nykyään.
Vielä useampi on saanut surmansa elävässä elämässä ihan muiden kuin nettituttavuuksien takia, ja jopa (itseasiassa useimmiten) lähipiirinsä taholta! Idiootti!
Ei fiksu hauku ketään idiootiksi, varsinkin kun itseltäsi jäi tuosta viestistäni tämä osa lukematta: 2varsinkin kun moni on kokenut ikäviä asioita ihan lähipiirinsä kautta"
Minä en ole idiootti, mutta sinä olet ilkeä ja huonosti kasvatettu. Jos minä olisin idiootti, niin sinulla pitäisi olla riittävä ymmärrys nähdä, että tuohon lauseeseen mahtuu kaikkea mahdollista. Älä viitsi haukkua idiootiksi, kun itse et kykene lukemaan kolmen rivin viestiä niin että ymmärtäisit sen, olet huvittava ja taidat olla vähän yksinkertainenkin.
Meillä on näemmä hyvin erilaiset kokemukset nettituttavuuksista. Teinivuosina 90-luvulla reissasin pitkin maata tapaamassa netissä/ircissä tapaamiani ihmisiä, ja vaikka vastaan tuli kaikenlaista kulkijaa, en missään vaiheessa tuntenut olevani vaarassa, enkä ilmeisesti ollutkaan. Kaukaisin vieras tuli luokseni Indonesiasta, ja itse puolestani kävin Vancouverissa asti.
Voit olla eri mieltä tästä asiasta, mutta uskallan väittää, että useampi on kokenut perheväkivaltaa kuin väkivaltaa satunnaisen nettituttavuuden suunnalta. Eikä tästä aiheesta tarvitse tehdä sen tieteellisempää väittelyä - siltä vain minusta itsestäni tuntuu.
Kiva kuulla, että sinulla menee elämässä hyvin. Oikein hyvää joulua! :)
Ei, itse olen kyllä tavannut netin foorumilla tapaamiani ihmisiä livenä. Mutta kuitenkin niin, että suuressa porukassa ja tapaamista edelti monen vuoden keskustelu ja aihe, joka yhdistää meitä kaikkia. Luotin näihin ihmisiin, itse en vain oikein tähän suomi24-palstaan luota. Aikoinaan muuten, kun jäin ensimmäisen kerran työttömäksi, niin minusta oli ihan hirveää mennä työkkäriin - olinhan tehnyt jotain vähintään kesäisin 11-vuotiaasta asti ja parhaillaan tein 17-vuotiaana kolmeakin työtä.
On ymmärettävää, että köyhyyttä ei halua myöntää julkisesti, anonyymina purkautuminen on paljon helpompaa ja se vähän helpottaa kun saa kirjoittaa johonkin. Itse en käytä rahaa kovinkaan paljon enemmän kuin ennen työn saantia, joitain pikkujuttuja olen kuitenkin hankkinut, en kuitenkaan mitään turhakkeita. Ostin mm. langat uuteen sängynpeittoon, jota von sitten virkata jos työ ei määräajan jälkeen jatku aikoinaan. Säästöpossu on kuitenkin käytössä ja ensi jouluna on jouluateriaan varaa, oli töitä tai ei.
On olemassa rationaalisia ja epärationaalisia pelkoja.
Kyllähän kaikenlaista tapahtuu, lentokoneita tippuu, metrossa tehdään kirvesmurhia, tappajameduusa vie pulikoijan, joku tukehtuu pullaan, toinen menehtyy omaehtoiseen savutteluun. Hämmästyttävän moni ei-ihan-rationaalinen pelkääjä kuitenkin viis välittää sellaisista asioista joista olisi ihan järkevää kantaa huolta - kuten vaikkapa heijastimen käytöstä liikenteessä, palovarottimen paristojen kunnosta, transrasvojen välttämisestä tai ehkäisystä .. ihan siis joitain randomisti mainitakseni.
Kuvittele nyt oikein tarkasti.
Lyhyen hetken kestävä kohtaaminen julkisessa, vilkkaassa ympäristössä keskellä kirkasta päivää valvontakameroineen kaikkineen. Mukaan saat ottaa tarpeellisiksi katsomasi turvahenkilöt. Mikä helkkari tuossa asetelmassa voisi kannaltasi mennä pieleen? Äläkä nyt ala sönköttämään että kysymys ei ollut sinusta, se on epäoleellista.
