Kaikkein kiinnostavimpia ajatuksia MAP-kirkkoa tutkiessani oli oppi aikaisemmasta olemassaolosta. Näin sitä olen pohtinut:
Suomalaisista yksi viidestä uskoo jälleensyntymiseen erään selvityksen mukaan. Onkin aiheellista kysyä mistä ihminen on tullut tähän elämään, mutta muitakin vaihtoehtoja on kuin ajatella, että ihmisen sielu vaeltaa elämästä toiseen. Voidaan kysyä myös sitä, mistä ihmisen oleminen on alkanut ja onko olemassa jo esiyksilöllistä olemassaoloa. Uskoa sielunvaellukseen perustellaan oikeudenmukaisuuden toteutumisella. Sielunvaelluksen tarkoituksena pidetään sitä, että ihminen sovittaa karmansa eli pahat tekonsa kärsimällä
yhä uusissa elämissä, kunnes hän on kehittynyt riittävästi eikä enää aiheuta lisää sovitettavaa.
Esiyksilöllinen olemassaolo?
Vaikka ei uskoisikaan jälleensyntymiseen, on perusteltua ajatella, että ihminen on ollut olemassa jollain tavalla jo ennen syntymäänsä ja että ihmisessä saattaa olla jopa jotain ikuista, jota kukaan ei ole luonut. Näin siksi, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Jo ennen Jumalankin olemassaoloa on ollut jotain, josta voi olla peräisin jokin ihmisessä. Luominen tarkoittaa jo olemassa olevien elementtien järjestämistä samaan tapaan,
kuin taiteellisessa luomisessa kuvanveistäjä luo teoksensa käyttäen valitsemiaan materiaaleja. Kun taiteilija aloittaa työnsä, hänellä on mielessä idea, jonka hän haluaa toteuttaa. Tuo idea tai näkemys on taiteellisen luomisen tärkein vaihe. Se on syntynyt hengellisen ja esteettisen luomisen tuloksena. Vastaavasti voisi ajatella, että taivaallisella Isällämme on ”idea”, jonka Hän toteuttaa luomistyössään, jonka ainekset ovat ikuisia elementtejä – luomattomia mutta muokattavia. Voidaan ajatella, että ihmisessä oleva vielä kehittymätön ”jokin” pyrkii esiin toteuttamaan itseensä sisältyvän mahdollisuuden. Olemassaolossa olevan järjestykseen tähtäävän negentropian vuoksi ”jokin” hakee toteutumisensa sieltä, missä se on mahdollista.
Meillä on kullakin vastuumme siitä, mikä meistä tulee. Uskon, että meille on annettu ohjeita toteuttaa parhaat mahdollisuutemme, mutta meidän on itse tehtävä valintoja voidaksemme saavuttaaksemme ne.
Suomalaisista yksi viidestä uskoo jälleensyntymiseen erään selvityksen mukaan. Onkin aiheellista kysyä mistä ihminen on tullut tähän elämään, mutta muitakin vaihtoehtoja on kuin ajatella, että ihmisen sielu vaeltaa elämästä toiseen. Voidaan kysyä myös sitä, mistä ihmisen oleminen on alkanut ja onko olemassa jo esiyksilöllistä olemassaoloa. Uskoa sielunvaellukseen perustellaan oikeudenmukaisuuden toteutumisella. Sielunvaelluksen tarkoituksena pidetään sitä, että ihminen sovittaa karmansa eli pahat tekonsa kärsimällä
yhä uusissa elämissä, kunnes hän on kehittynyt riittävästi eikä enää aiheuta lisää sovitettavaa.
Esiyksilöllinen olemassaolo?
Vaikka ei uskoisikaan jälleensyntymiseen, on perusteltua ajatella, että ihminen on ollut olemassa jollain tavalla jo ennen syntymäänsä ja että ihmisessä saattaa olla jopa jotain ikuista, jota kukaan ei ole luonut. Näin siksi, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Jo ennen Jumalankin olemassaoloa on ollut jotain, josta voi olla peräisin jokin ihmisessä. Luominen tarkoittaa jo olemassa olevien elementtien järjestämistä samaan tapaan,
kuin taiteellisessa luomisessa kuvanveistäjä luo teoksensa käyttäen valitsemiaan materiaaleja. Kun taiteilija aloittaa työnsä, hänellä on mielessä idea, jonka hän haluaa toteuttaa. Tuo idea tai näkemys on taiteellisen luomisen tärkein vaihe. Se on syntynyt hengellisen ja esteettisen luomisen tuloksena. Vastaavasti voisi ajatella, että taivaallisella Isällämme on ”idea”, jonka Hän toteuttaa luomistyössään, jonka ainekset ovat ikuisia elementtejä – luomattomia mutta muokattavia. Voidaan ajatella, että ihmisessä oleva vielä kehittymätön ”jokin” pyrkii esiin toteuttamaan itseensä sisältyvän mahdollisuuden. Olemassaolossa olevan järjestykseen tähtäävän negentropian vuoksi ”jokin” hakee toteutumisensa sieltä, missä se on mahdollista.
Meillä on kullakin vastuumme siitä, mikä meistä tulee. Uskon, että meille on annettu ohjeita toteuttaa parhaat mahdollisuutemme, mutta meidän on itse tehtävä valintoja voidaksemme saavuttaaksemme ne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>Isällämme on ”idea”, jonka Hän toteuttaa luomistyössään, jonka ainekset ovat ikuisia elementtejä – luomattomia mutta muokattavia.<
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ideaoppi
Mutta poikkeaa tuossa "muokattava" kohdassa.
>Nämä ideat ovat muuttumattomia ja täydellisiä, ja ne ovat käsitettävissä ainoastaan järjellä ja ymmärryksellä, eli sillä mielen kyvyllä, joka ei sisällä aistien käyttöä tai mielikuvitusta.< platon
Joo, olen perillä Platonin ideoista. Tuo sana ei sisälly tietääkseni MAP-kirkon saamiin ilmoituksiin, vaan on ihan minun omasta sanavarastostani peräisin siten, että pidän sitä osuvana tässä yhteydessä.