"Okkulttinen katekismus sisältää seuraavat kysymykset ja vastaukset:
”Mikä on se, mikä aina on?” ”Avaruus, ikuinen Aupapâduka.”1 ”Mikä on se, mikä aina oli?” ”Itu juuressa.” ”Mikä on se, mikä aina tulee ja menee?” ”Suuri hengitys.” ”Onko siis kolme ikuista?” ”Ei, kolme ovat yksi. Se mikä aina on, on yksi, se mikä aina oli, on yksi, se mikä aina on ja tulee olemaan, on myös yksi: ja tämä on avaruus.”
”Selitä, oi lanoo [oppilas]!” – ”Yksi on katkeamaton ympyrä [piiri], jolla ei ole kehää, sillä se on ei missään ja kaikkialla. Yksi on ympyrän rajaton pinta, joka ilmentää halkaisijan ainoastaan manvantarisina kausinaan. Yksi on jakamaton piste, jota ei löydy mistään, mutta joka havaitaan kaikkialla noina kausina. Se on kohtisuora ja vaakasuora, isä ja äiti, isän huippu ja pohja, äidin kaksi äärimmäisyyttä, jotka todellisuudessa eivät ulotu mihin- kään, sillä yksi on ympyrä kuten myös ympyrät, jotka ovat tuon ympyrän sisäl- lä. Valo pimeydessä ja pimeys valossa: ’hengitys, joka on ikuinen’. Se etenee ulkoa sisään, kun se on kaikkialla, ja sisältä ulos, kun se ei ole missään – (so. mâyâ,2 yksi keskuksista1). Se laajenee ja [e12] supistuu [sisään- ja uloshengi-tys]. Kun se laajenee, äiti levittäytyy ja levittää; kun se supistuu, äiti vetäytyy ja kokoaa. Tämä saa aikaan kehityksen ja hajoamisen aikakaudet, manvanta- ran ja pralayan. Itu on näkymätön ja tulinen; juuri [ympyrän ala] on kylmä; mutta kehityksen ja manvantaran aikana hänen pukunsa on kylmä ja loistava. Kuuma henkäys on isä, joka nielaisee monikasvoisen [heterogeenisen] ele- mentin jälkeläiset ja jättää yksikasvoisen [homogeenisen]. Kylmä henkäys on äiti, joka hedelmöityy, muodostaa, synnyttää ja ottaa ne takaisin poveensa uudistaakseen ne jälleen päivän [Brahmân päivän eli manvantaran] koittees- sa...”"
http://www.teosofia.net/teos/SO/SO1-001-098.pdf
Jos olisin lukenut kyseisen tekstin 10 vuotta sitten, en olisi ymmärtänyt sitä.
Kun ymmärtää että ikuinen tila on ei yhtään mitään jossa ikuisen energian tiheys vaihtelee, ymmärtää salaista oppiakin aivan eri tavalla.
”Mikä on se, mikä aina on?” ”Avaruus, ikuinen Aupapâduka.”1 ”Mikä on se, mikä aina oli?” ”Itu juuressa.” ”Mikä on se, mikä aina tulee ja menee?” ”Suuri hengitys.” ”Onko siis kolme ikuista?” ”Ei, kolme ovat yksi. Se mikä aina on, on yksi, se mikä aina oli, on yksi, se mikä aina on ja tulee olemaan, on myös yksi: ja tämä on avaruus.”
”Selitä, oi lanoo [oppilas]!” – ”Yksi on katkeamaton ympyrä [piiri], jolla ei ole kehää, sillä se on ei missään ja kaikkialla. Yksi on ympyrän rajaton pinta, joka ilmentää halkaisijan ainoastaan manvantarisina kausinaan. Yksi on jakamaton piste, jota ei löydy mistään, mutta joka havaitaan kaikkialla noina kausina. Se on kohtisuora ja vaakasuora, isä ja äiti, isän huippu ja pohja, äidin kaksi äärimmäisyyttä, jotka todellisuudessa eivät ulotu mihin- kään, sillä yksi on ympyrä kuten myös ympyrät, jotka ovat tuon ympyrän sisäl- lä. Valo pimeydessä ja pimeys valossa: ’hengitys, joka on ikuinen’. Se etenee ulkoa sisään, kun se on kaikkialla, ja sisältä ulos, kun se ei ole missään – (so. mâyâ,2 yksi keskuksista1). Se laajenee ja [e12] supistuu [sisään- ja uloshengi-tys]. Kun se laajenee, äiti levittäytyy ja levittää; kun se supistuu, äiti vetäytyy ja kokoaa. Tämä saa aikaan kehityksen ja hajoamisen aikakaudet, manvanta- ran ja pralayan. Itu on näkymätön ja tulinen; juuri [ympyrän ala] on kylmä; mutta kehityksen ja manvantaran aikana hänen pukunsa on kylmä ja loistava. Kuuma henkäys on isä, joka nielaisee monikasvoisen [heterogeenisen] ele- mentin jälkeläiset ja jättää yksikasvoisen [homogeenisen]. Kylmä henkäys on äiti, joka hedelmöityy, muodostaa, synnyttää ja ottaa ne takaisin poveensa uudistaakseen ne jälleen päivän [Brahmân päivän eli manvantaran] koittees- sa...”"
http://www.teosofia.net/teos/SO/SO1-001-098.pdf
Jos olisin lukenut kyseisen tekstin 10 vuotta sitten, en olisi ymmärtänyt sitä.
Kun ymmärtää että ikuinen tila on ei yhtään mitään jossa ikuisen energian tiheys vaihtelee, ymmärtää salaista oppiakin aivan eri tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ymmärtänyt Raamattua, vaan oli väärässä käsityksessä Jumalasta, joka ilmoitti itsensä Raamatussa!
Kun pääasia on väärin, niin koko kirja ja oppi on harhassa! Vain Kristinusko tarjoaa pelastuksen! Teosofinen puuhastelu on hurskasta , mutta väärähurskasta!
Asuin kerran hetken aikaan yden yltiöteosofin kanssa samassa kämpässä ja eiköhän tuo suuttunut kun tapoin huoneessa pörrääviä kärpäsiä. Sanoi että murhaan sielunvaelluksellaan olevia olentoja jotka lopulta jossain vaiheessa olivat ehkä olleet ihmisiä.
Ei leppynyt kaveri vaikka koitin selittää että annoin niille nyt vain mahdollisuuden päästä vähän etuajassa korkeampaan elämänmuotoon.
Hare Krishna vaan Krishnamurtille.