Mitä niin käsittämättömän kiinnostavaa tämän palstan avunpyytäjillä voisi olla, että joku näkisi näin paljon vaivaa järjestääkseen "ikävän" ansan? Ja jos vaikka joku järjestäisi, niin kuka järkijättö tekisi sen tällä tavalla, kun taatusti satamiljoona parempaa ja tehokkaampaakin tapaa olisi keksittävissä?
Uh, huh .. joulun alla, kaikkien aikojen lumipyrssä :D D Ei todellakaan täysin ymmärrettävää!
Jotenkin olet outo.
Luin aloituksen uudelleen ja uudelleen.
Mietin, mitä olet muka "antamassa"? Minusta sinä olet selvästi enemmän vailla kuin antamassa.
Hyväntekeväisyyttä ei tehdä oman narsistisen egon pönkittämiseksi ja tuottamalla outoja vaatimuksia niille, joita haluaa muka auttaa - tyyliin: saat vitosen jos tuut itse hakemaan.
Seuraavalla kerralla, jos haluat auttaa, niin laita kuva itsestäsi suureen päivälehteen ja anna nimesi ja taustasi (jotta ne voidaan tarvittaessa tarkistaa) ja lupaa samassa yhteydessä jakaa rahaa kaikille halukkaille X määrä.
Sitten voi onnistua saamaan paikalle edes yhden kyykytettävän....
Tarjous meni jo, eikä tule ihan pian toistumaan.
Kiitos palautteesta, mutta en ymmärrä, millä tavoin ehdottamasti ehdotus olisi parempi. Toki mainos tavoittaisi suuremman joukon ihmisiä, mutta eikö tuossakin tapauksessa ihmisten pitäisi itse vaivautua liikkumaan saadakseen rahaa?
Tämän ketjun aiemmissa viesteissä jo ruodittiin aihetta, miksi pitäisi vaivautua liikkumaan minnekään saadakseen rahaa. Vastaukseksi kannattaa lukea esim. viesti, jonka lähetin 18.12.2010 18:42. Lisäksi syynä fyysiseen tapaaminen oli se, että ainakin parilta tuttavaltani Helsingin sosiaalihuolto on vähentänyt tukia, kun he olivat saaneet tililleen rahaa kavereiltaan - vaikka viestiinkin oli kirjattu laina ja sovittu takaisinmaksupäivä. Eikös tällöin katoaisi koko raha-avun idea, jos hyöty menisikin avuntarvitsijan sijasta valtiolle?
Olen väärä ihminen ottamaan kantaa omaan luonteeseeni, joten jätän egoni arvioinnin suosiolla muille. En silti tajua, mitä väliä minun egollani on, jos joku jolla ei ole tai on vain vähän rahaa, saa tarvitsemaansa rahaa. Vai onko väärin, että rahan tarvitsija ottaa rahaa vastaan, jos antaja saa samalla hyvän mielen? Vai tarjosinko mielestäsi liian vähän rahaa per hakija? Myönnettäköön, etten uskaltanut luvata hirveän suurta summaan per potentiaalinen hakija, ettei kävisi niin, ettei minulla olisi ollut rahaa kaikille. Olenko siis liian köyhä auttamaan?
Vai tarkoititko sittenkin sitä, että on väärin pyytää sitä, joka mielellään ottaisi vastaan rahaa, saapumaan paikkaan X tai odottaa edes sitä, että tämä henkilö ilmoittaisi, mikä paikka tai tapa sopisi hänelle paremmin? Että sen sijaan, minun pitäisi esim. juosta ovelta ovella ja kysyä, ollaanko tässä osoitteessa rahan tarpeessa ja jos ollaan, mikä olisi paras mahdollinen tapa toimittaa raha?
Niin tai näin - kuten nimimerkki jo 19 14 ilmaisikin - tämä tarjous ehti jo umpeutua. Ajattelin silti kokeilla jossain vaiheessa uudestaan. Kelpaa tahi ei :)
Hyvää uutta vuotta liirum-laarumillekin!
Kummallinen avaus, mutta kommentoin vastaustasi, vaikka se ei minulle ollutkaan suunnattu.
Miten ed. ehdotus oli parempi?
No vaikka siten, että mahd. tarvitsija saisi tietää rahan alkuperän ja sen ettei asiaan liity mitään rikollista tai riksiä omalta kannalta.
