Uskonnon ja omantunnon vapauden näkökulmasta varusmiesaika on haasteellinen. Armeijassa ns. kirkollisella työllä, hartaustilaisuuksilla ja rukoilemisella on ylikorostunut asema.
Palveluohjesäännön mukaan "kirkollisesta työstä saa pyynnöstä vapautuksen, ellei kuulu kirkkoon." Menettelyn pitäisi olla päin vastoin. Kirkkoon kuulumattomille ei saisi noin tyrkyttää uskonnollisia menoja, vaikka heillä olisikin oikeus pyynnöstään osallistua kirkollisiin menoihin.
Nykytilanne edellyttää kirkkoon kuulumattomilta alokkailta siis aktiivisuutta ja siten jonkinasteista ”kanttia”, rohkeutta ilmoittaa, että ei osallistu hartauksiin ja kirkolliseen työhön. Toki ilmoitus on toisaalta aivan helppoa tehdä.
Niinpä alokkaan kannattaa tehdä heti palvelukseen astumisen aluksi selväksi niin ryhmänjohtajille kuin yksikön vääpelille ja päällikölle, että ei osallistu mihinkään uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Perustuslain mukaan kirkkoon kuuluvienkaan ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen.
Palveluohjesäännön mukaan "kirkollisesta työstä saa pyynnöstä vapautuksen, ellei kuulu kirkkoon." Menettelyn pitäisi olla päin vastoin. Kirkkoon kuulumattomille ei saisi noin tyrkyttää uskonnollisia menoja, vaikka heillä olisikin oikeus pyynnöstään osallistua kirkollisiin menoihin.
Nykytilanne edellyttää kirkkoon kuulumattomilta alokkailta siis aktiivisuutta ja siten jonkinasteista ”kanttia”, rohkeutta ilmoittaa, että ei osallistu hartauksiin ja kirkolliseen työhön. Toki ilmoitus on toisaalta aivan helppoa tehdä.
Niinpä alokkaan kannattaa tehdä heti palvelukseen astumisen aluksi selväksi niin ryhmänjohtajille kuin yksikön vääpelille ja päällikölle, että ei osallistu mihinkään uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Perustuslain mukaan kirkkoon kuuluvienkaan ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö tämmöinen kenttähartauden ja paraatikatselmuksen kyskykauppa ole selvästi muita kuin evankelisluterilaisia varusmiehiä syrjivä menettely: "Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta."
Siis uskonnoton varusmies ei pääse paraatikatselmukseen, jos hän ei suostu rukoilemaan asennossa?! Voiko tämä olla totta 2000-luvun Suomessa!?
Yleisen palveluohjesäännön http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/0802b480406f9674bed9ff66f99672d5/YlPalvO.pdf?MOD=AJPERES
415. Evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomilla on oikeus osallistua
paraatikatselmukseen kuuluvaan kenttähartauteen ja he tekevät ”RUKOILKAAMME”
kehotussanalla asennon. Osallistuessaan kenttähartauteen he menettelevät Sulkeisjärjestysohjesäännön
mukaisesti. Jos he eivät kenttähartauden vuoksi voi osallistua
paraatikatselmukseen, heille järjestetään muuta palvelusta.
Sodankäynnin taitojen kannalta täysin turhia, pitäisi poistaa koulutuksesta ja lyhentää palvelusta näihin kuluvilla harjoitus- ja osallistumistunneilla (eli 2-4 päivää).
Tilalle voisi kehittää jonkun ry:n, joka voi vapaaehtoispohjalta repiä esiintymistahtoisia riviin.
Voi olla niinkin, että paraateja ja ohimarsseja on liikaa, mutta niiden järjestämistä suurempi ongelma on kuitenkin varusmiesten epäyhdenvertainen kohtelu uskonnon/uskonnottomuuden suhteen. Vaikka epätasa-arvonen kohtelu paraatiin osallistumismahdollisuuden suhteen poistuisi paraatit poistamalla, positiivisen omantunnonvpauden toteutumiseen armeijassa jäisi silti suurempia kuin tykinammuksen kokoisia aukkoja. (Paraatien poistamisesta voisi avaikka vasta oman ketjunsa, vaikka kyllähän moniarvoisuuden pohjalta sitä täälläkin voi sivuta..;-)
Kun armeijankin pitää etsiä säästökohteita, "kirkollinen työ" kokonaisuutena kenttäpiispoineen ja sotilaspastoreineen olisi hyvä säästökohde. Nythän sukontoa tuetaan armeijan määrärahoilla verovaroin.
Kirkon seurakunnat kuitenkin sitten ja sen jälkeen jo "lähetyskäskynsäkin" pohjalta tarjoasivat varusmiehille jumalanpalveluksia ihan omalla kusannuksellaan niin että armeijan määrärahoja ei tarvitsisi siihen käyttää. Samalla jumalanpalveluksiin ja hartauksiin osallistuminen tehtäisiin selkeämmin vapaaehtoiseksi. Tämä nykyinen pakkorukoiluttaminen muodossa alkaa jo kyllästyttää historiallisena reliikkinä.
kovinkaan tärkeä puolustusvoimien toiminnalle. kriisiaikana kirkko voi hoidella hengelliset asiat, jos tarvii.
Jokainen varusmies voi valita vapaasti sotilasvakuutuksen (kunnian ja omantunnon kautta) tai uskonnolisen sotilasvalan (kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän kautta) välillä. Kaikissa varuskunnissa voi siis valita uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen antamisen, kuuluipa kirkkoon tai ei. Armeija on silti yhä - ns. kirkollisen työn kohtuuttoman suosimisen vuoksi - ohjaillut jengia sotilasvalan puoleen mm. "perinteeseen" vetoamalla.
Tästä "puolueellisuudeta" tuli taas ikäviä esimerkkejä, kun katseli joukko-osastojen nettisivuja. Noin 2/3 sivuista kiroitti ainakin otsikoissa vain valajuhlasta, vaikka tosiasiassa ohjelmassa on sekä sotilasvakuutus että -vala. Nyt ainakin osa yksiköistä on kuitenkin kait pyynnöstä korjannut asiaa nettisivuillaan. On tärkeää omaistenkin kannalta, että sotilasvakuutuksen antamista pidetään yhtä lailla arvossa kuin valaakin.
Vauutuksen antoa pitää päästä seuraamaan sekä läheiset että mielellään myös varusmiestoverit. Nythän vakuutuksen antajan usein kuuntelevat toisten valan, ennen kuin kaikki liittyvät ohimarssin muotoon.
Näitä sotilasvakuutuksen ja -valan antotilaisuuksia on siis nyt helmikuussa, pääosin helmikuun loppupuoliskolla.
ps. parasta olisi siirtyä kaikille yhteiseen vakuutukseen tai -valaan, josta olisi uskonnollisuus otettu pois. jokainen voi sitten ajatella asiaa myös uskonsa tai uskonnottomuutensa kannalta itse.
ps. esim. lääkärin ja sairaanhoitajan valat ja vakuutukset ovat uskonnottomia, siis vala voi olla mhyös uskonnot. armeijassa voidaan siisrtyä kaikille yhteiseen sotilasvalaan (terminä), jos siitä siivotaan se "kaikkitietävään" vetoaminen pois... Kaikki eivät todellakaan usko, että on joku kaikkitietävä, joka muka tietää jo kaiken etukäteenkin... Linna mainitsee vielä lisäepitettin "kaukaa viisas" (kun oli polttanut paloaukean konekiväärikomppania sopivaksi harjoituskentäksi).