Perustelet hämärää toimintaa sossun huijaamisella. Se oli varmaan ainoa asia, joka kysyttäessä tuli mieleesi, mutta mutta........minä kyseenalaistan sen nyt.
Mistä tiedät, että rahan hakijat olisivat olleet vain sossun asiakkaita? Mistä yleensä olisit tiennyt, että he olisivat olleet "köyhiä"? Paikalle olisi hyvinkin saattanut tulla tällainen rikas rouva, kuten itse olen. Ei minun olisi tarvinnut laittaa päälleni normaalia kaupunkiasustettani, vaan olisin voinut tyytyä vaatimattomampaan vaatetukseen huijatakseni sinua. Näin ollen "apusi" (ymmärtääkseni jotain hulluja kymppejä) ei olisi edes tavoittanut oikeita kohteita. Ihmetteöen, mikset olisi halunnut varmistaa, että "suuri hyväntekeväisyytesi" ei tavoittaisi juuri sitä kohderyhmää, jolle sen haluat osoittaa?
Siksipä herää kysymys, mikä oli oikea motiivisi. Rahalla houkutteleminen henkilökohtaiseen tapaamiseen......Mahtaisiko ylläpito olla kiinnostunut toiminnastasi? Tai jopa poliisi?
Ensinnäkin vastatakseni omaan osaasi; jos olisit vaivautunut paikalle, olisit saanut sen rahan siitä vaivasta, että olisit tullut paikalle. Ei vähävaraisuutta päälle päin katsomalla näe. Mutta ilmeisesti hyöty oli kaltaisellesi rikkaalle rouvalle liian pieni, joten jossittelu on vähän turhaa.
Toisekseen, millä ihmeen tavalla minä voisin varmistaa sataprosenttisesti, että apu löytää oikeaan osoitteeseen. Käyhän leipäjonossakin ihmisiä, jotka eivät tarvitsisi apua, mutta ottavat, kun ilmaiseksi saavat. Millä tavalla sinä itse varmistaisit satavarmaksi sen, että joku on todella avun tarpeessa? Jossain vaiheessa on vain pakko luottaa.
Tuo rahan alkuperä on hyvä kysymys, jota en itse tullut ajatelleeksi. Mutta kerrohan viisaampana, tekeekö esim. punainen risti tai joulupata saman selvityksen jokaiselle eurolle joka heidän pataansa kilahtaa? Oletko itse töissä jossain firmassa, jossa käsitellään asiakkaan rahoja - esim otetaan vastaan rahaa vastineeksi tuotteesta? Millä tavalla te selvitätte, ettei kyseessä ole rikollinen raha? Entä rahaa pulloon tai kotimatkaan asemalla pyytävä - syyllistyykö hän valtavaan rikokseen, jos sattuu saamaan rahaa, joka on voitu ansaita rikollisesti? En tunne rikoslakia kovinkaan laajasti, mutta sinä varmaan osaat kertoa, mitä pykälää ihminen rikkoo, jos hän saa itselleen esim. mainitun 10 euroa, ja käyttää sen haluamallaan tavalla? Silloin hän ei ainakaan toimi rahan antajan hyväksi. Ja lisättäköön vielä, että vaikka laittaisin lehteen ilmoituksen siitä, että jaan rahaa, ei saajalla siltikään ole varmuutta siitä, liittyykö asiaan mitään rikollista tahi ei. Ei yksi ilmoitus lehdessä tee mistään asiasta sen laillisempaa.
Jätit pois muutaman avainsanan tuosta loppukappaleesta, joten autan sinua: "Rahalla houkutteleminen henkilökohtaiseen tapaamiseen" "julkisella paikalla keskellä kirkasta päivää". Mikäli et tiedä, rautatieaseman lähettyvillä päivystää sekä poliisi että kolme eri vartiointiyritystä. Sen takia itsekin valitsinkin sen paikan, koska halusin paikan olevan turvallinen myös minulle itselleni. Alueella on myös erittäin kattava kameravalvonta, mikä lisää turvallisuutta. Samalla se on mielestäni myös osoitus siitä, että minulla itselläni ei ainakaan ole mitään salattavaa. Oliko valvottu paikka muuten se syy, miksi sinä et saapunut paikalle?
Ylläpito on varmaankin jo lukenut tämän viestin, mutta poliisi varmaankaan ei. Tee ihmeessä ilmoitus, jos katsot sen aiheelliseksi! Ylläpidolla onkin varmasti kaikki tarvittava tieto, kun olen uskaltanut rekisteröidä oman nimimerkkini.
Hyvää uutta vuotta sinullekin :)
Motiivisi ei silti aukea - ei yrityksistä huolimatta. Kummallista, ettet halua kertoa sitä.
Poliisi paikalla vahtimassa, että sossua tulee huijattua lain mukaan? Älä naurata.
Olen vieläkin sitä mieltä, että jos tarkoituksesi olisi ollut auttaa REHELLISESTI, olisit toiminut toisin. Täällä halusit huomiota itsellesi ja sait.....ehkä vakipalstasi on jo kyllästynyt huomiohakuisuuteesi. Ehkä rekisteröit uuden nimen, jolla täälläKIN ylvästelet, että olet uskaltanut sen tehdä.
MinullaKIN on rekisteröity nimimerkki. Ja me ollaan kyllä entuudestaan "tuttuja". Älä aliarvioi älyäni....se on pahinta, mitä itsellesi voit tehdä tässä tilanteessa.
Miksi pitää olla erityinen motiivi, jos haluaa antaa edes vähän omastaan? Onko tämä niin vieras ajatus sinulle, ettet voi ymmärtää sitä? Oletko itse niin tottunut hyväksikäyttöön, ettet voi uskoa, että kaikki eivät aina halua jotain vastineeksi?
Poliisi ja vartijat ovat paikalla molempien osapuolten turvaksi, mikäli tapaamisen toinen osapuoli osoittautuu vähemmän turvalliseksi - tietenkin.
Voit olla mitä mieltä haluat, mutta jos haluat olla avuksi, kerro ihmeessä, mikä on tämä "toinen tapa", joka olisi paljon hedelmällisempi. Kuulisin oikeasti mielelläni.
Olen pahoillani, mutta en tunnista sinua. Omat ystäväni ja tuttavani esiintyvät oikealla nimellään tai vähintäänkin nimimerkillään, eivätkä vaihda sitä aina tilanteen tullen. Minulla ei myöskään ole tarvetta vaihtaa nimimerkkiä; pystyn kyllä seisomaan sanomani takana.
Tunnistat kyllä, mutta myöntäessäsi sen, tunnustat myös sen, mitäedellä kerroin.
Jospa minäkin jättäisin vastaamatta kysymyksiisi...niihän sinäkin teet. Se on ollut tapasi jo niin kauan kuin täällä sinun kanssasi olen "keskustellut".
Niin mietihän sitä....Millaista olisi elämä ilman motivaatiota? Aito hyväntekijä ei kaipaa nimeä - eikä kasvoja autettavalleen, eikä tarvitse toimistaan erityistä kiitosta keneltäkään. Niin minä itse toimin.
"Onko tämä niin vieras ajatus sinulle, ettet voi ymmärtää sitä? Oletko itse niin tottunut hyväksikäyttöön, ettet voi uskoa, että kaikki eivät aina halua jotain vastineeksi?"
Ja lopussa sanot ettet tunne häntä. Jäitkö ilman piparia jouluna vai jättikö pukki tulematta vai mistä moinen mörrituuri joulupäivänä?
Ihmisellä on tapana kysyä silloin, kun ei tiedä ja haluaa tietää. Kun ei tunne ihmistä, ei voi tietää, joten on kysyttävä. Onko tässä jotain ihmeellistä? Eikö oudompaa olisi esittää nämä kysymykset ihmiselle, jonka oikeasti tuntee? Vastausta en kyllä oikeasti odottanut saavani. Harmi sinänsä kyllä; hetken ajan jo toivoin, että "ex-tuttavalla" olisi ollut hyväkin idea auttamiseen.
Joka tapauksessa tämä aihe on minun osaltani loppuunkäsitelty - on ihan turhaa pitää aktiivisena viestiketjua, jonka varsinainen aihe eli tapaaminen ja sen ajankohta ovat jo historiaa.
miksi sinulla heräsi niin negatiivisia ajatuksia henkilöstä et tunnustanut tuntevasi?
Ei mulla herännyt.
Johan tuossa oli montakin hyvää ideaa, mutta olet tyrmännyt ne kaikki.
Ap:n tarkoitus on osoittaa tällä ketjulla, ettei köyhiä oikeasti ole, kun he eivät tule kympillä nöyryytettäväksi.
Ketään ei ole oikeasti tarkoitus auttaa.